Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ja niinhän siinä kävi, että ei me sinne Balille asti päästy tällä kertaa. Elettiin lauantaiaamua tasan kolme viikkoa sitten, kun meidän oli tarkoitus viettää viimeinen päivä ennen lomaa rennosti pakkaillen ja vielä ystäviä tavaten. Aamulla sängyssä uutisia kännykällä lukiessa sain viestin ystävältäni Suomesta, että "Hei, oletteko te huomanneet tätä?". Suomen media osasi kertoa, että Balin suurin tulivuori Mount Agung oli vaarassa purkautua ja että hälytystaso saarella oli nostettu korkeimmalle eli nelostasolle. Saksan mediastahan en tästä hirveästi lisätietoja löytänyt, mutta etenkin aussimediaa läpi kahlattuani en voinut muuta kuin voivotella, että eieieieieiei, miksi kaikista ajankohdista sen pitää purkautua just nyt!

Lauantaipäivän rennot suunnitelmat muuttuivatkin sitten kuumeiseksi pohdinnaksi lentääkö Balille vai eikö lentää ja jos ei, niin minne sitten? Tuli soiteltua moneen otteeseen lentoyhtiölle Singaporeen, kun Saksan asiakaspalvelu ei natüüürlich ollut toiminnassa viikonloppuna. Tsekattiin Balilta varatut hotellit, josko ne saisi peruttua ilman kuluja. Katsottiin mahdollisia muita kohteita ja sääennusteita niissä. Saattaa olla, että siinä pettymyksen keskellä tunteiden ollessa pinnassa tuli ehkä vähän kinasteltuakin ja ärräpäitä heitettyä. Tämän kaiken hulabaloon keskellä se lupaamani työelämäpostauksen kakkososakin jäi tänne kirjoittamatta.

Lauantaipäivä vaihtui iltaan eikä suunnitelmmme näyttänyt selkiytyneen oikeastaan ollenkaan. Yhteistuumin päätimme kuitenkin vielä lauantain puolella, että kaikesta suunnittelusta ja suuresta pettymyksestä huolimatta pelaamme nyt varman päälle ja sanoimme Balille tällä kertaa hei heit. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että tulivuori pukaantuu siellä ollessamme, ja että jäämme lentoliikenteen lamautuessa saarelle jumiin. Myöskään ajatus jatkuvasta varpaillaan olosta mahdollisen purkauksen vuoksi ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta, kun tarkoitus oli lomailla ja ottaa rennosti.

Osan hotelleista saimme peruttua, mutta osa niistä jäi kuitenkin meille maksettavaksi. Olimme varanneet myös Singaporesta mahtavan hotellin viimeisiksi kolmeksi yöksi, jonka varausta ei olisi enää voinut maksutta perua, joten päätimme kuitenkin nousta sunnuntaina koneeseen ja lentää ensin Singaporeen, jonka kautta lennot Balillekin olisi operoitu. Jos rehellisiä ollaan, niin Singaporeen saavuttuamme meillä ei ollut vielä hajuakaan minnepäin sieltä lähdetään. Matkalla lentokentälle varasin hostellin yhdeksi yöksi Singaporesta. Paikan päälle päästyämme päätimme melko spontaanisti varata seuraavalle päivälle lennot Langkawille Malesian puolelle, jotta pääsisimme aurinkoon ja rannalle kuten alunperinkin oli suunniteltu.

Päänvaivaa tuotti hieman sekin, että akselilla Thaimaa-Malesia, joka olisi siis Singaporesta helposti tavoitettavissa, oli juuri alkanut sadekausi. Lämpöähän noilla leveysasteilla riittää sadekaudesta huolimattakin, joten otimme sateen riskin eikä se näin jälkikäteen ajateltuna kyllä kaduta. Kymmenen päivän lomasta Langkawilla kahtena päivänä satoi kaatamalla, mutta muut päivät olivat joko aurinkoisia tai  korkeintaan saattoi heittää muutaman sadekuuron. Nuo muutamat sadepäivät tulikin sitten vietettyä sängyssä peiton alla HBO:ta tai muita kansainvälisiä TV-kanavia katsoen, jossa siinäkin oli jokin pieni viehätys, koska vastaavaan ei normaalissa arjessa oikein koskaan ole aikaa.

Ei siis niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Vaikka tämä loma ei nyt ollut sellainen kuin olimme suunnitelleet eikä päästy apinametsään, riisipelloille eikä snorklailemaan, niin tuli ainakin rentouduttua! Aamulla sai (lentoaamuja lukuunottamatta) nukkua niin pitkään kuin nukutti eikä  tarvinnut lähteä minnekään. Siinä sängyssä pyöriessä sai vain miettiä, että mitäs sitä tänään tehtäisiin vai tehdäänkö mitään. Nämä kuvat tiivistävät hyvin Langkawin tapahtumat, sillä aktiviteetti numero uno oli allekirjoittaneelle auringonotto altaalla kirjaa lukien. Karoteenitablettien ja porkkanamehun boostauksella sain tässäkin ajassa jo ihan varteenotettavan rusketuksen, joka on varmaan jo muutaman viikon jälkeen muisto vain. No, ainakin sen aikaa voin ihastella rusketustani ja palata ajatuksissani silloin näihin lomatunnelmiin!

(Älkää huolestuko, ei tämä jää tähän, vaan lomapostauksia on vielä luvassa!)