maanantai 30. huhtikuuta 2012

Klara vappen! - Frohen ersten Mai!

Ihanaa vappua kaikille! Täällä ollessa jotenkin unohtaa Suomen juhlapäivät, vaikka kyllä tuota toukokuun ensimmäistä juhlistetaan tässäkin maassa. Tosin tänään mulla on ollut vielä hyvin normipäivä. Oikeastaan ehkä normaalista poikkeava siinä mielessä, että istuin yliopistolla kymmenestä kahdeksaan. Pisin päivä tähän mennessä.

Päätin vähän ryhdistäytyä tässä "työnteossa" ja oikeasti tein mun proffalle töitä varmaan 3-4 tuntia tänään (=luin nettikirjoja ja yritin etsiä sille tutkimuslähteitä). Lisäksi perehdyin EU-perusoikeuksien saloihin ja otin ensikosketukseni Britannian valtiosääntöoikeuteen/perustuslakiin irkku-proffan opissa, jonka jännää aksenttia kuunnellessa sai tehdä oikein töitä ymmärtääkseen, että missä sitä oikein mennään.

Kotiin tullessa löysin kuitenkin meidän kylpyammeesta tämän. Se kertonee, että huomenna on bileet. Lähdetään juhlistamaan huomenna vappua perinteiselle "1.Mai Wanderung:lle" eli vappuvaellukselle. Mutta kerron siitä sit myöhemmin lisää kuvien kera! :)


Syökää munkkeja ja juokaa simaa munkin puolesta!!! ;))

Bisset kylmässä

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Laiska sunnuntai - Fauler Sonntag

Mulla oli taas peruslaiska sunnuntai, johon kuuluu perisaksalainen sunnuntaikävely ja tietokoneella istumista. Ja siivoamista. Meillä on siivousvuorot täällä kämpillä ja jotenkin mulla venyy aina se siivoaminen sinne viikon viimeiselle päivälle. Mutta ei se mitään, niin venyy muillakin. Oon pistäny merkille. Päätin tällä kertaa ottaa kameran mukaan mun kävelyreissulle, harmi vaan, ettei aurinko paistanut. Olisi päässyt enemmän edukseen nämä Münsterin kivat huudit. Mutta tässä siis mun sunnuntaikävely kuvina, olkaa hyvä!

 



Ydinvoimaa? - Ei kiitos.

Kaikki puut kukkii jo!

Ihana metsä Aaseen rannalla, josta mun on jo miljoona kertaa pitänyt ottaa kuva

Ei ole ihan yhtä paljon lukkoja Münsterin lukkosillalla kuin Kölnissä


Anteeksi kuinka?!


Ei hassumpi koulurakennus

Pöntöt numero 5 ja 6


Joulukukat











Täällä Münsterissä, joka varsin konservatiivisena kaupunkina tunnetaan, on monen talon oven viereen tai ylle kirjoitettu liidulla vuosilukuja ja kirjaimia tyyliin 20+C+M+B+12. Niitä nyt pidemmän aikaa katselleena päätin ottaa kunnolla selville mitä tuo koodikieli oikein tarkoittaa. Tähän löytyi kaksi teoriaa, mutta molemmat johtavat loppiaiseen, jolloin muistetaan itämaan tietäjiä. Katolisen perinteen mukaan loppiaisena käydään kiertelemässä ovelta ovelle laulaen joululauluja ja rahaa kerjäten. Nykyään varat menevät kuulemma kehitysapuun. Vierailtujen talojen ovien yläpuolelle kirjoitetaan liidulla tuo kirjain-numero-rimpsu, jolla alkujaan on tarkoitettu tietäjien nimiä Caspar, Melchior ja Balthasar. Nykyisemmin selityksenä käytetään useammin latinankielistä lausetta Christus mansionem benedicat, Kristus tämän asunnon siunatkoon. Siinäpä päivän tietoisku!

Vitsi, huomenna tulisi itse liittokansleri Angela Merkel vierailemaan Münsterissä, mutta joudun nyt varmaan skippaamaan tämän tapaamisen, koska kielikurssi on iloisesti yhtä aikaa. Ehkä ensi kerralla sit Angela!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

"I realised once again why I like Germany that much.."

Vaihteen vuoksi sellainen "elämä on ihanaa"-postaus, koska viimeisimmän viikon ajan, jonka olen täällä taas saanut viettää, oon kulkenut joka paikassa leveä hymy naamalla. Eilen mun kämppisten kavereiden bileissä ollessani tajusin sen taas, kuinka paljon tykkäänkään tästä maasta, kielestä ja näistä ihmisistä. Hymyilin  yksikseni olutpullolle, kun mietin tilannettani missä juuri sillä hetkellä olin. Olin saksalaisten synttäribileissä saksalaisten kanssa, joiden kanssa puhuin saksaa. Ymmärsin lähestulkoon kaiken mistä puhuttiin ja osasin sanoa itsekin jotain aina väliin. Olen usempaan otteeseen bileissä miettinyt tätä ja jäänyt vellomaan vaan siihen ihanaan tunteeseen, että elän mun unelmaa. Koko aikani täällä samassa porukassa hengailtuani tunsin bileporukasta varmaan kolmanneksen ja tutustuin yhä uusiin ihmisiin. Yhdellä pojalla oli pari tölkkiä Karhua, jota sen isoisä oli jostain tuonut. Oli kuulemma ihan perushyvää. Näin pitkästä aikaa joitain hyviä tyyppejä, joille taisin sanoakin, että hauska nähdä sua taas. Ihmiset puhuu mulle kuin olisin yksi heistä. Todella harvoin enää ajattelen olevani vaihtari, koska tavallaan tunnen kuuluvani porukkaan. Lisäksi täällä on kevät. Mä rakastan kevättä. Ainoana asiana tunnelmaa latistaa se, että pyörästäni on taas rengas puhki. Maanantaina korjaamolle siis... Otsikko tulee tekstarista, jonka laitoin yhdelle kaverilleni yöllä kotiin tultuani. Saksassa on kuulemma sanonta, että "Kinder und Betrunkene sagen die Wahrheit" eli vapaasti suomennettuna: "Totuus tulee lasten ja humalaisten suusta". Pitää varmaan paikkansa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Oma koti kullan kallis - Trautes Heim, Glück allein

Ja niin ne seitsemän viikkoa menivät! Kuten facebookissa sanoinkin: lähtö tuli juuri oikeaan aikaan, mutta kuitenkin liian aikaisin. Saksa otti minut ihanasti vastaan Düsseldorf Internationalin lentokentällä, mutta samalla osa minusta olisi kuitenkin halunnut jatkaa matkaa Balille surffaamaan ja viettämään vielä pari viikkoa Indonesian auringon alla. Ehkä sitten ensi reissulla!
 
 Reissun viimeisimmät vaiheet lieneevät vielä kertomatta, joten jatketaan Langkawilta, mistä taisin viimeismmät terveiset kirjoittaa. Tykästyttiin siis todella paljon Langkawiin ja sen hintatasoon (maksettiin meidän ihanasta Daddy's Guesthouse hostellista 3,75€/yö) ja reissun tuli jatkua Pulau Penangille ja Georgetowniin, tuohon Aasian "ruokapääkaupunkiin". Mutta koska jostain korviimme kantautui kuitenkin tieto, että Formula ykkösten Malesian GP ajettaisiin viikonloppuna Sepangissa, Kuala Lumpurin lähellä, laskimme nopeasti 1+2 ja päätimme tämän ainutkertaisen mahdollisuuden takia vaihtaa suunnitelmia ja suunnata Kuala Lumpuriin.

Otimme KL:iin yöbussin, joka oli perillä kaupungissa noin viiden aikaan aamusta. Nousimme ylihintaiseen taksiin (20 ringgettiä parin minuutin matkasta, oikea hinta varmaan lähempänä 5 ringgettiä, mutta ei jaksanut siinä aamupöhnässä keskellä ventovierasta kaupunkia rueta paljon tinkaamaan) ja suuntasimme tällä kertaa fiksusti etukäteen varattuun hostelliimme Pujangga Homestay:hin. Tämäkin hostelli osoittautui todella viihtyisäksi mestaksi ja isäntä päästi meidät dormiin nukkumaan saman tien, vaikka emme olleet siitä yöstä maksaneetkaan.


Backpackereiden mekka Khao San road Bangkokissa
Virvoitusjuoma Khao Sanilla
Formulat alkoivat Sepangin radalla, noin 60 km päästä KL:sta kello neljältä iltapäivällä, joten aamupalan vedettyämme hyppäsimme viralliseen kisabussiin, joka kyyditsi meidät radalle. Päivä oli todella kuuma ja kostea (kuten kaikki päivät siellä), mutta asfalttiviidakossa kuumuus vain korostui. Sepangilla oli ilmassa kunnon urheilujuhlan tuntua ja kansainvälinen fiilis. Suomalaisturistejakin tuli vastaan tasaisin väliajoin sekä radalla, että myöhemmin kaupungissa.
Vaikka olen yläasteen jälkeen mollannut moottoriurheilua suhteellisen paljon (ajetaan ympyrää autolla/moottoripyörällä ja kulutetaan bensaa), tempaisi kisa kuitenkin kunnolla mukaansa, koska joukossa oli suomalaiskuskeja. Seurattiinkin silmä kovana Räikköstä, Kovalaista ja Rosbergiakin. Pulitettiin toiseksi halvimmista lipuista 30€ ja päästiin istumaan katoksen alle nurmirinteelle. Halvimmat liput pääsuoralle katsomoon olisivat kustantaneet jo 136€, joten budjettimatkalaiset sanoivat ei kiitos. Tuolta rinteestä näki kuitenkin pitkän pätkän rataa, eikä mulla muutenkaan ollut valittamista siitä nurtsilla istumisesta.

Se meteli mikä Formula1-autoista lähtee on aivan käsittämätön! Korvatulpat sai laittaa kyllä korviin ensimmäisen vartin jälkeen, ei sitä jaksanut kuunnella. Melkein heti startin jälkeen alkoi sataa suhteellisen paljon, joten kisa jouduttiin keskeyttämään, mutta onneksi se vedettiin loppuun asti, kun sää salli. Jännättiin Räikköstä ja viidenneksihän se tuli 10.:stä lähtöruudusta! Oli hauska huomata miten moni aasialainen kannusti juuri meidän Kimiä!
Bungalow-mestamme rantaa Koh Phi Phi:lta
KL:ssa viihdyimme nelisen päivää ja olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta koska halusimme nähdä vielä UNESCO:n maailmaperintökohdekaupungin Melakan, jouduimme jättämään tämän ihanan kaupungin. KL oli huomattavasti pienempi (n.1,5 milj. asukasta) kuin Bangkok, paljon siistimpi ja ihanan vehreä kaupunki. Itse kuvailisin sitä sanoin "keskelle viidakkoa heitetty länsimainen kaupunki", koska kaikkalla oli paljon puita ja kasveja, mutta kaupunki sinänsä olisi mennyt ihan mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. KL:sta löytyi paljon isoja kauppakeskuksia, jossa viimeistään pääsimme rahoistamme. Kukapa olisi voinut vastustaa aitoja Converseja hintaan 27€ (Suomessa pulitat jotain 60-80€)?

KL:n kaupunkikuvaa hallitsevat tietenkin Petronas Tower-kaksoistornit, joiden juuressa on suuri, kalliimpien merkkien Surya-kauppakeskus. Parempi paikka kuin Petronas Towers katsella kaupunkia ilmasta on Meraka Tower eli KL-Tower, johon pääsee 467 metriin ihailemaan maisemia. Ajoitimme vierailumme auringonlaskun aikaan, jolloin valot syttyivät pilvenpiirtäjiin ja Petronas Towerkin loisti vieressä mahtipontisena.

Neljän päivän jälkeen sanoimme hei heit Kuala Lumpurille ja suuntasimme jälleen kerran naurettavan halvalla bussilla (3,25€) Melakaan, Malesian länsirannikolle. Yövyimme Lonely Planetissakin suositellussa Sama-Sama Guesthousessa, josta dormisänky irtosi 15 ringgetin eli 3,75€ hintaan, joten suht budjettiystävällinen kohde taas kyseessä. Melakan Chinatown ja maailmanperintökohde-alue, joilla vietimme eniten aikaamme, osoittautuivat ihan vierailemisen arvoisiksi paikoiksi ja yleinen habituskin kaupungissa tuntui olevan suht rento ja ajaton. Paikka oli loppujen lopuksi niin pieni, että kahden päivän jälkeen olimme valmiita siirtymään isommalle kirkolle Singaporeen.
Turistit norsun kyydissä

Elämä on ihan kivaa
Singikseen olimme tehneet taas hostellivarauksen etukäteen ja bussi veikin meidät yllättävän lähelle Betel Box Hostellia. Olimme vastaan tulleilta reissaajilta kuulleet kauhutarinaa Singaporen hintatasosta, mutta tuolta dormisängyn sai siedettävään 12,50€ hintaan ja paikka muutenkin oli ihan viihtyisä ja henkilökunta superystävällistä. Rajamuodollisuudet hoituivat "hyppää ulos bussista, kulje tullin läpi, ota leimat passiin ja hyppää takaisin bussiin"-menetelmällä. Aiemmista tiedoistamme poiketen passiin iskettiinkin ruhtinaallinen 90 päivän oleskeluoikeus maahan, vaikka vain pari yötä siellä tulimmekin viipymään.

Kalliimman hintatason lisäksi kaikki olivat hehkuttaneet Singaporen puhtautta (purkan syöminen kielletty 1000 dollarin sakon uhalla), mutta tässä suhteessa jouduimme pettymään. Kyllä siellä nimittäin joku niitä roskia kadulle oli heittänyt, vaikka se kiellettyä olikin. Koska Singapore, joka muuten tarkoittaa "Leijonan kaupunkia" on niin iso mesta, olisi siellä vierähtänyt helposti viikkokin, mutta jouduimme ottamaan kaiken irti niistä kahdesta päivästä, jotka meillä oli käytettävänä.

Ohjelmaan kuului siis pilvenpiirtäjien ihailua iltasella, vierailu kasvitieteelliseen puutarhaan, Night Safari eläinpuistossa, Titanic-näyttely Art Science Museumissa ja pikavisiitti Pikku-Intiaan. Singaporen kasvitieteellinen puutarha oli valtavan kokoinen puisto, jonne olisi kyllä pitänyt mennä koko päiväksi picnic-korin kanssa. Kohteena se oli sinänsä hyvä reppureissaajille, koska pääsymaksua ei kerätty kuin tiettyihin osiin puistoa, esimerksiki Orkidea-puistoon, jonne sinnekään pääsymaksy ei ollut kuin dollarin opiskelijahinnalla. Sen verran muuten opimme, että orkidea on Singaporen kansalliskukka. ;)

Laskuveden paljastamat rantakalliot Koh Phi Phi:lla
Night Safarille mentiin nimensä mukaisesti pimeän aikaan, koska pointtina oli esitellä eläintarhan yöeläjiä, joita muuten oli riittämiin. Singaporen eläintarha oli harvinaisen hyvin toteutettu ja usein eläimet olivat ns. aidattomissa aitauksissa, joten niitä ei tarvinnut minkään pleksin tai verkon takaa tiirailla. Lisäksi propsit todella autenttisesta sademetsämiljööstä, päiväntasaajalla nääs tartteta mitään muovikukkia kuten Korkeasaaressa. Lippu yösafarille kustansi jotain 28 dollarin luokkaa ja oli mun mielestä kyllä ihan hintansa väärti noin normaaliin eläintarhavisiittiin verrattuna!

Singaporen ehkä paras juttu oli kuitenkin Titanicin 100-vuotisjuhlan kunniaksi kyhätty näyttely, jossa oli esillä yli 250 Titanicista nostettua esinettä. Näyttely kertoi koko Titanicin tarinan suunnittelusta tähän päivään saakka ja olipa esillä jopa "re-creationit" Titanicin käytävästä, hyteistä, pääportaikosta ja kannelta. Kuinka siistiltä tuntui kävellä Titanicin "käytävää" pitkin? En ole mitään museoihmisiä, mutta tämä näyttely oli kyllä ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt! Seinältä löytyi myös lista kaikista laivan matkustajista ja heidän kohtaloistaan ja olipa yllättävää huomata kuinka monta suomalaistakin siellä oli mukana.

Näyttelystä tiemme vei suoraan Changin lentokentälle, josta tytöillä lähti jatkolento Balin aalloille ja mun matka kohti kotia alkoi. Jouduin odottelemaan tuolla lentokentällä seitsemän tuntia yksin, koska olimme sinne alunperin yhtämatkaa tulleet ja mun lento lähti niin paljon myöhemmin. Changin kenttä saa multa kyllä kiitettävät pisteet, niin hyvät palvelut oli tällaiselle lentokenttäpummillekin. Nautin mm. ilmaisesta netistä, kännykän lataamisesta (niillä oli laturit kans) ja TV-loungesta. Seitsemän tuntia noilla palveluilla ei ollut mikään sietämätön aika.


Paalujen päälle rakennetut talot laskuveden aikaan Koh Mookilla
Turhaan etsit roskista Koh Mookilla
Charlie Beach Koh Mookilla
Täytynee vielä hehkuttaa sitä, että mä tykkään lentämisestä ihan sikana ja nautin koneen noususta ja laskeutumisesta todella paljon. Siksi varaan aina ikkunapaikan. Nytkin mulla oli välilasku Dubaissa, joten sain nauttia näistä huippuhetkistä kahteen kertaan. Ensimmäinen lento meni koomaillessa, koska nukkumiseksi en menisi sitä väittämään ja toinen lento leffoja katsellessa. Miksi lentokoneissa pitää näyttää ilmaiseksi hyviä uutuusleffoja, että vaikka tietää, että olisi fiksumpaa nukkua, niin on silti pakko katsoa niitä leffoja, kun kerta ilmaiseksi voi katsoa? No, tulipahan tsekattua Samuli Edelmannkin uudessa Mission Impossiblessa. Sillähän oli ihan mittava rooli ja vuorosanojakin eikä mikään ruumiin osa! :D

Saksassa vastassa oli ihana kevät ja vihdoinkin ympärillä ihmisiä, joiden kieltä ymmärrän! Vaikka kotiin päästyäni takana oli noin 27 tuntia matkustamista ja odottamista, en voinut muuta kuin hymyillä. Paluuni jälkeen olen fiilistellyt kaikkia pikkuasioita, joita ennen piti itsestäänselvyyksinä. Aika suurta iloa nimittäin tuotti pelkkä suihkussa käyminen ja oma, puhdas pyyhe sekä aamupalansa tekeminen itse, ja varsinkin se hyvä kahvi! Olen tuntenut nyt suurta tarvetta laittautua ja käyttää kivoja vaatteita, koska Aasiassa tuli kuljettua se 2 kk todella ränsistyneen ja mauttoman näköisenä, mutta ei siitä jaksanut lomalla sen enempää stressata. Terkkuja vaan niille ruotsalaisille tytöille about joka paikassa, jotka näytitte aina niin freeseiltä, että mun teki mieli tehdä pikainen poistuminen paikalta.

Nyt takana on jo viikko Saksassa ja mulla on kerennyt käymään tässä pari vierasta Suomesta ja ihana Alina Giessenistä. Kesäsemesterikin alkaa pyörähtää todenteolla käyntiin ja takana on jo ensimmäiset luennot ja kielikurssit. Tapasin muuten kielikurssilla uuden suomalaisvaihtarin, joten on meitä taas täällä enemmänkin. Olen jo hahmotellut tän lukkarin kurssit, mutta kuten aina, käyn tsekkaamassa pari viikkoa luentoja ja päätän sitten, josko käyn kurssin loppuun. Tällä semesterillä mulla olisi tosiaan enää yksi englanninkielinen kurssi ja muut saksaksi, joten työtä ja vähän lisää työtä on kyllä edessä tänä kesänä! Mutta onneksi mulla on tämän reissun jälkeen kunnon motivaatio taas opiskeluun ja on tullut pohdittua tätä omaa etuoikeuttakin olla täällä, joten jospa sitä selviäisi. 

Reissun ehkä kaunein auringonlasku Koh Mookilla
Mä lopetan tällä kertaa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Pistin vähän esille tällaisia vastakohtia Thaimaasta, unelmarantaa ja paikallisten asutusta. Joskus kannattaa lähteä sieltä resortin aitojen takaa katsomaan vähän paikkoja, niin vastaan tulee se real thing.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Ultimate reissubiisit - Ultimate Reiselieder

Koska olen nyt liian laiska kirjoittamaan kokonaista postausta reissun viimeisimmistä tapahtumista, tyydyn laittamaan teille vain makupaloja siitä, millaisen musiikin siivitteleminä nuo seitsemän viikkoa siellä palmun alla menivät. Musiikin kuunteluhan rajoittui aika paljon kännykän tarjontaan (itsellänihän 17 tarkkaan valittua biisiä), joten samat viisut siellä taisi soida aika paljon.

Ehdottomasti koko reissun ykkösbiisiksi nousi Coldplayn Paradise. Ihan noin jo senkin vuoksi, että monta kertaa tunsi olevansa paratiisissa. Tämä laulu tuo nykyään mieleen hetket Koh Phi Phi:lta rantabileistä, kun tämä "meidän biisi" pärähti soimaan ja Langkawilta, kun kaatosateessa juoksimme noin 10 sekuntia sateessa autoon ja olimme kaikki aivan läpimärkiä ja biisi alkoi soida käynnistettäessä auton. Jostain kumman syystä tämä oli ehkä yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista hetkistä koko reissun aikana!



Koti-ikävään, jos se sattui iskemään, tuli kuunneltua kunnon suomalaista, melankolista rokkia Eppujen tapaan. Hyvä biisi, ei mahda mitään.



Koska oltiin niin nuoria ja kauniita, fiilisteltiin tätäkin biisiä monta kertaa. Yksi viime kesän parhaista veisuista ja tämä viekin ajatukset aina Helsinkiin!



Jukka Poikaa! Niin monet noista paikoista, joissa varsinkin Thaimaassa tuli hengattua, meni kategoriaan hippi-rasta-meininki, että Jukka Poikaa kelpasi soitella. Mietittiin useampaan otteeseen, että pitäisikö pyytää paikallisia DJ:itä soittamaan Yotubesta baarissa.



Foo Fightersilta kuunneltiin usemapaakin biisiä, mutta tämä jäi kaikessa kaunedessaan mieleen.



Oasiksen Wonderwall:kin oli jäänyt meikältä ihan unholaan, mutta onneksi Marsa oli fiksuna tyttönä laittanut sen kännykkäänsä. Nämä tutut kitarasoundit kuultiin muun muassa Ko Ngai:lla livenä erään Malediivilaispojan soittamana. Kunnon tunnelmointibiisi.



Palefacen Shangri-La on vähän yllättäjä, mutta reissussa tätä tuli kuunneltua ihan innoissaan. Laulettiin tätäkin Ko Ngai:lla suureen ääneen viereisessä huoneistossa asuvan suomalaispariskunnan iloksi. Oli varmaan rentoa tulla toiselle puolelle maailmaa ihan vain kuunnellakseen samaa suomisettiä kuin kotona. Mut todella tarttuvaa riimiä, hyvät lyriikat ja ennen kaikkea kiva laulaa messissä!



Jostain biiseistä jouduin ottamaan huonommat Youtube-versiot, koska GEMA ei ole myöntänyt oikeuksia videoiden esittämiselle. Sama virsi aina tämän Saksan Youtuben kanssa. Löydätte siellä Suomessa parempiakin videoita aivan varmasti.