sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kölnin valot - Kölner Lichter

Hejssan vaan pitkästä aikaa! Mulla on ollu tässä kunnon blogikuolema, koska a.) meneillään on tenttiviikot, mikä on vienyt vapaa-aikani ja b.) en ole tehnyt mitään kummempaa kertomisen arvoista. Asia, josta olen viime aikoina eniten ollut täpinöissäni oli Kuala Lumpurista ostamani thaikeittokirjan yhden reseptin testaaminen (pineapple-chicken curry), joka vei mut hetkeksi takaisin Ko Mukin palmujen alle. Ai että mä rakastan sitä paikallista ruokaa! Pienen koti-ikävän lisäksi olen potenut kaipuuta kyseisen saaren rannoille. Huippupaikka!

Mutta asiaan! Mun elämässä vihdoin tapahtui jotain, kun mun synttärilahjaksi luvattu reissu Kölniin katsomaan Kölner Lichter-tapahtumaa vihdoin koitti. Kölner Lichter on siis tuollainen ilmaistapahtuma Kölnissä Reinin varrella, jossa pimeän tullen valaistut jokilaivat ajavat kulkueena kaupungin halki ja sen jälkeen oli vuorossa massiivinen ilotulitus. Kaduilla ja joen varrella oli muutenkin häppeninkiä, musiikkia ja kaiken maailman kojuja (mm. Kölschiä!).

Semesterticketillähän pääsi taas ilmaiseksi ajelemaan Kölniin ja mentiin ensimmäiseksi maistelemaan vanhaan kaupunkiin paikallista ylpeyttä, Kölschiä (eli kölniläistä olutta). Kölsch on maultaan vähän miedompaa kuin tavan pilsner täällä, joten monet sanovatkin sitä "Frauenbieriksi" eli naisten olueksi. Toi kyllä ehkä pitää paikkansa ainakin mun suhteen, koska tykkään siitä enemmän kuin normioluesta.. Hahha, en ole siis poikkeus sääntöön. Ben heitti läppää, et uskallatko mennä tilaamaan "Altia" eli Altbieriä, joka on taas Düsseldorfin nimikkojuoma. En uskaltanut. Tarjoilija ois varmaanlyöny mua tarjottimella.

Ilta hämärtyy... enää kaksi tuntia venattavaa..
Ja sitten se alkoi!
Me mentiin seitsemän maissa varaamaan paikat ja odottamaan illan show'ta Reinin rantaan. Vaikka alussa mietinkin, että onko tämä nyt oikeasti sen arvoista, että istut neljä tuntia jossain kadulla ja venailet tekemättä oikein kummoisemmin mitään, niin voin kyllä sanoa, että kannatti! Kymmenen aikoihin illalla alkoi tapahtua, kun ensimmäiseksi jokilaivat risteilivät ohitse pienten ilotulitusten saatteessa. Hilpeyttä minussa herätti ainakin M/S Düsseldorf-niminen paatti, joka sai kölniläisiltä buuauskonsertin. Läppä näitten kotiseuturakkauden kanssa! 

Itse varsinainen ilotulitus alkoi 23.30. ja kesti puoli tuntia! Meillä oli aivan aitiopaikat katsoa koko puolen tunnin show. Voin kyllä sanoa, että kaikki muut näkemäni ilotulitukset kalpenee tämän rinnalla ja voi olla, että en koskaan tule näkemäänkään parempaa. Monta kertaa luulin sen jo loppuvan, mutta se vain jatkui ja jatkui. Tietenkin musiikin kera, mikä teki elämyksestä vielä täydellisemmän. Nämä mun saksalaiset olisivat nyt tulossa vierailemaan Suomeen uudeksi vuodeksi ja naurettiin yhdessä, että ei mitään paineita UV-ohjelman suhteen, koska tuskin on tämän ilotulituksen voittanutta. True that! :D 


Paikan päältä sai ilmaiseksi tähtisadetikkuja, joilla sitten tervehdittiin jokilaivoja niiden saapuessa ja polteltiin muutenkin pitkin iltaa. Fiilis ja meininki oli tuolla todella rento, kun kaikki lauloivat mukana, vilkuttivat laivoille ja taputtivat ilotulituksille. Mun ilotulituskuvat on nyt taas todella laadukasta kamaa, että pahoittelut niistä. Mutta löysin youtubesta jo videon lauantai-illalta, joten ehkä siitä saa enemmän käsitystä miten näyttävä koko touhu onkaan. Taustalla näkyy vielä kivasti Kölnin tuomiokirkko, kun oikein tarkasti katsotte.



Oli vielä huippua, että ilotulituksen loputtua lähtiessämme kävelemään rautatieasemaa kohti, soi tämä Kölnin jalkapallojoukkueen hymni "Mer stonn zo dir FC Kölle" eli hochdeutschiksi "Wir stehen zu dir FC Köln". Sen lisäksi että kölsch on olutta, se on myös Kölnin alueen murre ja tää biisi on laulettu kölschiksi. Kun tarkkaan kuuntelee niin kyllä siitä jotakin tajuaa (itsehän osaan sanat kohta ulkoa :D) 

Kuitenkin, kaikki tyypit alkoivat laulaa tätä yhteen ääneen ja koska itsekin osasin sanat, ulkomaalaisena vielä, tuli sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon. Hyvä mesta tuo Köln, I like. Jos mä joskus opin puhumaan saksaa suhteellisen vaivattomasti, niin otan missioksi oppia kölschiä. Kielet on vaan niin hieno juttu, ei sille voi mitään. (Lähdettiin muuten 00:49 junalla kohti Münsteriä ja olin kotona kivasti neljän aikaan yöllä. Terveellinen unirytmi taas vaihteen vuoksi.)

Mietin tässä yksi päivä, että kiitos Suomen mahtavan koulujärjestelmän, mulla on mahdollisuus olla ja kommunikoida näiden ihanien ihmisten kanssa täällä. Niin samanlaisia kuin me kaikki ihmiset loppujen lopuksi ollaankaan, kieli voi erottaa meidät niin pahasti, että tuota ei ehkä tajuakaan. Vähän niin kuin meikä Venäjällä, kun ei mitään hajua mitä missäkin lukee ja mitä kukakin sanoo, kun ne ei siellä puhu englantia. :D Mut mulla on täällä jopa kaksi kieltä, joilla kommunikoida näiden kanssa ja ette tiedäkään miten iloiseksi se tekee mut!

Tässä vielä se FC Kölnin hymni kölschiksi. Nyt mun pitäis ehkä palata mun tapahtumarikkaaseen elämään eurooppaoikeuden matskujen pariin. Huomenna ois kielisertifikaatin suullinen koe ja keskiviikkona eurooppaoikeuden tentti. Dann ist es vorbei! Sit on ERASMUS virallisilta osiltaan ohi. Jee ja nyyhkis.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kiire! - Eile!

Apuaah, mistä sitä aloittaisi. On jääny kuulumisten kertominen ihan taka-alalle nyt, koska on ollut niin paljon kaikkea muuta häslinkiä. Vaikka tuntuu, etten taas koko semesterin aikana tehnyt mitään koulun eteen, niin nyt sitä ollaan vaan keskellä koeviikkoja ja tässä on jo pari koetta ja yksi esitelmä takana. Vielä kolme oikiksen koetta ja kaksi kielikoetta odottelee tällä, ensi ja sitä seuraavalla viikolla. Mutta 18.7. pitäisi olla kaikki opiskelut paketissa ja ERASMUS virallisilta osiltaan takana! Tämä tekee mut toisaalta todella iloiseksi ja toisaalta niin surulliseksi.

Mä oon ruennu jo henkisesti jotenkin valmistautumaan täältä lähtemiseen (mitenkä en voisi, kun alkaa tulla mailiin sellaista "hyvää kotimatkaa, vaihtarit"-postia?) ja alkanut potea jonkinlaista koti-ikävää. Pari sunnuntaita on mennyt masistellessa, koska kaipaan kotiin ja oon niin iloinen, kun pääsen sinne, mutta toisaalta tykkään mun elämästä täällä hirveästi enkä haluaisi, että tämä loppuu, koska tiedän, etten saa sitä enää koskaan samalla tavalla takaisin. Argh. Kyllä sitä vuodessa vaan kerkeää juurtua minne vaan.

No, mutta oon päättänyt tässä stressailla ensin kokeet alta pois. Sitten mulle tuleekin äiskä ja iskä vierailulle, joten voin viikon ajan fiilistellä niiden kanssa Saksaa ja Münsteriä. Sen jälkeen heti tuleekin Ansku viihdyttämään meikäläistä ja elokuussa odottaa reissut Luxemburgiin ja Skotlantiin. Ja sitten onkin jo viimeinen viikko edessä ja jäähyväisbileet (taas pääsen tähän masisteluun) ja 23.8. lennän kotosuomeen! Voi Helsinki, ihana nähdä kohta taas!