tiistai 31. lokakuuta 2017

Pilvenpiirtäjien Singapore


Pistetäänpäs vielä viimeinen lomapostaus uunista ulos ennen kuin palaan taas arkeen ja Saksan maan kamaralle. Singapore olikin sitten meidän loman ainoa etukäteen suunniteltu ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen osuus, ja ehkä juuri sen takia kaikki Singaporessa sujuikin niin jouhevasti ja viihdyimme molemmat siellä todella hyvin. Olihan siellä ihan järkyttävän kuuma auringon aina pilkahtaessa esiin pilvien takaa, mutta tämä lienee se hinta, jonka saat maksaa reissusta päiväntasaajalle. Olisivathan ne asiat huonomminkin voineet olla.

Singapore on Aasiasta haaveilevalle ensikertalaiselle (ja tietysti kaikille muillekin matkaajille) helppo kohde. Ilmassa on Aasian vibat, mutta kaupunki on kuitenkin hyvin länsimaalainen, kaikki toimii ja joka paikassa puhutaan englantia. Tästä nauttii etenkin reissattuaan muissa Aasian maissa, joissa kaikki ei aina välttämättä toimi yhtä kitkattomasti. Singaporessa riittää tehtävää ja nähtävää. Siellä voi shoppailla lukemattomissa kauppakeskuksissa Orchad Roadilla, vierailla Chinatownissa, Little Indiassa ja Colonial Districtillä,  Singapore Zoossa tai Universal Studiosissa. Vietimme jo aivan loman alkuvaiheissa yhden päivän Singaporessa, jolloin hostellimme sijaitsi Clarke Quayn joenranta-alueella. Kaupungin läpi virtaavan Singaporejoen rantakatu ja lähikadut ovat täynnä ravintoloita ja baareja, joten tänne kannattaa suunnistaa, mikäli etsii vilkasta yöelämää. Itse olimme tuolloin noin 28 tunnin valvomisen jälkeen niin väsyneitä, että kaaduimme tajuttomana sänkyyn heti illallista saatuamme.




Langkawilta savuimme kuitenkin tutustumaan kaupunkiin ajan kanssa. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin etukäteen hotellin Singaporesta loman kolmelle viimeiselle yölle. Expedian tarjouksista satuimme bongaamaan Carlton City Hotellin tarjouksen ja pääsimme nauttimaan hieman luksuksesta loman huipennukseksi. Olin salaa toivonut, että saisimme huoneen mahdollisimman korkealta ja hykertelin tyytyväisyydestä, kun hotellin vastaanottovirkailija ilmoitti huoneemme sijainniksi 22. kerroksen. Itse hotellissa oli yhteensä 29 kerrosta, joista viimeisessä sijaitsi sky bar. Kävimmekin yksi ilta nauttimassa kyseisessä sky barissa maisemista ja Singaporen nimikkodrinksuista Singapore slingeistä. Täytyy tosin myöntää, että itselläni sai korkea paikan kammo yliotteen tuollaisessa avoimessa tilassa ja imin 15 SGD:n Singapore slingini melkoisella tahdilla kurkusta alas, jotta voisin palata jälleen turvalliseen hotellihuoneeseemme.   

Yksi mukava ja kaupungin tutkimista helpottava lisä oli hotellin tarjoama kännykkä, jota sai käyttää vapaasti vierailun aikana. Kaupungilla oli huomattavasti helpompi suunnistaa, kun pystyi vetämään esiin google mapsin eikä tarvinnut miettiä loman jälkeen kotona odottavaa puhelinlaskua. Olisipa puhelimella saanut myös soittaa ilmaiseksi tiettyihin maihin Saksa mukaanlukien! Hotellimme osoittautui huippuvalinnaksi siitäkin syystä, että se sattui sijaitsemaan viihtyisällä pienien ravintoloiden ja kuppiloiden täyttämällä Duxton Roadin ja Tanjong Pagar Roadin alueella. Lisäksi turistien must see -kohde Chinatown oli hotelliltamme vain kävelymatkan päässä kuten myös hawker stallien täyttämä Maxwell Food Court.






Muihin vierailemiini Aasian maihin verrattuna Singapore on hintatasoltaan suhteellisen kallis, vaikkakin silti ehkä Eurooppaa hieman edullisempi. Alkoholi Singaporessa on todella kallista, joten se yksi Singapore Sling jäikin ainoaksi alkoholiannoksekseni Singaporessa. Kuten monessa muussakin Aasian maassa, pätee Singaporessakin se, että perinteistä paikallista ruokaa voi saada edullisesti, kun taas länsimaalainen "tuontiruoka" on ylihinnoiteltua. Singaporessa asuneen ystäväni suosituksesta kokeilimme Chinatownissa paikallista erikoisuutta Chilli crabia eli chilillä maustettua taskurapua (?). Chinatownin turistien suosimalla ruokakadulla chilli crab -annoksesta sai pulittaa noin 20 euroa. Itse ravun syöminen oli melko sotkuista puuhaa, vaikka syömistä helpottamaan saikin muovihansikkaat ja kosteuspyyhkeet. Tässä pääsi rapujuhlissa opitut ravunsyöntitaidotkin testiin, kun herkkupalat joutui kaivelemaan kovan kuoren suojista. 

Onneksi löysimme Lonely Planetin opastuksella melko nopeasti Maxwell Food Courtin hawker stallien ääreen, josta löytyi kaikkea mahdollista aasialaista ruokaa huokeaan hintaan. Ystäväni suosituksesta kokeilimme myös erään sympaattisen herrasmiehen kojusta Hainanese Chickeniä (alla olevan kuvan kana-annos), jonka sai vain kolmen euron hintaan. Ruokajuomat food courtilla haetaan erillisistä juomakojuista, josta saimme mm. euron hintaan sokeriruokomehua, joka kovin imelästä nimestään huolimatta oli kovin raikasta. Aasia on kaiken maailman smoothieiden, shake'ien ja mehujen mekka, sillä kaikki nämä tehdään tuoreista hedelmistä suoraan silmiesi edessä eivätkä ne edes rokota hirveästi lompakkoa.




Näin eurooppalaiselle Aasiassa pisti taas hyvin negatiivisesti silmään muovin säästelemtön kerskakulutus ja etenkin Langkawilla olemattomat kierrätysmahdollisuudet. Kaupassa kuin kaupassa ostokset pakataan innokkaasti useaan pieneen muovipussiin, kertakäyttömukeja - ja astioita käytetään säälimättä useassa paikassa ja ylipäänsä kaikki on pakattu muoviin. Loman jälkeen silmiini sattui Süddeutsche Zeitungin artikkeli kymmenestä suurimmasta muovijätettä valtameriin pumppaavasta joesta, joista kahdeksan kymmenestä sijaitsi juurikin Aasiassa. Jo kaksi viikkoakin tuota Aasian meininkiä katsottuani tämä ei mitenkään yllättänyt, mutta turhautti suuresti itse paikan päällä. Jo pari vuotta sitten Vietnamin Halong Baylla oli todella sääli huomata, että meressä kellui joka paikassa muovipulloja ja muuta jätettä. Eli vinkki kaikille Aasiaan matkustaville: pitäkää reput tai kangaskassit mukana, koska sitä juomista saa olla ostamassa koko ajan ja muuten myyjä pakkaa tyyliin jokaisen pullon omaan muovipussiinsa!   

Singaporen saari ja kaupunki ovat niin suuria, että pelkästään apostolin kyydillä siellä ei kovin pitkälle siinä kuumuudessa pääse. Singaporen julkinen liikenne oli meille yhtä kuin MRT -juna/metro, jolla pääsi lentokentältä kaupunkiin ja ympäri saarta. Ostimme molemmat kolmen päivän turistilipun, jotka taisivat maksaa 20 SGD/ kpl plus 10 SGD:n pantti, jotka saimme tietenkin takaisin kortin palautettuamme. Voi vain suositella tätä lippua, koska MRT:llä liikkuminen on superkätevää ja sillä pääsee kaikkien nähtävyyksien äärelle! Lisäksi turistilipulla säästää huomattavasti yksittäisten lippujen sijaan. Ruuhka-aikaan MRT oli ääriään myöten täynnä, mutta noin Saksaankin verrattuna junaan nousussa ei ollu minkäänlaista ryysistä, koska vaunujen pysähtymispaikoille oli maalattu lattiaan viivat, joiden takana täytyi odottaa ja päästää kyydistä nousevat matkustajat rauhassa nousemaan junasta. Voisiko tämä sama systeemi tulla Eurooppaankin, kiitos!




Hyvin onnistuimme Singaporessakin välttämään kaikki maksulliset turistinähtävyydet. Sen sijaan kiertelimme Chinatownin ja Little Indian vilkkailla ja värikkäillä kaduilla, ihailimme Gardens by the Bayn puutarhojen väriloistoa illan hämärtyessä ja nautimme Marina Bay Sandsin kolmella jalalla seisovan laivanmuotoisen kasinorakennuksen valoshow'sta ja Singaporen pilvenpiirtäjien siluetista öistä taivasta vasten. Gardens by the Bayn valtavissa kasvihuoneissa olisi ollut mm. maailman korkein sisälle rakennettu vesiputous. Ulkona jopa 50 metrin korkeuteen nousevat "superpuut" valaistaan joka ilta ja tätä spektaakkelia saapui meidän lisäksi seuraamaan turisti jos toinenkin.

Singapore on myös varsinainen ostosparatiisi ja pääsinpä ensikertaa elämässäni tekemään myös tax free shoppailua ulkomailla! Verovapaista ostoksista verot sai kätevästi haettua takaisin lentokentän automaatilla kotiinpäin suunnatessa. Ajelimme MRT:llä muun muassa IMM Outlet Malliin, jossa saatoimme viettää hetken jos toisenkin Niken outletissa. Kävimme myös ihmettelemässä ihmismäärää HarbourFrontilla Singaporen suurimmassa Kauppakeskuksessa VivoCityssä. Varsinainen ostoskatu Singaporessa on Orchad Road, jolta löytyy luksusmerkkien täyttämiä ostoskeskuksia vierivieressä. Eksyimmekin ensimmäiseksi juuri ION Orchad Malliin ja Paragon -kauppakeskukseen, jotka eivät olleet aivan meidän budjetissa.



Orchad Roadia hieman eteenpäin käveltäessä löysimme kuitenkin 313@Somerset ja Orchad Central -nimiset kauppakeskukset, joista löytyi jo ns. normaaleja kauppoja. Etukäteisgoogletteluiden seurauksena kävimme Orchad Centralissa syömässä sushia Genki Sushi -nimiessä sushiravintolassa, jonka erikoisuus oli tarjoilujuna. Hyvin japanilaiseen tyyliin tilaukset ravintolassa tehtiin pöydistä löytyvillä iPadeilla ja hetken kuluttua tarjoilujuna toi tilaukset oikeaan pöytään. Kaikin tavoin toimiva ja hauska, hieman erilainen konsepti. Sushiähkyt juomineen kustansivat kahdelle hengelle noin 35 euroa, joten Singaporen mittapuulla puhutaan jo hyvin edullisesta vaihtoehdosta. Laitan tähän loppuun vielä videopätkän tuosta Genki Sushin -tarjoilujunasta, jotta saatte käsityksen tästä konseptista.


Neljä päivää hujahtivat Singaporessa ja lähtöpäivänä olisimme mielellämme jääneet vielä vähäksi aikaa tuohon leijonan kaupunkiin. Singapore ei ole vain välttämätön paha Aasian lentojen välilaskupaikkana, vaan oiva kohde vaikka viikonkin lomalle! Itse voisin pyörähtää täällä vaikka kolmannenkin kerran, jos Aasiaan on asiaa vielä tulevaisuudessa.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Palmujen alla

Tässä on tapahtunut taas niin paljon kaikkea kivaa ja olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta palataan nyt vielä hetkeksi Aasian lämpöön, kun Saksassakin sää on mennyt niin koleaksi ja Suomessakin on jo satanut ensilumi. Kuten jo viime postauksessa ennustin, rusketus alkaa jo olla muisto vain, mutta onneksi on niitä pysyvämpiäkin muistoja, joita jakaa tässä teidän kanssa. 

Kun Balin suunnitelmat menivät hienoisesti puihin, lensimme hieman ummikkoina Singaporeen ja pohdimme vasta paikan päällä minne matka jatkuisi. Jo seuraavana päivänä lensimme Singaporesta Kuala Lumpurin kautta Langkawin saarelle Malesian luoteisosaan. Siellä meidät otti vastaan aurinkoinen ja kuuman painostava sää, joka oli ihan lupaava alku noin sadekauden keskellä. Minulle tämä ei ollut ensivisiitti Langkawilla, sillä vietin samaisella saarella noin viikon päivät kevättalvella 2012 ensikertaa Aasiassa reissatessani, joten tiesin jo hieman mitä odottaa saarelta. Olikin kovin jännittävää verestellä viiden vuoden takaisia muistoja ja havannoida ympäristön  muutoksia.





Paljonhan oli Langakawi noista ajoista muuttunut ja paljon oli myös muuttunut meidän lomamentaliteetti. Viimeksi mentiin mahdollisimman pienellä budjetilla mukavuuksista joustaen. Näin muutaman vuoden vanhempana sitä kuitenkin nautti nyt sellaisistakin ylellisyyksistä kuin omasta huoneesta dormin sijaan ja ilmastoinnista tuulettimen asemesta. Vaikka jo viime reissulta tiesin, että Langkawi ei saarena yllä lähellekään Thaimaan saarten idylliä, annoin saarelle kuitenkin toisen mahdollisuuden. 

Koska jouduimme varaamaan majoituksetkin päivän varoitusajalla, päädyimme ensimmäisiksi neljäksi yöksi Villa Ombakiin, noin 15 minuutin taksimatkan päähän Langkawin päärannasta Pantai Cenangista. Resortti oli oikein viihtyisä ja etenkin allasalue infinity pooleineen saa erityismaininnan ensimmäisten päivien auringonpalvontalokaationa. Kuten resorteilla on kuitenkin usein tapana, sijaitsi tämäkin ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä ei mitään, joten aktiviteetti- ja ravintolamahdollisuudet rajoittuivat hyvin pitkälti resortin omiin. Ihmisten ilmoille Pantai Cenangille pääsi 25 ringgetin eli viiden euron hintaan taksilla, jota halvasta hinnasta huolimatta ei nyt välttämättä silti haluaisi maksaa aivan joka päivä.



Resortissa oli hyvin rentouttavaa vain olla ja ottaa rennosti. Toisaalta tykkään kyllä siitä, että ympärillä on ihmisiä ja elämää ja varaa valita mitä tehdä ja minne mennä. En siis näiden kokemusten jälkeen voi allekirjoittaa itseäni resorttilomailijaksi ja siirto Pantai Cenangin läheisyyteen oli viiden päivän jälkeen jo odotettu asia. Seuraavat viisi yötä majailimme Pantai Cenangin viereisellä Pantai Tengah rannalla sijaitsevassa Tropical Resortissa, joka oli googletteluiden mukaan saanut kovin hyvät arviot. Itsekin tykkäsimme paikasta todella paljon huolimatta siitä, että kyse oli hieman vaatimattomammasta paikasta. Parasta Tropical Resortissa oli sijainti, sillä huoneestamme käveli muutamassa minuutissa rannalle ja Pantai Cenangin vilinäänkin noin kymmenessä minuutissa.

Myönnettäköön, että Pantai Cenang ei ollut alueena muuttunut valitettavasti edukseen, vaan ennen kovin viihtyisä rantakatu oli rakennettu täyteen lähinnä vankiloita muistuttavia betonisia hotelleja. Viime kerran jälkeen Cenangille oli noussut oma kauppakeskuskin Cenang Mall, jonka läheisyydestä saattoi löytää niin Starbucksin, Subwayn kuin McDonaldsinkin. Näiden tai niiden rumien hotellien tieltä tilaa oli saanut antaa ihastuttava Breakfast Bar, jossa viime reissulla nautimme aina aamupalaa ja jota nytkin epätoivoisesti etsiskelin, kunnes jouduin TripAdvisorista surukseni lukemaan, että paikka oli laitettu maan tasalle ja maat myyty tai luovutettu valtiolle. Pantai Cenang on paraatiesimerkki siitä, että kaikki kehitys ei aina ole hyvää kehitystä.




Yleiseen fiilikseen Pantai Cenangilla vaikutti myös suuresti se, että käynnissä oli turistikauden low season ja turistien määrä oli todellakin vähäinen verrattuna viimekertaisiin maaliskuun tunnelmiin. Toisia länkkäreitä sai melkein etsimällä etsiä ja suurimman ryhmän turisteista taisivatkin muodostaa muut aasialaiset, joita näkyi joka puolella. Sadekaudella on siis turha etsiä partyparty -fiilistä Langkawilta, sillä meno tuntui kovin hiljaiselta iltaisin Pantai Cenangin kaduilla. Monet luultavasti toivovatkin tätä lomaltaan, mutta näin verrattain nuorena lomaiijana olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän elämää ja sykettä uima-altaalla rentoilun lomaan. 

Ruoka (=yksi tärkeimmistä asioista lomaillessa) sen sijaan oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja reilun viikon aikana ehdimmekin testaamaan suhteellisen monta ravintolaa ja muodostamaan omat suosikkimme. Vaikka Malesia on Thaimaahan verrattuna hieman kalliimpi maa, pääsi Langkawillakin illallisesta halvimmillaan noin kolmen neljän euron hintaan. Ehdottomaksi lemppariravintolaksemme nousi Hornbill Hut -niminen kahvila, jonka henkilökunta oli kovin sydämellistä ja josta sai maittavaa aamiaista ja lounasta. Yllättävää kyllä, tämän paikan ranskikset lukeutuvat parhaisiin maistamiini! Aasiassa ollessa voin myös vain suositella paikallista makeaa jääteetä, joka tehtäneen tavan mustasta teestä, jonka joukkoon heitetään jäät ja hieman maitoa. Näitä tuli tilattua paikassa kuin paikassa ja aina se maistui yhtä hyvältä. Note to self, tätä voisi kokeilla kesällä kotonakin!




Täytyy myöntää, että olimme todella laiskoja lomailijoita emmekä jaksaneet tutustua Langkawin nähtävyyksiin emmekä osallistuneet yhteenkään turistiaktiviteettiin, joita olisi ollut tarjolla aina ratsastuksesta, parasailingiin ja kaiken maailman saarikierroksiin. Langkawin saari on suuri ja paikasta toiseen päästäkseen helpointa ja halvinta on varmasti vuokrata auto. Meistä kummallakaan ei ollut suurempaa paloa tutustua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, ja allekirjoittanut boikotoi myös periaatteesta skoottereita Aasian lomakohteissa, joten olimme hyvin pitkälti liikenteessä jalkaisin. Pantai Cenangin tietämillä mitään kyytejä ei tarvitsekaan, sillä alue on varsin kompakti. 

Koko lomamme ajan lämpötilat Langkawilla vaihtelivat noin 25 asteesta 30 paremmalle puolen ja säät pysyivät varsittain aurinkoisina. Valitettavasti Langkawin vesi ei ole kirkasta kuten Thaimaan puolella, joten vesi ei sinänsä houkuttele uimaan eikä se sovellu snorklaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen reissu etelään, kun en uinut meressä! Sen sijaan otin ilon irti resorttien uima-altaista ja auringonottotuoleista. Kokonaisuudessaan loma Langkawilla oli kuitenkin onnistunut ja saimme sen mitä tulimme hakemaan. Nyt kaksi kertaa Langkawilla käyneenä voin kuitenkin rehellisesti todeta, että saari on hieman tylsä ja uskon, että tämä jäi nyt viimeiseksi reissukseni Langkawille. Thaimaan rannoille olisin valmis lähtemään uudestaan ihan milloin tahansa, mutta Langkawista vain uupuu sitä jotain.







Eivätkä nämä lomapostaukset vieläkään lopu, sillä ensi kerralla palaan vielä Singaporeen, joka kruunasi lomamme monessa mielessä! Maattuamme reilun viikon auringossa oli aika astua suurkaupungin vilinään pilvenpiirtäjien keskelle. Siitä lisää kunhan ehdin taas asettumaan aloilleni ja kirjoittamaan. Tällä hetkellä aika tuntuu olevan hieman kortilla, kun alkuviikko menee töissä ja loppuviikko on pyhitetty opiskeluille. Kalenteri näyttää loppuvuoden viikonloppujenkin osalta lähinnä punaista, joten kovin montaa joutilasta hetkeä ei ennen joulua ole luvassa!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ja niinhän siinä kävi, että ei me sinne Balille asti päästy tällä kertaa. Elettiin lauantaiaamua tasan kolme viikkoa sitten, kun meidän oli tarkoitus viettää viimeinen päivä ennen lomaa rennosti pakkaillen ja vielä ystäviä tavaten. Aamulla sängyssä uutisia kännykällä lukiessa sain viestin ystävältäni Suomesta, että "Hei, oletteko te huomanneet tätä?". Suomen media osasi kertoa, että Balin suurin tulivuori Mount Agung oli vaarassa purkautua ja että hälytystaso saarella oli nostettu korkeimmalle eli nelostasolle. Saksan mediastahan en tästä hirveästi lisätietoja löytänyt, mutta etenkin aussimediaa läpi kahlattuani en voinut muuta kuin voivotella, että eieieieieiei, miksi kaikista ajankohdista sen pitää purkautua just nyt!

Lauantaipäivän rennot suunnitelmat muuttuivatkin sitten kuumeiseksi pohdinnaksi lentääkö Balille vai eikö lentää ja jos ei, niin minne sitten? Tuli soiteltua moneen otteeseen lentoyhtiölle Singaporeen, kun Saksan asiakaspalvelu ei natüüürlich ollut toiminnassa viikonloppuna. Tsekattiin Balilta varatut hotellit, josko ne saisi peruttua ilman kuluja. Katsottiin mahdollisia muita kohteita ja sääennusteita niissä. Saattaa olla, että siinä pettymyksen keskellä tunteiden ollessa pinnassa tuli ehkä vähän kinasteltuakin ja ärräpäitä heitettyä. Tämän kaiken hulabaloon keskellä se lupaamani työelämäpostauksen kakkososakin jäi tänne kirjoittamatta.

Lauantaipäivä vaihtui iltaan eikä suunnitelmmme näyttänyt selkiytyneen oikeastaan ollenkaan. Yhteistuumin päätimme kuitenkin vielä lauantain puolella, että kaikesta suunnittelusta ja suuresta pettymyksestä huolimatta pelaamme nyt varman päälle ja sanoimme Balille tällä kertaa hei heit. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että tulivuori pukaantuu siellä ollessamme, ja että jäämme lentoliikenteen lamautuessa saarelle jumiin. Myöskään ajatus jatkuvasta varpaillaan olosta mahdollisen purkauksen vuoksi ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta, kun tarkoitus oli lomailla ja ottaa rennosti.

Osan hotelleista saimme peruttua, mutta osa niistä jäi kuitenkin meille maksettavaksi. Olimme varanneet myös Singaporesta mahtavan hotellin viimeisiksi kolmeksi yöksi, jonka varausta ei olisi enää voinut maksutta perua, joten päätimme kuitenkin nousta sunnuntaina koneeseen ja lentää ensin Singaporeen, jonka kautta lennot Balillekin olisi operoitu. Jos rehellisiä ollaan, niin Singaporeen saavuttuamme meillä ei ollut vielä hajuakaan minnepäin sieltä lähdetään. Matkalla lentokentälle varasin hostellin yhdeksi yöksi Singaporesta. Paikan päälle päästyämme päätimme melko spontaanisti varata seuraavalle päivälle lennot Langkawille Malesian puolelle, jotta pääsisimme aurinkoon ja rannalle kuten alunperinkin oli suunniteltu.




















Päänvaivaa tuotti hieman sekin, että akselilla Thaimaa-Malesia, joka olisi siis Singaporesta helposti tavoitettavissa, oli juuri alkanut sadekausi. Lämpöähän noilla leveysasteilla riittää sadekaudesta huolimattakin, joten otimme sateen riskin eikä se näin jälkikäteen ajateltuna kyllä kaduta. Kymmenen päivän lomasta Langkawilla kahtena päivänä satoi kaatamalla, mutta muut päivät olivat joko aurinkoisia tai  korkeintaan saattoi heittää muutaman sadekuuron. Nuo muutamat sadepäivät tulikin sitten vietettyä sängyssä peiton alla HBO:ta tai muita kansainvälisiä TV-kanavia katsoen, jossa siinäkin oli jokin pieni viehätys, koska vastaavaan ei normaalissa arjessa oikein koskaan ole aikaa.

Ei siis niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Vaikka tämä loma ei nyt ollut sellainen kuin olimme suunnitelleet eikä päästy apinametsään, riisipelloille eikä snorklailemaan, niin tuli ainakin rentouduttua! Aamulla sai (lentoaamuja lukuunottamatta) nukkua niin pitkään kuin nukutti eikä  tarvinnut lähteä minnekään. Siinä sängyssä pyöriessä sai vain miettiä, että mitäs sitä tänään tehtäisiin vai tehdäänkö mitään. Nämä kuvat tiivistävät hyvin Langkawin tapahtumat, sillä aktiviteetti numero uno oli allekirjoittaneelle auringonotto altaalla kirjaa lukien. Karoteenitablettien ja porkkanamehun boostauksella sain tässäkin ajassa jo ihan varteenotettavan rusketuksen, joka on varmaan jo muutaman viikon jälkeen muisto vain. No, ainakin sen aikaa voin ihastella rusketustani ja palata ajatuksissani silloin näihin lomatunnelmiin!

(Älkää huolestuko, ei tämä jää tähän, vaan lomapostauksia on vielä luvassa!)