Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Otsikko jo oikeastaan tiivistää mitä viimeiset viikot ovat pitäneet sisällään. Radiohiljaisuus venyi jälleen tahattoman pitkäksi, mutta kesäkuusta lähtien olemme saaneet niin houstata vieraita Suomesta kuin olla itsekin vieraana Suomessa, ja tähän kun laittaa vielä opiskelut päälle, niin blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Tuntuu, että kesäkuun tapahtumista on jo niin pitkä aika, että en meinaa edes muistaa mitä silloin tapahtui! No joka tapauksessa sain kesäkuun lopussa äitini ja isäni vierailulle Münsteriin ja saimme nauttia (?) täällä parhaimmillaan 35 asteen helteistä. Saattaessani porukat lentokentälle otin myös itse suunnaksi Suomen ja lensin hyvin tehokkaalle kolmen päivän Helsinki-Oulu-Helsinki -viikonlopulle.

Tänä kesänä meidän kaveripiirissä on ollut varsinainen hääbuumi ja kutsuja kesälle tulikin runsaat neljä kappaletta! Valitettavasti nämä neljät häät sattuivat kahdelle samalle viikonlopulle ja tietenkin vielä niin päin, että molempina viikonloppuina olisivat olleet häät sekä Suomessa että Saksassa. Koska fyysinen presenssini on valitettavasti vielä toistaiseksi rajallinen, lensin ensimmäiselle hääviikonlopulle Suomeen ja vietin toisen Saksassa. Nämä olivatkin sitten jo toiset saksalaiset hääni, ja itse asiassa olemme saaneet jo vuoden viidennen hääkutsun syyskuulle, joten silloin tulen kokemaan vielä kolmannet hääni saksalaiseen tyyliin.


Oulun seudulle suuntautuneelle hääviikonlopulle sattui mitä ihanimmat säät ja nautimmekin häälauantaina auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta ja  mittarikin lähenteli hellelukemia. Vaikka kesän ensimmäinen Suomi -reissu jäikin todella pikaiseksi, tuntuu että sain kolmessa päivässä koettua ja nautittua niin paljon Suomen kesästä, että Saksaan palatessa oli hyvin nollautunut olo. Tämän takana oli varmasti ystävien hyvä seura, kiihkeät mölkkykisat ja saunominen kesäillassa. Eipä olisi voinut enempää yhdeltä viikonlopulta pyytää. Mikäli läsnäolleet sattuvat tämän lukemaan, kiitos teille vielä ihanasta ajasta!

Yliopistokurssit odottivat heti seuraavana maanantaina, joten paluu Saksaan oli välttämätön. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin jo kesän toisen pikaisen Suomi -reissuni vuoro, sillä saatoimme rakkaan ukkini hänen viimeiselle matkalleen. Vaikka Suomeen matkustamisen syy ei ollut tällä kertaa iloinen, oli viikonloppu kotimaisemissa kuitenkin rauhoittava ja yhteinen aika koko perheen läsnäollessa jälleen tervetullutta. Nautin lisää Suomen valoisista kesäilloista ja istuin saunan lauteilla. Vielä paluumatkalla Kuopion lentokentälle piti pysähtyä ostamaan suomalaiset jäätelöt, koska niitä en Saksan kesässäni saisi. En osannut valita Puffetin ja Pingviini -suklaatuutin välillä, joten ostin molemmat.  




Saksaan palattuani kotona odottivat opiskelut siinä mihin ne oli lähtiessäni jättänyt. Seuraavana maanantaina oli yhden isomman kirjallisen koulutyön palautus, jonka kanssa olin hikoillut jo muutaman viikon ja stressaillut aikatauluista Suomen reissujen katkoessa hyvää opintoputkea. Kun sain tämän työn pois harteilta, olen voinut aloittaa tenteistä stressaamisen, jotka odottavat jo seuraavan kahden viikon aikana. Sitä ennen kuitenkin kävimme Düsseldorfin kupeessa Nilsin hyvän ystävän ulkoilmahäissä, jotka järjestettiin ihanalla, vanhalla maatilalla. Juuri sopivasti vihkimisen aikaan naapurin isäntä päätti hakea lehmät lypsylle ja tahdon -sanoja säestivätkin myös Mustikin ja Mansikin amm-muuuuu -huudot. 

Viikonlopun hieman epävakaasta säästä huolimatta sade pysyi koko illan ajan poissa ja saime nauttia tunnelmallisista häistä, joilla oli vain taivas kattona. Pääsimme myös ensi kertaa testaamaan Airbnb:tä, sillä päätin vielä ennen hotellin varaamista tarkistaa olisiko hääpaikan lähitienoilla kenties mahdollisesti yksityisiä majoittajia. Saksalaisittain pienestä kylästä löytyi kuin löytyikin ihmeen kaupalla yksi Airbnb -majoittaja ja tartuimme tähän tilaisuuteen empimättä. Varauksen vahvistuttua saimme paikan tarkan osoitteen ja huvituksemme oli suuri, kun huomasimme majatalomme sijaitsevan 350 metrin päässä itse hääpaikasta. Häihin pääsimmekin siis kätevästi jalkaisin ja koko ensimmäinen Airbnb -kokemukseni sujui vähintään yhtä vaivattomasti. Airbnb siis ehdottomasti useammin käyttöön tulevaisuudessa!

Mutta nyt on juhlat juhlittu ja edelliset viikot olenkin jo istunut tukevasti kirjaston penkillä. Täytyy sanoa, että saksalaisten oikkareiden opiskelumotivaatio on ainakin näin koeviikkojen alla ihailtavan korkealla, sillä oikiksen kirjastosta on vaikeaa saada enää istumapaikkaa kello yhdeksän aikaan aamulla. Early bird catches the worm pätee siis täälläkin. Itse tulen istuttamaan tuota kirjaston penkkiä vielä puolitoista viikkoa, jonka jälkeen voin sanoa heipat kesälukukaudelle 2017. 

Sen verran uutisia kesään on vielä mahtunut, että kävin kesäkuussa elämäni ensimmäisessä saksalaisessa työhaastattelussa ja selvisin siitä oletettavasti kunnialla, sillä sain hakemani paikan! Heti lukukauden jälkeen odottaakin siis parin kuukauden rupeama työrintamalla uudessa kaupungissa. Mutta missä, sen kerron ensi kerralla!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Porvoo ♥ Borgå


Huhheijaa mitä vauhtia kevät kiitääkään kohti kesää! Pääsiäinenkin on onnistuneesti taputeltu, joskin sain juuri pääsiäispyhinä jonkin kevätflunssan enkä päässyt nauttimaan ruuasta ja juomasta mainittavin määrin, kun makuaisti oli mitä oli.  Ennen kuin kerron teille kevään opintosuunnitelmistani (joista oikeastaan palan jo halusta päästä kertomaan!) päätän kuitenkin hiihtolomamuistelon Porvooseen, joka olikin samalla meidän viimeinen pit stoppimme Suomessa ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja takaisin Saksaan. Tämänkertainen vierailumme Porvoossa oli minulle ainakin näin aikuisajalla vasta toinen kerta. Lapsuuden reissuja, joista minulla ei ole muistikuvia, ei nyt lasketa. Helsingin aikoinanihan en saanut koskaan aikaiseksi tulla tänne, mikä on kyllä aika säälittävää, koska Onnibussikin kuljettaa Helsingistä Porvooseen alle tunnissa ja kyyti kustantaa parhaillaan varmaan euron luokkaa. 

Viimeksi kävin Porvoossa joulun jälkeen, jolloin vanhakaupunki oli vielä jouluasussaan ja maa valkeana lumesta. Tällä kertaa sää oli harvinaisen harmaa ja vettäkin vihmoi välillä, mutta me emme antaneet tämän häiritä. Vanhakaupunki on varmasti Porvoon suosituin vetonaula ja siellä mekin kiertelimme molempina päivinä. Tällä kertaa kuitenkin ajan kanssa kaikki pienet putiikit läpi koluten.Yllättävän paljon aikaa saimme kulumaan kaiken maailman sisustusesineitä hipelöiden ja tee-, kahvi- ja karkkilaatuja tutkiskellen.




Katselukierroksemme lomassa menimme sadetta pakoon tauolle Tee- ja kahvihuone Café Helmeen, joka huokui sisutuksellaan samaa pikkusöpöä vanhan ajan tunnelmaa kuin mitä itse koko vanhakaupunki henkii. Café Helmen lähettyvillä sijaitsee myös Brunbergin myymälä, jossa pääsi kunnon suklaapuodin tapaan maistamaan tuotteita ennen ostamista. Mukaani lähti pussillinen jo lempparikseni tullutta suklaakuorrutettua lakritsifudgea, jota kaupoistakin saa hieman pienemmässä pussikoossa. Täältä Brunbergin kakkoslaadun suukkoja olisi saanut huokeaan 15€/100 kpl hintaan, mutta laatikko olisi ollut liian suuri kannettavaksi kaupunkipäivänä. Ehkä siinä muutkin järkisyyt hyppäsivät peliin, kun mietin tuota makean määrää. 

Lauantai-iltana kävimme testaamassa vanhasta kaupungista bongaamani, viihtyisän oloisen ravintola Gabriel 1763:n. Taisimme olla harvinaisen tylsä pöytäseurue, koska päädyimme kaikki samaan Rautakauppa -nimiseen poropizzaan, vaikka listalla olisi ollut vaikka mitä gourmet -pizzoja tarjolla. Pöytänaapureidemme saadessa eteensä omat pizzansa iski kyllä hieman annoskateus, sillä pizzaehdokkaani numerot 2 ja 3 näyttivät omaa tilaustani huomattavasti herkullisemmilta. Ehkä sitten ensi kerralla! Mutta valitsemani Valpolicella Ripasso oli sitäkin herkullisempi ja nautin lasillisestani oikein olan takaa. Illallisen jälkeen päädyimme vielä kokeilemaan Café Bar Paahtimoa näin illanistumispaikkana. Saksalainen oli erittäin pettynyt, kun hänen tilaamansa 8,20 euroa maksanut (saksalainen) vehnäolut onnistuttiin kaatamaan lasiin ilman ainoatakaan vaahdon hiventä. Se on taitolaji tuo oluen kaataminen lasiin...




Sunnuntaina otimme suunnaksi Haikon kartanon, koska suurin osa vanhankaupungin putiikeista ei ollut tuolloin avoinna ja koska huomasimme kartanon sijaitsevan noin 15 minuutin bussimatkan päässä Porvoon keskustasta. Haikon kartanostakin olin paljon kuullut, mutta koskaan en ollut siellä saanut aikaiseksi käydä. Sunnuntaipäivä oli kylmänkostea ja sumuinen, joten "kartanon tilusten katsominen" jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Sen sijaan hetken ulkona käveltyämme poikkesimme kartanoon päiväkahville ja katsastelimme kartanon hienoja huoneita. Itse kartanoalue oli kyllä hienoinen pettymys, sillä itse vanhan kartanorakennuksen kylkeen rakennettu spa- ja kokouskeskus oli mitä järkyttävintä betonilaatikkoarkkitehtuuria eikä sopinut maisemaan sitten ollenkaan. Varmaan se onkin syystä jätetty kaikista mainoskuvista pois.

Viikonloppu Porvoossa meni nopeasti ja vielä jäi ensi kerrallekin nähtävää ja koettavaa. Emme nimittäin ehtineet vierailemaan Runebergin kotitalossa ja näin suurena runebergintorttu -fanina tämä olisi ollut aivan must see -paikka! Nettikertomusten mukaan Runbergin kotitalon yhteydessä toimii museokauppa, josta voi ostaa mm. oikeita runebergintorttumuotteja ja Fredrika Runebergin keitto- ja kotitalouskirjan! Tämä kirja olisi varmaan ollut pakko kotiuttaa, jos vain olisimme ehtineet herra Runebergin luokse vierailulle. Muutenkin Runebergien kodin kerrotaan olevan lähes samassa kunnossa, kun se oli pariskunnan sieltä poismuuttaessa, joten mielenkiinnolla olisin käynyt kurkkaamassa millaisessa miljöössä kansallisrunoilijamme päiviänsä vietti. 

Joko sinä olet käynyt tutustumassa Porvooseen?

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Back in business

Näin sinivalkoisissa merkeissä sai viettää hiihtolomaa Suomessa. Ollaan kyllä vielä aika kaukana siitä keväästä, joka Saksassa on jo valloillaan! (Katso kevätkuvat alta!) Kuten jo ennalta arvioinkin, oli Suomen reissu tälläkin kertaa melkoisen liikkuva loma ja ehdittiin lyhyessä ajassa vierailla vähän siellä sun täällä. Niin paljon ehti vajaassa kahdessa viikossa tapahtua, että omistan Tallinnalle ja Porvoolle omat postauksensa ihan jo senkin vuoksi, että molemmat kaupungit ovat omien juttujensa arvoisia. 

Lensimme Suomeen tällä kertaa Arlandan kautta ja jo kentälle laskeutuessamme minulle tuli todella kotoinen olo, sillä ikkunasta avautuva maisema muistutti kovin Suomea. Helsingissä tapasimme ystäviä ja nautiskelimme Helsingin kaunista kaupunkikuvaa. Parin yön jälkeen suuntasimme Länsisatamaan ja hurautimme Tallinnaan yhdeksi yöksi, jonka jälkeen palasimme vielä hetkeksi Helsinkiin. Sain tällä reissulla viimein myös aikaiseksi vaihtaa Suomen kännykkäni liittymän latausliittymäksi, jotta säästyn jatkossa turhilta kuukausimaksuilta - sitä puhelinta kun ei tule juuri käytettyä. Sen verran kiintynyt olen kuitenkin omaan puhelinnumerooni, jonka silloin seiskaluokkalaisena sain, että halusin sen säilyttää, jos sille vaikka joskus olisi vielä enemmän käyttöä.


Helsinki- ja Tallinna -fiiistelyiden jälkeen siirrymme Savoon nauttimaan vielä viimeisen kerran oikeasta talvesta tälle keväälle. Itse olin ihan mielissäni kaikesta lumesta ja kevätauringon paisteesta, mutta saksalaiselle talvi kuulemma sai pikkuhiljaa riittää... Nyt minulla on myös kertoa ensimmäiset pitkän matkan kokemukset Onnibussistakin, sillä Onnibussi kuljetti meidät Itä-Suomeen ja sieltä pois. Olin hieman skeptinen pitkän matkan matkustamisesta bussilla, jossa ei ole ainakaan liikaa jalkatilaa. Täytyy kyllä syödä nyt sanani ja todeta, että olin aivan todella tyytyväinen matkustamiseen Onnibussilla! Kaikki pelasi ja bussit kulkivat ajallaan, toisin kuin VR:n junat useimmiten. Matkantekokin taisi kestää vain puoli tuntia pidempään kuin junalla ja lippujen hinta oli vain neljäsosa junalipuista.

Savossa ehdimme niin vierailla ystävien luona kuin käydä shoppailemassakin ja vain rentoutua sohvalla maaten. Nautin varhaisista aamukahveista aamu-TV:tä katsellen ja kissaa leikittäen. Meille sattui niin hyvät säät tämän vierailun ajalle, että vaadin että lähdetään koko porukka paistamaan makkaraa nuotiolla. Kuumat kaakaot termariin ja nuotion tekoon! Olen ylpeä siitä, että sain nuotion syttymään jopa ensimmäisellä yrityksellä! Ei sitä tuhraan käyty pienenä partiossa ja lämmitetty puusaunaa. Oma nuotsikkaherkkuni eli Hiillos -makkara jäi saksalaisen makkara -ekspertin arvostelussa viimeiselle sijalle, mutta minulle se kyllä maistui.





Savosta suuntasimme vielä viikonlopuksi Porvooseen. Loma hujahti tällä aikataululla nopeasti ohi ja maanantaina laskeuduimme jo taas Saksan maankamaralle. Düsseldorfin kentällä meitä odottikin yllätys, sillä tuttu junamme ei raidetöistä johtuen ajanutkaan kentältä suoraan Münsteriin, vaan junien kanssa joutui hieman säätämään. Onneksi pienellä spurtilla junia vaihtaen ehdimme kuitenkin seuraavaan järkevään junaan kohti kotia. 

Yllättäen kotona ei odottanutkaan aivan jäinen kämppä, vaikka kaikki patterit oli väännetty nollille lähtiessämme. Ehkä ulkolämpötilat ja sisälle paistanut aurinko olivat tehneet tepposiaan meidän poissa olleessamme. Kun Suomessa nautittiin vielä keväthangista, nousi elohopea Saksassa jopa yli 20 asteen. Olin jo ennen lähtöämme uumoillut, että puut olisivat lehdessä kotiin palatessamme. Ja olihan täällä kyllä melkoisen vihreää, mikä ei noilla lämpötiloilla ole kovin suuri ihme. Ilokseni sain huomata, että kotikadullamme nupussa ollut puu osoittautui mangoliaksi, jonka suuria vaaleanpunaisia kukkia olen saanut ihailla nyt jo muutaman päivän. Tämä on ollut minulle oikeastaan ensimmäinen kokonainen kevät Saksassa, sillä vaihtovuotenani suuntasin juuri helmi-huhtikuussa seitsemäksi viikoksi Aasian auringon alle ja jäin paitsi Keski-Euroopan keväästä. Nyt on ollut itsellekin uutta bongailla kevään merkkejä näin Saksassa. Mutta kuten otsikkokin kertoo, olen nyt back in business Saksassa ja kohta startataan kesälukukauteen!








keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalle mars!


Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!

Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€. 



Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta! 

Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.




En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.

Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.




Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Holiday is over




































Näin sitä on tullut lahjakkaasti unohdettua koko blogin olemassaolo viimeisen parin kuukauden aikana. Tuntuu, että täältä ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa ja jostain kumman syystä aikaakaan ei tunnu löytyvän. Tällä hetkellä lasken kuitenkin olevinani vielä virallisesti joululomalla, koska luennot alkavat jälleen huomenna, joten voisin sen kunniaksi postata kertomusta joululomalta kuvien kera.

Meidän joululoma alkoi 23. joulukuuta, kun lähdimme aamuvarhaisella Düsseldorfin lentokenttää kohden. Münsteristä junamatka sinne kestää noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen oli vielä kivasti aikaa hengailla kentällä ja juoda lomakahvit (tai -oluet). Lensimme yhtämatkaa Helsinkiin, josta minä pääsin nousemaan melkein saman tien Kuopion koneeseen, kun Nils jäi puolestaan vielä odottelemaan seuraavaa iltalentoa kohti Savon sydäntä. Tämä johtui vain siitä, että itse olin ostanut lentoni jo loppukesästä ja Nilsin ostaessa lennot, oli tuo myöhempi lento huomattavasti halvempi kuin minun aikaisempi lento Kuopioon. 

Kuopiossa meitä odotti perillä sateinen talvisää ja plussakeli, vaikkakin lunta oli ihan hangeksi asti. Melko lauhana nuo joulusäät tällä kertaa pysyivät, vaikka pääsin loppulomasta kuitenkin Helsingissä vielä muistuttamaan itseäni siitä, mikä on se oikeasti kylmä sää (ei Münsterin -5 asteen pakkaset). Joulunpyhät meni ihanasti kotona jouluperinteitä vaalien, kissaa hyysäten, syöden ja saunoen ja aikaa yhdessä viettäen. Pitkä aikakaan ei tällä lomalla millään ehtinyt tulla, sillä niin paljon oli visiittejä päiväohjelmassa. Ehdittiin myös perinteisesti tapsantansseihin Kuopioon lukiokaveriporukalla ja pyörähtämään kaupoilla Kuopion keskustassa. Sielläkin on niin paljon muuttunut siitä, kun itse siellä vielä asusteli, että katseltavaa riitti jo aivan siitäkin syystä. Alennusmyynnit olisivat houkutelleet, mutta onneksi tätä ilottelua rajoitti vain yksi matkalaukku, johon tuli sopia kahden ihmisen tavarat ja joululahjat.





Aikaisemmista suunnitelmistani poiketen Helsingin visiittini jäi tällä reissulla vähän lyhyemmäksi, sillä siskoni sai yllättäen siirron Porvooseen ja joulunpyhät täyttyivät myös asunnonmetsästyksestä ja muuttoavusta. Ennen kuin Nils lensi reilun viikon kuluttua takaisin Saksaan uuden vuoden viettoon, yövyimme aikaisesta aamulennosta johtuen hänen viimeisen yönsä Helsingin lentokentän uudessa Clarion -hotellissa. Jollain tarjouksella saimme hotelliyön kentän vierestä 85 euron hintaan ja tällä hinnalla kyllä jo nukkuu mieluummin mukavassa sängyssä aamupalan ja suihkun kera, kun että pyörisi lentokentän nurkissa check-iniin asti. Iso suositus tälle uudelle ja kauniille hotellille! Oli oikein miellyttävä kokemus ja tulen pitämään tämän hotlan korvan takana, jos tulevaisuudessa vielä tarvitsee lentokentän vieressä yöpyä.

Kun mieheke palasi takaisin Saksaan, jatkoin minä puolestani matkaani Turkuun juhlimaan erään ystäväni uudenvuoden häitä! Rakkauden juhla turkulaisittain oli mitä hurmaavin kauniine miljöineen, lukuisine puheineen, herkullisine ruokineen ja viineineen. Ilta oli ihana, kun sen sai viettää hyvässä seurassa hyvien ystävien kanssa ja sitä tärkeintä juhlistaen. Muutenkin häiden viettäminen näin uuden vuoden aattona oli minun mielestä mitä mainioin idea ja varmastikin yksi niistä uusista vuosista, jotka tulen muistamaan vielä pitkään!

Turusta junailin itseni suoraan muuttoavuksi Porvooseen. Minun on pitänyt jo pidempään käydä Porvoossa, jonne on Helsingistä aivan kivenheitto, mutta en ole sitä kuitenkaan näin aikuisiällä saanut vielä aikaiseksi. Nyt olikin sitten hyvä syy lähteä vihdoin sinne Porvooseen ja veikkaan, että reissuja sinne tulee jatkossa heitettyä myös useammin. Siskon ollessa töissä minä purin muuttolaatikoita ja laittelin kämppää ja tulipa siinä itse kaupunkiinkin tutustuttua. Porvoon vanha kaupunki on mitä hurmaavin ja aika uniikin oloinen Suomessa. Tänne on aivan pakko päästä käymään vielä kesälläkin, jolloin kaupunki on viehättävyydessään varmasti vielä potenssiin kaksi! Muutaman päivän huomioideni perusteella kivoja kahviloita ja ravintoloita Porvoosta löytyy vaikka millä mitalla, joten kai niitäkin nyt pitää päästä testaamaan. ;) 

Porvoon jälkeen aikaa ihanan Helsingin ihasteluun jäi vain yksi päivä, jonka jälkeen lensin jo takaisin Saksaan. Helsingissä ollessa kävin hommaamassa itselleni ensimmäiset piilolinssini ja täytyy kyllä myöntää, että olin aivan käsi piilolinssien käyttöharjoittelussa. :D En ymmärrä miten omat sormet voikaan tuntua niin kömpelöiltä ja isoilta, etä homma ei meinaa millään luistaa. No, ehkä harjoittelu tekee tässäkin mestarin... Lensin takaisin Saksaan Oslon kautta ja ehdin jo optikolla miettiä miten pääsen matkalla silmälääkäriin, jos tästä rämpimisestä nyt saan jonkun silmätulehduksen. 

Koska yhdensuuntaiset lennot ovat yleensä suhteellisen kalliita, päätin buukata halvimman paluulennon, johon kuului 8,5 tunnin vaihto Oslon kentällä. Vaikka sen ajan sai jotenkin kulumaan, niin saattoi kuitenkin jäädä viimeiseksi kerraksi, kun otan tuollaisen monsterivaihdon. Nyt matkaa Helsingistä Münsteriin tuli tehtyä aamuviidestä itayhdeksään, joka on kyllä jo vähän liian paljon noin lyhyelle matkalle. Ehkä tämäkin piti vain kokeilla, että osaa olla tekemättä toisen kerran. 

Perillä matkaajaa odotti kuitenkin oma koti, lämmin vastaanotto ja valmiiksi laitettu ruoka. Siinä oli mukava tulla kotiin ja palata taas arkeen, joka täyttyy ensi viikoista lähtien opiskelulla ja tentteihin lukemisella. Minun kurssieni tentit sijoittuvat tuonne tammikuun loppuun ja helmikuun alkuun, joten ehkäpä tässä olisi pikkuhiljaa aika ottaa se loppuspurtti opiskelujenkin kanssa.












Vuoden 2017 ensimmäinen päivä valkeni näin kauniina Turussa. Toivotaan, että tämä on enne ja että luvassa on lukuisia kauniita päiviä ja hyviä juttuja vuonna 2017!  

Hyvää uutta vuotta sinullekin!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Tämä blogi on vienyt minut lukemattomia kertoja muistelemaan vaihto-oppilasvuoteni tapahtumia ja nostattanut useaan otteeseen hymyn huulille niitä muistellessani. Olen myös saanut huomata, että pikkuhiljaa olen tahtomattanikin alkanut unohtaa asioita tuolta neljän vuoden takaa ja etenkin silloin on ollut hienoa huomata, että täällä ajatukseni ja tuolloiset fiilikseni ovat kuitenkin säilyneet.

Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.

Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.

Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin kunnossa ja viimeinen viikko onkin mennyt aivan turistina, kun opiskelijakorttikin otettiin pois. Kämppä on puunattu luovutuskuntoon, jääkaappi syöty tyhjäksi ja ikkunat ja pyykit pesty. Rinkka on koepakattu ja todettu liian täydeksi, joten yksi postipaketti vaatteita ja muuta roinaa on matkalla kotisuomeen ja osa vaatteista heitetty kierrätykseen täällä Saksassa.

Helteet hellivät meitä Saksassa tämän viimeisen viikon. Lauantaina ja sunnuntaina elohopea nousi varmasti reippaasti yli 30 asteen ja olo ulkona oli kuin saunassa. Siinä tuli vietettyä viimeiset chillaukset Aasella ja kanaalilla grillaten ja tähtitaivasta katsellen. Lentolippu on jo kourassa ja aikainen herätys odottaa torstaina, kun kone Helsinki-Vantaalle starttaa puoli yhdeksän tuntumissa aamulla. Puolenpäivän jälkeen Suomen sateet ottanevat mut sitten jo vastaan ja pääsen fiilistelemään ihanaa Helsinkiä, kavereita ja Suomea!

 Tää vuosi on välillä mennyt aivan liian nopeasti ja toisinaan aivan liian hitaasti. Mä rakastin tätä vuotta. Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen elämässäni tehnyt. Se että lähtee aivan uuteen maahan yksinään ja onnistuu luomaan sinne ystäväverkoston ja elämän on aika makea fiilis. Asiat jotka alussa pistivät suomalaisen silmään ovat nyt muuttuneet aivan normaaleiksi ja itseluottamus ja rohkeus ovat kasvaneet, koska kukaan ei ole ollut tekemässä asioita sun puolesta. Siinä hyvin nopeasti huomaa, että tee joko itse tai se jää tekemättä.

Paras asia koko vaihtovuodessani on ollut kuitenkin ihmiset. Se miten mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin mahtavaan WG:hen ihanien ihmisten pariin, joiden ystäviin sain tutustua ja tulla osaksi porukkaa, oli aivan mieletöntä. Samat ihmiset ovat varanneet jo lentoliput Suomeen uudeksi vuodeksi, joten lähtöä helpottaa tieto siitä, että kohta taas nähdään. ERASMUS-tyypeistäkin jäi ihmisiä joiden kanssa tuli hengattua enemmän ja vierailukutsuja vaihdettua puolin kuin toisin. Lähden tästä maasta ehkä noin 30 ystävää rikkaampana, joten hetkeäkään en kadu.

Tämä vuosi kaikkine matkusteluineen on kasvanttanut mua varmaan enemmän kuin mikään koskaan ennen. Olen saanut huomata että kysyvälle vastataan ja menipä minne tahansa, kaikesta selviää kun yrittää ja uskaltaa avata suunsa. En voi muuta kuin suositella kaikille pientä loikkaa tuntemattomaan ja vaihtovuotta ulkomailla.

Nyt tässä tällä kirjoiteuksella päätän blogini, jonka kirjoittaminen oli aika ajoin parasta viihdettä ja välillä taas täyttä pakkopullaa. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "itsekkäistä syistähän tätä kirjoitetaan", toimii tämä mullekin päiväkirjana vaihtoni ajalta ja ehkä teidänkin oli hauska lukea kuulumisiani. 

Nyt kuitenkin, kiitos ja anteeksi. On aika tulla kotiin. 

Näiden kiitosten ja pahoitteluiden jälkeen olen ehtinyt muuttaa Rovaniemelle, muuttaa kotiin, käydä toisella reppureissulla Aasiassa, valmistua ON:ksi, olla kesätöissä, asua Kouvolassa, valmistua OTM:ksi, asua jälleen kotona, saada ensimmäisen oikean työpaikkani, asua Helsingissä ja lopulta irtisanoutua ensimmäisestä oikeasta työpaikastani. Ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ilmassa on lähdön tunnelmaa. Muuttokuorma on lähtenyt, kämppä on puunattu luovutuskuntoon ja jääkaappi syöty tyhjäksi. Huoneeni lattialla banaanilaatikoissa olleet vaatekasat olivat jo silmämääräisesti arvioituna liian iso pala matkalaukulleni (vaikka osa on jo taas heitetty kierrätykseen..), joten postipakettikin piti jälleen laittaa. Tällä kertaa en kuitenkaan kotisuomeen vaan Saksaan, joka saa toimittaa kotimaani virkaa seuraavan ennalta määrittelemättömän ajanjakson aikana.

Kaikkien lähtövalmistelujen jälkeen ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että minun ei tarvitse oikeastaan tehdä enää muuta kuin pakata viimeiset laukut ja hypätä lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja vihdoin Düsseldorfia (OK, muistin juuri, että vakuutukset ja kännykkäliittymä pitää vielä hoitaa...). Vaikka Suomen päässä kaikki onkin abouttiarallaa hoidettu, odottaa Saksassa oma rumbansa sairaskassan, pankin, yliopiston ja vakuutusten kanssa. Niitä voin onneksi alkaa stressata kuitenkin vasta paikan päällä ja siinä onkin sopivasti viikko hoitaa asiat ennen kuin yliopiston preppauskurssi alkaa. Tarkistin muuten juuri Münsterin sään ja tänään sääennuste näytti jopa +32 astetta ensi viikolle, joten jään jännityksellä odottamaan, että riittääkö kesää vielä siihen asti kunnes saavun itse pelipaikoille. Olin jo harkinnut, että hätätapauksessa jätän kesävaatteet kotiin vielä odottamaan seuraavaa reissua, jos näyttää siltä, että ne eivät mahdu nyt matkalaukkuihin. Ehkä täytyy vielä harkita tätä pakattavien asioiden prioirisointia...

Päiväkirjatyypisesti tulen kirjoittelemaan tänne kuulumisia jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti niin itseäni, kavereitani kuin perhettänikin silmällä pitäen. Mielelläni luen kommentteja, jos niitä innostutte jättämään ja huomauttaisin vielä, että älkää häiriintykö blogin ulkonäöstä, jota olen viime aikoina tuunaillut uuteen uskoon. Vanhoissa teksteissä niin kuvien kuin tekstinkin osalta asettelut ovat mitä ovat, mutta en jaksa ryhtyä niitä enää korjailemaan. Tervetuloa mukaan! :)