Miten tämä aika vierähtää näin nopeasti? Monet kerrat olen jo tullut tänne kirjoittelemaan postausta, mutta sitten väliin on tullut taas jotain, minkä vuoksi en ole saanut aikaiseksi julkaista mitään piiiitkään aikaan. Ehkä suurin syypää tähän on opiskelu, jonka parissa olen viettänyt enemmän tai vähemmän intensiivisesti aikaa viimeiset viikot. Juuri kun se oikea kesä on alkanut täälläkin, niin pitäisi jaksaa vielä ottaa loppukiri opiskeluissa, sillä ensimmäinen tentti on jo viikon päästä ja loput onneksi vasta heinäkuun lopulla. Tosin tässä välissä pitäisi kirjoittaa myös 10-15 sivun pituinen Hausarbeit - tietenkin saksaksi, houstata vanhempiani viikko täällä Saksanmaalla sekä pyörähtää itse pariin otteeseen Suomessa. Let's see miten saan tämän kaiken järjestettyä.
Saksassa kesä on tosiaankin ottanut vahvan otteen ja lämpötilat nousevat hellelukemiin lähes joka viikko. Tämä on kyllä ehdottomasti Saksan yksistä plussapuolista, että kesällä on oikeasti lämmintä. Veikkaan, että jos tällaisena säät jatkuvat, niin loppukesästä valittelen kuitenkin jo, että tulisipa viileämmät kelit! Koska kesä vyöryi vääjämättä Münsteriin olen joutunut vähän päivittämään vaatekaappia kesävaatteiden osalta ja postimies onkin joutunut kantamaan jo parikin asoksen pakettia meidän kotiovelle. Kuten eräät ehkä tietävätkin, minä olen ehkä maailman huonoin shoppailija ja nettishoppailusta on tullut sitä myötä minun pelastukseni, kun ei tarvitse lähteä poukkoilemaan kauppojen ihmisvilinään vaan kaikki hoituu kätevästi kotisohvalta. Ja toiseksi Saksan plussapuoleksi mainittakoon, että täällä logistiikka toimii ja paketit ovat yleensä jo päivän tai parin päästä kotiovella (kyllä, kaikki tuodaan kotiin asti ilman lisämaksua).
Aivan kaikkea en kuitenkaan tilaa netistä, vaikka sekin varmaan nykypäivänä onnistuisi. Kesän painaessa päälle on elämässäni nimittäin ollut mölkyn kokoinen aukko! Helsingissä asuessani mölkky kuului vahvasti kaveriporukkamme kesäaktiviteetteihin ja niinpä minun tekisi nytkin auringon paistaessa kerätä porukka ja lähteä lähipuistoon heittämään mölkkyä. Olin nähnyt aikaisemmin mölkyn läheisessä lelukaupassa ja lähdin eilen metsästämään sitä ajatuksella, että ostan meille yhden ja toisen appivanhemmille. Lelukaupasta löytyi nyt kuitenkin vain ruotsalainen Kubb eli viikinkishakki, joka nyt ei kuitenkaan millään täytä sitä mölkyn kokoista aukkoa. Myyjä kertoi, että "mölki" oli juuri loppuunmyyty, mutta että seuraava tilaus tulisi ensi viikolla. Varausta siis pöytään ja kohta täällä pelataan mölkkyä!
Olen myös koko alkukesän käynyt väsytyskamppailua lintulaudallamme vierailleiden pulujen kanssa. Pikkulintujen seuraaminen aamupalaa syödessä on ihan viihdyttävää puuhaa, joten olemme laittaneet lähipuuhun roikkumaan lahjaksi saamamme lintulaudan. Vieraskunta on ollut hyvin kotoisaa, eli samat talitintit, sinitiaiset, varpuset, peipot, viherpeipot ja jopa punatulkutkin ovat lautamme löytäneet. Hieman erikoisempana vieraana käy aika ajoin punarinta, johon en Suomessa niin useasti törmännyt. Mutta palatakseni niihin puluihin! Takapihallamme elää myös muutama pulu, jotka löysivät lintulautamme eikä siinä sen jälkeen ole kovin pitkään ruoka säilynyt. Olin positiivisen varma, että pulut oppivat laudalta pois, jos niitä tarpeeksi hätyyttelen, mutta kun samoja puluja saa valehtelematta hätyytellä yli 20 kertaa parin tunnin aikana, en ollut tästä enää niinkään vakuuttunut. Ratkaisuksi löytyi pulujen ruokailuoksan katkaiseminen ja nyt samaiset pulut ihmettelevät oksantyngältä, että miten tuonne ei enää pääsekään. Heini 1 - pulut 0.
Kesäsäiden inspiroidessa olen myös löytänyt jälleen lenkkipoluille. Täytyy kyllä sanoa, että juoksukunto oli tässä päässyt taas aika nollaan, mutta nopeasti sen kunnon kasvamisen huomaa, kun säännöllisesti käy lenkkiä heittämässä! Ilmoittauduin syyskuulle Düsseldorfin Kö -Laufille juoksemaan pitkästä aikaa puolimaratonin, joten nyt on tavoitettakin harjoittelulla. Ja harjoitella täytyy, koska viimeisimmästä puolimaratonista, jonka kävin hyvin spontaanisti ilman suurempia treenailuja Helsingissä heittämässä, jäi järkyttävien reisilihaskramppien vuoksi ei-niin-voitokkaat fiilikset. Nyt siis kilometrejä alle ja uusia, parempia puolimaratonmuistoja tekemään! Haaveissani elää kokomaraton ainakin vielä kerran, mutta se ei ole vielä tämän vuoden ohjelmissa.
On täällä juoksun vastapainoksi ahkerasti grillailtu, istuttu Biergartenissa ja syöty jäätelöä, ettei vaan pääsisi laihtumaan. Mainittakoon vielä kolmanneksi Saksan plussapuoleksi nuo ihanat Eiscafet eli jäätelökahvilat, joista saa vaikka minkälaista jäätelöannosta niin perustötteröistä isoihin pikareihinkin. Oma lempparijäätelökahvilani on italialaisen perheen pyörittämä perheyritys. Omistaja syhää asiakkaiden ja tiskin väliä sellaiseen tahtiin, että ei voi muuta kuin ihailla hänen ahkeruuttaan. Ja siinä kaiken kiireen keskellä hän muistaa olla vielä ystävällinen. Tilaan lähestulkoon aina suosikkiannokseni Joghurt Becherin eli jogurttipikarin, josta löytyy jogurttijäätelöä, kermavaahtoa, mansikkakastiketta ja tuoreita mansikoita. Lupaan, että ensi kerralla yritän tilata jotain muuta, ehkä tiramisupikarin.
Että tämmöistä tänne! En lupaa mitään postausten suhteen, niin ei tarvitse rikkoa lupauksia, jos aika näiden väsäämiseen ei riitäkään. Nyt sain patistettua itseni koneen ääreen, koska Nils on ollut viikonlopun ystävänsä polttareissa ja minulla on ollut saksalaisittain sanottuna sturmfrei eli olen ollut viikonlopun yksin kotona. Vaikka minua yleensä alkaa jo klo. 23 aikaan väsyttää siihen malliin, että pitää lähteä nukkumaan, olen viimeiset kaksi päivää katsonut netistä Teemu Selänteen Supertähtiä yömyöhään saakka. Tänä iltana palaan kuitenkin ruotuun, että jaksaa aamulla lähteä taas iloisena ranskan tunnille!
P.S. Nautitaan nyt kesästä!