keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Meet my hometown!



Vaikka useat ystävät ovat käyneet minua jo moikkaamassa Münsterissä, ajattelin nyt kirjoittaa pienen oodin "uudelle" kotikaupungilleni, jossa voin kyllä sanoa toden teolla viihtyväni. Minun tarinani Münsterin kanssa alkoi jo vuonna 2011, kun saavuin tänne nuorta intoa puhkuen ja mieli avoinna elämäni suurimpaan seikkailuun, Erasmus -vaihtoon. Olin tosin jo aiemmin vuonna 2009 Bremenistä Brysseliin reilatessa vaihtanut kerran junaa Münsterissä, mutta enpa tuolloin osannut aavistaa, että tulisin joskus vielä opiskelemaan tässä kaupungissa ja lopulta muuttamaan tänne. 

Minulle oli alusta lähtien ollut selvää, että haluan lähteä opiskelijavaihtoon juuri Saksaan ja päästä vihdoin käyttämään koulussa oppimaani saksan kieltä. Innostuksestani Saksaa ja saksan kieltä kohtaan voinen kiittää Snoukkabisnestä (tämä oli kova!), Marienhofia, Ystävämme Charlieta ja Poliisikoira Rexiä, joita katsellessani toivoin, että osaisin itse vielä jonain päivänä puhua saksaa. Olen siis varmaan yksi näistä harvoista, joiden mielestä saksa on oikeasti kaunis kieli??! Vaihtoyliopistoa valitessani vaihtoehdot tietenkin rajoittuivat tuolloisen opinahjoni vaihtotarjontaan. Berliinin raakkasin listasta heti pois, koska minulle oli jo tuolloin selvää, että en halua suurkaupunkiin. Lopulta vaihtohakemukseen päätyivät Münster, Gießen ja Köln edellä mainitussa järjestyksessä. Myönnän rehellisesti, että Münster voitti tämän skaban googletteluiden seurauksena (ehkä yliopiston kurssitarjonnallakin oli jotain vaikutusta), koska kuvahaun tulokset miellyttivät silmääni.



Useimmille suomalaisille Münster kaupunkina ei kerro mitään ja usein keskusteluissani se sekoitetaan heti Etelä-Saksan Münchenin kanssa. Münster kuitenkin sijaitsee jossain aivan toisaalla eli läntisen Saksan Nordrhein-Westaflenin osavaltion pohjoisosassa. Münster on Westfalenin hallintoalueen pääkaupunki ja samalla sitä reunustavan Münsterlandin (kyllä, Münsterland on oikeasti olemassa eikä vain minun puheissani) keskus. Samalla se on lähialueen ainoa suurkaupunki, sillä sen lähiseudut ovat kovin maaseutuvaltaisia. Tämän huomaa hyvin maisemaa junan ikkunasta tutkaillessa, kun esimerkiksi Kölnistä saapuessa Reininmaan ja Ruhrin alueen yhteen kasvaneet kaupunkialueet muuttuvat pikkuhiljaa pelloiksi ja metsiksi. Suomen maaseutuun verrattuna asutus on kyllä silti verrattain tiheää.

Reilulla 300 000 asukkalla Münster on Saksan 20. suurin kaupunki ja jopa Saksan mittakaavassa suurkaupungiksi luettava kaupunki. Itse kaupungilla kulkiessa sitä ei kuitenkaan tunne, sillä Münsterin ydinkeskusta on hyvin kompakti ja kaikki siellä on pyörällä tai jalan saavutettavissa. Ydinkeskustaa ympäröi vehreä pyörä- ja jalankulkutienä käytetty, 4,5 kilometrin pituinen promenadi, joka on ehdottomasti yksi Münsterin omaleimaisimmista piirteistä. Ehkä promenadin pituuskin jo antaa hieman käsitystä siitä, miten pieni kaupungin keskusta todella on. Alueen ainoana suurkaupunkina niin ravintola-, ostos- kuin kulttuuritarjontakin on Münsterissä kuitenkin hyvin kattavaa ja voisin väittää täältä löytyvän kaiken tarvittavan. Juuri tämä viihtyisä, intiimi, pienen kaupungin tuntu onkin se asia, mikä saa minut tuntemaan oloni täällä kotoisaksi. Väitän, että suurkaupunkeja on vaikea oppia tuntemaan läpikotaisin, mutta Münsterin keskustan tunnen jo parin vuoden oleskeluiden jälkeen kuin omat taskuni.


Pienuudestaan huolimatta Münster on kuitenkin yksi Saksan suurimmista opiskelijakaupungeista, sillä sen reilusta 300 000 asukkaasta noin 55 000 on opiskelijoita. Opiskelijoiden paljoudesta vastaavat kolme suurta korkeakoulua, sillä Münsteristä löytyy niin yliopisto, ammattikorkeakoulu kuin katolinen korkeakoulukin. Suomalaisille uutta on usein sekin, että Münsterin yliopisto on noin 44 000 opiskelijallaan Saksan viidenneksi suurin yliopisto. Opiskelemaan täällä pystyy siis lähes mitä tahansa. Yliopiston päärakennuksena on 1954 lähtien toiminut Fürstbischof Maximilian Friedrich von Königsegg-Rothenfeldsin vuonna 1787 rakennettu linna eli münsteriläisille tutummin Schloss. Linnan takapihalta löytyy kasvitieteellinen puutarha ja vehreät lenkkipolut kiertävät linnan vallihautojen ympärillä.

Vielä opiskelijakaupunkiakin omaleimaisempi piirre Münsterille ovat sen kaduilla liikkuvat tuhannet ja yhä tuhannet polkupyörät. Münster on Saksan polkupyöräkaupunki numero yksi ja polkupyöriä täältä löytyykin tuplasti asukasmäärään nähden. Pyöräilijöille löytyvät omat pyörätiet ja liikennevalot, ja pyöräteillä vallitsevat omat sääntönsä. Rovaniemeltä tulleelle kaupunkipyöräilyn noviisille pyöräilykulttuurin oppiminen oli aikoinaan hyvin jännittävää, mutta nykyään olen liikenteessä jo itse se, joka tuhahtelee kaiken mailman  sunnuntaipyöräilijöille.


Münster on kuvankaunis kaupunki kauniine kirkkoineen, linnoineen ja suloisine katuineen. Samalla se on vahvasti katolinen kaupunki, jolla on ollut oma piispansa vuodesta 805 lähtien. Näin ollen kaupungin sydän on luonnollisesti hiekkakivestä rakennettu St. Paulus Dom eli Pyhän Pauluksen tuomiokirkko, jonka vieressä sijaitsevalla tuomiokirkon aukiolla pidetään myös viikottaiset markkinat. Muita kaupunkikuvaa hallitsevia kirkkoja ovat jyhkeä Überwasserkirche ja goottilaistyylinen Lambertikirche eli Lamberttikirkko, jonka torneissa roikkuvat edelleen alkuperäiset, vuodelta 1535 peräisin olevat rautahäkit, joihin tukahdutetun kapinallisen uskonpuhdistusliikkeen johtohahmojen ruumiit nostettiin tuolloin kansalle varoitukseksi.

Korttelin päässä tuomiokirkosta avautuu majesteettinen pääkatu, Prinzipalmarkt, jonka rakennusten kaarirakenteet reunustavat pääkatua kauniina nauhana. Münsterin vanhakaupunki kärsi suuria tuhoja toisen maailmansodan pommituksissa, joten tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin Prinzipalmarktia pitkin kävellessä, että komeiden talojen fasaadit ovat todellakin vain fasaadeja, jotka on rakennettu vanhaa rakennustyyliä mukaillen sodan jälkeen. Prinzipalmarktilla sijaitsee myös yksi Münsterin suurimmista nähtävyyksistä, Münsterin raatihuone eli Rathaus, jossa solmittiin vuonna 1648 Euroopan 30 -vuotisen sodan päättänyt rauha.



Münsterin läpi virtaa pieni Aa -joki, jonka ihastuttavaa rantatietä minulla on onni kävellä lähes päivittäin yliopistolle.  Aa -joki virtaa aina ihan kivenheiton päässä keskustasta olevaan Aa -järveen eli tutummin Aaseehen. Itse Aasee on tekojärvi, mutta hyvin viihtyisä sellainen ja luultavasti münsteriläisten suosituin päiväkävelykohde. Uimarantaa Aaseellä ei ole, koska huonon vedenlaadun vuoksi järvessä uinti ei ole mahdollista. Aaseen rantatiet ovat kuitenkin suosittuja lenkkipolkuja, ja järveä ympäröivät viheralueet tarjoavat hyvät puitteet piknikeille, grillaukselle ja muille kesäaktiviteeteille. Järvelle pääsee kuitenkin vuokraamalla polkuveneen tai purjehtimaan Münsterin purjehduskerhon joukoissa. Minä niin haluaisin mennä purjehduskurssille, mutta parisuhteen toista osapuolta pitäisi vielä lämmitellä ajatuksen suhteen.

Münsteristä löytyy myös arkkitehtuuriltaan hyvin modernin oloinen satama-alue Dortmund-Ems kanaalin varrelta sekä varsin monipuolinen eläintarha Aaseen kupeesta. Hellesäiden iskiessä münsteriläiset pulahtavat vilvoittelemaan kanaaliin, mutta itse olen tästä vielä toistaiseksi pidättäytynyt, sillä rahtilaivojen kansoittamassa, betoniseinäisessä kanaalissa uiminen ei herätä  tässä tuhansien järvien maan tytössä suurempia haluja päästä uimaan.


Tällainen on siis minun kotikaupunkini! Olen iloinen, että aikoinani rantauduin juuri tähän kaupunkiin, koska tällaisessa idyllisessä pikkukaupugissa on minun kaltaisen maalaistytönkin helppo hengittää. Opinpahan itsekin tässä tietoja googletellassa, että Münsterissäkin on aina vuoteen 1954 saakka ollut ratikka! Olisipa hauska kuvitella millaista Münsterissä olisi tänään, jos matka keskustassa voisi taittua edelleenkin raitiovanulla. Jos ette vielä huokaile ihstuksesta, niin voitte lopuksi vielä ihailla Münsteriä ilmasta käsin tältä Youtubesta löytyneeltä videolta, olkaapa hyvät!




tiistai 7. marraskuuta 2017

Frankfurt state of mind


Olen aina kaikille painottanut, että kirjottelen tätä blogia lähinnä itseäni ja Suomessa asuvia perheenjäseniäni ja ystäviäni silmällä pitäen. Siitä huolimatta olin kovin otettu, kun tällä erää vielä Kölnin seudulla asuva Lempipaikkojani -blogin Jonna eksyi blogiini ja kutsui minut pari viikkoa sitten järjestettyyn Keski-Euroopassa asustelevien ulkosuomalaisten bloggaajien tapaamiseen, joka suuntautui tällä kertaa Saksan Frankfurt am Mainiin. Edellisistä tapaamisista kertovia postauksia luettuani odotukseni olivat korkealla hauskanpidon suhteen enkä kyllä joutunut näiden leidien seurassa pettymään!

Münsterissä asuessani en ole vielä törmännyt muihin about samanikäisiin ja -oloisiin suomalaisiin (onko teitä täällä?), vaikkakin kaupungilla ollessa aina välillä kuuleekin puhuttavan suomea luultavasti vaihto-oppilaiden suusta. Siitä syystä lähdin kovin innoissani tapaamaan muita Saksassa (Hollantia ja Luxemburgia unohtamatta) asuvia suomalaisia, joista useammankin blogeja olen seurannut jo monta vuotta. Oli ilo tavata näin inspiroivia naisia, joiden kanssa olisi riittänyt vaikka tikusta juttua jo siitä syystä, että voidaan monessakin suhteessa samaistua toisiimme. Voin vain suositella tutustumaan näihin ja muihinkin ulkosuomalaisten blogeihin!



Oma reissuni alkoi junamatkalla Düsseldorfiin, josta H niin kuin Hausfrau -blogin Jenni ja Hollanninhippiäinen -blogin Liisa nappasivat minut mukaansa kohti Frankfurtia. Siinä oli jo ihmettelemistä miten pääsimme lauantaipäivänä Frankfurtiin ilman suurempia ruuhkia ja löysimme päärautatieaseman tienoilla sijaitsevan The Frankfurt hotellin vierestä vapaan parkkipaikan. Hotellin aulassa odotti tietokoneen ruudulta tuttuja kasvoja, mutta näin oikeassa elämässä vielä uusia tuttavuuksia eli Ajatuksia Saksasta -blogin Oili, Lempipaikkojani -blogin Jonna, London and beyond -blogin Leena, Oh, wie nordisch! -blogin Eeva, Viherjuuria -blogin Heidi, Viisi kymppiä lasissa -blogin Aino sekä Suomalainen im Allgäu -blogin Kati.

Tässä vaiheessa päivää ainakin allekirjoittaneen maha murisi siihen malliin, että oli aika siityä Katin varaamaan Adolf Wagner -perinneravintolaan nauttimaan Frankfurtin erikoisuuksia. Frankfurtissa aiemmin asunut Kati osasi suositella meille talon erikoisuutta, grüne soßea eli vihreää kastiketta, jota sai paistettujen perunoiden ja joko keitettyjen kananmunien tai schnitzeleiden lisukkeeksi. Jostain syystä Saksan schnitzelit alkavat olla jo aika nähty juttu minun osaltani, mutta nyt päädyin pitkästä aikaa ottamaan schnitzelin ja kylläpä se maistui hyvältä, varsinkin tuon raikkaan vihreän kastikkeen kanssa! Paikallinen hapan Apfelwein eli omenaviini sai sen sijaan suunpielet lähinnä irvistykseen, mutta onpahan nyt sekin kokeiltu. Been there, done that!



Siinä viinilasillisten ääressä tutustuessa ja ajatuksia vaihtaessa aika lensi kuin siivillä ja kohta sitä oltiinkin jo takaisin hotellilla ottamassa pikkulepit. Koska yhteinen aika oli hyvin rajallinen, oli se budjetoitu olennaisimpaan eli lähinnä syömiseen ja juomiseen. Ennen illallista etkoilimme vielä suomalaisittain Kaija Koon tahdissa hotellihuoneessa kuohuviiniä nauttien, josta siirryimme sitten vielä ravintolan terassille lämpölamppujen katveeseen samalla, kun vesisade ropisi aurinkovarjon pintaan. Näin Saksassa ehtii siis vielä lokakuussakin nauttimaan terassikeleistä!

Oili oli ottanut selvää Frankfurtin gastonomiamaailmasta ja varannut meille illalliselle pöydän Trares -ravintolasta. Olin jo perinteisesti opiskellut ruokalistan ulkoa ennen reissua, mutta harmikseni se oli ehtinyt muuttua kuukauden vaihtuessa. Päädyin kokeilemaan kolmen ruokalajin -menuta, joka sekin kuulosti kyllä kovin houkuttelevalta. Vaikka kaikki puitteet Traresissa olivat kyllä kohdillaan, jäin kaipaamaan vielä sitä jotain itse ruualta. Illallisen parhaaksi osuudeksi jäi ehkä kuvan alkupalana tarjoiltu tartar -pihvi. Vaikka fine diningista olikin kyse, tulivat mahat kyllä täyteen ja jälkiruokakin jäi puoliksi lautaselle, kun raja tuli jo vastaan.



Kyllä sitä jostain aina huomaa, että ei tässä ainakaan nuoremmaksi olla muuttumassa, sillä tälläkin kertaa alkoivat silmäluomet lurpsahdella siihen malliin illallisen päätteeksi, että ainoa oikea osoite sen jälkeen oli hotellihuone ja oma sänky. Syytän osittain aikaista aamuherätystä siitä, että patterit päääsivät noin loppumaan, mutta onneksi en ollut ainoa, jolla oli sama fiilis!  Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana nousta hotellin aamupalapöytään ja nauttia kuppi kahvia ja tuoretta hedelmäsalaattia. 

Jenni oli ollut hyvin aktiivinen ja hommannut meille sunnuntaiksi jokiristeilyn Main -joella, kiitos vielä tästä! Mielikuvissani jokiristeilyn laiva oli muistuttanut lähinnä Suomenlinnan lauttaa, joten yllätys oli todella positiivinen, kun astelimme sisään Primus Linen  moderniin jokilaivaan. Olin hieman harmitellut sitä miten aika kului niin nopeasti eikä päästy edes kunnolla näkemään Frankfurtin keskustaa, mutta enpä näin jälkeenpäin voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää sadepäivää Frankfurtissa kuin jokiisteilyllä. Laiva keinui niin pehmeästi eteenpäin, että olisin voinut istua siellä koko päivän maisemia katsellen, mutta parin tunnin jälkeen piti karaistua ja astella Frankfurtin sateeseen katsastamaan vielä vanhan kaupungin aukio.



Risteilyn jälkeen oli itse kunkin auto- ja junaseurueen aika ottaa suunta kohti kotia. Bloggaajatapaaminen oli ohi tältä erää, mutta onneksi suunnitelmat uudesta tapaamisesta ovat jo käynnissä. Viikonlopun puitteet, ruoka ja viini olivat kaikki erinomaisia, mutta parasta oli ehdottomasti näiden suomalaisdaamien seura! Tuntui etuoikeutetulta päästä mukaan ja tutustua kaikkiin mahtaviin tyyppeihin siellä blogien takana. Kiitos vielä teille kaikille seurasta!