tiistai 7. helmikuuta 2012

I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln

Tulihan nyt varmasti selväksi, että tykkäsin Kölnistä? :D Elikkäs, Saksan valloitus jatkui viime viikonloppuna, kun käytiin Allun kanssa pyörähtämässä ko. kaupungissa. Koska semesterticketillä saa siis ajella ilmaiseksi julkisilla tämän osavaltion (Nordrhein-Westfalen) alueella, niin pitäähän sitä nyt käyttää hyödyksi. Tosin tämän reissun pääasiallinen syy oli Shinedownin keikka ja Kölniin olisi tullut mentyä joka tapauksessa, mutta eipä se kyllä haitaksikaan ollut, että sai matkat ilmaiseksi.

Galaksit räjähti heti saavuttuamme

Ihana pikkukatu vanhassa kaupungissa.

Ei Kölnin tuomiokirkko


Saksassakin on ollut nyt viikon tai kaksi (ei enää muista) "todella" kylmät ilmat. Kölnissäkin oli suhteellisen jäätävä meininki noin ilman puolesta. Muuten ihastuin kyllä kaupunkiin ihan kybällä ja tänne pitää tulla vielä kesällä uudestaan, kun on aikaa. Ja ensi vuonna, jos koulu antaa periksi, suuntaan todellakin viettämään karnevaaleja Kölniin. 

Köln eli kavereitten kesken "Kölle", kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on jo ihan eri mittakaavassa kuin Münster. Kölnissä asukkaitakin on yli miljoona ja kaupunki näytti jatkuvan niin kauas kuin silmä kantoi, olematta samalla niin ahdistavan iso kuin esimerkiksi Berliini. 

Mulla kävi sinänsä hyvä tuuri, että yksi mun saksalaisista kavereista on kotoisin Kölnistä ja pystyin kyselemään paikalliselta kaikkia vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Taidettiinkin sitten Allun kanssa tsekata kaikki nämä suositukset, vaikka me edettiinkin todella rennolla aikataululla. Mutta tässä tulee nyt pari kohdetta ja vinkkiä minne mennä, jos lähtee Kölniin reissaamaan. 

1. Kölnin tuomiokirkko

 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kölnin tuomiokirkko on yksi Saksan vierailluimmista turistikohteista. Kirkkoa ei voi oikein mitenkään missata, jos Kölniin sattuu tulemaan junalla, koska se on aivan radan varressa ja Hauptbahnhofilta ulos astuessa kohoaa kirkko heti silmien edessä. 

Mikä onni, että tällainen ilmestys on säilynyt ilman pahempia vaurioita toisesta maailmansodasta! Kirkon torneihin olisi päässyt kiipeämään ylös muutaman euron hintaan, mutta tajuttiin vähän liian myöhään, että kaupungin maisemia olisi päässyt ihailemaan parhaiten tuolta. No, jäipähän jotain tehtävää sille ensi kerrallekin!



Turistit isolla kirkolla



Liikennevalofetissin ohella (ks. Saksan polkupyöräpääkaupunki-postaus) tykkään mm. rautatieasemista.



Lauantai-iltaa Köllen keskustassa. Kauppoja riitti!

Huomaa jätskitötterö katolla!

2. Suklaamuseo

Suklaalähde
Köln on myös varsinainen museokaupunki 30 museonsa kera. Tarjontaa olisi ollut viini-, sinappi-, urheilu- ja olympiamuseosta lähtien, mutta me valittiin kohteeksi suklaamuseo, jonne pääsi opiskelijakortilla suht huokeaan 5€ hintaan sisälle. En tiedä miksi minä eksyn aina jonnekin museoihin, vaikka en ole yhtään mikään museoihminen. No mutta, täällä näin kaikkia suklaisia asioita ja päästiin maistelemaankin Lindtin suklaata. Kuvasarja suklaan syönnistä on kuitenkin niin tragikoominen, että jätän ne otokset suosiolla julkaisematta.
 Koska me oltiin ihan jäässä about puolen kilometrin kävelymatkan jälkeen tuonne museoon saapuessamme, niin me käytiin sitten kiertelyn lopuksi juomassa kuumat kaakaot museon kahvilassa. Siinä tulikin sunnuntain ensimmäinen alkoholiannos klo. kahdentoista kieppeillä, sillä tuossa "Asteekkien henki"-nimisessä kaakaossa oli muun muassa tequilaa ja rommia. Allu otti jonkin alkoholillisen appelsiinikaakaon. Pisti vähän naurattamaan, kun ekat hörpyt otettuamme taisimme sanoa yhteen ääneen: "Aika tujua.." kivojen pikku ilmeiden kera.


Suomi komeilee 1. sijalla suklaan kulutuksessa



3. Hohenzollernbrücke & Liebeschlösser

 Next stop! Hohenzollernbrücke eli rautatiesilta löytyy yllättäen ihan tuomiokirkon takaa, aseman vierestä. Tältä silta näytti toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyään junalla kyllä pääsee taas!
Oikeastaan syy miksi halusin käväistä Hohenzollernbrückellä oli "rakkauslukot", joita löytyy silloista jopa meiltä Rovaniemeltä. Tämä silta oli vaan tässä suhteessa vähän eri sarjassa kuin Rollon rautatiesilta, sillä Hohenzollernilta löytyy 24 000 lukkoa! M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä! Tässä taas kerran vierailemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen kohde. Meidän piti Allun kanssa ostaa oma lukko Yang & Yangille, mutta kaupat kun ovat sunnuntaisin kiinni Saksassa, niin jäi tämä mahti-idea toteuttamatta.
Tuo "lemmen lukko" perinne on lähtöisin Italiasta Ponte Milvion sillalta ja jutun ideana on yksinkertaisesti se, että pariskunnat kiinnittävät lukon, johon on kaiverrettu heidän nimensä ja heittävät avaimet jokeen. Tämä symboloi ikuista rakkautta. Olin lukevinani, että esim. Berliinissä lukot oli jouduttu poistamaan joltain sillalta, koska sillan rakenteet eivät olisi kestäneet lukkojen tuomaa lisäpainoa. Myös Kölnissä Deutsche Bahn oli uhannut poistaa lukot, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vielä paikallaan. Hyvä niin, ihana paikka..:)



4. Bierhaus Früh

Kuten minua oli jo etukäteen valistettu, on Kölnin alueella oma oluensa, Kölsch. Allun ja minun ammattimainen mielipide tästä ölpästä kuului näin "vetisempää, ei niin paljon hiilihappoja, helposti juotavaa". Täytyy myöntää, että itse tykkään ehkä Kölschistä enemmän kuin "tavan" oluesta. Kölschiäkin on olemassa montaa sorttia ja kerkesimme tällä reissulla maistella ehkä viittä niistä.
Se kaikkein tunnetuin merkki on kuitenkin Früh, jonka oma Bierhaus löytyy aivan tuomiokirkon läheisyydestä. Olisimme varmaan jättäneet käymättä Frühissä, jos emme olisi törmänneet sattumalta kaupungilla Frühin tarjoilijaan, joka suositteli piipahtamaan siellä oluella. Samainen tarjoilija sitten kertoili meille vähän saksalaisesta olutkulttuurista ja oluen valmistuksesta ja nyt ollaan taas vähän viisaampia!

Bierhaus Früh
Ja Kölnin yöelämä... Se jäi nyt kyllä harmi vaan tsekkaamatta sen perusteellisemmin, koska lauantaina me pyörittiin ilta keskustan alueella ja sitten etsittiin jotain ruokapaikkaa pari tuntia ja päädyttiin lopulta hostellin viereiseen Kebabiin dönerille. Mutta paikallinen kaverini suositteli piipahtamaan vanhan kaupungin pubeissa eli Kneipeissa ja klubeista hän suositteli "Werkstattia", "Undergroundia" ja "Live Music Hallia". 
Live Music Hall tuli katsastettua, koska se keikka oli siellä. Mun mielestä toi mesta oli hyvin hämyisessä paikassa ja vähän hämyisen näköinenkin. Siellä oli jonkinlainen takapiha-fiilis, mutta ihan asiallista ja toimi mun makuun!
Olen huono bloggari, koska en ottanut kuvia paikasta ulkoa päin, mutta keikkakuvaa kyllä löytyy. Harmi vaan, että kaikista niistä kuvista varmaan puolet on tärähtäneitä tai muuten vaan epäselviä. Joskus kaduttaa, että en kerralla ostanut järkkäriä.

Ja sitten asiaan eli keikkaan! Oltiin Allun kanssa simapäissämme asiallisesti myöhästymässä keikalta, koska jäimme suustamme kiinni samassa hostellissa majailevan berliiniläistytön kanssa ja nousimme vielä ensin väärään metroon, mutta oikeastaan saavuimme perille kreivin aikaan, koska lämppäribändi Halestorm aloitti ehkä 10 minuutin päästä meidän saavuttua pelipaikoille. 
 Halestorm veti ihan asiallisen (kaikki on näköjään nyt asiallista)  keikan, vaikka en sitten koskaan perehtynytkään bändin tuotantoon kuten kolme kuukautta sitten uhosin tekeväni. Mut hyvä ääni sillä laulajamuikkelilla ja oikea meininki!
Ihana Brent Smith!
Shinedown aloitti joskus kybän pintaan soittamisen ja soittikin varmaan 1,5-2 tuntia, en yhtään tiedä kuinka pitkään tarkalleen, ei tullut nimittäin kelloa katsottua! Mun yllätyksekseni keikka oli loppuunmyyty, mutta olihan se hallikin sitten täynnä. Pojat soittivat hyvää settiä ja etenkin akustinen versio Lynyrd Skynyrdin "Simple Manista" saa multa erityismaininnan. On nimittäin mun mielestä parempi kuin alkuperäinen.
 Me jäätiin Allun kaa vielä kaipaamaan "Call me"-biisiä, mut saatiin sen sijaan Body Pumpin haukkabiisi "Diamond Eyes". Mun oli pakko kysyä siinä keikan aikana vieressä olleelta miekkoselta, et mitä vastaavaa saksalaiset huutaa, kun Suomessa huudetaan "We want more!" tai kuten Rollossa (ja Savossa..) "Lissee! Lissee!". Vastaus kuuluu "Zugabe!". Nyt tiedätte tekin..!
Kokonaisuudessaan ihan mielettömän kiva reissu ja kuten oon ehkä tuhat kertaa sanonut, niin Kölniin pitää vielä palata! Yövyttiin muuten sellaisessa hostellissa kuin The Black Sheep Hostel, joka oli lyhyen ja todella yksinkertaisen metromatkan päässä rautatieasemalta. Yö 8-hengen dormissa maksoi 18,50€ per nuppi ja siihen kuului vielä pieni aamupala, jolla ainakin me päästiin ihan kivasti liikenteeseen.Siisti ja rauhallinen mesta. Ainoasta äksönistä vastasivat itävaltalaiset pojat, jotka olivat lauantai-iltana juhlimassa ja joiden itävallan saksasta sai hädin tuskin selvää.

Tuli ihan maratonpostaus, mut koettakaa kestää. Tässä kohta puolen vuoden bloggerin käytön jälkeen tajusin tänään poiketa tuosta HTML-koodin muokkauskentästä ja pystyin jopa säätämään kuvien kokoa, paikkaa ja kuvatekstejä. Wuhuu, hyvä minä! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

5 kommenttia:

  1. Ilmeisesti olueen tutustuminen on edennyt hyvään malliin! :) Naurahdin kyllä, kun eteen tuli sana "muikkeli"... :P Kuulostipa hauskalta paikalta tuo Köln!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tutustuminen oluihin on edennyt oikein mainiosti..:D Yksi kavereistani käyttää muuten sanaa "muikku", se on musta vielä parempi!

      Poista
  2. Hene ei oltu ees pahasti simapäissämme ja se oli ratikka jolla mentiin väärään suuntaan, mutta varsinainen suunnistus sujui täydellisesti. :D Mutta saakeli niitä muikkeleita, meidän edessä jotka ei ollut fiiliksissä, vai oltiinko me liian fiiliksissä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mitä mä sählään näiden kommenttien kanssa?!? mut me siis oltiin niin kuin keikalla pitää ollakin.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista