Uusi alku

Tässä sitä nyt ollaan. Münsterin kotisohvalla katsomassa neljien häiden saksalaista versiota. Saavuin Saksaan lauantaina, jonka jälkeen päivät ovat täyttyneet lähinnä matkatavaroiden ja laatikoiden purkamisesta, siivoamisesta sekä virallisuuksien hoitamisesta täällä päässä. Lensin lauantaina sinivalkoisin siivin Kuopiosta Düsseldorfiin, jossa lentokentällä minua odotti saksalainen herrasmies ruusukimppu kädessä Suomen lippua heiluttaen. Vaihtoaika Helsingissä oli niin lyhyt, että tax free -shoppailut jäivät nyt valitettavasti tekemättä, mutta kyllähän niitä tässä vielä ehtii. Junan sijaan matkustimmekin Münsteriin autolla, sillä Nils oli yllätyksekseni ostanut ukkinsa vanhan auton! Nyt päästään siis autoilemaankin täällä eikä olla sidottu aina vain bussi- ja juna-aikatauluihin (vaikka nekin ovat kyllä todella kattavat).

Kaikesta jälleennäkemisen ihanuudesta ja etäsuhteen voittamisen riemusta huolimatta kotiin päästyä koko tilanne alkoi vasta realisoitua ja saattoi siinä päästä itkukin, kun mietin, että kotimaa on nyt jätetty taakse ja elämän painopiste siirretty tänne Saksaan. Ennen täällä käydessä on lähinnä tullut lomailtua ja Suomessa on aina odottanut opinnot tai työ, jonne palata, mutta nyt pitää opetella ajattelemaan, että elämä tapahtuu lähtökohtaisesti täällä ja Suomi on se paikka, jossa lomaillaan. Tämän sulatteluun menee ehkä vielä hetki, mutta uskoisin, että tästä järkytyksestä päästään yli ja kaikki muuttuu vielä iloksi. Muistaakseni aikoinani Rovaniemelle muuttaessani itkin autossa ensimmäiset puoli tuntia, mutta niin siitäkin selvittiin ja Rovaniemellä tuli vietettyä monta ihanaa vuotta.

Viikonloppu menikin kämppää järjestellessä ja siivoillessa, ja yllätyksekseni entinen kämppikseni Mona ilahdutti meitä vierailullaan sunnuntaina. Muistan kun joskus tyttöjen kanssa pidettiin Rollossa "virastopäivä" ja juostiin maistraatit, työkkärit ja verotoimistot kaikki läpi samana päivänä ja tällaisia virastopäiviä olivat myös tämän viikon maanantai ja tiistai. Maanantaina kävin ilmoittautumassa kaupungissa asuvaksi kaupungintalolla ja ilmoittautumassa sairaskassaan. Illalla vuokranvälittäjä kävi vielä tuomassa alivuokrasopimuksen, jonka jälkeen sen päivän virallisuudet olivat pulkassa. Tiistai alkoi puolestaan vakuutusasioiden hoitamisella, sillä suomalaiset vakuutukseni eivät luonnollisesti ole voimassa Saksassa minkä vuoksi sanoinkin ne irti lähtiessäni. Olin varautunut max. tunnin reissuun vakuutusasioissa, mutta sielläpä istuttiin sitten 2 tuntia ja 40 minuuttia ja olisi istuttu pidempäänkin, ellei meillä olisi ollut jo kiire pankkiin. No, vakuutukset on nyt työn alla ja pankista sain jo saksalaisen tilinumeron. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiselle tämä saksalaisten puheliaisuus on välillä aivan todella raskasta ja meinasi jo mielenkiinto loppua tuon vajaan kolmituntisen aikana. Mutta positiivista on se, että näin ummikkokin on nyt vähän enemmän kartalla saksalaisten vakuutusten suhteen.

Keskiviikkona Nils lähti jälleen töihin ja minä pääsin nauttimaan hausfrau -arjesta kotona. Vielä on mielen päällä niin monta asiaa, että tässä aika on mennyt hyvin niitä hoitaessa. Sää Münsterissäkin on tällä viikolla ollut aurinkoinen ja tänäänkin elohopea nousenee 25 asteen tienoille. Nyt olisi varmaan sopiva aika lunastaa niitä lupauksia kuntoilun aloittamisesta, kun ei voi väittää olevan liiaksi kiirettäkään. Ensi viikolla tiistaina alkaa yliopiston kv-opiskelijoille suunnattu parin viikon preppauskurssi, jolle olen ilmoittautunut. Sen jälkeen on opintojen orientaatioviikko ja 17.10. alkavat viimein luennot. Kovin myöhäiseltähän tuo opintojen aloitus tuntuu näin suomalaisen näkökulmasta, mutta lukukausi täällä kestääkin sitten maaliskuun loppuun saakka ja kesälukukaudella opiskellaan kesälläkin!

Perjantaina lähdetäänkin Nilsin porukoiden luokse viikonlopun viettoon, sillä Nilsin isä ja sisko viettävät syntymäpäiviä - ja niitähän juhlitaan joka vuosi. Tässä taas yksi kummasteltava asia suomalaiselle, joka on viettänyt viimeksi lapsuudessaan synttäreitä ( No okei, kerran myös Rollossa vietettiin, mutta sekin oli vain enemmän tekosyy järjestää juhlat kuin juhlimalla juhlia omaa syntymäpäivää). No mutta sunnuntaina siis tiedossa päivälliskutsut sukulaisten kanssa, lahjojen jakoa ja synttärihulinaa. Ja näistä juhlista tuli vielä mieleen yksi kummallisuus, jonka suomalaiset olisivat tehneet toisin. Näillä kutsuilla tarjotaan ruuan jälkeen jälkiruoka ja sen jälkeen aina erikseen vielä kahvitellaan kakkuineen. Näin meneteltiin myös niissä tähän mennessä ainoissa, saksalaisissa häissä, joissa olen saanut olla läsnä. Hieman tårta på tårta -tyyliä pelkkään jälkiruokakahviin tottuneelle suomalaiselle, mutta maassa maan tavalla tässäkin asiassa.

Muita huomioita näin vajaan viikon jälkeen mm. se, että olen jo täysin kyllästynyt saksalaiseen televisioon, jossa kaikki on dubattu saksaksi. Ei sillä, että en ymmärtäisi, mutta mielelläni katsoisin Big bang theoryt sun muut alkuperäiskielillä, kun tuo dubbaus ei vaan sovi minun televisionkatselumakuun. Pitänee katsoa sarjat netistä englanniksi ja hommata VPN, jotta pääsee katsomaan mm. Ensitreffit alttarilla, kun sekään ei näy Suomen rajojen ulkopuolella. Nyyhkis.

Pahoittelut vielä tylsän kuvattomasta postauksesta, mutta kuvia alkaa tulla vasta, kun saan uuden kännykän ja pääsen kuvailemaan paikkoja teille. Täällä siis kaikki mallillaan vielä toistaiseksi. Auf wiederhören!