maanantai 4. syyskuuta 2017

Winner!



Se olisi sitten tältä erää jo viimeinen viikonloppu takana Düsseldorfissa! Aika juoksee niin nopeaan, että kokopäiväistä harjottelua Düsselissä on jäljellä enää vajaat kolme viikkoa, jonka jälkeen päästäänkin ansaitulle lomalle ja sitten taas yliopiston penkille syyslukukauden kimppuun. Viimekertaisen rokotusvuodatukseni jälkeen asiat ovat saaneet jälleen nousujohteisen suunnan, ja itse rokotusasiakin ratkesi, sillä ystävällinen apteekin täti sai tilattua koko Saksasta loppuneen vesikauhurokotteen Hollannista ja ehdin vielä viimeisenä mahdollisena päivänä piikille. Näiltä näkymin Balin apinametsä odottaa siis vierailijaansa syyskuun lopulla. Koputtelen silti kuitenkin vielä puuta, koska kolmessa viikossakin ehtinee tapahtua vielä vaikka mitä...

Mutta siihen viikonloppuun! Siihen mahtui vaikka mitä. Muutto uuteen soluhuoneeseen, ystävien luona vierailua Essenissä, kuplivaa Reinin rannalla, puolimaraton Königsalleella ja kreikkalaista kahvittelua. Jos aloittaisin purkamaan viikonloppua tuosta ensimmäisestä, nimittäin muutosta uuteen kämppään. Periaatteena tässä tilapäisasunnon etsimisessä on ollut löytää mahdollisimman halpa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva kämppä, koska kyse on todellakin vain tilapäismajoituksesta ja viikonloputkin olen useimmiten jossakin muualla. Ensimmäisen kämppäni löysin tietämättäni varsinaisesta maahanmuuttajalähiöstä, mutta kyllähän sinne itsekin näin maahanmuuttajana sekaan soluttauduin. Nyt tähän toiseen kämppään muuttaessani huomasin, että naapurissa sijaitsee kolme bordellia, mutta paremman tarkastelun jälkeen voinen todeta, että ilmeisesti nämä ovat jo sulkeneet ovensa, koska seinän lappusissa mainostettiin irtaimiston myyntiä. Kaikkea muutakin kivaa pikkuvikaa löytyy, että kyllä se on vaan totta, että halvalla ei saa hyvää. Ainakaan asuntoa!



Lauantai meni hyvin pitkälti relaillessa ja kello yhteen mennessä suurin saavutuksemme oli se, että olimme käyneet ostamassa leipomosta aamupalasämpylät. Onneksi päivällä ei sen kummempaa agendaa ollutkaan, vaan  päivän kiintotähtenä loisti illanvietto pakastepizzan sriracha -kastikkeella ja The Big Bang Theoryn parissa. Kun päivä tuosta aamupalasta lähti kuitenkin pikkuhiljaa käyntiin, kävimme noutamassa keskustasta juoksunumeroni sunnuntain Kö-Lauf puolimaratonia varten. Koska kaupungille ei muuten ollut oikeastaan asiaa, kuljeskelimme vain Düsselin katuja tutkien ja istahdimme Reinin rannalle kahvilaan lasillisille. 

Aiemmin viime viikolla sain myös huomata, että Düsseldorf ei ole pelkästään Japanin ystävien mekka, vaan kaupungista löytyy myös kattava kreikkalais-skene. Edellisen kämppäni läksiäisillallisella kävimme syömässä Rémvi -nimisessä kreikkalaisessa ravintolassa, jota ei ainakaan noin päälle päin kyllä kreikkalaiseksi erehtyisi luulemaan. Alle kymmenellä eurolla sain ison ja maittavan vasikanliha Souvlaki -annoksen ja vielä jälkiruoan kaupan päälle. Aivan kuin tuo jälkiruoka ei olisi ollut tarpeeksi, kävimme vielä jälkiruolla numero 2 kulman takana sijaitsevassa kreikkalaisessa konditoriassa Byzantiossa. Tänne eksyimme lauantainakin vielä iltapäivän frappéille ja leivoksille. Jos kaipaat Düsselissä kreikkalaista kahvia tai leivoksista notkuvaa tiskiä, niin ota suunnaksesi Byzantio.




Sunnuntaina koitti vihdoin kauan odottamani paluu juoksuradoille. Sää suosi kerrankin tänä kesänä ja saimme nauttia koko päivän auringosta ja sopivista, noin parinkympin pinnassa roikkuvista lämpöasteista. Muutos sohvaperunasta maratoonariksihan ei mennyt taas ihan ohjekirjan mukaan, vaikka suht ahkerasti lenkillä tuli kesän mittaan käytyäkin. Silti kuitenkin pääsin maaliin itselleni ihan normaalilla juoksuvauhdilla ja sain ensitöikseni perisaksalaiseen tapaan kulauttaa kurkustani alas alkoholittoman vehnäoluen. Hyvää palautusjuomaa nääs! 

Tällaisissa tapahtumissa sitä aina muistaa miksi tätä ylipäänsä tekee, koska näissä on vaan niin hyvä fiilis. Ja etenkin se itsensä voittamisen fiilis. Juoksusta jäi hyvä maku ja aion kyllä jatkaa lenkkeilyä tulevan syksyn vesisateita uhmaten. Kova olisi myös halu ilmoittautua ensi vuodelle joko Kölnin tai Amsterdamin maratonille, jos (paino sanalla "jos") tällä kertaa tulisi treenattua kunnolla. Kuka lähtisi mun messiin taittamaan 42 kilometriä? Anyone? No one?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti