tiistai 7. marraskuuta 2017

Frankfurt state of mind


Olen aina kaikille painottanut, että kirjottelen tätä blogia lähinnä itseäni ja Suomessa asuvia perheenjäseniäni ja ystäviäni silmällä pitäen. Siitä huolimatta olin kovin otettu, kun tällä erää vielä Kölnin seudulla asuva Lempipaikkojani -blogin Jonna eksyi blogiini ja kutsui minut pari viikkoa sitten järjestettyyn Keski-Euroopassa asustelevien ulkosuomalaisten bloggaajien tapaamiseen, joka suuntautui tällä kertaa Saksan Frankfurt am Mainiin. Edellisistä tapaamisista kertovia postauksia luettuani odotukseni olivat korkealla hauskanpidon suhteen enkä kyllä joutunut näiden leidien seurassa pettymään!

Münsterissä asuessani en ole vielä törmännyt muihin about samanikäisiin ja -oloisiin suomalaisiin (onko teitä täällä?), vaikkakin kaupungilla ollessa aina välillä kuuleekin puhuttavan suomea luultavasti vaihto-oppilaiden suusta. Siitä syystä lähdin kovin innoissani tapaamaan muita Saksassa (Hollantia ja Luxemburgia unohtamatta) asuvia suomalaisia, joista useammankin blogeja olen seurannut jo monta vuotta. Oli ilo tavata näin inspiroivia naisia, joiden kanssa olisi riittänyt vaikka tikusta juttua jo siitä syystä, että voidaan monessakin suhteessa samaistua toisiimme. Voin vain suositella tutustumaan näihin ja muihinkin ulkosuomalaisten blogeihin!



Oma reissuni alkoi junamatkalla Düsseldorfiin, josta H niin kuin Hausfrau -blogin Jenni ja Hollanninhippiäinen -blogin Liisa nappasivat minut mukaansa kohti Frankfurtia. Siinä oli jo ihmettelemistä miten pääsimme lauantaipäivänä Frankfurtiin ilman suurempia ruuhkia ja löysimme päärautatieaseman tienoilla sijaitsevan The Frankfurt hotellin vierestä vapaan parkkipaikan. Hotellin aulassa odotti tietokoneen ruudulta tuttuja kasvoja, mutta näin oikeassa elämässä vielä uusia tuttavuuksia eli Ajatuksia Saksasta -blogin Oili, Lempipaikkojani -blogin Jonna, London and beyond -blogin Leena, Oh, wie nordisch! -blogin Eeva, Viherjuuria -blogin Heidi, Viisi kymppiä lasissa -blogin Aino sekä Suomalainen im Allgäu -blogin Kati.

Tässä vaiheessa päivää ainakin allekirjoittaneen maha murisi siihen malliin, että oli aika siityä Katin varaamaan Adolf Wagner -perinneravintolaan nauttimaan Frankfurtin erikoisuuksia. Frankfurtissa aiemmin asunut Kati osasi suositella meille talon erikoisuutta, grüne soßea eli vihreää kastiketta, jota sai paistettujen perunoiden ja joko keitettyjen kananmunien tai schnitzeleiden lisukkeeksi. Jostain syystä Saksan schnitzelit alkavat olla jo aika nähty juttu minun osaltani, mutta nyt päädyin pitkästä aikaa ottamaan schnitzelin ja kylläpä se maistui hyvältä, varsinkin tuon raikkaan vihreän kastikkeen kanssa! Paikallinen hapan Apfelwein eli omenaviini sai sen sijaan suunpielet lähinnä irvistykseen, mutta onpahan nyt sekin kokeiltu. Been there, done that!



Siinä viinilasillisten ääressä tutustuessa ja ajatuksia vaihtaessa aika lensi kuin siivillä ja kohta sitä oltiinkin jo takaisin hotellilla ottamassa pikkulepit. Koska yhteinen aika oli hyvin rajallinen, oli se budjetoitu olennaisimpaan eli lähinnä syömiseen ja juomiseen. Ennen illallista etkoilimme vielä suomalaisittain Kaija Koon tahdissa hotellihuoneessa kuohuviiniä nauttien, josta siirryimme sitten vielä ravintolan terassille lämpölamppujen katveeseen samalla, kun vesisade ropisi aurinkovarjon pintaan. Näin Saksassa ehtii siis vielä lokakuussakin nauttimaan terassikeleistä!

Oili oli ottanut selvää Frankfurtin gastonomiamaailmasta ja varannut meille illalliselle pöydän Trares -ravintolasta. Olin jo perinteisesti opiskellut ruokalistan ulkoa ennen reissua, mutta harmikseni se oli ehtinyt muuttua kuukauden vaihtuessa. Päädyin kokeilemaan kolmen ruokalajin -menuta, joka sekin kuulosti kyllä kovin houkuttelevalta. Vaikka kaikki puitteet Traresissa olivat kyllä kohdillaan, jäin kaipaamaan vielä sitä jotain itse ruualta. Illallisen parhaaksi osuudeksi jäi ehkä kuvan alkupalana tarjoiltu tartar -pihvi. Vaikka fine diningista olikin kyse, tulivat mahat kyllä täyteen ja jälkiruokakin jäi puoliksi lautaselle, kun raja tuli jo vastaan.



Kyllä sitä jostain aina huomaa, että ei tässä ainakaan nuoremmaksi olla muuttumassa, sillä tälläkin kertaa alkoivat silmäluomet lurpsahdella siihen malliin illallisen päätteeksi, että ainoa oikea osoite sen jälkeen oli hotellihuone ja oma sänky. Syytän osittain aikaista aamuherätystä siitä, että patterit päääsivät noin loppumaan, mutta onneksi en ollut ainoa, jolla oli sama fiilis!  Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana nousta hotellin aamupalapöytään ja nauttia kuppi kahvia ja tuoretta hedelmäsalaattia. 

Jenni oli ollut hyvin aktiivinen ja hommannut meille sunnuntaiksi jokiristeilyn Main -joella, kiitos vielä tästä! Mielikuvissani jokiristeilyn laiva oli muistuttanut lähinnä Suomenlinnan lauttaa, joten yllätys oli todella positiivinen, kun astelimme sisään Primus Linen  moderniin jokilaivaan. Olin hieman harmitellut sitä miten aika kului niin nopeasti eikä päästy edes kunnolla näkemään Frankfurtin keskustaa, mutta enpä näin jälkeenpäin voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää sadepäivää Frankfurtissa kuin jokiisteilyllä. Laiva keinui niin pehmeästi eteenpäin, että olisin voinut istua siellä koko päivän maisemia katsellen, mutta parin tunnin jälkeen piti karaistua ja astella Frankfurtin sateeseen katsastamaan vielä vanhan kaupungin aukio.



Risteilyn jälkeen oli itse kunkin auto- ja junaseurueen aika ottaa suunta kohti kotia. Bloggaajatapaaminen oli ohi tältä erää, mutta onneksi suunnitelmat uudesta tapaamisesta ovat jo käynnissä. Viikonlopun puitteet, ruoka ja viini olivat kaikki erinomaisia, mutta parasta oli ehdottomasti näiden suomalaisdaamien seura! Tuntui etuoikeutetulta päästä mukaan ja tutustua kaikkiin mahtaviin tyyppeihin siellä blogien takana. Kiitos vielä teille kaikille seurasta!

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä tosi kiva tutustua! Toivottavasti nähdään pian uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo oli minun puolella päästä mukaan! :) Todellakin, toivottavasti nähdään taas pian!

      Poista