Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. syyskuuta 2017

Winner!



Se olisi sitten tältä erää jo viimeinen viikonloppu takana Düsseldorfissa! Aika juoksee niin nopeaan, että kokopäiväistä harjottelua Düsselissä on jäljellä enää vajaat kolme viikkoa, jonka jälkeen päästäänkin ansaitulle lomalle ja sitten taas yliopiston penkille syyslukukauden kimppuun. Viimekertaisen rokotusvuodatukseni jälkeen asiat ovat saaneet jälleen nousujohteisen suunnan, ja itse rokotusasiakin ratkesi, sillä ystävällinen apteekin täti sai tilattua koko Saksasta loppuneen vesikauhurokotteen Hollannista ja ehdin vielä viimeisenä mahdollisena päivänä piikille. Näiltä näkymin Balin apinametsä odottaa siis vierailijaansa syyskuun lopulla. Koputtelen silti kuitenkin vielä puuta, koska kolmessa viikossakin ehtinee tapahtua vielä vaikka mitä...

Mutta siihen viikonloppuun! Siihen mahtui vaikka mitä. Muutto uuteen soluhuoneeseen, ystävien luona vierailua Essenissä, kuplivaa Reinin rannalla, puolimaraton Königsalleella ja kreikkalaista kahvittelua. Jos aloittaisin purkamaan viikonloppua tuosta ensimmäisestä, nimittäin muutosta uuteen kämppään. Periaatteena tässä tilapäisasunnon etsimisessä on ollut löytää mahdollisimman halpa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva kämppä, koska kyse on todellakin vain tilapäismajoituksesta ja viikonloputkin olen useimmiten jossakin muualla. Ensimmäisen kämppäni löysin tietämättäni varsinaisesta maahanmuuttajalähiöstä, mutta kyllähän sinne itsekin näin maahanmuuttajana sekaan soluttauduin. Nyt tähän toiseen kämppään muuttaessani huomasin, että naapurissa sijaitsee kolme bordellia, mutta paremman tarkastelun jälkeen voinen todeta, että ilmeisesti nämä ovat jo sulkeneet ovensa, koska seinän lappusissa mainostettiin irtaimiston myyntiä. Kaikkea muutakin kivaa pikkuvikaa löytyy, että kyllä se on vaan totta, että halvalla ei saa hyvää. Ainakaan asuntoa!



Lauantai meni hyvin pitkälti relaillessa ja kello yhteen mennessä suurin saavutuksemme oli se, että olimme käyneet ostamassa leipomosta aamupalasämpylät. Onneksi päivällä ei sen kummempaa agendaa ollutkaan, vaan  päivän kiintotähtenä loisti illanvietto pakastepizzan sriracha -kastikkeella ja The Big Bang Theoryn parissa. Kun päivä tuosta aamupalasta lähti kuitenkin pikkuhiljaa käyntiin, kävimme noutamassa keskustasta juoksunumeroni sunnuntain Kö-Lauf puolimaratonia varten. Koska kaupungille ei muuten ollut oikeastaan asiaa, kuljeskelimme vain Düsselin katuja tutkien ja istahdimme Reinin rannalle kahvilaan lasillisille. 

Aiemmin viime viikolla sain myös huomata, että Düsseldorf ei ole pelkästään Japanin ystävien mekka, vaan kaupungista löytyy myös kattava kreikkalais-skene. Edellisen kämppäni läksiäisillallisella kävimme syömässä Rémvi -nimisessä kreikkalaisessa ravintolassa, jota ei ainakaan noin päälle päin kyllä kreikkalaiseksi erehtyisi luulemaan. Alle kymmenellä eurolla sain ison ja maittavan vasikanliha Souvlaki -annoksen ja vielä jälkiruoan kaupan päälle. Aivan kuin tuo jälkiruoka ei olisi ollut tarpeeksi, kävimme vielä jälkiruolla numero 2 kulman takana sijaitsevassa kreikkalaisessa konditoriassa Byzantiossa. Tänne eksyimme lauantainakin vielä iltapäivän frappéille ja leivoksille. Jos kaipaat Düsselissä kreikkalaista kahvia tai leivoksista notkuvaa tiskiä, niin ota suunnaksesi Byzantio.




Sunnuntaina koitti vihdoin kauan odottamani paluu juoksuradoille. Sää suosi kerrankin tänä kesänä ja saimme nauttia koko päivän auringosta ja sopivista, noin parinkympin pinnassa roikkuvista lämpöasteista. Muutos sohvaperunasta maratoonariksihan ei mennyt taas ihan ohjekirjan mukaan, vaikka suht ahkerasti lenkillä tuli kesän mittaan käytyäkin. Silti kuitenkin pääsin maaliin itselleni ihan normaalilla juoksuvauhdilla ja sain ensitöikseni perisaksalaiseen tapaan kulauttaa kurkustani alas alkoholittoman vehnäoluen. Hyvää palautusjuomaa nääs! 

Tällaisissa tapahtumissa sitä aina muistaa miksi tätä ylipäänsä tekee, koska näissä on vaan niin hyvä fiilis. Ja etenkin se itsensä voittamisen fiilis. Juoksusta jäi hyvä maku ja aion kyllä jatkaa lenkkeilyä tulevan syksyn vesisateita uhmaten. Kova olisi myös halu ilmoittautua ensi vuodelle joko Kölnin tai Amsterdamin maratonille, jos (paino sanalla "jos") tällä kertaa tulisi treenattua kunnolla. Kuka lähtisi mun messiin taittamaan 42 kilometriä? Anyone? No one?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Viikonlopun tunnelmia



Niin sitä on vaan jo ensimmäinen työviikko ja Düsseldorfissa vietetty viikonloppu takana. Viikonloppu meni tietenkin aivan liian nopeasti ja viiden päivän "etäsuhde" alkaa taas. Ensi viikonoppuna minä menenkin vuorostani takaisin kotiin Münsteriin, vaikka ensin oli ajatus viettää ensi viikonloppukin täällä Düsseldorfissa. On se vaan kuitenkin kivempi, kun on oma kämppä ja oma rauha. Olen todennut nykyisen opiskelijakämppäni keittiön lähes käyttökelvottomaksi, joten ruuanlaittokaan täällä ei tule kyseeseen. Lisäksi kämpän siisteystaso ei ihan yllä sinne omalle mukavuustasolleni, joten monia myönnytyksiä jouduin tässäkin suhteessa tekemään. No mutta kuukauden päiväthän sitä nyt menee melkein missä vaan ja vaikka päällään seisten.

Tänä viikonloppuna säiden haltija näytti taas koko repertuaariaan, sillä viikonloppu alkoi lauantaiaamuna harmaan sateisena ja sunnuntaina saimme puolestaan kylpeä auringossa. Harmi sinänsä, että Saksassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, joten lauantain shoppailut saimme tehdä sateenvarjon kanssa kaupungilla juosten. Mitään suurempaa mukaanhan ei tarttunut (paitsi kauan etsitty hellehattu Balin lomaa varten!), mutta ehkä pohjimmainen ajatus olikin lähinnä katsella Düsselin keskustaa ja makustella kaupungin tunnelmaa. Ehkä tähän tunnelmaan pääsee parhaiten käsiksi Reinin rannan kävelykadulla, Rheinuferpromenadella, vanhan kaupungin perinneravintoloiden äärellä ja Königsalleella eli tutummin Kö:llä. Luksusmerkkien tähdittämä paraatikatu Kö on kieltämättä kaunis, mutta eipä siellä ole näin tavan tallaajalla hirveästi kaupoille asiaa. 











Olin valmistautunut mukavaan kaupunkipäivään etsimällä TripAdvisorista kehutun ravintolan, jonne sitten vatsojemme alkaessa kurnimaan suuntasimme jalkaisin, koska "eihän se nyt ole kaukana". Pettymys oli suuri, kun seisoimme ravintolan edessä nälkäisinä vain huomataksemme, että paikka aukeaa lauantaisin klo. 18. Note to self, ensi kerralla voisi tarkistaa myös ne aukioloajat. Onneksi oli olemassa myös plan b ja c, mutta tiedoksi vaan kaikille, että klo 15-16 ei ole hyvä aika etsiä ruokapaikkaa Düsselistä, koska lounasaika on jo päättynyt tai päättymäisillään ja illallisaika alkaa vasta klo 16 alkaen tai myöhemmin. Tunnin ajan nälkäisinä käveltyämme TripAdvisorin tähtien määrä ei jaksanut paljon enää kiinnostaa, joten kotimatkan varrella sijaitseva Burger King alkoi kuulosta hirveän houkuttelevalta vaihoehdolta.

Düsseldorfista löytyy (ainakin Wikipedian mukaan) Euroopan ainoa Japantown eli japanilaiskaupunginosa. Vaikka Japani ja japanilainen kulttuuri eivät minua millään tavalla kiehdokaan, olen itse jotenkin tykästynyt kovasti tähän kortteliin. Se on vehreä ja rauhallinen ja sieltä löytyy mitä mielenkiintoisempia etnisiä kauppoja ja ravintoloita. Tänne pitää ehdottomasti mennä testaamaan useampikin sushimesta ja korealainen ravintola! Sunnuntain kävelylenkillä maistoin myös japanilaiskorttelissa uteliaisuudestani ensi kertaa elämässäni bubble tea:tä, sellaista kuplateetä tai miksikä sitä nyt voisi kuvailla. Sitä mitä Helsingistäkin saa ainakin rautatieaseman asematunnelista? Jotenkin hyvin hämmentävä konsepti, mutta maistui aivan siltä miltä näyttikin - teeltä.



Koska sunnuntaina sää suosi Düsselissä, teimme pitkän kävelylenkin lähellä sijaitsevaan Volksgarten/Südpark -puistoon, josta on nyt jo viikon sisällä tullut vakkari lenkkimestani. Puistosta löytyy useampi ravintola, joista yhteen pysähdyimmekin perisaksalaiseen tapaan sunnuntaikävelyn lomassa kahvittelemaan. Sitten olikin jo kohta aika sanoa heipat ja saattaa hellu rautatieasemalle. Taas ollaan päästy heittämään hyvästejä niin kuin hyvinä vanhoina aikoina. Ennen ne vaan tapahtuivat lentokentällä, nyt Düsseldorfin rautatieasemalla laiturilla numero yhdeksän. Itse tein vielä illalla toisen visiitin Südparkiin, ja jos juoksu kulkee vielä kolmen viikon kuluttuakin niin kuin se tänään kulki, voi puolimaratonhaaveellani ehkä olla vielä hienon hieno mahdollisuus nähdä päivänvaloa.   

Näin ensituntumalta Düsseldorf ei vaikuta sen hassummalta kaupungilta asua, mutta kuten olen jo itsekin tiedostanut, olen ehdottomasti enemmän pikkukaupunkien ystävä. Suurkaupungeissa - jos Düsseliä nyt voi sellaiseksi tituleerata - on ainakin näin suomalaiselta maaseudulta kotoisin olevalle liikaa ihmisiä ja liikaa liikennettä. Yleinen turvallisuudentunne Düsselissä on negatiivisella tavalla aivan eri luokkaa kuin lintukodossamme Münsterissä. Tykkään siitä, että kaupunki on hallittavissa ja että sen voi oppia tuntemaan läpikotaisin ja että paikasta toiseen pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Düsseli tuntuu olevan näihin tarkoituksiin jo hiukkasen liian iso. Jotenkin toivoisin, että meillä olisi Münsterin kanssa vielä monta yhteistä vuotta edessä, mutta senhän tulee luultavasti sanelemaan työpaikkojen tarjonta, joka voi Düsselin seudulla olla Münsteriä parempi. Ainahan sopii silti toivoa! :)


tiistai 8. elokuuta 2017

Uutuuden viehätystä

Tervehdys vaan täältä Düsseldorfista! Kuten ensimmäinen kuva jo antaakin ymmärtää, on edellisen postaukseni uhkaus nyt käynyt toteen ja istun tällä hetkellä Düsseldorfissa uudessa WG-huoneessani ja mietin tässä sateen ropistessa ikkunaan, että onpa hyvä, että kaatosade tuli vasta nyt eikä tuntia aikaisemmin, kun olisin ollut matkalla töistä "kotiin". Niin, töistä, joiden löytymisen vaikeutta olin pelännyt ja joiden hakemista olin alitajuntaisesti siirtänyt, koska tiesin, että minua odottaisi töiden löytyessä hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle saksankielisessä työelämässä. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, pari kuukautta kokopäväisenä traineena ja ehkä vielä sen jälkeen osa-aikaisena.

Takana ovat jo ensimmäiset työpäivät ja alan pikkuhiljaa päästä jälleen työnteon makuun. Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että äkkiseltään jälleen toimistossa kahdeksasta viiteen istuminen ja jo pelkästä kielestäkin johtuva alituinen skarppina oleminen imevät minusta aika tehokkaasti mehut ja iltapäivästä kotiin raahustaa aika hiljainen tyttö. :D Eipä ole tarvinnut iltaisin paljon tehdä tuttavuutta kaupunkiin, kun Netflix ja oma sänky ovat houkutelleet viettämään iltaa kanssaan. Pääsääntöisesti kaikki on lähtenyt kuitenkin mukavasti liikkeelle ja kielellisestikin olen mielestäni pärjännyt ihan hyvin. Onneksi työtehtävät ovat kuitenkin tavallaan tuttuja, vaikkakin suomalaisten veroilmoitusten sijaan rustaan nyt saksalaisia vastaavia (mitä ne nyt about viisi kertaa monimutkaisempia ovat kuin suomalaiset).

Sen lisäksi, että työpaikka, työkaverit ja työkieli ovat uusia, uusia ovat myös kaupunki, asunto ja kämppikset. Vuokrasin elokuuksi huoneen Aasiaan reppureissulle lähteneeltä opiskelijalta ja kämpän jaan hänen kolmen kämppiksensä kanssa, joista yhteen en ole vielä noin viikonkaan asumisen jälkeen törmännyt. Lisäksi minä, "vihaan kaikkia kissaa pienempiä kotieläimiä" jaan olohuoneeni Charly -nimisen gerbiilin kanssa. Jep jep. Onneksi voin tyytyä ihailemaan Charlya turvallisen välimatkan päästä. Syyskuun kämppähaku on vielä työn alla, mutta positiivisn mielin olen liikenteessä ja uskon, että Düsseldorfin kokoisesta kaupungista löytyy vapaa huone nyt vielä yliopiston lukukausilomien aikana. 

Tällaista arkea minulla on siis luvassa seuraavat seitsemän viikkoa, jonka jälkeen koittaa vihdoin loman vuoro, kun suuntaamme Nilsin kanssa parin viikon reissulle Balille ja Singaporeen. Onhan siitä viimeisestä kaukolomasta ehtinytkin jo vierähtää kolme vuotta, joten nyt on jo aika tehdä asialle jotain! Seuraavat viikonloput tulen joko pendelöimään Münsteriin tai Nils puolestaan matkustaa tänne Düsseldorfiin, kun meillä nyt on kerta mahdollisuus tutustua kaupunkiin täältä käsin. Toiveikkaana menin myös ilmoittautumaan syyskuun alussa täällä Düsseldorfissa järjestettävään puolimaratoniin, Kö -Laufiin, joten vielä tällainenkin kiintotähti loistaa syksyn kalenterissani. Onhan tässä aikaa vielä reenata, on on...!

Varmasti näiden uusimpien käänteiden myötä innostun myöhemmin kirjoittamaan lisää Düsseldorfista ja saksalaisesta työelämästä, kunhan nyt pääsen ensin tutustumaan molempiin paremmin. Epäsäännöllisen säännöllisesti siis postauksia tulossa jatkossakin!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Otsikko jo oikeastaan tiivistää mitä viimeiset viikot ovat pitäneet sisällään. Radiohiljaisuus venyi jälleen tahattoman pitkäksi, mutta kesäkuusta lähtien olemme saaneet niin houstata vieraita Suomesta kuin olla itsekin vieraana Suomessa, ja tähän kun laittaa vielä opiskelut päälle, niin blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Tuntuu, että kesäkuun tapahtumista on jo niin pitkä aika, että en meinaa edes muistaa mitä silloin tapahtui! No joka tapauksessa sain kesäkuun lopussa äitini ja isäni vierailulle Münsteriin ja saimme nauttia (?) täällä parhaimmillaan 35 asteen helteistä. Saattaessani porukat lentokentälle otin myös itse suunnaksi Suomen ja lensin hyvin tehokkaalle kolmen päivän Helsinki-Oulu-Helsinki -viikonlopulle.

Tänä kesänä meidän kaveripiirissä on ollut varsinainen hääbuumi ja kutsuja kesälle tulikin runsaat neljä kappaletta! Valitettavasti nämä neljät häät sattuivat kahdelle samalle viikonlopulle ja tietenkin vielä niin päin, että molempina viikonloppuina olisivat olleet häät sekä Suomessa että Saksassa. Koska fyysinen presenssini on valitettavasti vielä toistaiseksi rajallinen, lensin ensimmäiselle hääviikonlopulle Suomeen ja vietin toisen Saksassa. Nämä olivatkin sitten jo toiset saksalaiset hääni, ja itse asiassa olemme saaneet jo vuoden viidennen hääkutsun syyskuulle, joten silloin tulen kokemaan vielä kolmannet hääni saksalaiseen tyyliin.


Oulun seudulle suuntautuneelle hääviikonlopulle sattui mitä ihanimmat säät ja nautimmekin häälauantaina auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta ja  mittarikin lähenteli hellelukemia. Vaikka kesän ensimmäinen Suomi -reissu jäikin todella pikaiseksi, tuntuu että sain kolmessa päivässä koettua ja nautittua niin paljon Suomen kesästä, että Saksaan palatessa oli hyvin nollautunut olo. Tämän takana oli varmasti ystävien hyvä seura, kiihkeät mölkkykisat ja saunominen kesäillassa. Eipä olisi voinut enempää yhdeltä viikonlopulta pyytää. Mikäli läsnäolleet sattuvat tämän lukemaan, kiitos teille vielä ihanasta ajasta!

Yliopistokurssit odottivat heti seuraavana maanantaina, joten paluu Saksaan oli välttämätön. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin jo kesän toisen pikaisen Suomi -reissuni vuoro, sillä saatoimme rakkaan ukkini hänen viimeiselle matkalleen. Vaikka Suomeen matkustamisen syy ei ollut tällä kertaa iloinen, oli viikonloppu kotimaisemissa kuitenkin rauhoittava ja yhteinen aika koko perheen läsnäollessa jälleen tervetullutta. Nautin lisää Suomen valoisista kesäilloista ja istuin saunan lauteilla. Vielä paluumatkalla Kuopion lentokentälle piti pysähtyä ostamaan suomalaiset jäätelöt, koska niitä en Saksan kesässäni saisi. En osannut valita Puffetin ja Pingviini -suklaatuutin välillä, joten ostin molemmat.  




Saksaan palattuani kotona odottivat opiskelut siinä mihin ne oli lähtiessäni jättänyt. Seuraavana maanantaina oli yhden isomman kirjallisen koulutyön palautus, jonka kanssa olin hikoillut jo muutaman viikon ja stressaillut aikatauluista Suomen reissujen katkoessa hyvää opintoputkea. Kun sain tämän työn pois harteilta, olen voinut aloittaa tenteistä stressaamisen, jotka odottavat jo seuraavan kahden viikon aikana. Sitä ennen kuitenkin kävimme Düsseldorfin kupeessa Nilsin hyvän ystävän ulkoilmahäissä, jotka järjestettiin ihanalla, vanhalla maatilalla. Juuri sopivasti vihkimisen aikaan naapurin isäntä päätti hakea lehmät lypsylle ja tahdon -sanoja säestivätkin myös Mustikin ja Mansikin amm-muuuuu -huudot. 

Viikonlopun hieman epävakaasta säästä huolimatta sade pysyi koko illan ajan poissa ja saime nauttia tunnelmallisista häistä, joilla oli vain taivas kattona. Pääsimme myös ensi kertaa testaamaan Airbnb:tä, sillä päätin vielä ennen hotellin varaamista tarkistaa olisiko hääpaikan lähitienoilla kenties mahdollisesti yksityisiä majoittajia. Saksalaisittain pienestä kylästä löytyi kuin löytyikin ihmeen kaupalla yksi Airbnb -majoittaja ja tartuimme tähän tilaisuuteen empimättä. Varauksen vahvistuttua saimme paikan tarkan osoitteen ja huvituksemme oli suuri, kun huomasimme majatalomme sijaitsevan 350 metrin päässä itse hääpaikasta. Häihin pääsimmekin siis kätevästi jalkaisin ja koko ensimmäinen Airbnb -kokemukseni sujui vähintään yhtä vaivattomasti. Airbnb siis ehdottomasti useammin käyttöön tulevaisuudessa!

Mutta nyt on juhlat juhlittu ja edelliset viikot olenkin jo istunut tukevasti kirjaston penkillä. Täytyy sanoa, että saksalaisten oikkareiden opiskelumotivaatio on ainakin näin koeviikkojen alla ihailtavan korkealla, sillä oikiksen kirjastosta on vaikeaa saada enää istumapaikkaa kello yhdeksän aikaan aamulla. Early bird catches the worm pätee siis täälläkin. Itse tulen istuttamaan tuota kirjaston penkkiä vielä puolitoista viikkoa, jonka jälkeen voin sanoa heipat kesälukukaudelle 2017. 

Sen verran uutisia kesään on vielä mahtunut, että kävin kesäkuussa elämäni ensimmäisessä saksalaisessa työhaastattelussa ja selvisin siitä oletettavasti kunnialla, sillä sain hakemani paikan! Heti lukukauden jälkeen odottaakin siis parin kuukauden rupeama työrintamalla uudessa kaupungissa. Mutta missä, sen kerron ensi kerralla!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Still alive!

Miten tämä aika vierähtää näin nopeasti? Monet kerrat olen jo tullut tänne kirjoittelemaan postausta, mutta sitten väliin on tullut taas jotain, minkä vuoksi en ole saanut aikaiseksi julkaista mitään piiiitkään aikaan. Ehkä suurin syypää tähän on opiskelu, jonka parissa olen viettänyt enemmän tai vähemmän intensiivisesti aikaa viimeiset viikot. Juuri kun se oikea kesä on alkanut täälläkin, niin pitäisi jaksaa vielä ottaa loppukiri opiskeluissa, sillä ensimmäinen tentti on jo viikon päästä ja loput onneksi vasta heinäkuun lopulla. Tosin tässä välissä pitäisi kirjoittaa myös 10-15 sivun pituinen Hausarbeit - tietenkin saksaksi, houstata vanhempiani viikko täällä Saksanmaalla sekä pyörähtää itse pariin otteeseen Suomessa. Let's see miten saan tämän kaiken järjestettyä. 

Saksassa kesä on tosiaankin ottanut vahvan otteen ja lämpötilat nousevat hellelukemiin lähes joka viikko. Tämä on kyllä ehdottomasti Saksan yksistä plussapuolista, että kesällä on oikeasti lämmintä. Veikkaan, että jos tällaisena säät jatkuvat, niin loppukesästä valittelen kuitenkin jo, että tulisipa viileämmät kelit! Koska kesä vyöryi vääjämättä Münsteriin olen joutunut vähän päivittämään vaatekaappia kesävaatteiden osalta ja postimies onkin joutunut kantamaan jo parikin asoksen pakettia meidän kotiovelle. Kuten eräät ehkä tietävätkin, minä olen ehkä maailman huonoin shoppailija ja nettishoppailusta on tullut sitä myötä minun pelastukseni, kun ei tarvitse lähteä poukkoilemaan kauppojen ihmisvilinään vaan kaikki hoituu kätevästi kotisohvalta. Ja toiseksi Saksan plussapuoleksi mainittakoon, että täällä logistiikka toimii ja paketit ovat yleensä jo päivän tai parin päästä kotiovella (kyllä, kaikki tuodaan kotiin asti ilman lisämaksua).




Aivan kaikkea en kuitenkaan tilaa netistä, vaikka sekin varmaan nykypäivänä onnistuisi. Kesän painaessa päälle on elämässäni nimittäin ollut mölkyn kokoinen aukko! Helsingissä asuessani mölkky kuului vahvasti kaveriporukkamme kesäaktiviteetteihin ja niinpä minun tekisi nytkin auringon paistaessa kerätä porukka ja lähteä lähipuistoon heittämään mölkkyä. Olin nähnyt aikaisemmin mölkyn läheisessä lelukaupassa ja lähdin eilen metsästämään sitä ajatuksella, että ostan meille yhden ja toisen appivanhemmille. Lelukaupasta löytyi nyt kuitenkin vain ruotsalainen Kubb eli viikinkishakki, joka nyt ei kuitenkaan millään täytä sitä mölkyn kokoista aukkoa. Myyjä kertoi, että "mölki" oli juuri loppuunmyyty, mutta että seuraava tilaus tulisi ensi viikolla. Varausta siis pöytään ja kohta täällä pelataan mölkkyä!

Olen myös koko alkukesän käynyt väsytyskamppailua lintulaudallamme vierailleiden pulujen kanssa. Pikkulintujen seuraaminen aamupalaa syödessä on ihan viihdyttävää puuhaa, joten olemme laittaneet lähipuuhun roikkumaan lahjaksi saamamme lintulaudan. Vieraskunta on ollut hyvin kotoisaa, eli samat talitintit, sinitiaiset, varpuset, peipot, viherpeipot ja jopa punatulkutkin ovat lautamme löytäneet. Hieman erikoisempana vieraana käy aika ajoin punarinta, johon en Suomessa niin useasti törmännyt. Mutta palatakseni niihin puluihin! Takapihallamme elää myös muutama pulu, jotka löysivät lintulautamme eikä siinä sen jälkeen ole kovin pitkään ruoka säilynyt. Olin positiivisen varma, että pulut oppivat laudalta pois, jos niitä tarpeeksi hätyyttelen, mutta kun samoja puluja saa valehtelematta hätyytellä yli 20 kertaa parin tunnin aikana, en ollut tästä enää niinkään vakuuttunut. Ratkaisuksi löytyi pulujen ruokailuoksan katkaiseminen ja nyt samaiset pulut ihmettelevät oksantyngältä, että miten tuonne ei enää pääsekään. Heini 1 - pulut 0. 




Kesäsäiden inspiroidessa olen myös löytänyt jälleen lenkkipoluille. Täytyy kyllä sanoa, että juoksukunto oli tässä päässyt taas aika nollaan, mutta nopeasti sen kunnon kasvamisen huomaa, kun säännöllisesti käy lenkkiä heittämässä! Ilmoittauduin syyskuulle Düsseldorfin Kö -Laufille juoksemaan pitkästä aikaa puolimaratonin, joten nyt on tavoitettakin harjoittelulla. Ja harjoitella täytyy, koska viimeisimmästä puolimaratonista, jonka kävin hyvin spontaanisti ilman suurempia treenailuja Helsingissä heittämässä, jäi järkyttävien reisilihaskramppien vuoksi ei-niin-voitokkaat fiilikset. Nyt siis kilometrejä alle ja uusia, parempia puolimaratonmuistoja tekemään! Haaveissani elää kokomaraton ainakin vielä kerran, mutta se ei ole vielä tämän vuoden ohjelmissa.

On täällä juoksun vastapainoksi ahkerasti grillailtu, istuttu Biergartenissa ja syöty jäätelöä, ettei vaan pääsisi laihtumaan. Mainittakoon vielä kolmanneksi Saksan plussapuoleksi nuo ihanat Eiscafet eli jäätelökahvilat, joista saa vaikka minkälaista jäätelöannosta niin perustötteröistä isoihin pikareihinkin. Oma lempparijäätelökahvilani on italialaisen perheen pyörittämä perheyritys. Omistaja syhää asiakkaiden ja tiskin väliä sellaiseen tahtiin, että ei voi muuta kuin ihailla hänen ahkeruuttaan. Ja siinä kaiken kiireen keskellä hän muistaa olla vielä ystävällinen. Tilaan lähestulkoon aina suosikkiannokseni Joghurt Becherin eli jogurttipikarin, josta löytyy jogurttijäätelöä, kermavaahtoa, mansikkakastiketta ja tuoreita mansikoita. Lupaan, että ensi kerralla yritän tilata jotain muuta, ehkä tiramisupikarin.







Että tämmöistä tänne! En lupaa mitään postausten suhteen, niin ei tarvitse rikkoa lupauksia, jos aika näiden väsäämiseen ei riitäkään. Nyt sain patistettua itseni koneen ääreen, koska Nils on ollut viikonlopun ystävänsä polttareissa ja minulla on ollut saksalaisittain sanottuna sturmfrei eli olen ollut viikonlopun yksin kotona. Vaikka minua yleensä alkaa jo klo. 23 aikaan väsyttää siihen malliin, että pitää lähteä nukkumaan, olen viimeiset kaksi päivää katsonut netistä Teemu Selänteen Supertähtiä yömyöhään saakka. Tänä iltana palaan kuitenkin ruotuun, että jaksaa aamulla lähteä taas iloisena ranskan tunnille!

P.S. Nautitaan nyt kesästä!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

28!


Näin kevään lapsena vietin aiemmin tällä viikolla 28.:tta syntymäpäivääni. Itse syntymäpäiväni ei ollut sen kummoisempi kuin muutkaan päivät. Kävin aamupäivästä yliopistolla ranskantunnilla, jonka jälkeen palasin kämpille ja siivosin koko huushollin, koska se jäi viikonloppuna tekemättä, ja villakoirat vilistivät jo sitä vauhtia makkarissa, että oikein inhotti. Leijonan osa päivästä meni myös onnitteluviesteihin vastatessa ja myöhemmin skypeilin vielä perheeni kanssa. Nilsin tultua kotiin oli Bescherungin eli lahjojen jakamisen aika, ja sainkin mielestäni aivan liian paljon lahjoja ottaen huomioon, että kyseessä oli vain syntymäpäivä.

Minulle se on nimittäin vain syntymäpäivä, mutta Saksassa syntymäpäivä tuntuu olevan elämääkin suurempi juttu. Olin jo päättänyt, että en halua juhlia synttäreitäni mitenkään erikoisesti, koska en ole sitä enää vuosiin tehnyt, mutta saksalaiseni onnistui kuitenkin ylipuhumaan minut. Onko minusta nyt tulossa kovaa vauhtia saksalainen, kun lähden tähän synttärihössötykseenkin mukaan? Kevät tuntuu olevan niin minun perheessäni kuin ystäväpiireissämmekin oikeaa synttäritykitystä, sillä viimeiset viikonloput ovat olleet melkoisen täynnä syntymäpäiväjuhlia. Tässä nopeasti täyttyvässä kalenterissa kutsuin sitten itsekin lauantaina ystäviämme meille kahville ja parvekekauden avajaisiin.



Kuten hyviin syntymäpäiväjuhliin kuuluu, leivoin kakkukahveillemme vuoden ensimmäisen mansikkakakun "kotimaisista" eli toisin sanoen saksalaisista mansikoista. Ja kun vappu kolkuttelee jo oven takana, tutustutin ystäviämme suomalaisiin vappuperinteisiin ja leivoin meille pullataikinan toisesta puolikkaasta munkkeja. Viikko sitten tulille pistetty simakin oli jo valmista juotavaksi, joten synttärikahvittelumme oli kovin vappupainotteinen koristeluineen kaikkineen. Valitettavasti emme saaneet terassikeliä, joten terassikausi jäi vielä avaamatta. Ehkä parempi niin, sillä olin jo unohtanut, että meillä ei ole pakastinta ja drinksut ilman jääpaloja olisivat olleet vähemmän kooli juttu. Pakastin on tosin laitettu ostoslistalle kesää ajatellen.

Niin tärkeä tapahtuma kun tuo syntymäpäivä täällä on, liittyy siihen tietysti monia tapoja, joita meillä Suomessa ei ole. Saksassa olen oppinut, että ketään ei saa onnitella syntymäpäivästä etukäteen, vaan se tehdään joko itse syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Etukäteen onnittelu tuo nääs huonoa onnea. Syntymäpäiviä ei siis tietenkään myöskään juhlita etukäteen, vaan vasta joko itse varsinaisena syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Ainakin nuorten keskuudessa myös syntymäpäivän aattona juhliminen on mahdollista, koska tällöin voidaan reinfeiern eli "juhlia sisään" syntymäpäivään, jolloin lahjat ja onnittelut jaetaan vasta keskiyöllä päivän kääntyessä juhlakalun syntymäpäivään.

Saksalaiset ovat myös kovia antamaan lahjoja ja yleensä niihin panostetaan paljon, jotta päivänsankarille voidaan antaa persoonallinen ja ajatuksella valittu lahja. Saksassa en ole nähnyt kertaakaan annettavan kenellekään kuohuviinipulloa tai muuta vastaavaa "en nyt keksinyt muutakaan" -lahjaa. Jos jostain syystä päädytään rahalahjaan tai rahaa annetaan tavaralahjan kylkiäisenä, setelitkin taitellaan kuin origamit pieneksi taideteokseksi. Itse sain ystäviltämme lahjaksi "kukkivan" kirsikkapuun, jonka kukka oli taiteltu kymmenen euron seteleistä. Näiden pelkkien rahalahjoihinkin esillepanoon voidaan nähdä todella paljon vaivaa. Geologiystävämme sai esimerkiksi aikoinaan häälahjaksi kymmenen kilon painoisen, askarrellun "tulivuoren", jonka sisälle rahalahja oli piilotettu. Lahjaa annettaessa tulivuori vielä "purkaantui" ja laavavanat virtasivat vuoren kraaterista. Tätä minä kutsuisin jo vaivannäöksi!

Saksalainen näkee myös vaivaa syntymäpäiväonnittelujen kirjoittamiseen. Siinä missä Suomessa riittää lyhyesti ja ytimekkäästi "Hyvää syntymäpäivää!", saksalainen toivottaa lisäksi onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä ja kaikkea hyvää elämäsi tielle. Toivotaan, että olet saanut viettää kunniapäivääsi läheisimpiesi kanssa ja että olet saanut paljon lahjoja. Ehkä juuri tämän takia niihin onnitteluihin vastaaminen kestääkin. Jos nyt totta puhutaan, niin minua tämä ylitsevuotava onnittelutyyli hieman ahdistaa, sillä omassa päässäni pyörii aina vain tuo "Hyvää syntymäpäivää!" ja sen pari variaatiota, mutta pitäisi silti lähettää persoonalliset ja kaikkea mahdollista hyvää toivottavat onnittelut. Myönnän turvautuvani aika usein Googleen synttärionnittelujen kanssa, koska oma luovuuteni ei ole vielä siellä saksalaisten tasolla. 

Täällä elämä siis jatkuu kakskasina ja se on ihan fine! Katsotaan miten suu pannaan sitten, kun 30 alkaa kolkutella ovella. Onneksi sinne on kuitenkin vielä pari vuotta...

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Back in business

Näin sinivalkoisissa merkeissä sai viettää hiihtolomaa Suomessa. Ollaan kyllä vielä aika kaukana siitä keväästä, joka Saksassa on jo valloillaan! (Katso kevätkuvat alta!) Kuten jo ennalta arvioinkin, oli Suomen reissu tälläkin kertaa melkoisen liikkuva loma ja ehdittiin lyhyessä ajassa vierailla vähän siellä sun täällä. Niin paljon ehti vajaassa kahdessa viikossa tapahtua, että omistan Tallinnalle ja Porvoolle omat postauksensa ihan jo senkin vuoksi, että molemmat kaupungit ovat omien juttujensa arvoisia. 

Lensimme Suomeen tällä kertaa Arlandan kautta ja jo kentälle laskeutuessamme minulle tuli todella kotoinen olo, sillä ikkunasta avautuva maisema muistutti kovin Suomea. Helsingissä tapasimme ystäviä ja nautiskelimme Helsingin kaunista kaupunkikuvaa. Parin yön jälkeen suuntasimme Länsisatamaan ja hurautimme Tallinnaan yhdeksi yöksi, jonka jälkeen palasimme vielä hetkeksi Helsinkiin. Sain tällä reissulla viimein myös aikaiseksi vaihtaa Suomen kännykkäni liittymän latausliittymäksi, jotta säästyn jatkossa turhilta kuukausimaksuilta - sitä puhelinta kun ei tule juuri käytettyä. Sen verran kiintynyt olen kuitenkin omaan puhelinnumerooni, jonka silloin seiskaluokkalaisena sain, että halusin sen säilyttää, jos sille vaikka joskus olisi vielä enemmän käyttöä.


Helsinki- ja Tallinna -fiiistelyiden jälkeen siirrymme Savoon nauttimaan vielä viimeisen kerran oikeasta talvesta tälle keväälle. Itse olin ihan mielissäni kaikesta lumesta ja kevätauringon paisteesta, mutta saksalaiselle talvi kuulemma sai pikkuhiljaa riittää... Nyt minulla on myös kertoa ensimmäiset pitkän matkan kokemukset Onnibussistakin, sillä Onnibussi kuljetti meidät Itä-Suomeen ja sieltä pois. Olin hieman skeptinen pitkän matkan matkustamisesta bussilla, jossa ei ole ainakaan liikaa jalkatilaa. Täytyy kyllä syödä nyt sanani ja todeta, että olin aivan todella tyytyväinen matkustamiseen Onnibussilla! Kaikki pelasi ja bussit kulkivat ajallaan, toisin kuin VR:n junat useimmiten. Matkantekokin taisi kestää vain puoli tuntia pidempään kuin junalla ja lippujen hinta oli vain neljäsosa junalipuista.

Savossa ehdimme niin vierailla ystävien luona kuin käydä shoppailemassakin ja vain rentoutua sohvalla maaten. Nautin varhaisista aamukahveista aamu-TV:tä katsellen ja kissaa leikittäen. Meille sattui niin hyvät säät tämän vierailun ajalle, että vaadin että lähdetään koko porukka paistamaan makkaraa nuotiolla. Kuumat kaakaot termariin ja nuotion tekoon! Olen ylpeä siitä, että sain nuotion syttymään jopa ensimmäisellä yrityksellä! Ei sitä tuhraan käyty pienenä partiossa ja lämmitetty puusaunaa. Oma nuotsikkaherkkuni eli Hiillos -makkara jäi saksalaisen makkara -ekspertin arvostelussa viimeiselle sijalle, mutta minulle se kyllä maistui.





Savosta suuntasimme vielä viikonlopuksi Porvooseen. Loma hujahti tällä aikataululla nopeasti ohi ja maanantaina laskeuduimme jo taas Saksan maankamaralle. Düsseldorfin kentällä meitä odottikin yllätys, sillä tuttu junamme ei raidetöistä johtuen ajanutkaan kentältä suoraan Münsteriin, vaan junien kanssa joutui hieman säätämään. Onneksi pienellä spurtilla junia vaihtaen ehdimme kuitenkin seuraavaan järkevään junaan kohti kotia. 

Yllättäen kotona ei odottanutkaan aivan jäinen kämppä, vaikka kaikki patterit oli väännetty nollille lähtiessämme. Ehkä ulkolämpötilat ja sisälle paistanut aurinko olivat tehneet tepposiaan meidän poissa olleessamme. Kun Suomessa nautittiin vielä keväthangista, nousi elohopea Saksassa jopa yli 20 asteen. Olin jo ennen lähtöämme uumoillut, että puut olisivat lehdessä kotiin palatessamme. Ja olihan täällä kyllä melkoisen vihreää, mikä ei noilla lämpötiloilla ole kovin suuri ihme. Ilokseni sain huomata, että kotikadullamme nupussa ollut puu osoittautui mangoliaksi, jonka suuria vaaleanpunaisia kukkia olen saanut ihailla nyt jo muutaman päivän. Tämä on ollut minulle oikeastaan ensimmäinen kokonainen kevät Saksassa, sillä vaihtovuotenani suuntasin juuri helmi-huhtikuussa seitsemäksi viikoksi Aasian auringon alle ja jäin paitsi Keski-Euroopan keväästä. Nyt on ollut itsellekin uutta bongailla kevään merkkejä näin Saksassa. Mutta kuten otsikkokin kertoo, olen nyt back in business Saksassa ja kohta startataan kesälukukauteen!








keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalle mars!


Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!

Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€. 



Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta! 

Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.




En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.

Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.




Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!