keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalle mars!


Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!

Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€. 



Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta! 

Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.




En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.

Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.




Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Johan on markkinat!

Mission accomplished. Lupasin aiemmin tehdä postauksen Münsterin markkinoista ja keskiviikkona , auringonpaisteen vielä helliessä Münsteriä päätinkin lähteä pyörimään ajan kanssa tuomiokirkon edustalle kaksi kertaa viikossa nouseville markkinoille. Kuten yllä olevan kuvan kyltistä näkyy, Wochenmarkt eli viikkomarkkinat järjestetään vuoden läpi sekä keskiviikkoisin että lauantaisin aamuseitsemästä aina puoli kolmeen iltapäivällä. Kuvissa vilahteleva Münsterin tuomiokirkko eli tutummin Dom tarjoaa kauniit puitteet markkinoille eikä säässäkään ollut kyllä mitään valittamista.

Markkinat ovat oikea herkuttelijan paratiisi, sillä kojuista löytyy yhtä sun toista erikoista syötävää ja usein tuotteita saa myös maistaa ennen ostamista. Markkioilla edustettuina ovat niin paikalliset tuottajat kuin hieman kauempaakin tulleet myyjät. Hollantilaiset ovat tuoneet markkinoille muun muassa karkki- (täältä saa salmiakkia!), juusto- ja kalakojunsa. Tarjolla on melkein kaikkea: vihanneksia, hedelmiä, juustoja, lihaa, makkaroita, kananmunia, kalaa, espanjalaisia tapaksia, kreikkalaisia mezejä, mausteita, hunajaa, hilloja, leipää, sämpylöitä, kroissantteja, karkkia, pähknöitä, pastaa, kukkia, vaatteita, nahkatuotteita.. Kaupan hintoihin verrattuna markkinatuotteiden hinnat vaihtelevat hieman halvemman ja kalliimman välillä. Kukat lähtee markkinoilta huomattavasti halvemmalla, esim. 10 tulppaanin kimppu kolmella eurolla, mutta esim. lähiluomuliha on lunnollisesti kalliimpaa kuin kaupassa tarjolla oleva liha. Olen kuullut, että esim. juustokauppiaat myyvät markkinapäivän päätteeksi halvemmalla "juustokasseja", jotta pääsevät eroon yli jääneistä juustoista.




Markkinoiden kojut on järjestelty niin, että samoja tuotteita myyvät kojut ovat vierekkäin samoilla kujilla. Markkina-alueen reunoilla on puolestaan lukuisia ruokakojuja, joissa voi pysähtyä niin aamupalalle, lounaalle kuin kahvillekin. Näiden kojujen hinnat eivät kyllä päätä huimaa, sillä lounaan voi saada jo muutamalla eurollakin. Itse olin juuri lounasaikaan liikkeellä ja huomasin, että monet työntekijät pysähtyivät lounastamaan torikojuissa. Itse en pysähtynyt lounaalle vaikkakin erään kalakojun fish 'n chips -tyylinen annos näyttikin todella herkulta ja jono kyseiseen kojuun oli varmasti ainakin viisi metriä. Täytyy olla hyvää, kun niin moni sen perään jonotteli. Lounaan sijaan join päiväkahvit italialaisen herrasmiehen pitämässä pienessä kupilassa, jossa hän taikoi espresson jos toisenkin. Cappucino maksoi 2,70 euroa, joten aika perushinnoissa oli kahvittelukin markkinoilla. Kun nätisti pyysin, sain myös kanta-asiakkaan passin, johon kerätä leimoja ja siihen ihan kaksi leimaakin. Ehkä otan nyt tavaksi käydä täällä kahvittelemassa silloin tällöin, jotta saan passini täyteen.

Olen ehkä maailman huonoin valokuvaaja, koska häpeän julkisilla paikoilla ihan turistina kuvaamista. Markkinoillakin jouduin kunnolla sniikkailemaan (ja näytin niin tehdessäni varmaan vielä epäilyttävämmältä...), koska halusin vältellä kuvien ottamista ihmisistä enkä kehdannut mennä röyhkeästi kuivailemaan tiskejä. Ja koska olin yksin liikenteessä en edes voinut teeskennellä ottavani kuvia kaverista (very Finnish problems). Pahoittelut siis siitä, että postauksessa ei ole yhtään kuvaa lukuisten juusto- ja lihakojujen tarjonnasta.  






Lopuksi ajattelin jakaa teille yhden lemppareimmista saksalaisista arkiresepteistäni, joihin olen täällä ollessani törmännyt. Muistan kun kokkasimme tätä yhdessä saksalaisten kämppisteni kanssa meidän WG:ssä täällä vaihdossa ollessani ja kuinka Nils oli kerran kokannut tätä minulle sillä aikaa, kun minä ajoin pyörällä kaatosateessa kielikurssilta häntä tapaamaan. Tätä tein siis meille tälläkin viikolla, koska tämä keitto on niin helppo ja nopea tehdä, ja maistuu ainakin meille molemmille. Älkää antako nimen johtaa harhaan. Tämä maistuu nimittäin oikeasti paljon paremmalta kuin juustoinen jauheliha-purjokeitto antaisi ymmärtää.

Juustoinen jauheliha-purjokeitto (Hackfleisch-Lauch Suppe / Käse-Lauch Suppe mit Hackfleisch)

 300 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2 rkl pekonikuutioita
öljyä paistamiseen

2 purjoa
2 isoa perunaa
200 g sulatejuustoa
2 rkl ranskankermaa
6 dl kasvislientä

suolaa 
pippuria
muskottipähkinää

Kuori ja kuutioi sipuli.  Kuullota sipuli yhdessä pekonin kanssa öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha kattilaan ja ruskista kauttaaltaan. 

Jauhelihan ruskistuessa pese purjo, halkaise se pitkittäissuunnassa ja huuhtele kunnolla. Leikkaa purjon puolikkaat ohuiksi viipaleiksi. Lisää purjosuikaleet kattilaan, sekoita ja anna purjon kuullottua hieman. Lisää kasvisliemi.

Pese, kuori ja kuutioi perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää perunakuutiot kattilaan ja keitä seosta noin 20 minuuttia. 

Lisää lopuksi sulatejuusto ja ranskankerma ja kiehauta keitto vielä nopeasti. Mausta maun mukaan suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. 

Ja voilà, nauti keitto leivän tai patongin kanssa!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Aamupalaihmisiä



Kyllä, olen sellainen. Nimittäin aamupalaihminen. Viikon paras hetki on ehdottomasti sunnuntaiaamu, kun eteen voi loihtia runsaan aamiaisen ja nauttia sen rauhassa sanomalehteä lukien. Sanomalehden sijaa ovat kyllä viime aikoina toimittaneet Hesarin nettisivut ja appi, jotka molemmat ovat olleet niin ahkerassa käytössä, että täytynee ottaa työn alle digilehden tilaaminen, jotta pääsen lukemaan ihan kaikki artikkelit ilman rajoituksia. Olen viime aikoina hehkuttanut Hesaria ehkä liiaksikin, mutta voin vakuuttaa, että tämä ei ole maksettua mainontaa.

On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät pysty syömään aamupalaa heti herättyään ja pelkkä kuppi kahvia riittää käynnistämään päivän. Minun mahani puolestaan murisee usein jo herätessäni enkä voisi kuvitellakaan lähteväni töihin, yliopistolle tai muuten liikenteeseen ilman, että tankkaisin aamulla jotain ennen lähtöäni. Töissä käydessänikin pyhitin vartin aamupalalle (ja somen ja uutisten selailulle), jonka jälkeen selvisin kylläisenä aina lounasaikaan saakka. Aamupalan tärkeydestä ja turhuudesta löytyy juttuja vaikka millä mitalla, mutta olen päättänyt tässä asiassa kuunnella vatsaani ja syödä yksinkertaisesti silloin, kun on nälkä.

Olen ehkä vähän konservatiivinen aamupalailija, koska kaiken maailman trendikkäät chia-vanukkaat ja acai ja smoothie bowlit eivät saa minussa aikaiseksi minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Chia-vanukkaan testasin kaiken hypetyksen jälkeen, mutta se ei tehnyt pysyvää valtausta aamupalapöytääni. Smoothie bowlkaan ei edes ajatuksen tasolla kutkuttele makuhermojani, mutta ehkä testaan tämänkin trendin joskus jossain tarpeeksi hipsterissä kahvilassa, jotta voin muodostaa perustellun mielipiteen asiasta. Myönnän olevani tottumuksieni orja. Hedelmät ovat kivoja ihan sellaisinaan tai vaikka myslin seassa. 

Suomessa ehdoton arkiaamujeni suosikki oli perinteinen kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Niin helppo ja nopea valmistaa ja nälkä pysyi loitolla aina sinne lounasaikaan saakka. Raejuustossa pitää olla vähintään 1,5% rasvaa, että se maistuu joltain ja mehukeiton sokerillista, koska keinotekoiset makeutusaineet ovat suoraan saatanasta. Kiitos Saksan raejuusto- ja mehukeittotarjonnan on tämä aamupalasuosikki jäänyt toistaiseksi historiaan ja useimmiten arkiaamuina lautaseltani löytyykin nyt Skyriä, maustamatonta jogurttia, mysliä ja marjoja.


Opiskeluaikoinani onnistuin koukuttautumaan kahvin juontiin ja aamulla tulikin aina tehtyä iso french press -kannullinen kahvia yhdessä kämppikseni kanssa jaettavaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että vatsa ja verenpaine eivät kiitä kahvin litkimisestä, joten arkiaamujani siivittääkin  nykyään yleensä vihreä tee. Kun haluan nautiskella kunnolla, teen kahvia tai mustaa teetä (Twiningsin Lady Grey on ehdoton suosikkini!). Kahvin juonnin harventaminen on tehnyt siitäkin arkiaskareesta arjen luksusta ja nykyään nautinkin kahvikupposestani eri tavalla ja myös panostan parempiin kahveihin, kun pakettia ei tule juotua viikossa tyhjäksi. 

Sunnuntaina aamupalaihminen pistää elämän risaiseksi toinen toistaan herkullisempia ruokia notkuvalla aamupalapöydällä. Vaikka kaupat eivät ole Saksassa auki sunnuntaisin, aukaisevat leipomot ovensa jo aamuvarhaisella, jotta aamupalapöytään voidaan hakea tuoreet sämpylät ja kroissantit. Suomeen verrattuna saksalaiset syövät aamiaissämpylänsä usein makeilla lisukkeilla kuten erilaisilla hilloilla tai Nutellalla. Hillon kaveriksi sämpylänpuolikkaalle voidaan laittaa maitorahkaa (täysirasvaista versiota tietenkin) ja maitorahkan kaveriksi myös vaikka siirappia, jota täällä kutsutaan Goldsaftiksi eli kultamehuksi!

Saksan vaikutuksesta myös kananmunat  ovat löytäneet aamiaispöytääni uudelleen. Paistetut kananmunat (sunny side up, tietenkin!) tai hieman pehmeäksi keitetyt kananmunat papujen kanssa ovat sunnuntaiaamujeni uusi must(a). Kananmunafiilistelyni vuoksi olen viime aikoina hankkinut jopa munakupit ja  hyvin tarpeellisen turhakkeen, Eierschalensollbruchstellenverursacherin. Suora käännös tästä sanahirviöstä kuuluisi abouttiarallaa "kananmunankuoren oikean rikkoontumiskohdan aiheuttaja". Enää ei tarvitse miettiä miten keitetyn kananmunani kuorin, vaan Eierschalensollbruchstellenverursacher tekee sen puolestani. Hyvin käytetyt 20 euroa. 

Aamupalaihmisiä, onko meitä muita?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

What a weekend!


Nyt on kyllä suhteellisen kuvapainotteista postausta luvassa, koska huh-huh mikä viikonloppu meille tänne suotiinkaan! Kihertelin ilosta jo perjantaina säätiedotusta katsoessani ja ulos lähtiessäni minut otti vastaan sellainen lämpöaalto, että oli pakko todeta kevään alkaneen toden teolla. Koko kaupunki tuntui viikonloppuna heränneen eloon, kahviloiden ja ravintoloiden terassit olivat jälleen täynnä ja bongasinpa jopa myös jo ensimmäiset grillaajat puistossa. Linnut pitävät sellaisia konserttoja, että minullakin on ollut vaikeuksia nukkua aamuisin mustarastaiden laulaessa ikkunan alla. Varsinainen luksusongelma.

Viikonloppu meni jälleen ihanan rennosti ja ilman suurempia suunnitelmia. Perjantai-illan uintien jälkeen kävimme samalla reissulla ruokaostoksilla isommassa marketissa ja vietimme loppuillan kotisohvalla. Lauantaina saimme nukkua pitkään ja puolilta päivin suuntasimme ensin palauttamaan lainassa olleen ompelukoneen ja sitten kaupungille pyörimään. Tarkoitus olikin käydä vaateostoksilla, mutta jotenkin shoppailuinto lopahti siinä lauantaipäivän ihmisvilinässä, että päädyimmekin vain kuljeskelemaan kaupungilla ja nauttimaan päivästä.




Olin esittänyt aiemmin viikolla vienon toiveen, että käytäisiin pitkästä aikaa rehellisesti mäkkärissä hampurilaisilla, mutta auringonpaiste ja lämmin sää houkuttelivat kovasti jäämään ulos, joten suuntasimmekin sitten astetta parempaan hampurilaispaikkaan, Hans im Glückiin, koska heillä oli terassipaikkoja tarjolla. Otin hampurilaisateriani oluella, joten voinko väittää korkanneeni jo terassikauden? Kotimatkalla poikkesimme vielä läheiseen jäätelökahvilaan, joten samalla tuli korkattua myös tämän vuoden jäätelökausi herkullisella mango-suklaakombolla. 

Sunnuntainakin nukuimme pitkään ja nautimme myöhäisen aamupalan. Olen jo aiemminkin mainostanut kovasti sitä, että saksalaiset ovat varsinaista sunnuntaikävelijöiden kansaa, kun kauppojen ovet pysyvät sunnuntaisin visusti kiinni. Tänäänkin läheisen Aasee -lammen lenkkipoluilla oli sunnuntaikävelijöitä ruuhkaksi asti ja sinne mekin suuntasimme aamupalamme jälkeen. Kotiinpäin kävellessämme kehkeytyi ajatus siitä, että josko hakisimme jo parvekekalusteiden pehmusteet kellarista ja virittelisimme partsinkin kevätkuntoon. Vielä istuttiin viltin alla, mutta ei tästä enää kauaa mene, että ilmankin tarkenee. 



Olen ottanut meillä tavaksi siivota kämpän kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin, koska jo viikonkin jälkeen villakoirat juoksevat täällä lattioilla. Olen aivan varma, että tässä kämpässä pölyä kertyy jotenkin mystisesti enemmän kuin kaikissa niissä muissa asunnoissa, joissa olen asunut, mutta mikäs siinä on nyt siivotessa, kun on aikaa. Tänäänkin siis partsifiilistelyn jälkeen odotti viikkosiivous ja siihen päälle vielä Kaylan vatsatreeni, jonka jälkeen oli lupa taas keskittyä rentoiluun. 

Näin on saatu viikonloppu taas kulutettua ja huomenna alkaa viimeinen kokonainen viikko ennen Suomen lomaamme. Saatan suunnata huomenna metsästämään tummansiniset mokkanahkashortsit, jotka jäivät kummittelemaan mieleen lauantain "shoppailuilta" ja ehkä kohta olisi jo korkea aika avata vero-oikeuden kirjatkin, koska kunnianhimoisesti (ja oppimismielessä) haluan auttaa Nilsiä veroilmoituksen laadinnassa. Ehkä saan tässä lomalla myös aikaiseksi heittää vielä reissut Kölniin ja Düsseldorfiin, koska löysin sieltä viime reissuilla kivoja juttuja, jotka hyvin tapani mukaisesti jätin kuitenkin kauppaan. Eipähän ole vaaraa heräteostoksista, kun meikämanne lähtee shoppailemaan. Mutta nyt on puolestaan aika lähteä puhtaiden lakanoiden väliin ja unten maille, että ei muuta kuin bis zum nächsten Mal!




































Somen mukaan Suomessakin nautitaan kevätsäistä, joten nyt sitä D-vitamiinia tankkaamaan!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Mitä kaipaan Suomesta

Allekirjoittanut on täällä viettänyt hyvin laiskan lomaviikon ja ihmetellyt siinä ohessa maailman menoa. Laiskan siksi, että Münsterissä on ollut kovin sateista viime päivinä ja tämän vuoksi on tullut kulutettua lähinnä sohvannurkkaa katsoen Solsidania katsomosta. En tiedä miten olen onnistunut välttelemään tuota sarjaa tähän asti, koska sehän on ihan sikahauska! Taisinkin katsoa täällä viikolla jo kaksi ensimmäistä kautta... Huuups. Maailman menon ihmettelyllä viittaan lähinnä Suomenkin uutisiin päässeeseen Hernen kaupungin lapsimurhaajaan sekä Düsseldorfin rautatieaseman kirvesmiehen iskuun, jotka ovat olleet täällä viikon kuumimmat uutiset.

Kaiken laiskottelun lomassa sain raahattua itseni ensimmäistä kertaa elämässäni kampaajalle Saksassa. Pitkälle liuhuletille heitin heipat ja nyt mennään kesää kohti lyhyessä polkkatukassa. Pitkään mietin, että käynkö tutulla ja turvallisella kampaajalla Suomessa, mutta rohkaistuin sitten kokeilemaan lähikampaamoamme täällä. Ehkä tähän vaikutti myös Saksan houkutteleva hintataso, sillä muotoonleikkauksesta maksoin opiskelija-alennuksen jälkeen hurjat 17,55 euroa! Koska olin lopputulokseen vielä supertyytyväinen, niin voi olla, että tästä lähtien käyn leikkauttamassa hiukseni vain täällä Saksassa.

Tämän lörpöttelyn jälkeen pääsen taas ehkä tämänpäiväiseen asiaan eli siihen mitä kaikkea kaipaan tällä hetkellä Suomesta. Nämä asiat tulivat ensimmäisinä mieleeni, mutta satavarmasti näitä löytyisi lisääkin, kun vähän kaivelisin vielä mielen perukoita.

1. Perhe ja ystävät

Tätä ei nyt tarvinne sen enempää availla, mutta kaipauslistan kärkisijaa pitävät perhe ja ystävät Suomessa, joita tulee nyt tietenkin tavattua paljon harvemmin. Onneksi on kuitenkin olemassa Whatsappit ja Skypet, joiden avulla yhteydenpito onnistuu kuitenkin melko kitkattomasti. Kauempana asuessa missaa kuitenkin hetkiä ja tapahtumia, joissa olisi voinut olla läsnä, mikäli asuisi vielä Suomessa. Lisäksi kaipaan spontaaneja kahvihetkiä ja illanistujaisia, joita Suomessa tuli harrastettua. Uudessa maassa tuo ystäväpiiri on kuitenkin paljon pienempi eikä seurustelu vieraalla kielellä ole yhtä mutkatonta kuin omalla äidinkielellään. Syvempien ystävyyssuhteiden luominenkin vie oman aikansa ja muuttaessani nämä kaikki pidempiaikaiset ystäväni jäivät kuitenkin Suomeen.

2. Talvi

On olemassa ihmisiä, jotka eivät siedä talvea ja heille suurin syy ulkomaille pakenemiseen voikin olla juuri ilmasto. Näihin "ilmastopakolaisiin" verrattuna olen kyllä itse kovin suuri neljän vuodenajan fani ja rakastan myös talvea, sillä se tarjoaa omat ilonsa. Lumi ja pakkanen ovat Münsterin osalta jo historiaa tänä talvena ja täällä mennään reippaasti kohti kevättä. Silti minusta suomalaisena tuntuu, että kunnon talvea ei ollutkaan. Nauttisin niin paljon lumesta, pakkaspäivistä, hiihto- ja luistelumahdollisuuksista ja ylipäätään siitä raikkaasta ilmasta, mikä pakkassäällä on. Onneksi kohta tullaan kuitenkin hiihtolomalle Suomeen!

3. Hiihtomahdollisuudet

Lahden MM -kisoja seuratessa tuli ihan hirveä hinku suksien päälle! Ja täällähän lunta ei ole senttiäkään ja lähimmät ladut löytyvät varmaan jostain Etelä-Saksasta tai Alpeilta. Jälkiviisaana täytyy sanoa, että Rovaniemi oli kyllä siitä syystä aika täydellinen paikka asua, että ladulle pääsi kotiovelta ja sitä latua riitti suuntaan jos toiseen. Voi sitä tunnetta, kun sai sivakoida Kemijoen jäällä auringon paistaessa pilvettömältä, siniseltä taivaalta. Priceless. 

4. Mehukeitot

Mehukeitot ja kiisselit ovat yksi niistä asioista, joista Saksassa ei taas ole oikein tietoakaan. Kaupasta on saatavissa hyvin paksua marjakiisseliä, rote Grützeä, mutta näiden makukombot sisältävät yleensä joko kirsikkaa tai seljanmarjoja, joita itse vähän vierastan. Rote Grütze tunnetaan täällä muutenkin lähinnä jälkiruokana, kun taas itse Suomessa totuin tuunaamaan aamupuuron juurikin raejuustolla ja mehukeitolla. Mehukeiton korvikkeena olen kuitenkin onnistunut käyttämään mansikka-raparperi Grützeä, jonka laimennan vedellä mehukeiton oloiseksi. Tuo Grütze oli sellaisenaan niin makeaakin, että hampaissa ihan natisi, joten laimennus oli myös siitä syystä lähes välttämätön! Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä korvike maistuu kyllä lähes samalta kuin mansikka-raparperi mehukeitot!

5. Raejuusto

Hahah, raejuuston ja kermaviilin saatavuus ovat suomensaksalaisten foorumeiden ehkä keskustelluin aihe! Suomalaista, isorakeista reajuustoa on Saksasta nimittäin lähes mahdotonta löytää ja kermaviiliä vielä vaikeampi. Saksassa tarjolla oleva raejuusto eli Hüttenkäse tai körniger Frischkäse on hyvin kermaista ja paksua, ja sen "rakeet" ovat hyvin pieniä Suomen raejuustoon verrattuna. Täkäläinen raejuusto taitaakin olla ajateltu enemmän leivänpäälliseksi kuin muuten syötäväksi. Raejuuston kulutus romahti kyllä omalla kohdallani totaalisesti tänne muuttaessani. 

6. Proteiinirahkat

Suomessa kaikenlaiseen "fitness -ruokaan" tottuneelle muutto Saksaan on kyllä erittäin surullinen tarina. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kevyttuotteita täältä löytyy huomattavasti vähemmän  enkä koe täällä tapahtuneen sellaista terveellisen fitness -ruoan buumia, mikä Suomeen rantautui ehkä muutama vuosi sitten. Kaiholla muistelen pienen perus Alepankin proteiinirahkahyllyä, jonka edessä tuli aina tovi vietettyä yrittäessä päättää minkä makuisen, sokerillisen vai sokerittoman rahkan sitä tänään ostaisi. Täällä ei sitä ongelmaa ole, koska tarjolla on vain perusrahkaa (myös rasvattomana) ja nykyään myös Arlan Skyriä. Skyreissäkin makuvaihtoehtoja taitaa olla olemassa noin neljä kappaletta. Voisiko Valio aloittaa rahkamarkkinoiden valtauksen täällä Saksassa, pliis..? 

7. Ruisleipä

Tämä on varmaan ulkomailla asuvien suomalaisten eniten ikävöimä elintarvike. Ruisleipää on kyllä minunkin pakko saada heti, kun päästään Suomeen! Saksa on kyllä täynnä leipomoita ja ties minkälaisia leipiä ja leipomuksia, mutta suomalainen ruisleipä on kyllä silti omassa luokassaan. Olen lukenut, että jossain Hannoverin tienoilla olisi saksalainen leipomo, jossa on aikoinaan ollut suomalainen leipuriopiskelija harjoittelussa, ja jonka vuoksi siellä vielä nykyäänkin saisi suomalaista reikäleipää. Leipomo on sen verran kaukana, että menee ruisleivän hankkiminen ehkä vähän liian vaikeaksi, joten odotetaan siis ensi Suomen lomaan. Savunmakuinen riihiruisleipä on mun ehdoton suosikki! 

8. Karkkihyllyt

Täytyy tässä nyt myöntää, että karkkilakkoni ei ole viime aikoina aivan pitänyt, mutta olen kuitenkin vähentänyt huomattavasti makean syöntiä ja en ole tainnut itse sortua ostamaan vielä kertaakaan karkkia kaupasta tänä vuonna! Mutta onneksi tämä ei ole niiiiin suuri uhraus täällä Saksassa, koska mielestäni Suomen karkkivalikoima on about tuhat kertaa parempi kuin Saksan vastaava. Tottumiskysymys tämäkin vain lienee, mutta suomiherkkujen jälkeen Haribot ja Katjesit tuntuvat kuitenkin vähän köyhiltä ja köykäisiltä. Suklaahyllyäkin hallitsee ylimakeat Milka ja Rittersport ja perus Snickersit, Marsit ja Twixit. Salmiakkia on saatavissa parissa muodossa, mutta tietenkin suomalainen salmiakki ja lakritsi on paljon parempaa!

9. Helsinki

Ah, ihana Helsinki! Helsingissä viettämieni vuosien aikana onnistuin kyllä menettämään sydämeni täydellisesti tuolle kaupungille, ja salaa toivon kyllä, että voisimme asua Helsingissä vielä joskus. Rakastan Helsingin kaunista arkkitehtuuria, kävelyjä Kaivarin ja Eiran rannoilla, lenkkipolkuja Lapinlahdesta Seurasaareen, kauppahalleja, ihania kahviloita ja ravintoloita. Jopa Stockmannia ja sen herkkua on ikävä! Onneksi Helsingissä tulee vietettyä aina vähintään pit stop Suomen reissuilla. 

10. Elokuvien ja TV -ohjelmien alkuperäisversiot

Suomessa minulla ei ollut televisiota siitä lähtien, kun lähdin opiskelemaan Rovaniemelle 2008. En osannut sitä opiskeluaikoinani oikein edes kaivata. Täällä Saksassa meillä kyllä on televisio, mutta saksalaisen television tarjoama ohjelmavalikoima on mielestäni niin huono ja kaikki järkevämmätkin ohjelmat on dubattu saksaksi, joten siitäkään ei ole ollut niin suurta iloa. Elokuvateattereissakin kaikki elokuvat dubataan saksaksi ja ns. alkuperäisversioiden näytöksiä on vain muutamia. Olisin halunnut syksyllä käydä katsomassa Bridget Jones‘in Babyn, mutta tietysti alkuperäisversiona, jotta olisin voinut nauttia ihanasta brittienglannista. Noh, näytöksiä oli tasan kaksi viikossa, klo 14:30 ja 23:10. Eipä sitten tullut mentyä. Televisiosta tulee katsottua nykyään enää oikeastaan vain saksalaisia sarjoja tai The Big Bang Theoryä, jossa on oikeasti onnistuneet ääninäyttelijät (vaikka siltikin kyllä välillä ärsyttää). Dubatut elokuvat televisiosta ovat ihan no-go ja into katsoa niitä lopahtaa ehkä noin viidessä minuutissa.  Eilen alkoi muuten RTL:llä uusi saksalainen komediasarja "Nicht tot zu kriegen", jossa yksi päähenkilöistä on suomalainen (näyttelijä tosin kyllä ihan saksalainen). Kahden ensimmäisen jakson aikana mainituiksi ovat tulleet jo Kimi Räikkönen, Mika Häkkinen, Samu Haber, koivut, uunimakkara, suomalainen design ja pari kirosanaa. Tämä kyllä menee toistaiseksi ainakin torstai-iltojen katsottavat -listalle. 

Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua päivän urheilusuoritukseen (syömällä ensin lounaan), koska perjantaisin Nils pääsee aikaisemmin töistä ja suuntaamme sen jälkeen suoraan uimahallille. Viikonloppuisin paikka on niin täynnä muita ihmisiä ja varsinkin lapsiperheitä, joten olemme todenneet perjantait paremmaksi ajankohdaksi käydä uimassa, kun altaaseen vielä jopa mahtuu!

Aurinkoista viikonloppua sinulle!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Cuisine allemande





Ah, nyt voi kyllä sanoa, että takana on mitä rennoin viikonloppu pitkään aikaan! Jotenkin sitä kalenteri täyttyy aina salakavalasti, vaikka mitään sen kummempaa ei olisikaan suunnitelmissa. Tänä viikonloppuna saatiin kuitenkin ihan vain olla ja tehdä sitä, mikä huvittaa. Lauantaina otettiin suunnaksi Osnabrück ja Ikea ja käytiin hakemassa vähän sitä sun tätä, tärkeitä ja niitä vähemmän tärkeitäkin juttuja. Sisustusinto tuntuu iskevän minuun kausittain ja nyt eletään taas sitä aktiivista vaihetta. Voisin ehkä tehdä asuntopostausta myöhemmin, kun kämppä näyttää vihdoin siltä, miltä se kauneimmissa haaveissani näyttää. Ajatuksissani on muun muassa maalata olkkarin seinä (joka minun vielä vuosi sitten piti saada hennon vaaleanvihreäksi) tummemman siniseksi, roudata Suomeen tilaamani matto jollain ihmeen kaupalla tänne ja päivittää olkkarin valkoiset verhot Ikean tummanharmaisiin, kunhan saan ne ensin lyhennettyä sopiviksi. Saksassa on hyvinkin yleistä, että vuokralaiset maalailevat asuntojen seiniä mielensä mukaan, kunhan ne vain pois muutettaessa maalataan jälleen valkoisiksi. Sen vuoksi minua nyt haluttaakin kokeilla seinissä villimpää värimaailmaa, jota Suomessa ei vuokralla ollessa tohtinut tehdä. 

Sunnuntaiaamusta suunnaksi valikoitui taas uimahalli ja käytiin hoitamassa jälleen päivän sporttailut pois alta, jonka jälkeen oli vielä mukava rentoutua ulkosuola-altaan lämpimässä vedessä ja nauttia auringonpaisteesta. Tämän jälkeen ohjelmissa oli kahvittelut ystäväpariskunnan kanssa ja myöhemmin pizzan paistoa, jonka jälkeen loppuilta tuleekin nyt vietettyä kotisohvalla television ääressä.  Ehkä saankin pizzan paistosta sopivasti aasin sillan tämänpäiväiseen postausajatukseeni, nimittäin saksalaiseen keittiöön ja täkäläisiin ruokatottumuksiin. Tämä aihe nimittäin herättää  ulkomaille muuttaessa satavarmasti ajatuksia, kun saatavissa ei enää olekaan niitä tuttuja ja turvallisia elintarvikkeita. 




Ensiajatuksekseni täytyy todeta, että perinteinen saksalainen keittiö on hyvin pitkälti sitä, mitä se mielikuvissani oli jo ennen Saksaan muuttoanikin. Se on Currywurstia, Döneriä, Bratwurstia, Sauerkrautia ja olutta. Jos pitäisi koko keittiötä yhdellä sanalla kuvailla, niin se olisi tuhti. Yleensä lautaselta löytyy porsaan- tai naudanlihaa, paistettuja perunoita, knöödeleitä tai perunaa muussa muodossa sekä hapan- tai punakaalia tai vihersalaattia. Kävin Suomen vieraani kanssa testaamassa yhden Münsterin suosituimmista westfalilaisista ravintoloista ja minun lautaselleni valikoitui Schweinshaxe eli possun jalkaa (ei mitään käsitystä mitä tämä on suomeksi, mutta kyseessä on ilmeisesti nilkan ja pohkeen välinen osa sian jalasta) ja vieraalleni paistettua Bratwurstia. Tuota ei niin vaatimattoman kokoista possunpaistia minun oli pitänyt kokeilla jo iät ja ajat, mutta en ollut aiemmin siihen vielä rohkaistunut. Kerrottakoon, että 164 sentin varrestani huolimatta onnistuin tuhoamaan koko annoksen ja tyydyttämään varmaan koko tulevan viikon kaloritarpeet. Lisäksi kuvista on tunnistettavissa paistettuja perunoita eli Bratkartoffeleita, haudutettua punakaalilisuketta eli Rotkohlia sekä sitä Suomessakin tuttua hapankaalia eli Sauerkrautia. Jälkiruoaksi usein on tarjolla joko jäätelöä, omenastruudelia eli Apfelstrudelia vaniljakastikkeella tai -jäätelöllä, paksuja lettuja, Pfannkucheneita, erilaisilla lisukkeilla tai vohveleita kuumilla kirsikoilla ja vaniljajäätelöllä.

Tuhdin ruuan päätteeksi otetaan yleensä palanpainiketta eli Absacker. Yleensä tämä on jotain yrttilikööriä kuten esimerkiksi JägermeisteriaButzelmannia, Killepitschiä tai vaikka Stichpimpulibockforcelorumia. Kyllä, tämän nimistä yrttilikööriä saa oikeasti Saksasta. Nimi on lyhenne kaikista likööriin käytetyistä ainesosista ja kaikessa kauneudessaan se nostatti kyllä hymyn allekirjoittaneen huulille, kun sen ensi kertaa juomalistasta luin. Muuten ruuan kanssa nautitaan usein olutta, viiniä tai kivennäisvettä tai Schorlea eli kivennäisveden ja mehun sekoitusta. Saksalaiset rakastavat kuplavettä eli Sprudelia ja täällä kaikenlainen vesi ostetaankin usein kaupasta.  Itse hiilihapottomaan veteen tottuneena olen itsepäisesti jatkanut hanaveden juomista, sillä sekin on juomakelpoista. Hanaveden mausta voidaan puolestaan olla montaa mieltä ja sekin vaihtelee hyvin paljon alueittain. Suomalaisiin verrattuna saksalaiset ovat myös varsinaisia limusieppoja. Muinoin lukemani tutkimuksen mukaan Saksassa juodaan Euroopan maista eniten limppareita ja tämä ei varsinaisesti yllätä, kun katsoo kaupassa limpparipullojen hintoja. Iso kokispullo irtoaa täällä alle eurolla, kun Suomessa siitä saanee pulittaa 2,50 euroa. 





Toki keskiverron saksalaisperheen arkinen ruokalista poikkeaa myös paljon edellä mainituista perinneruoista ja ruokapöydästä voi löytyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Perinteiset Eintopfit eli hieman Suomen liha- ja makkarakeittoja vastaavat pataruoat ovat suosittuja, kuten myös porsaanleikkeet eli Schnitzelit ja ranskanperunat eli Pommesit. Yleisesti ottaen Saksassa syödään Suomeen verrattuna paljon enemmän friteerattuja ruokia ja ranskikset ovat ruokalistan perusainesosa myös yliopiston ruokaloissa. Suomeen verrattuna myös kevyttuotteiden valikoima saksalaisissa ruokakaupoissa on hyvin suppea ja kertomuksiini esimerkiksi suomalaisesta, rasvattomasta maidosta on reagoitu lähinnä silmien pyöräytyksillä. Sen sijaan saksalaisessa keittiössä käytetään Suomea enemmän muun muassa kurpitsoita, lehtikaalia sekä muita kaaleja sekä kirsikoita. Kalahylly saksalaisissa kaupoissa on lähes olematon ja parhaan kalasaaliin saakin luultavasti joko pakastealtaasta, markkinoilta tai isompien kauppojen kalatiskistä. 

Aamupalaksi keskiverto saksalainen syö kulman takaa löytyvästä lähileipomosta, Bäckereista, noutamansa tuoreet sämpylät marmeladilla tai Nutellalla. Kahvia juodaan lähes kuten Suomessa, mutta paahto on tummempaa. Joskin Suomestakin löytyy nykyään jos minkälaista kahvia joka makuun. Itse olen viime aikoina ostanut kahvini paikallisten pienpaahtamoiden valikoimista, niitä kun tuntuu löytyvän täällä kuin sieniä sateella. Kahvihifistelyni nousee pian kuitenkin uudelle tasolle, kun saan Suomen reissullani vihdoin roudattua joululahjaksi saamani kahvimyllyn tänne ja pääsen jauhamaan tuoreen kahvin joka päivä. Saksassakin lounastetaan puolen päivän aikoihin, mutta Suomen ruokailutottumuksiini verrattuna iltaruoka syödään myöhemmin, noin iltaseitsemän aikoihin, kun kaikki ovat tulleet töistä ja koko perhe on koolla. Suomeen verrattuna ruokailuhetket ovatkin mielestäni yhteisöllisempiä kuin Suomessa, koska usein ateriat syödään ajan kanssa yhdessä perheen kesken. 

Tässä jäi nyt mainitsematta niin Rinderrouladenit, Reibekuchenit kuin Germknödelitkin. Saksalaisen keittiön erikoisuuksista ja saksalaisten ruokailutottumuksista riittäisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta tässä näin päällimmäisiä ajatuksiani. Osa näkemyksistäni voi olla hyvinkin subjektiivisia ja toinen suomalainen voi olla em. asioista kanssani toista mieltä. Kaikkia saksalaisiakaan ei voi pistää samaan muottiin ja ruokailutottumuksia löytyy varmasti niin monta kuin on asukkaitakin. Lisäksi eripuolilla Saksaa on omat erikoisuutensa ja nämä kokemukseni peilaavat  vain kokemuksiani täällä läntisen Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. 

Guten Appetit ja mukavaa viikon alkua!