Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Tämä blogi on vienyt minut lukemattomia kertoja muistelemaan vaihto-oppilasvuoteni tapahtumia ja nostattanut useaan otteeseen hymyn huulille niitä muistellessani. Olen myös saanut huomata, että pikkuhiljaa olen tahtomattanikin alkanut unohtaa asioita tuolta neljän vuoden takaa ja etenkin silloin on ollut hienoa huomata, että täällä ajatukseni ja tuolloiset fiilikseni ovat kuitenkin säilyneet.

Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.

Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.

Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin kunnossa ja viimeinen viikko onkin mennyt aivan turistina, kun opiskelijakorttikin otettiin pois. Kämppä on puunattu luovutuskuntoon, jääkaappi syöty tyhjäksi ja ikkunat ja pyykit pesty. Rinkka on koepakattu ja todettu liian täydeksi, joten yksi postipaketti vaatteita ja muuta roinaa on matkalla kotisuomeen ja osa vaatteista heitetty kierrätykseen täällä Saksassa.

Helteet hellivät meitä Saksassa tämän viimeisen viikon. Lauantaina ja sunnuntaina elohopea nousi varmasti reippaasti yli 30 asteen ja olo ulkona oli kuin saunassa. Siinä tuli vietettyä viimeiset chillaukset Aasella ja kanaalilla grillaten ja tähtitaivasta katsellen. Lentolippu on jo kourassa ja aikainen herätys odottaa torstaina, kun kone Helsinki-Vantaalle starttaa puoli yhdeksän tuntumissa aamulla. Puolenpäivän jälkeen Suomen sateet ottanevat mut sitten jo vastaan ja pääsen fiilistelemään ihanaa Helsinkiä, kavereita ja Suomea!

 Tää vuosi on välillä mennyt aivan liian nopeasti ja toisinaan aivan liian hitaasti. Mä rakastin tätä vuotta. Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen elämässäni tehnyt. Se että lähtee aivan uuteen maahan yksinään ja onnistuu luomaan sinne ystäväverkoston ja elämän on aika makea fiilis. Asiat jotka alussa pistivät suomalaisen silmään ovat nyt muuttuneet aivan normaaleiksi ja itseluottamus ja rohkeus ovat kasvaneet, koska kukaan ei ole ollut tekemässä asioita sun puolesta. Siinä hyvin nopeasti huomaa, että tee joko itse tai se jää tekemättä.

Paras asia koko vaihtovuodessani on ollut kuitenkin ihmiset. Se miten mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin mahtavaan WG:hen ihanien ihmisten pariin, joiden ystäviin sain tutustua ja tulla osaksi porukkaa, oli aivan mieletöntä. Samat ihmiset ovat varanneet jo lentoliput Suomeen uudeksi vuodeksi, joten lähtöä helpottaa tieto siitä, että kohta taas nähdään. ERASMUS-tyypeistäkin jäi ihmisiä joiden kanssa tuli hengattua enemmän ja vierailukutsuja vaihdettua puolin kuin toisin. Lähden tästä maasta ehkä noin 30 ystävää rikkaampana, joten hetkeäkään en kadu.

Tämä vuosi kaikkine matkusteluineen on kasvanttanut mua varmaan enemmän kuin mikään koskaan ennen. Olen saanut huomata että kysyvälle vastataan ja menipä minne tahansa, kaikesta selviää kun yrittää ja uskaltaa avata suunsa. En voi muuta kuin suositella kaikille pientä loikkaa tuntemattomaan ja vaihtovuotta ulkomailla.

Nyt tässä tällä kirjoiteuksella päätän blogini, jonka kirjoittaminen oli aika ajoin parasta viihdettä ja välillä taas täyttä pakkopullaa. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "itsekkäistä syistähän tätä kirjoitetaan", toimii tämä mullekin päiväkirjana vaihtoni ajalta ja ehkä teidänkin oli hauska lukea kuulumisiani. 

Nyt kuitenkin, kiitos ja anteeksi. On aika tulla kotiin. 

Näiden kiitosten ja pahoitteluiden jälkeen olen ehtinyt muuttaa Rovaniemelle, muuttaa kotiin, käydä toisella reppureissulla Aasiassa, valmistua ON:ksi, olla kesätöissä, asua Kouvolassa, valmistua OTM:ksi, asua jälleen kotona, saada ensimmäisen oikean työpaikkani, asua Helsingissä ja lopulta irtisanoutua ensimmäisestä oikeasta työpaikastani. Ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ilmassa on lähdön tunnelmaa. Muuttokuorma on lähtenyt, kämppä on puunattu luovutuskuntoon ja jääkaappi syöty tyhjäksi. Huoneeni lattialla banaanilaatikoissa olleet vaatekasat olivat jo silmämääräisesti arvioituna liian iso pala matkalaukulleni (vaikka osa on jo taas heitetty kierrätykseen..), joten postipakettikin piti jälleen laittaa. Tällä kertaa en kuitenkaan kotisuomeen vaan Saksaan, joka saa toimittaa kotimaani virkaa seuraavan ennalta määrittelemättömän ajanjakson aikana.

Kaikkien lähtövalmistelujen jälkeen ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että minun ei tarvitse oikeastaan tehdä enää muuta kuin pakata viimeiset laukut ja hypätä lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja vihdoin Düsseldorfia (OK, muistin juuri, että vakuutukset ja kännykkäliittymä pitää vielä hoitaa...). Vaikka Suomen päässä kaikki onkin abouttiarallaa hoidettu, odottaa Saksassa oma rumbansa sairaskassan, pankin, yliopiston ja vakuutusten kanssa. Niitä voin onneksi alkaa stressata kuitenkin vasta paikan päällä ja siinä onkin sopivasti viikko hoitaa asiat ennen kuin yliopiston preppauskurssi alkaa. Tarkistin muuten juuri Münsterin sään ja tänään sääennuste näytti jopa +32 astetta ensi viikolle, joten jään jännityksellä odottamaan, että riittääkö kesää vielä siihen asti kunnes saavun itse pelipaikoille. Olin jo harkinnut, että hätätapauksessa jätän kesävaatteet kotiin vielä odottamaan seuraavaa reissua, jos näyttää siltä, että ne eivät mahdu nyt matkalaukkuihin. Ehkä täytyy vielä harkita tätä pakattavien asioiden prioirisointia...

Päiväkirjatyypisesti tulen kirjoittelemaan tänne kuulumisia jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti niin itseäni, kavereitani kuin perhettänikin silmällä pitäen. Mielelläni luen kommentteja, jos niitä innostutte jättämään ja huomauttaisin vielä, että älkää häiriintykö blogin ulkonäöstä, jota olen viime aikoina tuunaillut uuteen uskoon. Vanhoissa teksteissä niin kuvien kuin tekstinkin osalta asettelut ovat mitä ovat, mutta en jaksa ryhtyä niitä enää korjailemaan. Tervetuloa mukaan! :)