Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. huhtikuuta 2012

Ultimate reissubiisit - Ultimate Reiselieder

Koska olen nyt liian laiska kirjoittamaan kokonaista postausta reissun viimeisimmistä tapahtumista, tyydyn laittamaan teille vain makupaloja siitä, millaisen musiikin siivitteleminä nuo seitsemän viikkoa siellä palmun alla menivät. Musiikin kuunteluhan rajoittui aika paljon kännykän tarjontaan (itsellänihän 17 tarkkaan valittua biisiä), joten samat viisut siellä taisi soida aika paljon.

Ehdottomasti koko reissun ykkösbiisiksi nousi Coldplayn Paradise. Ihan noin jo senkin vuoksi, että monta kertaa tunsi olevansa paratiisissa. Tämä laulu tuo nykyään mieleen hetket Koh Phi Phi:lta rantabileistä, kun tämä "meidän biisi" pärähti soimaan ja Langkawilta, kun kaatosateessa juoksimme noin 10 sekuntia sateessa autoon ja olimme kaikki aivan läpimärkiä ja biisi alkoi soida käynnistettäessä auton. Jostain kumman syystä tämä oli ehkä yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista hetkistä koko reissun aikana!



Koti-ikävään, jos se sattui iskemään, tuli kuunneltua kunnon suomalaista, melankolista rokkia Eppujen tapaan. Hyvä biisi, ei mahda mitään.



Koska oltiin niin nuoria ja kauniita, fiilisteltiin tätäkin biisiä monta kertaa. Yksi viime kesän parhaista veisuista ja tämä viekin ajatukset aina Helsinkiin!



Jukka Poikaa! Niin monet noista paikoista, joissa varsinkin Thaimaassa tuli hengattua, meni kategoriaan hippi-rasta-meininki, että Jukka Poikaa kelpasi soitella. Mietittiin useampaan otteeseen, että pitäisikö pyytää paikallisia DJ:itä soittamaan Yotubesta baarissa.



Foo Fightersilta kuunneltiin usemapaakin biisiä, mutta tämä jäi kaikessa kaunedessaan mieleen.



Oasiksen Wonderwall:kin oli jäänyt meikältä ihan unholaan, mutta onneksi Marsa oli fiksuna tyttönä laittanut sen kännykkäänsä. Nämä tutut kitarasoundit kuultiin muun muassa Ko Ngai:lla livenä erään Malediivilaispojan soittamana. Kunnon tunnelmointibiisi.



Palefacen Shangri-La on vähän yllättäjä, mutta reissussa tätä tuli kuunneltua ihan innoissaan. Laulettiin tätäkin Ko Ngai:lla suureen ääneen viereisessä huoneistossa asuvan suomalaispariskunnan iloksi. Oli varmaan rentoa tulla toiselle puolelle maailmaa ihan vain kuunnellakseen samaa suomisettiä kuin kotona. Mut todella tarttuvaa riimiä, hyvät lyriikat ja ennen kaikkea kiva laulaa messissä!



Jostain biiseistä jouduin ottamaan huonommat Youtube-versiot, koska GEMA ei ole myöntänyt oikeuksia videoiden esittämiselle. Sama virsi aina tämän Saksan Youtuben kanssa. Löydätte siellä Suomessa parempiakin videoita aivan varmasti.

tiistai 7. helmikuuta 2012

I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln

Tulihan nyt varmasti selväksi, että tykkäsin Kölnistä? :D Elikkäs, Saksan valloitus jatkui viime viikonloppuna, kun käytiin Allun kanssa pyörähtämässä ko. kaupungissa. Koska semesterticketillä saa siis ajella ilmaiseksi julkisilla tämän osavaltion (Nordrhein-Westfalen) alueella, niin pitäähän sitä nyt käyttää hyödyksi. Tosin tämän reissun pääasiallinen syy oli Shinedownin keikka ja Kölniin olisi tullut mentyä joka tapauksessa, mutta eipä se kyllä haitaksikaan ollut, että sai matkat ilmaiseksi.

Galaksit räjähti heti saavuttuamme

Ihana pikkukatu vanhassa kaupungissa.

Ei Kölnin tuomiokirkko


Saksassakin on ollut nyt viikon tai kaksi (ei enää muista) "todella" kylmät ilmat. Kölnissäkin oli suhteellisen jäätävä meininki noin ilman puolesta. Muuten ihastuin kyllä kaupunkiin ihan kybällä ja tänne pitää tulla vielä kesällä uudestaan, kun on aikaa. Ja ensi vuonna, jos koulu antaa periksi, suuntaan todellakin viettämään karnevaaleja Kölniin. 

Köln eli kavereitten kesken "Kölle", kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on jo ihan eri mittakaavassa kuin Münster. Kölnissä asukkaitakin on yli miljoona ja kaupunki näytti jatkuvan niin kauas kuin silmä kantoi, olematta samalla niin ahdistavan iso kuin esimerkiksi Berliini. 

Mulla kävi sinänsä hyvä tuuri, että yksi mun saksalaisista kavereista on kotoisin Kölnistä ja pystyin kyselemään paikalliselta kaikkia vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Taidettiinkin sitten Allun kanssa tsekata kaikki nämä suositukset, vaikka me edettiinkin todella rennolla aikataululla. Mutta tässä tulee nyt pari kohdetta ja vinkkiä minne mennä, jos lähtee Kölniin reissaamaan. 

1. Kölnin tuomiokirkko

 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kölnin tuomiokirkko on yksi Saksan vierailluimmista turistikohteista. Kirkkoa ei voi oikein mitenkään missata, jos Kölniin sattuu tulemaan junalla, koska se on aivan radan varressa ja Hauptbahnhofilta ulos astuessa kohoaa kirkko heti silmien edessä. 

Mikä onni, että tällainen ilmestys on säilynyt ilman pahempia vaurioita toisesta maailmansodasta! Kirkon torneihin olisi päässyt kiipeämään ylös muutaman euron hintaan, mutta tajuttiin vähän liian myöhään, että kaupungin maisemia olisi päässyt ihailemaan parhaiten tuolta. No, jäipähän jotain tehtävää sille ensi kerrallekin!



Turistit isolla kirkolla



Liikennevalofetissin ohella (ks. Saksan polkupyöräpääkaupunki-postaus) tykkään mm. rautatieasemista.



Lauantai-iltaa Köllen keskustassa. Kauppoja riitti!

Huomaa jätskitötterö katolla!

2. Suklaamuseo

Suklaalähde
Köln on myös varsinainen museokaupunki 30 museonsa kera. Tarjontaa olisi ollut viini-, sinappi-, urheilu- ja olympiamuseosta lähtien, mutta me valittiin kohteeksi suklaamuseo, jonne pääsi opiskelijakortilla suht huokeaan 5€ hintaan sisälle. En tiedä miksi minä eksyn aina jonnekin museoihin, vaikka en ole yhtään mikään museoihminen. No mutta, täällä näin kaikkia suklaisia asioita ja päästiin maistelemaankin Lindtin suklaata. Kuvasarja suklaan syönnistä on kuitenkin niin tragikoominen, että jätän ne otokset suosiolla julkaisematta.
 Koska me oltiin ihan jäässä about puolen kilometrin kävelymatkan jälkeen tuonne museoon saapuessamme, niin me käytiin sitten kiertelyn lopuksi juomassa kuumat kaakaot museon kahvilassa. Siinä tulikin sunnuntain ensimmäinen alkoholiannos klo. kahdentoista kieppeillä, sillä tuossa "Asteekkien henki"-nimisessä kaakaossa oli muun muassa tequilaa ja rommia. Allu otti jonkin alkoholillisen appelsiinikaakaon. Pisti vähän naurattamaan, kun ekat hörpyt otettuamme taisimme sanoa yhteen ääneen: "Aika tujua.." kivojen pikku ilmeiden kera.


Suomi komeilee 1. sijalla suklaan kulutuksessa



3. Hohenzollernbrücke & Liebeschlösser

 Next stop! Hohenzollernbrücke eli rautatiesilta löytyy yllättäen ihan tuomiokirkon takaa, aseman vierestä. Tältä silta näytti toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyään junalla kyllä pääsee taas!
Oikeastaan syy miksi halusin käväistä Hohenzollernbrückellä oli "rakkauslukot", joita löytyy silloista jopa meiltä Rovaniemeltä. Tämä silta oli vaan tässä suhteessa vähän eri sarjassa kuin Rollon rautatiesilta, sillä Hohenzollernilta löytyy 24 000 lukkoa! M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä! Tässä taas kerran vierailemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen kohde. Meidän piti Allun kanssa ostaa oma lukko Yang & Yangille, mutta kaupat kun ovat sunnuntaisin kiinni Saksassa, niin jäi tämä mahti-idea toteuttamatta.
Tuo "lemmen lukko" perinne on lähtöisin Italiasta Ponte Milvion sillalta ja jutun ideana on yksinkertaisesti se, että pariskunnat kiinnittävät lukon, johon on kaiverrettu heidän nimensä ja heittävät avaimet jokeen. Tämä symboloi ikuista rakkautta. Olin lukevinani, että esim. Berliinissä lukot oli jouduttu poistamaan joltain sillalta, koska sillan rakenteet eivät olisi kestäneet lukkojen tuomaa lisäpainoa. Myös Kölnissä Deutsche Bahn oli uhannut poistaa lukot, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vielä paikallaan. Hyvä niin, ihana paikka..:)



4. Bierhaus Früh

Kuten minua oli jo etukäteen valistettu, on Kölnin alueella oma oluensa, Kölsch. Allun ja minun ammattimainen mielipide tästä ölpästä kuului näin "vetisempää, ei niin paljon hiilihappoja, helposti juotavaa". Täytyy myöntää, että itse tykkään ehkä Kölschistä enemmän kuin "tavan" oluesta. Kölschiäkin on olemassa montaa sorttia ja kerkesimme tällä reissulla maistella ehkä viittä niistä.
Se kaikkein tunnetuin merkki on kuitenkin Früh, jonka oma Bierhaus löytyy aivan tuomiokirkon läheisyydestä. Olisimme varmaan jättäneet käymättä Frühissä, jos emme olisi törmänneet sattumalta kaupungilla Frühin tarjoilijaan, joka suositteli piipahtamaan siellä oluella. Samainen tarjoilija sitten kertoili meille vähän saksalaisesta olutkulttuurista ja oluen valmistuksesta ja nyt ollaan taas vähän viisaampia!

Bierhaus Früh
Ja Kölnin yöelämä... Se jäi nyt kyllä harmi vaan tsekkaamatta sen perusteellisemmin, koska lauantaina me pyörittiin ilta keskustan alueella ja sitten etsittiin jotain ruokapaikkaa pari tuntia ja päädyttiin lopulta hostellin viereiseen Kebabiin dönerille. Mutta paikallinen kaverini suositteli piipahtamaan vanhan kaupungin pubeissa eli Kneipeissa ja klubeista hän suositteli "Werkstattia", "Undergroundia" ja "Live Music Hallia". 
Live Music Hall tuli katsastettua, koska se keikka oli siellä. Mun mielestä toi mesta oli hyvin hämyisessä paikassa ja vähän hämyisen näköinenkin. Siellä oli jonkinlainen takapiha-fiilis, mutta ihan asiallista ja toimi mun makuun!
Olen huono bloggari, koska en ottanut kuvia paikasta ulkoa päin, mutta keikkakuvaa kyllä löytyy. Harmi vaan, että kaikista niistä kuvista varmaan puolet on tärähtäneitä tai muuten vaan epäselviä. Joskus kaduttaa, että en kerralla ostanut järkkäriä.

Ja sitten asiaan eli keikkaan! Oltiin Allun kanssa simapäissämme asiallisesti myöhästymässä keikalta, koska jäimme suustamme kiinni samassa hostellissa majailevan berliiniläistytön kanssa ja nousimme vielä ensin väärään metroon, mutta oikeastaan saavuimme perille kreivin aikaan, koska lämppäribändi Halestorm aloitti ehkä 10 minuutin päästä meidän saavuttua pelipaikoille. 
 Halestorm veti ihan asiallisen (kaikki on näköjään nyt asiallista)  keikan, vaikka en sitten koskaan perehtynytkään bändin tuotantoon kuten kolme kuukautta sitten uhosin tekeväni. Mut hyvä ääni sillä laulajamuikkelilla ja oikea meininki!
Ihana Brent Smith!
Shinedown aloitti joskus kybän pintaan soittamisen ja soittikin varmaan 1,5-2 tuntia, en yhtään tiedä kuinka pitkään tarkalleen, ei tullut nimittäin kelloa katsottua! Mun yllätyksekseni keikka oli loppuunmyyty, mutta olihan se hallikin sitten täynnä. Pojat soittivat hyvää settiä ja etenkin akustinen versio Lynyrd Skynyrdin "Simple Manista" saa multa erityismaininnan. On nimittäin mun mielestä parempi kuin alkuperäinen.
 Me jäätiin Allun kaa vielä kaipaamaan "Call me"-biisiä, mut saatiin sen sijaan Body Pumpin haukkabiisi "Diamond Eyes". Mun oli pakko kysyä siinä keikan aikana vieressä olleelta miekkoselta, et mitä vastaavaa saksalaiset huutaa, kun Suomessa huudetaan "We want more!" tai kuten Rollossa (ja Savossa..) "Lissee! Lissee!". Vastaus kuuluu "Zugabe!". Nyt tiedätte tekin..!
Kokonaisuudessaan ihan mielettömän kiva reissu ja kuten oon ehkä tuhat kertaa sanonut, niin Kölniin pitää vielä palata! Yövyttiin muuten sellaisessa hostellissa kuin The Black Sheep Hostel, joka oli lyhyen ja todella yksinkertaisen metromatkan päässä rautatieasemalta. Yö 8-hengen dormissa maksoi 18,50€ per nuppi ja siihen kuului vielä pieni aamupala, jolla ainakin me päästiin ihan kivasti liikenteeseen.Siisti ja rauhallinen mesta. Ainoasta äksönistä vastasivat itävaltalaiset pojat, jotka olivat lauantai-iltana juhlimassa ja joiden itävallan saksasta sai hädin tuskin selvää.

Tuli ihan maratonpostaus, mut koettakaa kestää. Tässä kohta puolen vuoden bloggerin käytön jälkeen tajusin tänään poiketa tuosta HTML-koodin muokkauskentästä ja pystyin jopa säätämään kuvien kokoa, paikkaa ja kuvatekstejä. Wuhuu, hyvä minä! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tää biisi jää soimaan mun päähän - Ich habe einen Ohrwurm

Mun on nyt pakko jakaa teidän kanssa tämä saksalaisten mahtava musiikkimaku! Facebookissa ihmettelinkin jo kerran, kun kämppiksen huoneesta kuului Karjalan kunnailla. Kävin siinä samalla tsekkaamassa mitä kaikkea hänellä oli koneella ja löytyihän sieltä vaikka mitä kotimaista! Mä piti kysyä, että mistä ihmeestä te oikein tiedätte tällaisia bändejä kuin Korpiklaani tai Turisas, kun en itsekään tiennyt tätä ennen yhtään niiden biisiä, olemassaolon kylläkin. Mut näihin bändeihin kuulemma törmää aina festareilla Saksassa ja siellä on ihan hullu meininki!

Tietenkin Saksassa tunnetaan Nightwish, HIM, The Rasmus ja Sunrise Avenue. Myös Disco Ensembleen ja Poets of The Falliin olen törmännyt täällä. Äärimmäisen hauskaa on ollut kuitenkin huomata, että kaikki metalli, missä (Allua lainatakseni) soitetaan haitaria ja viulua iskee näköjään saksalaisiin. Mä en oo mikään asiantuntija mut folk/viking/battle/sankari-metalliksi tai vastaavaksi mä tätä kutsuisin. Hauskaa, että esimerkiksi Korpiklaani ja Turisas laulaa myös suomeksi ja nää tykkää siitä musasta!

Keskusteluni erään saksalaisen jätkän kanssa Suomen musiikkiviennistä:

J: Tuleeko Elekaleiset Suomesta?
H: ... Aa, Eläkeläiset? Joo, tulee! Tykkäätkö sä niistä?
J: Joo, Eläkeläiset on hyvä! Ja eiks Nightwish tule kanssa?
H: Joo, tulee. Ja HIM ja The Rasmus ja...
J: Joo, Nightwish on tosi hyvä. Ainakin silloin kun ...Tarja(?) lauloi.
H: Joo, Tarja Turunen
J: Mä en oikein tykkää siitä uudesta laulajasta, enkä oo kuunnellu sitä uudempaa.
H: Joo, ei suomalaisetkaan oikein tykkää siitä. Nykyään Tarja laulaa kai oopperaa ja joululauluja. Mut mitäs muita bändejä Suomesta tulikaan... Tunnetko sä Children of Bodomin?
J: Totta kai! Se on mun lempibändi!

RIGHT! Että silleen.









Ja Eläkeläiset, voi läppä! :D Hieno suomikuva kyllä kasvaa näiden bändien kautta! Eläkeläiset ja jo aikaisemmin mainitsemani Loituma tunnettiin muuten myös Tsekeissä. Eläkeläisillä ois kiertue Saksassa ensi keväänä. Pitääköhän ihan vitsillä lähteä katsomaan millaista se meininki oikeasti on.