keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Leonardo Campus Run

Vihdoinkin talven jäljiltä olen saanut itseni liikkeelle ja juoksuharrastuksen kimppuun. Alkoi ehkä näkymään ja tuntumaan kropassa se tekemättömyys ja Saksan herkuista nauttiminen, että oli pakko taas vähän skarpata. On se vaan niin paljon parempi fiilis, kun lihaksissa on voimaa ja liikkuvuutta ja pystyt hallitsemaan kroppaa paremmin. Voi sitä ilon päivää, kun pääsen taas Rolloon Kunnon paikkaan ja pumppiin! Kesä Hakiksen LadyLinella oli aiva mahtava ja kaipaan jo sitä tunnin ihanaa piinaa, jonka jälkeen pääsee saunomaan ja hyvillä mielin kotia! :)


Tänä vuonna jää omasta saamattomuudestani johtuen maraton juoksematta, mutta syyskuussa Ruskamaratonilla olisi tarkoitus puolikas vetää. Lähdetään sinne kavereiden kanssa porukalla, joten hauska viikonloppu tiedossa. Mulla oli tässä välietappina ja oman kunnon tarkastuksena Leonardo Campus Run eli Münsterin yliopiston liikuntatieteellisen järkkäämä juoksutapahtuma, jossa oli matkaa lapsien 555 metristä aina kymmeneen kilometriin. Kävin vetämässä tuon kympin yhden toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ja sehän meni aikaan 54-55 minuuttia, tarkka aika vielä hakusessa, kun en jaksanut jäädä tuloksia odottelemaan. Koko tapahtumahan järjestettiin siis n. 200 metrin päässä mun kotoa, että hyvä oli sijainti tällä kertaa.





Mitäs muutakaan täällä tarjottaisiin huoltopisteellä juoksun jälkeen kuin olutta?

Finland. Represented.
Että semmosia tällä kertaa! Meidän juhannussauna excursio nyt siirtynee hieman, kun on niin vaikea löytää yhteistä aikaa, mutta kyllä tässä vielä saunomaan mennään. Se on varmaa. Muuten tässä on luvassa paljon pänttäämistä (eka koe ensi viikolla) ja koulua, lisää bileitä ja perjantaina pääsen kokkaamaan lohikeittoa yhden luxemburgilaisen kanssa, joka opiskelee suomea. Jeejee, namnam!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Oikeuden edessä - Vor dem Gericht

Tällä kertaa mulla ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa. Viimeisen viikon olen pysynyt visusti Münsterissä ja käynyt vaan luennoilla, lööbaillut kotona, lenkkeillyt ja katsonut futista. Noi EM-kisat näkyy aivan joka paikassa täällä, joten mun on palattava vielä aiheeseen omassa postauksessaan. Mutta koska Suomi loistaa poissaolollaan noista karkeloista, voin hyvällä omallatunnolla olla koko sydämestä Saksan puolella.

Sen verran jännittävää tapahtui, että me käytiin tällä viikolla molempien kielikurssiryhmien kanssa kuuntelemassa oikeudenkäyntiä Landgerichtissa, joka mitä ilmeisimmin vastaa instanssiltaan Suomen hovioikeutta. Tiistain käsittely oli vähän tylsä ja koska missattiin syytteen luku, mulle jäi vähän epäselväksi mistä sitä syytettyä oikein syytettiin.

Tämänpäiväinen käsittely oli kuitenkin suht jännä, koska kyseessä oli murha. Joku mies oli halunnut tappaa vaimonsa, jonka kanssa he asuivat jo erillään ja oli siksi naisen päästyä töistä seurannut tätä autolla ja aiheuttanut kolarin, jossa nainen oli ajanut puuta päin. Nainen oli kuitenkin jäänyt henkiin, jonka vuoksi mies puukotti naista vielä neljä kertaa rintaan. Nice.

En ollut vielä koskaan nähnyt murhaajaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Oikeudenkäynnit osaa kyllä olla myös todella mielenkiintoisia. Varsinkin tällaiset tapaukset, joissa tunteet nousee pintaan. Tänäänkin se murhaaja itki, kun uhrin lasten kirjeitä hänelle luettiin ääneen.  

Jotkut jutut saksalaisessa tuomioistuimessa kiinnittivät mun huomion. Ensinnäkin tuomareilla, syyttäjällä ja asianajajilla oli päällä mustat kaavut. Menee vähän Common Law-tyylin puolelle (siis siihen englantilaiseen malliin, jossa tuomareilla on peruukit ja kaavut), mut mun mielestä ne tuo jonkinlaista auktoriteettia ja arvokkuutta siihen tilanteeseen.

Toiseksi, todistajien ei tarvinnut vannoa minkäänlaista valaa tai vakuutusta. Ne vaan käppäilivät sisään kutsuttaessa ja kertoivat omat versionsa tapahtumista. Suomessahan joutuu vannomaan valan käsi raamatulla tai antamaan vakuutuksen, jonka rikkominen on sankitoitu. Saattaahan se oli niin täälläkin, mutta ei käynyt tänään ainakaan ilmi.

Kolmanneksi, koko oikeudenkäynti oli jotenkin sekavampaa kuin mihin Suomessa (niin monta kertaa oikeudenkäyntejä seuranneena...) olen tottunut. Tarkoitan, että Suomessa oikeudenkäynnin kulku ja jaottelu on jotenkin selkeämpää, täällä sai miettiä koko ajan, että mitäköhän nyt tapahtuu. Saattoi tosin johtua käytetystä kielestäkin, joka ei ole mulla vielä aivan yhtä vahva kuin suomi.

Sitten vielä päivän oikeusvertaileva osio eli murhan määritelmä, joka eroaa mun mielestä aika jännästi suomalaisesta vastineestaan:

2 §
Murha
Jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.

Ja Saksan vastaava mun vapaana suomennoksena:

§ 211 BGB

Murha

(1) Murhasta tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
(2) Murhaan syyllistuu se, joka murhanhimosta, sukupuoliviettinsä tyydyttääkseen, ahneudesta tai muusta ala-arvoisesta syystä, petollisesti ja julmasti tai yleisvaarallisia keinoja käyttäen tai jonkun toisen rikoksen mahdollistaakseen tai peittääkseen tappaa toisen ihmisen.

Että jännää, jännää! Aina tällaisina hetkinä sitä miettii, että pitäisikö sittenkin erikoistua tuonne rikosoikeuden puolelle, on se sen verran mielenkiintoista. Eihän tässä ole vielä mitään lukkoon lyöty...:P

Mutta että jotain iloisempaakin, niin tässä hieman kesäistä Münsteriä paikallisen räpin muodossa! Mein Münsteeer!



P.S. Voi olla, että pääsen kohta piiiiiitkästä aikaa saunomaan, mutta jos näin käy, niin kerron siitä sitten erikseen lisää! ;)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kaunis neito - Schönes Fräulein

Lähdin tänään ihan vaan koulun jälkeen kaupungille etsimään kesäisempiä juoksuvaatteita, koska ilmat täällä alkavat olla jo liian lämpimät pitkissä juoksuvaatteissa kirmailemiseen. Tk Maxx on sellainen outlet-tyylinen kauppa, jonne menin katselemaan shortseja ja toppia, mutta heti sisään astuttuani mun silmään osui jotain...


 ...,jonka olin suunnitellut ostavani Saksasta..


 ..., mutta jonka kuulin olevan todella, todella kallis..


 ... ja nyt sellaisia roikkui edessäni hintaan 49,90€ (Lähtöhinta 109,00€).


 Kylläh, mulla on nyt DIRNDL!!!


Dirndl on siis tuollainen saksalainen kansallispukumekko, joka on varmaan monille tuttu ainakin Oktoberfestin tarjoilijoiden päältä. Mallailin näitä varmaan neljässä värissä ja loppusuoralle pääsivät tämä sinivalkoinen ja lila-vihreä, joista sitten loppujen lopuksi kotiutin tämän, koska sisimmässäni olen vielä kuitenkin suomityttö. Ja kaiken saksaintoilun jälkeen ostin suomalaista identiteettiäni lohduttamaan Rewestä Dumle-patukan! Meinasin pyörtyä yksi päivä, kun näin näitä siellä. Ei ole  Fazerin voittanutta, vai mitenkäs se meni?


Rollossa on sit niin Oktoberfestit, kun me kotiudutaan Allun kanssa syksyllä. Onpahan nyt jo puku hommattuna! :)))))

lauantai 2. kesäkuuta 2012

¡Viva España!

Kauan ei kerennyt kyllä taas Saksassa homehtua, kun oli aika nousta tällä kertaa jopa lentokoneeseen ja ottaa suunnaksi Espanjan aurinko. Torstaiaamuna lähdin suuntaamaan junalla kohti Düsseldorf Weezen kenttää, jolta Ryanair lentää ja jännitin koko matkan, että joko DeutscheBahn jättää taas raiteille ja myöhästyn lennolta. Onneksi pääsin kuitenkin kovin iisisti kentälle ja istuin ajallaan koneessa matkalla kohti Valenciaa.

Mun ja Allun yksi kaveri on asunut tämän vuoden Valenciassa ja meillä oli ollut puheissa vierailla Aapon luona Espanjassa nyt vaihdon aikana. Koska Aapo oli niin innokas järkkäämään pientä roadtrippiä Valencian lähiseuduilla, järkkäsimme vain yhteistä aikaa ja lennot ja niin saatiin tämäkin reissu toteutettua! Aapo tuli mua Valenciassa torstai-iltana lentokentälle vastaan ja käytiin sen jälkeen yhdessä hakemassa meidän upea vuokra-auto Opel Corsa.

Valencian naapurikylän iltamaisemaa
Vaikka meillä oli tarkoitus lähteä matkaan jo heti illasta, kesti lentokentältä kämpille suunnistaminen jo niin kauan (tunnin), että päätimme luovuttaa siltä iltaa ja aloittaa matkanteon vasta aamulla. Sen sijaan lähdimme kävellen Valencian viereiseen kylään, joka on kylläkin kasvanut nykyään kaupunkiin kiinni, nauttimaan iltaruokaa. Pöytään löytikin tiensä ehkä elämäni paras sangria ja pari sorttia tapaksia, joilla sai nälkänsä sammutettua.

Ja nyt jos haluaa olla perillä meidän roadtripin maantieteellisestä sijainnista, niin painaa tästä ja saa esille google mapsin, josta voi tsekkailla paikkoja. Lähdettiin siis perjantaiaamuna ajelemaan Valenciasta rantoja pitkin kohti Alicantea, josta oltiin jo etukäteen varattu hostelli seuraavaksi yöksi. Koko rannikko on täynnä pienempää ja isompaa kaupunkia ja turistirysää sekä tyhjyyttään ammottavia aavekaupunkeja isoine kerrostaloineen, joiden partseista päätellen ehkä yhdessä tai kahdessa asunnossa oli elämää. Ehkä sit high seasonilla enemmän vai näinkö se talouskriisi näkyy?

Takapenkin kauhukaksikko

Rantaa Valencian lähiympäristössä

Ensimmäinen stoppimme oli Culleran kaupungissa, jossa kävimme nappaamassa rannassa päiväkahvit napaan espanjalaisten churrojen kera, jonka jälkeen suuntasimme vuorella olevalle linnalle. Ylös pääsi onneksi ihan autolla ja maisemat oli kyllä ihan kivat. Cullera oli vähän pienempi ja ei niin turistinen mesta, joten itse henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä ihan. 

Cullerasta matkamme jatkui rantaa pitkin Denian kautta Benidormiin, pahimman luokan turistirysään, joka lomailijakuntansa puolesta näytti olevan K-60-mesta. En ole _koskaan_ nähnyt missään niin monta mummoa ja pappaa ottamassa aurinkoa biitsillä ja chillailemassa rantabulevardilla. Siinä olikin sitten otolliset olosuhteet päästä kiinni kuumimpaan eläkeläismuotiin kahvia siemaillessa ja ohikulkijoita katsellessa. Lonely Planet olikin jotenkin kummasti jättänyt Benidormille kovin vähän rivitilaa, emmekä tämän vierailun jälkeen ihmettele miksi. Se pitänee kuitenkin Benidormista mainita, että siellä on maailman toiseksi tiheimpään rakennettu pilvenpiirtäjiä heti New Yorkin jälkeen. Tosin nämä pilvenpiirtäjät eivät varsinaisesti hivelleet silmää.

Culleran kaupunkia

Suuri järvi Valencia vieressä



Tien päällä.

Sikahyvää sangriaa!

Sepiaa eli jonkin sortin pientä mustekalaa








Churroja eli uppopaistettua venhätaikinaa sokerin kera

Paella Valenciana eli se kanaversio

Fideua eli periaatteessa paella nuudeleilla



Meidän reissutiimi








Mielipiteeni Benidormista



Benidorminkin liikennejärjestelyt olivat niin jännittävät, että emme meinanneet päästä kaupungista pois, mutta kun siinä vihdoin onnistuimme, otimme suunnaksi Alicanten, jossa meillä oli jo hostelli varattuna. Tosin kuten myöhemmin kävi ilmi, lappu jolla hostellin nimi ja osoite oli, oli matkan aikana hävinnyt/jäänyt kotiin, joten jouduimme etsimään WiFi-ravintolan, jotta pääsimme internettiin tsekkaamaan, että minnekkäs meidän pitikään mennä. Onneksi olimme loppujen lopuksi aivan kulman takana hostellistamme ja löysimme perille.

Hostelli oli aivan mahtava vanhahko espanjalaistalo ja yö 4-hengen huoneessa kustansi vain 15€. Kaikilla nälkä kurni jo vatsanpohjassa, joten suihkun ja pikkulepien jälkeen lähdimme Alicanten yöhön etsimään ruokapaikkaa ja tsekkaamaan vähän kaupungin yöelämää satamaan. Söimmekin jälleen kerran aivan mahtavia tapaksia ja maistoimme ensimmäisen kerran Paellaa, josta varsinkin Valencia on tunnettu. Ja lausumisohjeena suomalaisille, espanjassa tupla-l eli "ll" lausutaan j:nä eli paella ei olekaan Paella, vaan Paeja. Mä en oikeesti tiennyt tätä ja olin vähän järkyttynyt! Cullerakaan ei siis ollut Cullera, vaan Cujera.

 Koska aamulla oli tarkoitus jatkaa matkaa taas hyvissä ajoin, jäi ilta suhteellisen lyhyeksi. Aamulla nautimme aamupalaa Alicanten rantamaiseman äärellä ja lähdimme ennen matkan jatkamista tsekkaamaan vuorella olevan Santa Barbaran linnan, josta oli äärettömän hienot maisemat ympäri kaupunkia, sen verran korkealla nimittäin oltiin. Oltiin niin ahkeria, että reippailtiin ylös vuorella ja takaisin (ts. luulimme, ettei sinne pääse autolla) ja tuon päivän aikana varmasti ruskettui kivasti.

Alicantesta jatkoimme matkaa vielä etelään rannikkoa pitkin, koska Aapoa houkutti nähdä Mar Menorin "merivesiallas" (mulla ei ole hajuakaan mikä se oikeasti on, ei kai järvikään kun siinä on merivettä?), jonka erottaa Välimerestä kapea kangas, joka on rakennettu taloa täyteen. Matkalla pysähdyimme Torreviejaan syömään (huom. lausutaan Torrevieha, j=h) ja myöhemmin johonkin pienempään paikkaan tuon Mar Menorin rannalle uimaan. Mar Menorissa vesi on kuulemma Välimerta 5 astetta lämpimämpää, mutta kyllä se melko kylmältä tuntui varsinkin Thaimaan vesien jälkeen. Torreviejan tienoilla oli muuten paljon suola-altaita. Kuten kartassakin näkyy toinen iso vaaleanpunainen ja toinen sininen.










  
 Mar Menorin rannalta (jostain San Javierin tai Los Alcázaresin tienoilta) vaihdoimme vihdoin suunnaksi sisämaan ja otimme suunnan kohti Murciaa, jota Lonely Planet tituleerasi "maalaisten kaupungiksi". Sopi siis meikälle kuin nenä päähän! Murciasta jouduimme ensitöiksemme etsimään yöpaikan, joka osoittautui hieman haasteelliseksi, koska paikka ei tainnut olla niin kova lomakohde. Etsintöjen jälkeen ja kaupungilla ristiin rastiin juoksemisen jälkeen yöpaikka kuitenkin löytyi ja pääsimme taas tapaksien ja sangrian ääreen. 

Murcia oli aivan todella kaunis kaupunki, jonne voisi kyllä mielellään mennä vielä uudestaan. Kaupungin suurin nähtävyys taisi olla vanha katedraali, josta on tässä yksi kuvakin. Viimeistään Murciassa sen huomasin, nimittäin että espanjalaiset tuoksuvat todella hyvältä! Näillä ihmisillä oli nenää hyville hajuvesille, koska koko ajan sai olla ihmettelemässä miten hyvältä ihmiset tuoksuvat ohi kulkiessaan. Saman huomasin Valenciassa myöhemmin.

 






Murcian jälkeen viimeiseksi etapiksi sisämaassa jäi Xátiba, josta löytyi jälleen kerran vuori ja vierailemisen arvoinen linna. Tällä kertaa menimme ylös autolla ja pääsimme ihailemaan maisemia vähän helpommalla. Toi mesta ois ollut ihan täydellinen vaikka häiden järkkäämiseen, niin tunnelmallinen! Sieltä ois löytyny mm. näköalaravintola, mutta se oli poissuljettu nyt meidän budjeteista. Sen sijaan tyydyimme maisemia tarpeeksi ihailtuamme etsimään toisen ravintolan kaupungilta.

Koska oli jo sunnuntaipäivä ja Allun lento takaisin Saksaan lähti illalla ysin maissa, jouduimme heti ruokailun jälkeen ottamaan suunnaksi jälleen Valencian ja lentokentän. Allut pikaisesti hyvästeltyämme palautimme auton ja otimme metron takaisin keskustaan ja Aapon kämpille. Valencian metro on muuten todella siisti ja kohtuuhintainen 1,60/2,00€. Kentältäkin pääsee kätevästi suoraan keskustaan metrolla about puolessa tunnissa. Kotiin päästyämme Aapo pakotti, sanan varsinaisessa merkityksessä pakotti mut lenkille. Sain lainaan mm. kengät, shortsit ja T-paidan eli toisin sanoen lähestulkoon kaikki varusteet..:D Mun alkunihkeilyjen jälkeen lenkki olikin kyllä tosi hyvä idea, koska kaupunkeihin tutustuu aina parhaiten, kun jalkautuu kaduille. Loppuilta menikin sitten Aapon kattoterassilla istuskellessa ja viiniä nauttiessa. 











Koska mä en ollut kerennyt vielä oikeastaan ollenkaan näkemään Valenciaa, oli koko maanantaipäivä pyhitetty Valencian kiertämiselle. Otimme suunnaksi keskustan ja kävimme kävelemässä puistossa, joka on vanhasta joesta kuivatettu ja puistoksi muutettu alue. Nautimme aina välillä tapaksia ja olutta ja maistoin jopa horchataa, espanjalaista mantelimaitojuomaa. Espanjalaiset talot on kyllä vaan niin nättejä, että ei voi valittaa! Varsinkin Valencian vanhassa kaupungissa ei voinut olla ihailematta "maisemia".

Kävimme katsomassa vanhat kaupungin portit ja nousimme Valencian katedraalin torniin "Torre del Micaletiin" katsomaan kaupunkia hieman korkeammalta. En ollut yhtään osannut odottaa, että Valencia on niinkin kaunis kaupunki! Jos yhtään tekee mieli lähteä etelänlomalle, niin ei tarvitse mennä sen kauemmaksi kuin Valenciaan. Pitkää, kaunista hiekkarantaakin riittää kilometreittäin ja Ryanair lentää ihan perille asti kohtuullisin hinnoin.










 Viimeisimmäki turistinähtävyydeksi kävimme tsekkaamassa nämä modernit rakennukset, joista Valencia lienee nykyään myös tunnettu. Yksi on ainakin oopperatalo ja toisessa on Scientia-tiedepuisto tai vastaava. Sisällä emme käyneet vaan tyydyimme ihailemaan aluetta ulkopuolelta. Jatkoimme täältä vielä matkaa läheiseen ostoskeskukseen ja siitä rantaravintolaan syömään viimeiset paellat, koska seuraavana aamuna odottaisi kotimatka Saksaan.





Espanja kaikessa kauneudessaan yllätti mut ihan täysin! En tiedä mitä olin oikein päässäni ajatellut, kun tiesin lähteväni Espanjaan, mutta todellisuus oli tällä kertaa tarua ihmeellisempi. Säät olivat aivan mainiot, 25-30 astetta ja aurinkoa joka päivä, ruoka aivan mieletöntä ja kaupungit ihastuttavia. Ainut miinus, minkä keksin on oma espanjankielen taidottomuuteni. Sen takia Aapo saikin toimia aina puhemiehenä, koska espanjalaisten englannin osaaminen ei ole kovin vahvaa. Ehdottomasti nyt turistiespanja haltuun ja uudestaan tänne!

Mutta nyt pitänee pysyä hetken aikaa Saksassa ja nauttia kesästä täällä Keski-Euroopassa. Vielä kaksi ihanaa kuukautta vaihtoa jäljellä! Ostin juuri lentolipun kotiin ja ilmassa alkaa ehkä jo nyt olla jo pientä lähdön haikeutta, mutta koetan unohtaa sen ja nauttia vielä ajasta täällä. Tässä on hieno kesä edessä. Vähän koulua ja kokeita, bileitä näiden ihanien saksalaisten kanssa lähes viikottain, äidin ja isän vierailu Münsteriin samoin kuin yhden hyvän ystävänkin sekä elokuussa jälleen pieni reissu Marsan kanssa, tällä kertaa Skotlantiin! Ei voinut vastustaa, kun lentolipuista piti pulittaa vain 60€...

Mulla oli sitten tällä kertaa vähän ongelmia bloggerin kanssa, että sen takia tekstit menee vähän oudosti, mut en  jaksa nyt rueta värkkäämään niitä enää.