Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalle mars!


Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!

Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€. 



Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta! 

Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.




En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.

Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.




Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!

torstai 16. helmikuuta 2017

Spring in the air


Tahattoman pitkä radiohiljaisuus on takana ja se johtuu suurimmaksi osaksi talvilukukauden loppuun sijoittuvista tenteistä, joista olen jo ne vaikeimmat selättänyt. Para-aikaa osallistun vielä ranskan intensiivikurssille, jonka tentin teen ensi viikolla ja jonka myötä kuittaan talvilukukauden virallisesti päättyneeksi. Toki talvilukukausi virallisesti kestää aina maaliskuun loppuun saakka, mutta tenttien jälkeen Saksassa alkaa luentovapaa "Semesterferien", jonka aikana opinnoista riippuen tehdään vielä mahdollisia kirjallisia töitä eli "Hausarbeiteja". Itselläni kun näitä ei ole tiedossa, voin viettää lukukausien välistä lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, ja vaikka tarttua aiemmin kesken jääneisiin kirjoihin ja toteuttaa muita aikaa vaativia projekteja. 

Otsikon mukaisesti Saksassa mennään kovaa vauhtia kohti kevättä ja sitä onkin ollut ilmassa viime päivinä, kun elohopea on noussut jopa +12 asteeseen. Kyllähän ne kylmät kelit vielä ehtivät ennen sitä oikeaa kevättä vierailla, mutta vahvat kevätfiilikset on kyllä viime päivinä ollut niin minulla kuin muillakin täällä. Tulppaanisesonkikin on jo alkanut ja olen käynyt moneen otteeseen ihastelemassa kukkakauppiaiden kojuja. Yksi Saksan (ja ehkä koko Keski-Eurooopan?) ihanuuksista on se, että leikkokukat ovat täällä todella edullisia Suomeen verrattuna. Kymmenellä eurolla voi saada jo aivan mahtavan kukkakimpun, josta Suomessa olisi saanut pulittaa varmasti yli puolet enemmän. Tämän vuoksi käytän tämän mahdollisuuden hyväkseni ja kotiutan täällä useammin leikkokukkia ruokailuhuoneen pöydälle.

Helmikuu on minun mielestäni mahtava kuukausi -ei vain sen vuoksi, että päivät pitenevät ja auringonvalo lisääntyy - vaan, että silloin on sekä runebergintorttu- että laskiaispullasesonki ja tämän lyhyen sesongin aikana voi hyvällä omatunnolla istahtaa kahville ja nauttia näistä ainutlaatuisista herkuista. Olen käynyt päässäni runebergintorttu vs. laskiaispulla -kamppailua ja täytynee todeta, että vaaka kallistuu hiuksen hienosti runebergintorttujen puolelle. Hieman ennen Runeberginpäivää olikin pakko leipoa itse runebergintorttuja, koska täällähän käsitettä ei tietysti tunneta. Tortut leivoin Hesarin lukijoiden suosikkiohjeella (<linkki>) ja omnom, kun niistä tuli hyviä! Kardemumman kanssa sain nähdä vähän extra vaivaa, koska paikallisista supermarketeista kardemummaa saa vain hienoksi jauhettuna eikä se todistetusti toimi samalla tavalla kuin karkea rouhe. 

Mutta ei hätä tämän näköinen, onneksi tässä maassa elää vielä viikkomarkkinoiden perinne! Näiltä markkinoilta löysin kardemummani, tosin kokonaisina siemeninä, jotka jouduin veitsellä rouhimaan sopivaksi. Nuo viikottaiset markkinat järjestetään Münsterissä keskiviikkoisin ja lauantaisin, aamuvarhaisesta aina noin klo. 14 saakka. Tuolloin tuomiokirkon edustan tori täyttyy kojuista ja kärryistä ja myynnissä on niin paikallisia tuotteita, kukkia, mausteita, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, antipastia, lihaa, kalaa, teetä kuin leikkeleitäkin, you name it. On torikahviloita ja lounaskojuja. Täytyy myöntää, että en ole vielä koskaan pyörinyt markkinoilla oikein ajan kanssa enkä istahtanut kahville tai kokeillut lounastaa jossain lukuisista toriravintoloista. Ehkä otan tämän to do -listalleni loman aikana ja kerron teille markkinoista myöhemmin lisää kuvien kera.





Minun on pitänyt myös jo tammikuun kylmistä ilmoista lähtien kirjoittaa omista kokemuksistani ja  näkemykseni suomalaisten ja saksalaisten kylmänkestävyydestä, mutta Hesari ehti puimaan tätä aihetta melkoisen kattavasti (<linkki>) ennen minua jo viime viikolla. Jos on koskaan viettänyt pidemmän aikaa ulkomailla, jossa talojen eristys ei ole välttämättä yllä "aivan" pohjoismaiselle tasolle ja jossa talvet ovat kylmiä ja kosteita, tietää kyllä, että tuon Hesarin artikkelin voi allekirjoittaa täydellisesti. En enää edes muista kuinka monta kertaa minulle on sanottu täällä "Kuinka sinulla voi olla kylmä? Sinähän tulet Suomesta?!", kun olen palellut Saksan "leudossa" talvessa. 

Juju on nimittäin juurikin siinä, että Suomessa olen tottunut vuorautumaan päästä varpaisiin aina, kun on talvi tai kylmä sää, jotta ulkona ei vain palelisi. Tähänhän meidät pienestä pitäen opetetaan. Täällä olen sen sijaan kiinnittänyt huomiota siihen, että pienet lapsetkin kulkevat talvella takki auki ja ovat pulkkamäessä ilman hanskoja eikä heillä näytä olevan sen enempää kylmä. Ei ole myöskään mikään ihme nähdä täällä lenkkeilijöitä shortseissa keskellä talvea. Siinä missä minä puen lähes poikkeuksetta talvella pipon ja hanskat, puuttuu saksalaisilta yleensä jommat kummat. Myös asuntojen lämpötilat karaisevat saksalaisia, sillä lämmityksen ollessa kallista, käännetään lämmöt päälle vain niissä huoneissa ja siksi aikaa, kun niissä oleillaan. Yöksi patterit voidaan taas laittaa aina kiinni. Ja aamuisin koko kämppä voidaan tuulettaa pitämällä kaikkia ikkunoita sepposen selällään auki monta minuuttia niin, että viimeisetkin lämmöt varmasti karkaavat harakoille. Asuntojen peruslämmitys tuntuu olevan aivan tuntematon käsite täällä Saksanmaalla. Mutta siinä missä minä palelen täällä sekä ulkona että sisällä (En onneksi kuitenkaan meillä! Nimimerkillä "Lämmityslaskua odotellessa..."), tuntuu tuollainen peruskylmä olevan saksalaisille normaali juttu. Sitä vartenhan on sisäkengät, kuumavesipullot ja pelit ja vehkeet...





















No mutta tämä nyt tällä kertaa tästä saarnauksesta! Helmikuuhun on kuulunut kokeiden ja Runebergin lisäksi mös viikonloppureissu Hannoveriin entisen kämppikseni ja Nilsin opiskelukaverin luokse. Tuo viikonloppu sattui olemaan Hannoverissa aivan älyttömän kylmä, joten kuvia minulla on kaupungista tasan tämän yhden verran. Tässä komeilee siis Hannoverin uusi kaupungintalo, joka lukeutuu varmaan kaupungin päänähtävyyksiin. Olisin halunnut kierrellä kaupungilla enemmänkin, mutta kylmä sää ei houkutellut tekemään sen suurempia kävelykierroksia. Hannoverista olisi TripAdvisoryn mukaan löytynyt myös hienoja puutarhoja, mutta onneksi ei näin talvisaikaan varmaan kuitenkaan jääty paljosta paitsi, kun ei niitä jaksettu lähteä katsastamaan.

Hannover on Münsteriin verrattuna 520 000 asukkaallaan jo huomattavasti suurempi kaupunki ja tämän kyllä huomasi katukuvassa. Huomasin myös jälleen, että en ole mikään suurkaupunki-ihminen ja Münster tuntuu siksi juuri sopivan kokoiselta paikalta asua. Keskusta on hallittavissa jalan ja joka paikkaan pääsee kätevästi pyörällä. Viikonloppuna on kuitenkin luvassa jälleen suurkaupunkitunnelmaa, kun me suunnataan Nilsin porukoille ja Kölniin ostoksille. Jostain syystä minulta sattuu aina loppumaan kaikki meikit yhtäaikaa (kenellään muulla tätä samaa ongelmaa?!), joten luvassa on ainakin meikkilaukun täytteiden metsästystä. Ensi viikolla saankin jo sitten seuraavan vieraan Suomesta tänne minua ilostuttamaan ja sitten käännytään jo kohta maaliskuulle, jolloin me tullaan puolestaan Suomeen visiitille. Minne nämä kaksi kuukautta ovat oikein menneet?!

Rentoa viikonloppua!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Let it snow


Otsikko on hieman harhaanjohtava, koska ei täällä vielä ole alettu seuraavaa joulua odottaa, vaan on iloittu viime päivinä tännekin sataneesta lumesta! Lumentulo ei ole näillä leveysasteilla mikään itsestäänselvyys, kuten meillä Suomessa, joten kaikennäköistä iloa ja haittaa tuo lumipeite täällä saa aikaan. Iloa lähinnä minun kaltasille talvifaneille ja lapsille, jotka pääsevät vihdoin pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, ja harmia liikenteelle. Pulkkamäestä on tosin todettava, että saksalaiset lapset eivät taitanekaan käydä pulkka- vaan kelkkamäessä, koska muovisia pulkkapulkkia en ole nähnyt vielä ensimmäistäkään, vaan kaikki lapset laskevat perinteisillä puisilla kelkoilla.

Siinä missä talvi yllättää aina suomalaisetkin, on liikenne vielä kahta kauheammin sekaisin Saksassa, jos lunta sattuu tulemaan ja varsinkin vielä enemmän kerrallaan. Saksassa nastarenkaiden käyttö on kokonaan kiellettyä ja talvirenkaina heillä lienee sitten kitkat tai muut renkaat, joissa on enemmän profiilia. Lumiset ja jäiset tiet ovat kuitenkin sen verran erikoista täällä, että autoilijat eivät niihin ole tottuneet ja tällaisen sään sattuessa ajetaan sitten todella varovasti. Kun tänne iski lumimyräkkä yhtenä viikonloppuna, sattui pelkästään Münsterlandin alueella 1 500 kolaria ja ojaanajoa ja yliopistollisen sairaalan vastaanotto oli täynnä liukkailla jalkakäytävillä luikastelleita ja liikenteessä kolaroineita.



Loppuviikosta tänne Münsteriinkin luvattiin yhtenä yönseutuna 10-20 cm lunta, mutta jouduin pettmyksekseni nousemaan ylös yhtä harmaanruskeaan huomiseen kuin sitä ennenkin. Ehkä oli kuitenkin vaan ihan hyvä, että näin kävi, koska Nils oli seuraavana päivänä lähdössä autoilemaan ja Nilsin auton "kaiken sään renkaat" eivät oikein vakuuttaneet näin talvirenkaisiin tottunutta suomalaista. Tällaista täyslaidallista ei siis tullut, mutta viime päivinä lunta on sadellut hiljattain kuuroina ja näiden kuvien verran on ollut maa valkeana. Suomalainen sisälläni hyppii innostuksesta aina, kun lunta sataa tai kun aamulla verhot avatessani kadulta aukeaakin valkoinen näkymä.  

Niin paikalliset kuin valtakunnalliset mediat ovat viime aikoina olleet täynnä uutisia lumisateista ja etelämpää Saksaa koetelleista kovista pakkasista. Etelä-Saksassa elohopea laski viime viikolla jopa -20 asteeseen, mikä on Saksan talvelle jo erikoista. Ehdin Helsingissä pyörähtäessäni kokea taas pohjolan 20 asteen pakkaset, ja kyllä siinä linja-autopysäkillä tuulessa värjötellessä tuli taas jotenkin kotoisa olo. Saksassa samanmoiset pakkaset voivat kuitenkin tuntua ilmankosteudesta johtuen paljon koleammilta, mutta kyllä ne kylmimmät säät on vielä koettu siellä koto-Suomessa.



Münsterissä oli tänään ihanan aurinkoinen ja raikas sää, kuten tämän postauksen ensimmäisistä kuvista näkyy. Otin kuvat kävelymatkalta uimahallille, kun toteutimme uuden vuoden lupausta ja kävimme vihdoin yhdessä uimassa Münsterissä. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta tavallisessa saksalaisessa uimahallissa (kylpylä on jo kyllä testattu), mutta tavoitteena olisi nyt käydä säännöllisemminkin uimassa. Aloitettiin tänään 1 000 metrillä ja nostetaan sitä mukaa, kun kunto kohoaa. Olisi kyllä ehkä kiva oppia kuitenkin vähän parempi uintitekniikka, koska Nils aiemmin lajia harrastaneena vetää paljon professionaalisemmin (ja lujempaa) kuin minä, jonka pitää pitää pää koko ajan veden pinnalla... Odotan kuitenkin huomiselta pientä Muskelkateria eli "lihaskrapulaa" eli suomeksi sanottuna helliä käsi- ja olkavarsia. Silloin olisi treeni mennyt perillekin!

Lopuksi ajattelin jakaa teidän kanssa vielä aamupuuron ohjeen, koska sain vihdoin aikaiseksi kokeilla kauramaitoa kaurapuuron pohjana. Ja siitähän tuli ihan älyttömän hyvää! Yhteen puuroannokseen laitoin noin 3 dl kauramaitoa, 5 rkl kaurahiutaleita, 1-2 tl pellavansiemeniä ja ripauksen kanelia. Näitä keittelin vaan kattilassa, kunnes seos sakeutui puuromaiseksi. Päälle laitoin vielä omenakuutioita ja kanelia ja mielestäni näin puuro ei kaivannut edes suolaa eikä sokeria. Kauramaito on itsessään jo hieman makeaa, joten tästä tulee puuroonkin kivasti makua. Oli kyllä niin hyvä puuro pitkästä aikaa, että tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä jatkossakin viikonloppujen herkkupuurot!




















Mukavaa alkavaa viikkoa!