Näytetään tekstit, joissa on tunniste ERASMUS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ERASMUS. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Tämä blogi on vienyt minut lukemattomia kertoja muistelemaan vaihto-oppilasvuoteni tapahtumia ja nostattanut useaan otteeseen hymyn huulille niitä muistellessani. Olen myös saanut huomata, että pikkuhiljaa olen tahtomattanikin alkanut unohtaa asioita tuolta neljän vuoden takaa ja etenkin silloin on ollut hienoa huomata, että täällä ajatukseni ja tuolloiset fiilikseni ovat kuitenkin säilyneet.

Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.

Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.

Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin kunnossa ja viimeinen viikko onkin mennyt aivan turistina, kun opiskelijakorttikin otettiin pois. Kämppä on puunattu luovutuskuntoon, jääkaappi syöty tyhjäksi ja ikkunat ja pyykit pesty. Rinkka on koepakattu ja todettu liian täydeksi, joten yksi postipaketti vaatteita ja muuta roinaa on matkalla kotisuomeen ja osa vaatteista heitetty kierrätykseen täällä Saksassa.

Helteet hellivät meitä Saksassa tämän viimeisen viikon. Lauantaina ja sunnuntaina elohopea nousi varmasti reippaasti yli 30 asteen ja olo ulkona oli kuin saunassa. Siinä tuli vietettyä viimeiset chillaukset Aasella ja kanaalilla grillaten ja tähtitaivasta katsellen. Lentolippu on jo kourassa ja aikainen herätys odottaa torstaina, kun kone Helsinki-Vantaalle starttaa puoli yhdeksän tuntumissa aamulla. Puolenpäivän jälkeen Suomen sateet ottanevat mut sitten jo vastaan ja pääsen fiilistelemään ihanaa Helsinkiä, kavereita ja Suomea!

 Tää vuosi on välillä mennyt aivan liian nopeasti ja toisinaan aivan liian hitaasti. Mä rakastin tätä vuotta. Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen elämässäni tehnyt. Se että lähtee aivan uuteen maahan yksinään ja onnistuu luomaan sinne ystäväverkoston ja elämän on aika makea fiilis. Asiat jotka alussa pistivät suomalaisen silmään ovat nyt muuttuneet aivan normaaleiksi ja itseluottamus ja rohkeus ovat kasvaneet, koska kukaan ei ole ollut tekemässä asioita sun puolesta. Siinä hyvin nopeasti huomaa, että tee joko itse tai se jää tekemättä.

Paras asia koko vaihtovuodessani on ollut kuitenkin ihmiset. Se miten mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin mahtavaan WG:hen ihanien ihmisten pariin, joiden ystäviin sain tutustua ja tulla osaksi porukkaa, oli aivan mieletöntä. Samat ihmiset ovat varanneet jo lentoliput Suomeen uudeksi vuodeksi, joten lähtöä helpottaa tieto siitä, että kohta taas nähdään. ERASMUS-tyypeistäkin jäi ihmisiä joiden kanssa tuli hengattua enemmän ja vierailukutsuja vaihdettua puolin kuin toisin. Lähden tästä maasta ehkä noin 30 ystävää rikkaampana, joten hetkeäkään en kadu.

Tämä vuosi kaikkine matkusteluineen on kasvanttanut mua varmaan enemmän kuin mikään koskaan ennen. Olen saanut huomata että kysyvälle vastataan ja menipä minne tahansa, kaikesta selviää kun yrittää ja uskaltaa avata suunsa. En voi muuta kuin suositella kaikille pientä loikkaa tuntemattomaan ja vaihtovuotta ulkomailla.

Nyt tässä tällä kirjoiteuksella päätän blogini, jonka kirjoittaminen oli aika ajoin parasta viihdettä ja välillä taas täyttä pakkopullaa. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "itsekkäistä syistähän tätä kirjoitetaan", toimii tämä mullekin päiväkirjana vaihtoni ajalta ja ehkä teidänkin oli hauska lukea kuulumisiani. 

Nyt kuitenkin, kiitos ja anteeksi. On aika tulla kotiin. 

Näiden kiitosten ja pahoitteluiden jälkeen olen ehtinyt muuttaa Rovaniemelle, muuttaa kotiin, käydä toisella reppureissulla Aasiassa, valmistua ON:ksi, olla kesätöissä, asua Kouvolassa, valmistua OTM:ksi, asua jälleen kotona, saada ensimmäisen oikean työpaikkani, asua Helsingissä ja lopulta irtisanoutua ensimmäisestä oikeasta työpaikastani. Ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ilmassa on lähdön tunnelmaa. Muuttokuorma on lähtenyt, kämppä on puunattu luovutuskuntoon ja jääkaappi syöty tyhjäksi. Huoneeni lattialla banaanilaatikoissa olleet vaatekasat olivat jo silmämääräisesti arvioituna liian iso pala matkalaukulleni (vaikka osa on jo taas heitetty kierrätykseen..), joten postipakettikin piti jälleen laittaa. Tällä kertaa en kuitenkaan kotisuomeen vaan Saksaan, joka saa toimittaa kotimaani virkaa seuraavan ennalta määrittelemättömän ajanjakson aikana.

Kaikkien lähtövalmistelujen jälkeen ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että minun ei tarvitse oikeastaan tehdä enää muuta kuin pakata viimeiset laukut ja hypätä lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja vihdoin Düsseldorfia (OK, muistin juuri, että vakuutukset ja kännykkäliittymä pitää vielä hoitaa...). Vaikka Suomen päässä kaikki onkin abouttiarallaa hoidettu, odottaa Saksassa oma rumbansa sairaskassan, pankin, yliopiston ja vakuutusten kanssa. Niitä voin onneksi alkaa stressata kuitenkin vasta paikan päällä ja siinä onkin sopivasti viikko hoitaa asiat ennen kuin yliopiston preppauskurssi alkaa. Tarkistin muuten juuri Münsterin sään ja tänään sääennuste näytti jopa +32 astetta ensi viikolle, joten jään jännityksellä odottamaan, että riittääkö kesää vielä siihen asti kunnes saavun itse pelipaikoille. Olin jo harkinnut, että hätätapauksessa jätän kesävaatteet kotiin vielä odottamaan seuraavaa reissua, jos näyttää siltä, että ne eivät mahdu nyt matkalaukkuihin. Ehkä täytyy vielä harkita tätä pakattavien asioiden prioirisointia...

Päiväkirjatyypisesti tulen kirjoittelemaan tänne kuulumisia jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti niin itseäni, kavereitani kuin perhettänikin silmällä pitäen. Mielelläni luen kommentteja, jos niitä innostutte jättämään ja huomauttaisin vielä, että älkää häiriintykö blogin ulkonäöstä, jota olen viime aikoina tuunaillut uuteen uskoon. Vanhoissa teksteissä niin kuvien kuin tekstinkin osalta asettelut ovat mitä ovat, mutta en jaksa ryhtyä niitä enää korjailemaan. Tervetuloa mukaan! :)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Oikeuden edessä - Vor dem Gericht

Tällä kertaa mulla ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa. Viimeisen viikon olen pysynyt visusti Münsterissä ja käynyt vaan luennoilla, lööbaillut kotona, lenkkeillyt ja katsonut futista. Noi EM-kisat näkyy aivan joka paikassa täällä, joten mun on palattava vielä aiheeseen omassa postauksessaan. Mutta koska Suomi loistaa poissaolollaan noista karkeloista, voin hyvällä omallatunnolla olla koko sydämestä Saksan puolella.

Sen verran jännittävää tapahtui, että me käytiin tällä viikolla molempien kielikurssiryhmien kanssa kuuntelemassa oikeudenkäyntiä Landgerichtissa, joka mitä ilmeisimmin vastaa instanssiltaan Suomen hovioikeutta. Tiistain käsittely oli vähän tylsä ja koska missattiin syytteen luku, mulle jäi vähän epäselväksi mistä sitä syytettyä oikein syytettiin.

Tämänpäiväinen käsittely oli kuitenkin suht jännä, koska kyseessä oli murha. Joku mies oli halunnut tappaa vaimonsa, jonka kanssa he asuivat jo erillään ja oli siksi naisen päästyä töistä seurannut tätä autolla ja aiheuttanut kolarin, jossa nainen oli ajanut puuta päin. Nainen oli kuitenkin jäänyt henkiin, jonka vuoksi mies puukotti naista vielä neljä kertaa rintaan. Nice.

En ollut vielä koskaan nähnyt murhaajaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Oikeudenkäynnit osaa kyllä olla myös todella mielenkiintoisia. Varsinkin tällaiset tapaukset, joissa tunteet nousee pintaan. Tänäänkin se murhaaja itki, kun uhrin lasten kirjeitä hänelle luettiin ääneen.  

Jotkut jutut saksalaisessa tuomioistuimessa kiinnittivät mun huomion. Ensinnäkin tuomareilla, syyttäjällä ja asianajajilla oli päällä mustat kaavut. Menee vähän Common Law-tyylin puolelle (siis siihen englantilaiseen malliin, jossa tuomareilla on peruukit ja kaavut), mut mun mielestä ne tuo jonkinlaista auktoriteettia ja arvokkuutta siihen tilanteeseen.

Toiseksi, todistajien ei tarvinnut vannoa minkäänlaista valaa tai vakuutusta. Ne vaan käppäilivät sisään kutsuttaessa ja kertoivat omat versionsa tapahtumista. Suomessahan joutuu vannomaan valan käsi raamatulla tai antamaan vakuutuksen, jonka rikkominen on sankitoitu. Saattaahan se oli niin täälläkin, mutta ei käynyt tänään ainakaan ilmi.

Kolmanneksi, koko oikeudenkäynti oli jotenkin sekavampaa kuin mihin Suomessa (niin monta kertaa oikeudenkäyntejä seuranneena...) olen tottunut. Tarkoitan, että Suomessa oikeudenkäynnin kulku ja jaottelu on jotenkin selkeämpää, täällä sai miettiä koko ajan, että mitäköhän nyt tapahtuu. Saattoi tosin johtua käytetystä kielestäkin, joka ei ole mulla vielä aivan yhtä vahva kuin suomi.

Sitten vielä päivän oikeusvertaileva osio eli murhan määritelmä, joka eroaa mun mielestä aika jännästi suomalaisesta vastineestaan:

2 §
Murha
Jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.

Ja Saksan vastaava mun vapaana suomennoksena:

§ 211 BGB

Murha

(1) Murhasta tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
(2) Murhaan syyllistuu se, joka murhanhimosta, sukupuoliviettinsä tyydyttääkseen, ahneudesta tai muusta ala-arvoisesta syystä, petollisesti ja julmasti tai yleisvaarallisia keinoja käyttäen tai jonkun toisen rikoksen mahdollistaakseen tai peittääkseen tappaa toisen ihmisen.

Että jännää, jännää! Aina tällaisina hetkinä sitä miettii, että pitäisikö sittenkin erikoistua tuonne rikosoikeuden puolelle, on se sen verran mielenkiintoista. Eihän tässä ole vielä mitään lukkoon lyöty...:P

Mutta että jotain iloisempaakin, niin tässä hieman kesäistä Münsteriä paikallisen räpin muodossa! Mein Münsteeer!



P.S. Voi olla, että pääsen kohta piiiiiitkästä aikaa saunomaan, mutta jos näin käy, niin kerron siitä sitten erikseen lisää! ;)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Reissu Steinfurtiin - Ausflug nach Steinfurt

 Kerrankin jaksoin ERASMUS-sosialisoitua ja lähdin mukaan yhdelle oikiksen pikku exculle viereiseen Steinfurtin kaupungin Burgsteinfurtin kaupunginosaan, joka tunnetaan kauniista, historiallisista rakennuksistaan ja linnastaan. Eräs vanha professorimies on hyvin innokas järjestämään vaihtareille reissuja lähikaupunkeihin ja kertomaan erilaisia tarinoita ja historian juttuja. Tälläkin reissulla viisastuin huomattavasti ja tiedän yhtä sun toista Bentheimin kivestä. Steinfurtin alueella on louhittu "Bentheimin kiveä", josta tyyliin koko kaupunki on rakennettu ja monta rakennusta ympäri maailmaa.

Burgsteinfurtissa sijaitsi Westfalenin alueen vanhin yliopisto, joka toimi jo 1500-luvulla. Yliopisto kuitenkin kuihtui uskontojen vaihtumisen vuoksi pois. Tällä alueella on siis vaihdellut katolilaisuus, kalvinismi ja luterilaisuus. Mun pitäisi oikeasti ottaa enemmän selville uskonnoista Saksassa, koska Suomen "valtionuskonto"-meininkiin tottuneena on jotenkin vaikea hahmottaa tätä uskontojen monimuotoisuutta täällä. No mutta, vierailtiin ainakin kolmessa kirkossa tuolla Burgstainfurtissa, osa oli katolisia ja osa evankelisia. Rakennukset olivat kyllä ihan käsittämättömän vanhoja (jostain 1100-luvulta), mutta eivät säväyttäneet sen suuremmin, kun on kuitenkin tullut vierailtua Sacre Coeurin, Notre Damen ja Iisakinkirkon kaltaisissa lukaaleissa.

Se vanha yliopistorakennus, jonka tornista on tarkkailtu tähtiä ja taivasta

Miten tyhjää voi kaupungilla olla lauantaipäivänä?

Rathaus eli raatihuone


Raatihuoneen sali

Vanhemman puoleinen tori, v. 1241.

Hollantilaistalo

Vanhan korkeakoulurakennuksen ja kirkon lisäksi kävimme tsekkaamassa Burgsteinfurtin raatihuoneen ja kaikkien yllätykseksi Münsterin yliopiston oikiksen dekaani, joka asuu tuolla Burgsteinfurtissa, sattui ikkunastaan huomaamaan meidät kadulla ja pyysi sisään kahville. Otin vapauden laittaa pari kuvaa dekaanin ihanasta talosta ja sen sisustuksesta, koska siellä todellakin silmä lepäsi. Dekaanilla sattui muuten olemaan Iittalan Taika-sarjan astioita ja hän tunnustautuikin Suomi-faniksi. Häntä jututtaessamme kävi ilmi, että hän myös tuntee erään proffan meidän Lapin yliopistosta. Small world!

Dekaanin kahvituokion jälkeen suuntasimme linnalle ja kiersimme sen takana olevassa ihanassa metsässä pienen lenkin. Linnaan sisälle ja sen pihalle emme valitettavasti päässeet, joten oli tyytyminen sen ihailuun vallihaudan toiselta puolelta. Mutta nättiähän siell oli, oikein romanttista! Steinfurt oli ihan kiva paikka vierailla, varsinkin kun sinne pääsee noin 30 minuutissa ilmaiseksi semesterticketillä. Ilma sattui vaan olemaan vähän kylmä (tai sit mulla oli vaan liian vähän vaatetta päällä), että välillä toivoin olevani jo kotona omassa sängyssä peiton alla..:D





Linna sijaitsi taas vallihautojen keskellä


Miten nättejä hääkuvia tollaisella sillalla tulis?



Sellaista siis naapurikaupungissa. Tänään on muuten vaalipäivä Saksassa. Landtagswahl eli nimensä perusteella osavaltioiden vaalit, en ole jaksanut sen enempää tutustua tähän, vaikka vaalimainoksia on ympäri kaupunkia. Siirsin welt.de:n mun nettiselaimen aloitussivuksi, niin saan kyllä varmaan lukea niistä lisää seuraavina päivinä. Toinen tärkeä juttu! Tänään juhlitaan Saksassakin äitienpäivää, joten hyvää sellaista kaikille äideille, etenkin omalleni! :) Tässä vielä ainoa äitienpäivä-laulu, jonka muistan. S'il vous plaît!

 

Seuraava postaus tulenee ensi viikon lopulla, koska torstaina suuntaamme Allun ja Iiriksen kanssa Amsterdamiin pienelle kaupunkilomalle!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kevään kurssitarjontaa - Die Kursauswahl dieses Frühlings

 Uusi semesteri on siis hyvää vauhtia käynnissä ja opiskelen melkein yhtä laiskasti kuin viime semesterilläkin. Mun pitäisi oikeasti istua tuonne kirjastoon lukemaan jo nyt eikä vasta sitten kaksi viikkoa ennen kokeita. Tänä keväänä/kesänä kuitenkin yritän tehdä pari oikiksen kurssiakin saksaksi, vaikka vähän pelottaa, että kuinka paljon työtä ja vaivaa niiden opettelu vaatii. Tältä näyttäis mun kevään kurssivalikoima:

Fachsprache Jura: Lesen (kielikurssi, lukeminen)
Fachsprache Jura: Schreiben (kielikurssi, kirjoittaminen)
Vorbereitung auf das Schreiben von Klausuren (kokeiden kirjoittamiseen valmentava kurssi)
Common Law of Tort
British Constitutional Law
International Human Rights (jos saan paikan, oon varasijalla 4.! mä haluun!!)
Europarecht I
EU-Grundrechte

Jos nuo kurssit saisi kunnialla läpi, niin tilille putoaisi 26 noppaa. Tosin ihan siitä en vielä uskalla haaveillakaan, mä tyydyn 22:kin, niin saan ne 50 noppaa, jotka tarvitsen tälle vuotta. Mut katellaan miten tämä lähtee kulkemaan!

Saksan oikiksessa kurssiarvosanat määräytyvät seuraavan 18-pisteisen asteikon mukaan:

18-16     Sehr gut (erittäin hyvä)
15-13     Gut (hyvä)
12-10     Vollbefriedigend ("täysin tyydyttävä")
9-7        Befriedigend (tyydyttävä)
6-4        Ausreichend (riittävä)
3-1        Mangelhaft (puutteellinen)
0           Ungenügend (riittämätön)

Viimeiset arvosanat "mangelhaft" ja "ungenügend" ovat hylättyjä, joten jomman kumman saadessaan joutuu uusimaan kokeen. Kielikurssin opettajan sanoin hyvin harvat saavat erittäin hyvä tai hyvän arvosanan, joten täysin tyydyttävääkin pidetään erinomaisena arvosanana Saksan oikiksessa. Kuulemma siitä paremman arvosanan saaneilla on edellytyksi tulla "huippujuristeiksi" ja melkeinpä valita työpaikkansa. Mä en käsitä miksi tuon asteikon pitää olla niin monimutkainen ja miksi 3-0 ei voi vaan yksinkertaisesti olla hylätty. Ehkä tää on nyt sitä saksalaista byrokratiaa?

Mä uskaltauduin eilen viimein käymään koulun koneella katsomassa viime syksyn kurssien tuloksia, kun ensin about puolen tunnin tuskastelun jälkeen muistin oikean salasanani. On näköjään ollut ihan rentouttava loma ja oon onnistunu siirtämään ajatukset pois opiskelusta, kun tällaiset epäolennaiset asiat kuin salasanat oli päässy unohtumaan. No anyway, pääsin ainakin ne kurssit, mistä oli tullu arvosanat, läpi ja ihan hyvällä menestyksellä. Tosin oon kuullu, että toi proffa, jonka kursseja ne oli, on suht rento ja "opiskelijaystävällinen".

Gut, gut! Hyvä tästä tulee!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ohi on! - Es ist vorbei!

YAY! Nyt ois sitten talvilukukausi Münsterissä paketissa. Sanotaanko, että olen tyytyväinen kaiken kaikkiaan, olisi tähän voinut ehkä yhden kurssin vielä ottaa, koska vapaa-aikaa oli aika paljon, mut eikö vaihdossa pidä ollakin?! :D Tein siis tässä loppuhuipennukseksi kielikurssin kokeen ja kolme oikiksen tenttiä.

Tenttikäytäntö on aika samanlainen täällä kuin Suomessa. Ilmoittaudut paikallisessa WebOodissa eli WILMAssa kokeisiin, tulostat vaihtokoordinaattorin mailiin lähettämän Deckblattin ja menet tenttimään kokeen Deckblattin kanssa, jonka saat takaisin todistukseksi ("Scheine") suoritetusta kurssista, kun proffa on tarkastanut kokeet ja antanut arvosanat. Kaikki kokeet, joissa minä kävin, kestivät 2-3 tuntia eli Suomen oikikseen verrattuna ne olivat suht lyhyitä. Tenttikysymykset olivat nyt vähän kurssista riippuen lyhyesti vastattavia kysymyksiä, monivalintaa, TRUE/FALSE-väittämiä, oikeustapauksia ja pikkuesseitä. Aika monipuolisesti siis.

Nyt tässä olisi vielä kaksi viikkoa laatuaikaa Saksassa, jonka jälkeen hyppään Thaimaan koneeseen ja suuntaan Bangkokiin Marin ja Annan seuraksi reissaamaan huhtikuun alkuun saakka. Toitotan tätä nyt varmaan joka tuutista, mut olen niin innoissani, että en vaan pääse siitä yli. Lauantaina kuitenkin sitä ennen on edessä reissu Kölniin Alinan kanssa, kun Shinedown nousee Live Music Hallin lauteille! Ollaan pari päivää Kölnissä ja turisteillaan kaupunkia ristiin rastiin, joten seuraavat uutiset on odotettavissa siis Kölnistä ensi viikolla.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Koeviikot - Klausurenwochen

Hiphei! Ei tulekaan vielä äänestysexcursio-postausta, vaan se saa odottaa vielä ensi viikkoon, että voin jakaa samassa sitten meidän vaalivalvojaisten tunnelmia. Pidetään kahden muun suomalaisvaihtarin kanssa siis huomenna vaalivalvojaiset, joten toivottavasti Yle Areena suvaitsee toimia.

Mulla olisi tässä koko ajan "parempaakin" tekemistä, kuin päivitellä kuulumisia, sillä koeviikot painaa jo päälle! Oikeastaan ensimmäinen koe mulla oli jo torstaina, mutta se oli vain kielikurssin koe. Siltikin se oli kyllä tarpeeksi haastava ja toivoin jo, että olisin lukenut vähän enemmän, mut eiköhän siitä nyt napata anyway pisteet kotiin.


Ensi viikolla alkaisi sitten oikiksen kokeet Common Law Legal Systems-, ja Common Law Of Contract-kurssien merkeissä. Common Law on kyllä ihan älyttömän mielenkiintoista, mut välillä toi lakienkunkin lukeminen tuottaa vaikeuksia (en usko, et mun juridisen englannin kurssista on ollu mitään apua), joten nettisanakirja on aika ahkerassa käytössä. Tässä pari suosikkikohtaa "Considerationista", mikä on kuitenkin suhteellisen tärkeä juttu common law sopimusoikeudessa. Pitää lukea ehkä pariin kertaan, että menee jakeluun...

California Civil Code § 1605: Any benefit conferred,
or agreed to be conferred, upon the promisor, by
any other person, to which the promisor is not
lawfully entitled, or any prejudice suffered, or
agreed to be suffered, by such person, other than
such as he is at the time of consent lawfully bound
to suffer, as an inducement to the promisor, is a
good consideration for a promise.


California Civil Code § 1606: An existing legal
obligation resting upon the promisor, or a moral
obligation originating in some benefit conferred
upon the promisor, or prejudice suffered by the
promisee, is also a good consideration for a
promise, to an extent corresponding with the extent
of the obligation, but no further or otherwise.



Onneksi ei tosiaan ole nyt mitään kursseja pelkästään saksaksi, mutta täytynee niitä ensi lukukaudella sitten kokeilla. Tosin näihinkin kursseihin on jonkin verran saksankielistä matskua, mut näistä vielä selviää. Tältä sit näyttää mun opiskelupyhättöni. Kaikille kursseille on varmaan joku 400-500 diaa netissä, niin en ole jaksanut tulostaa kaikkia enkä jaksa raahata konetta ylpälle mukaan, joten tyydyn sit lukemaan kotona kahvikupposen ääressä. (Huomaa 2 litran 1€:n cokis pöydällä! Olin ihan viboissa tästä Rewe-kaupan tarjouksesta.)

Tosin yks mun kämppiksistä on näin koeviikkojen alla paljastunut aika HC-opiskelijaksi. Se vetää iltaisin (tai oikeastaan yöt putkeen) cokista kahdeksalla espressolla ja siihen vielä energiajuomat, guaranat ja pikku pössyttelyt päälle. Sit se menee nukkumaan about kuudelta aamulla ja nukkuu 12 asti ja aloittaa saman alusta. On kuulemma toiminu ihan hyvin edelliset kuusi lukukautta, mut mä odotan kauhulla, et millon sille pitää soittaa ambulanssi, kun sen sydän sanoo työsopimuksen irti.


Että tällaista täältä Saksanmaalta tällä kertaa.. Mä lähden nyt keittää kahvia ja lukemaan, koska aamupäivä on mennyt kaikkea muuta tehdessä. Innostuin katsomaan aamulla "Jutta ja superdieetit" ja sit oli pakko lähteä Ainon kanssa salille..:D Mut on tää mun urheilullisempi vuosi lähtenyt ihan oikeasti hyvin käyntiin. Tässä pitäis oikeastaa rueta miettimään, että missä ja milloin sitä sinetöisi masokismin tälle vuotta maratonin merkeissä. Ehdotuksia?

torstai 5. tammikuuta 2012

Kotiinpaluu? - Heimkehr?

Täällä sitä taas ollaan! Kaksi ja puoli viikkoa meni iloisesti Suomessa ja oli tietty ihana viettää se perinteinen joulu kotona ja nähdä kavereita tapsan tansseissa ja uutena vuotena. Paluulipppu oli kuitenkin ostettu tälle päivälle ja kyllähän sitä oli tavallaan jo aikakin lähteä taas tekemään jotain "järkevää" sieltä joululomailun keskeltä.

Kone lähti Helsinki-Vantaalta 07.40., joten takana on varsin hyvin nukuttu yö, kun piti herätä vähän viiden jälkeen ja kyttäsin tietysti koko yön kelloa, etten "nuku ohi". Hauskinta tuossa aamulähdössä oli kuitenkin se, että sain hengailla aamun kentällä M.H.:n ja hänen yhden kaverinsa kanssa, jotka lähtivät puoli tuntia minun perästä Hong Kongiin! Itsehän saan liittyä tuohon iloiseen seuraan Bangkokissa 15.2., mutta toivotaan tytöille siihen asti hyvää ja turvallista matkaa!

Münster otti vastaan varsin jännittävällä säällä. Tulin rautatieasemalta bussilla kotiin ja siinä kotimatkalla alkoi ukkostaa (kyllä, ukkostaa) ja sataa rakeita. En ole ehkä koskaan kuullut niin kovaa jyrähdystä, kun tänään. Ben sanoi, että ikkunat oli kuulemma helisseet kotona. Oli siellä Suomessa kyllä ihan talvi tähän verrattuna!

TYäytyy nyt myöntää, että tänne tuleminen oli rennompaa kuin kuvittelin. Mulle tuli sellainen "kotiinpaluu"-fiilis, vaikka sama iski silloin Suomeenkin tullessani. En ollut unohtanut saksaa, vaan se luisti parin viikon suomalaistumisen jälkeen kiitettävän hyvin. Kävin myös lähikaupassa ja tällä kertaa ostosten tekeminen sujui jo mallikkaammin eli siis tiesin mitä ostaa enkä haahuillut päättömänä edestakaisin hyllyjen välissä.

Mun kaikki kämppiksetkään ei ole vielä tullu tänne ja täällä kämpillä on jotenkin hiljaista vielä. Ja kylmä! En muista väänsinkö itse lähtiessäni oman huoneen patterin kiinni vai onko joku muu sen tehnyt, mut nyt mun täytyy ottaa ensiprojektiksi tän huoneen lämmittäminen. Mä olin jo kerenny unohtaa miten kylmät lattiat täällä on. Pakko varmaan mennä itsekin ostamaan jotkut parin euron sisätossut.

Mä en voinu olla taas tuomatta tuliaisia Suomesta. Kunhan noi kaikki nyt kotiutuvat, saavat ne maistaa maailman parasta (okei, ehkä kaupasta saatavista) ruisleipää, Kokkosen Riihiruista, jonka allekirjoittanut ylistää maasta taivaaseen. Syksyllä aloitin tutustuttamisen myös suomalaiseen juomakulttuuriin Finlandia Vodkan ja Salmiakkikossun kanssa, mut nyt toin mukanani mustikkalikööriä ja lonkeroa. Lonkun perässä sain juosta eilen Helsingin Alkoja, että löytyi sellainen ginipohjainen, jonka kelpuutin näille maistatettavaksi. Ja mustikkashotit pääsee sit kans testattaviksi jossain vaiheessa.

Mun täytyy nyt myöntää, että aina kun mun pitäis tehdä jotain kouluhommia, saan hirveän inspiksen kirjoittaa tänne. Oon taas about kolme tekstiä jäljessä tandem-kurssilla, pitäis kirjoittaa pari mailia ja aloittaa lukeminen kokeisiin. Huomenna sit! Mä tuossa just mietin, et mun uuden vuoden lupaukset vois olla tällaiset 1.) aloita liikunta taas ( 1,5 kk rantakuntoon Aasiaan) ja 2.) ole vähemmän koneella ja Facebookissa. Mulle saa muistuttaa siitä ku roikun facessa! Ja nyt, taidankin lähteä toteuttamaan nro:a 1 eli lenkille ja fiilistelemään talvista=syksyistä Münsteriä!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Belgialaisia erikoisuuksia! - Belgische Spezialitäten!

Eihän tästä ole kulunut varmaan kuin kaksi tai kolme viikkoa, kun kävin moikkaamassa Sarkkua ja Tainaa Brysselissä, mutta saan vasta nyt heitettyä ulos raportin tästä reissusta. Täältä ei tosiaan ole Brysseliin matkaa kuin kivenheitto, mutta junien kanssa sompaillessa sai sinnekin matkustaa kuitenkin kuutisen tuntia. Aivan mahtava pitkä viikonloppu tuli vietettyä hyvässä seurassa ja tuli jopa fiilis, että olisi ulkomailla, kun en sitten hönkäsen pöläystäkään muistanut kahden vuoden ajan opetellusta ranskan kielestä..


Tässä varsin kattava kuvapläjäys Brysselistä ja noin tunnin junamatkan päässä sijaitsevasta, UNESCO:n maailmanperintökohteisiin lukeutuvasta Bruggen kanavakaupungista, jonne päätettiin heittää reissu lauantaina. Ensimmäisessä kuvassa kuitenkin komeilee Brysselin oikeustalo, joka näin oikkareiden piti käydä tietenkin tsekkaamassa. Alla taasen näkymää Grand-Placelta eli keskustorilta, joka oli puettu jouluasuunsa. On se vaan kaunis paikka! Ja huomatkaahan toi Lapin yliopiston logo...



Perjantaipäivän missio oli lähteä käymään Neuhausin suklaa-outletissa (kuinka hyvältä toi kuulostaa?!), jonne ajettiinkin metrolla niin pitkälle kuin rataa riitti ja jatkettiin matkaa vielä kävellen. Odotus palkittiin, sillä tuolla outletissa sai maistella lähestulkoon kaikkia suklaita auki olevista rasioista. Voin kertoa, että ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen oli kyllä jo suklaanhimo varsin hyvin tyydytetty. Koko viikonloppu oli kyllä taas sellaista herkuttelua, että ei järkeä. Pitihän sitä maistaa myös nimittäin paikallinen erikoisuus eli kunnon rasvaiset ranskalaiset. Miksi kaikki hyvä on aina niin epäterveellistä?






Pissaava poika eli Manneken Pis piti tietenkin käydä taas tsekkaamassa. On se vaan hienoa, että noin pieni patsas voi olla niin suuri nähtävyys. Manneken Pissiä vastapäätä sattui sijaitsemaan samanniminen, harvinaisen viihtyisä kapakka, jossa käytiin juomassa jo viime kerralla hyväksi todetut Kwak-oluet. Noi lasit on aivan mahtavat ja itse olutkin mielettömän hyvää. Ja tämä hei tulee mun suusta, joka ei koskaan ennen oluesta tykännyt. Täytyy muuten harmikseni myöntää, että noi belgialaiset oluet upposivat muhun paremmin kuin saksalaiset. Pitääkö tässä rueta taas hakemaan juomista rajan takaa?




Ja hei, jotta ei mene kaikki kreditti Manneken Pissille, niin kerrottakoon, että Brysselistä löytyy myös pissaava tyttö eli Jeanneken Pis sitä kaikkein pahinta turistibaaria, Deliriumia vastapäätä (Delirium muuten meinaa juoppohulluutta). Delirium kuitenkin vastasi ainakin allekirjoittaneen käsitystä hyvästä baarista ja viihtyihän tuolla jokunen muukin kuin meidän seurue.. Tainan kehotuksesta oli pakko tietty maistaa maailman parhaaksikin olueksi valittua Delirium Tremensiä. Lasi tuossa huijaa, Tremenssiä se oli vaikka siinä Noël lukee.




Koko lauantaipäivä meni sitten tosiaan Bruggen kaupunkia ihaillessa. Aivan mahdottoman ihana paikka, vaikka olikin täynnä turisteja. Junaliputkaan eivät kustantaneet Bruggeen kuin 13,80 meno-paluu, että tässä kyllä saa rahoillensa vastinetta. Ja Bruggessa pääsin vihdoin käsiksi belgialaisiin vohveleihin. Heaven! Olisihan näitä ollut tarjolla joka kadunkulmassa Brysselissäkin, mutta onnistuin pitämään näppini erossa.. tähän asti. Jos joku menee Belgiaan eikä maista näitä herkkuja, niin on kyllä tehnyt koko reissun ihan turhaan!







Viime kerralla Brysselissä käydessäni onnistuin missaamaan Atomiumin, joten virhe piti korjata tällä kertaa. Sunnuntaina kulutimmekin varmaan tunnin metrossa istuessa, jotta pääsin ihailemaan kyseistä monumenttia kymmenisen minuutin ajan ja räpsimään pakolliset valokuvat. Pahimmat turisteilut eli pakolliset posetukset Euroopan komission rakennuksen, Berlaymontin edessä jätin kuitenkin väliin.




Että sellainen reissu länsinaapurissa! Mä kyllä jotenkin tykkään Brysselistä, vaikka suurkaupungeissa on aina omat huonot puolensa. Mun pitäis väsätä tässä vielä postausta Münsterin joulumarkkinoista ja yritän tehdä sen tämän viikon aikana, sillä ensi sunnuntaina lennän jo kotosuomeen jouluksi! Minne se syksy oikein meni?

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Alku aina hankalin - Der Anfang ist immer schwer

Rehellisesti sanottuna mun kaksi ensimmäistä kuukautta täällä on mennyt pelkästään lööbaillessa, matkustellessa ja uuteen "kaikkeen" totuttautumisessa. Ensimmäinen kuukausi oli sinänsä ehkä rankkaa jo uuden kielenkin takia, koska joutui koko ajan olemaan skarppina ja ajattelemaan hirveästi. Siinä huomasi kyllä, että illalla oli väsynyt, vaikka mitään erikoista ei päivän aikana olisi tehnytkään. Nyt helpottaa kuitenkin jo kielen kanssa, kun ymmärtäminen on ehkä helpompaa eikä jaksa enää stressata samalla tavalla kuin alussa.

Samaten alussa oli hoidettavana aivan ylivoimaisen paljolta tuntuvia virallisia juttuja, paperiasioita ja ilmoittautumisia, joiden toivon pikkuhiljaa olevan paketissa. Piti käydä kielikokeessa eli C-Testissä, joka määrittää minkä tasoisille kielikursseille saat ilmoittautua, kirjautua kielikeskukseen, ilmoittautua kursseille, päivitellä Learning Agreementia, kirjautua yliopistoon opiskelijaksi, jolloin saat Matrikelnummerin eli opiskelijanumeron ja kirjautua kaupungin asukkaaksi kaupungintalolla.

Itse kävin vielä lisäksi verotoimistossa hommaamassa verokortin, koska sain hienon mahdollisuuden auttaa yhtä mun proffaa täällä ja yliopisto maksaa mulle hieman tästä. Viivyttelin sinne menoa about kolme viikkoa, koska veroasioiden järjestäminen saksaksi ei houkutellut, mutta verotoimiston setä olikin todella mukava ja ihan innoissaan suomalaisvieraasta. Jos olisin yhtään aavistellut mahdollista työntekoa täällä ollessa, olisi verokortin saanut jo samalla kerralla kaupungintalolla kirjautuessa, kun olisi vain pyytänyt. Mullekaan ei ole kaikki vielä päivänselvää tän verotuksen kanssa, mutta yritän ottaa selville loputkin tässä, niin tiedän miten toimia.

Kuten tuosta huomaa, saksalaista pankkitiliä en ole vielä avannut ja pohdinkin, että tarvitseekohan mun sitä avatakaan. Vuokranmaksu ja "lukukausimaksu" onnistuivat kyllä hienosti IBAN:illa ja BIC:eilla, mutta joskus kaupoissa asiointi olisi helpompaa, jos omistaisi saksalaisen pankkikortin. Itselläni on siis vain Visa Electron ja VISA-kortti. Heti alkuun sain huomata, että Visa Electron ei toimi läheskään joka paikassa ja VISA:llakaan ei välttämättä ihan joka paikassa pysty maksamaan kuten mun lähi-Lidlissä. Molemmilla saa kyllä nostettua rahaa automaatista, mutta siinä tulee käsittelykuluja 0,90€/kerta.

Oma lukunsa Saksaan tullessa oli myös saksalaisen kännykkänumeron hommaaminen. Mulla tää kävi verrattain iisisti, koska mun kämppis oli mukana, kun ostin mun Prepaid-kortin ja se hoiti puhumisen. Tyydyin vain hymyilemään vieressä sinä vaihto-oppilaana, josta ymmärsin heidän puhuvan. Saksassa useimmilla on siis Prepaid-liittymä, jonka saa kaupasta ostamalla ilman minkäänlaisia sopimuksia. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä netissä tai puhelimitse ja voilá, puhelinlangat laulaa. Lisää aikaa Prepaidiin saa ostamalla lataussetelin kaupasta ja tähän operaatioon sain tutustua about viikko sitten.

Internettiä en onneksi ole joutunut vielä Saksassa hommaamaan, mutta olen seurannut vierestä muiden ponnisteluja ja se kuulostaa harvinaisen vaikealta! Onneksi meillä kämpillä on w-lan ja toivon, että mun seuraavassakin kämpässä on, jos nyt joudun seuraavaksi lukukaudeksi uuden katon pääni päälle hommaamaan. Mullahan on siis vuokrasoppari vaan maaliskuun loppuun, mutta mun tarkoitus on olla Saksassa heinäkuun loppuun.

EDIT! Sain tietää, että tyttö, jolta vuokrasin mun huoneen jää myös vaihtoon koko vuodeksi ja saan asua tässä sen huoneessa koko vuoden. Jee! :)

Koko alkuhässäkkä on ollut myös melkoista sähköpostien lähettämistä suuntaan jos toiseen. Jos joskus epäilin, että en tulisi koskaan tarvitsemaan saksalaista "kirjemallia", olin pahasti väärässä. Olen joutunut pistämään mailia professoreille, assareille ja kielikeskuksen ihmisille ja kyllä siinä tuli Sehr geehrte Frau:t ja Sehr geehrter Herr:it kerrattua. Mutta tämän kaiken sain hoidettua saksaksi, tulin ymmärretyksi (toivottavasti) ja olen vielä hengissä. Näiden arjen pikkujuttujen onnistunut hoitaminen tuo sellaista tänne kuulumisen tunnetta ja voitte vain kuvitella miten hyvältä se tuntuu vieraassa maassa..:)

torstai 17. marraskuuta 2011

Kaljapullon avaamisen jalo taito - Die kunst eine Bierflasche zu öffnen

Se käsitys mikä mulla suomalaisena oli saksalaisten oluen juonnista ei ollut yhtään liioiteltu, ehkä kenties jopa alakanttiin arvioitu. Kahden kuukauden aikana eteeni ei ole sattunut ainoatakaan hyvää siideriä lonkeroista nyt puhumattakaan. Kaikissa bileissä juodaan olutta, jota yleensä tarjotaan talon puolesta. Helppoahan se täällä on, kun olut on niin rikollisen halpaa.


Jos suomessa ostetaan kaljaa tölkeissä lavoittain, 24-packeissä, mäyräkoirissa tai 6-packeissä, täällä sitä ostetaan koreittain lasipulloissa. Meidänkin olohuonetta ja kellaria taitaa koristaa pari kaljakoria ja ensimmäinen sana, jonka Ben mulle opetti (n.15 minuutin sisällä ensitapaamisestamme) oli "der Bierkasten" eli kaljakori liittyen vappuna järjestettävään Biermarathoniin, jossa juostaan Aaseen ympäri ja matkalla pitää juoda kaksi litraa olutta. Joka kerta, kun mun kasvoilta on luettavissa pienehkö inhon väre kaljaa juodessani, mulle muistutetaan tästä hienosta tapahtumasta, joka odottaa sitten toukokuussa. Can't wait!


Asia, jota voin täällä vain ihailla, on ne tuhannet keinot, joilla avata kaljapullo! Olen nähnyt sen avattavan normaalin pullonavaajan lisäksi pöydänkulmalla, sormuksella, sateenvarjolla, sytkärillä, veitsellä, toisella kaljapullolla... Siinä on oikeasti vain mielikuvitus rajana! Normaalin avaajan käyttäminen onkin ehkä vähän tylsä juttu ja kaikki (lue: pojat) keksii/kokeilee koko ajan uusia tapoja, millä pullon saisi auki.


Vielä kenties hämmentävämpää on se, mitä on keksitty niille, jotka eivät varsinaisesti tykkää oluesta. Tämän jalon kansallisjuoman ja limpparin epäpyhä liitto, tadaa! Itse sanon näitä tyttöoluiksi, koska lähinnä tytöt noita taitavat juoda. Kuvassa olevat Beck's Blackcurrant ja Orange olivat kyllä ihan juotavia ja oluen makua oli jopa hankala tunnistaa kaiken sen limpparin seasta, mutta näissä juomissa on yksi valitettava pointti: 2,5%. No words needed. Mun henkilökohtainen mielipide on edelleenkin se, että ei siihen olueen pidä mennä sekoittamaan mitään. Vai miltä kuulostaa tällanen cocktail: 40% olutta ja 60% cokista?


Me tehtiin tiistaina vaihtareiden kanssa matka lähipanimolle, joten päästiin näkemään ja kuulemaan miten sitä olutta oikein valmistetaan. Eniten kaikki taisivat kuitenkin odottaa matkasta sitä vaihetta, kun päästiin maistelemaan panimon tuotteita. Me siis ajeltiin junalla tunnin matka Oeldeen Pott's:in panimolle, jossa meille kerrottiin oluen valmistusksesta ja panimon historiasta, kierrätettiin panimon omassa museossa ja päästiinpä jopa nopeasti tapaamaan itse herra Pott!





Ja jotta nyt uskoisitte, että olin tietoa vastaanottamaan kykenevässä kunnossa koko matkan, voin iskeä pöytään pari faktaa Pott's:ista ja oluesta.

1. )Pott's on Münsterlandissa sijaitseva panimo, jota pyöritetään nyt jo yhdeksännessä sukupolvessa.
2.)Saksassa on olemassa laki, joka määrää mitä kaikkia raaka-aineita oluen valmistuksessa saa käyttää, jota tuotetta voidaan kutsua olueksi. Pott's:in oluihin käytetään vain vettä, humalaa ja mallasta.
3.) Saksassa on ollut 3000 panimoa, mutta tällä hetkellä toimivia panimoita on vain 700.
4.) Saksassa olutta pidetään elintarvikkeena ei alkoholijuomana. Se on siis aivan normaali kurkun kostuke ruuan seuraksi. En ole tajunnut mensoissa katsoa saako sieltä alkoholillista olutta, mutta ainakin alkoholitonta saa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kauneus on katsojan silmässä - Schönheit liegt im Auge des Betrachters

Saksan rumin kaupunki? Jaaaa sehän on tietysti - GIESSEN! Niin kovasti mulle oli tätä kaupunkia dissattu, että kun viime keväänä hakupapereitani täyttäessä erehdyin laittamaan Giessenin kakkosvaihtoehdoksi niin pelkäsin sen jälkeen enemmän kuin mitään muuta, että joutuisin sinne. Oli sitten mentävä käymään paikan päällä ja yllätyksekseni todettava, että Giessen itse asiassa miellytti mun skandinaavisen pelkistettyyn muotoiluun tottunutta silmääni. Saatoin koko viikonlopun vaan hokea, että "Onpa tämä ihana kaupunki!" ja "Voiku täällä on nättiä!", että ei olisi ollut kuolemaksi joutua sinnekään.





Allu ylpeänä esittelee ihanaa yliopistorakennustaan, jossa hänen "kaikki tunnit" kuulemma pidetään. Hauska miettiä, että jos tämän näköinen kaupunki on saksalaisten mielestä käsittämättömän ruma, niin mitä he oikein ajattelisivat suomalaisista kauoungeista? No, mun tandempari (teen siis kielitandemia ja joku haluaa oikeasti oppia suomea!) taisi jo ensimmäisellä kerralla mainita, että Suomen kaupungit ovat todella rumia. Raukka ollut vuoden Joensuussa vaihdossa, niin en ihmettelekään. Joensuu ei nääs varsinaisesti ole minunkaan TOP 10-listalla Suomen kauneimpia kaupunkeja rankattaessa. Kauhisteltiin yhdessä sitä jäätävää kauppahallia..:D





Mähän sain siis hingun lähteä Giesseniin juuri tuona viikonloppuna, kun Alina ystävällisesti kutsui mut pikku kommuuninsa WG-partyihin teemalla "ole nimesi". Piti siis keksiä oman nimensä ensimmäisellä kirjaimella alkava asu. Mä toteutin idean olemalla haltia ja Allu pukeutui lääkäriksi (der Artz saksaksi). Oli muuten ensimmäiset bileet, joissa oli talon puolesta oma kaljahana ja tanssilattia korokkeineen. Hyvä meininki!

Sunnuntaina, kun kyettiin jopa poistumaan asunnosta, me käytiin kiertelemässä vähän kaupungilla. Giessenissä oli joku spesiaalipäivä, kun suurin osa kaupoista oli auki (kaikki kaupat on yleensä kiinni sunnuntaisin) ja joka paikassa oli todella paljon ihmisiä. Vaihtoehtoisena darramättönä syötiin kaupungilla kermaista kurpitsakeittoa tarjoiltuna kaiverretusta leivästä. Toi oli oikeasti aivan todella hyvää ja mietittiinkin, et miksi Suomessa ei käytetä enemmän kurpitsaa. Jälkkäriksi vedettiin Berlinerit eli suomeksi sanottuna tomusokerilla kuorrutetut hillomunkit. Nam nam.



Mä sain tuolla bileissä älyttömän inspiraation taas tähän saksan opiskeluun, kun tutustuin yhteen suomalaiseen jätkään, joka oli viisi vuotta sitten tullut sanaakaan saksaa taitamatta Saksaan ja puhui nyt oikein natiivin kuuloisesti. Kolme vuotta siinä oli kuulemma mennyt ennen kuin hän oli alkanut ymmärtää muiden puhetta kunnolla. Kolme vuotta... voisko tää 8 vuoden saksan opiskelu jouduttaa yhtään tuota? Mutta anyway, hirveät respectit tuohon suuntaan, jätkä opiskelee tätä nykyä lääkiksessä Saksassa, että ei paha!

Tän jätkän suomenkieli tuli kyllä niin vahvalla aksentilla, että samalla vannoin itselleni, että jos joskus muutan ulkomaille, en koskaan anna itseni unohtaa kaunista äidinkieltäni. Täällä ollessa oon huomannu miten paljon oikeasti pidän suomen kielestä ja miten suuri osa se on mun identiteettiä. Silti oli hauskaa kuulla jonkin asteista stadin slangia saksalaisella korostuksella. Jossain vaiheessa tajusin tosin puhuvani tälle tyypille kuin idiootille, tyyliin "Ym-mär-rät-kö si-nä kai-ken mi-tä mi-nä sa-non? liioitellusti artikuloiden. Hahaa, piti vähän läppäistä itseäni, kun jätkä oli silleen "Joo, totta kai.".


Ja todellakin, käytiin jopa tsekkaamassa paikallista yöelämää Allun lähibaarissa Haarlemissa. Mä onnistuin jotenkin lähestulkoon kaikissa kuvissa peittämään Allun, joten tässä teille ihasteltavaksi yksi otos, jossa en niin tee..:D Opittiin muuten uutta juomakulttuurista Allun kämppiksen opastaessa meitä Brause-vodkan maailmaan. Brause on saksaa ja tarkoittaa suhinaa tai limpparia ja täällä myydään sellaisissa kerta-annospusseissa veteen sekoitettavia makuaineita, joista tulee sit tavallaan limpparia. Brause-vodkaa juodaan taas iskemällä tällaisen pussin sisältö ääntä kohden ja vodkasnapsi kohta perästä. Näitä kuulemma myydään myös baareissa, mutta ne ei varsinaisesti vienyt mun sydäntä, niin voi olla, että jää tilaamatta.