keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Thaimaa - Thailand

Niinhan siina kavi, etta eipa ole tullut paljon blogiin koskettua talla reissulla ja kuvia tanne tipahtelee kirjoituksiakin harvemmin. Ehka sitten reissun jalkeen pistan kunnon kuvaplajaysta, koska nyt ei todellakaan riita aika ja karsivallisyys niiden kanssa pelaamiseen. Tietokoneella tulee istuttua lahinna nettikahviloissa, joissa tama hupi maksaa yhden tai kaksi bahtia minuuttia kohden, mutta ei tee mieli naille koneille paljon omia lomakuvia tallennella. Dropboxit kylla tiedetaan, mut anyway..

Mutta paljon on kerennyt jo nahda tassa reilun kahden viikon aikana. Rakastuttiin kaikki Bangkokiin, todella kiva ja elava kaupunki. Kaytiin kiertamassa suurimpia nahtavyyksia kuten Grand Palace, Chinatown ja buddhapatsaita. Lisaksi katseltiin kaupunkia yhtena paivana vedesta kasin kanavaristeilylla ja syotiin itsemme ahkyyn Thaimaan korkeimman rakennuksen Bayioke Towerin iltabuffetissa. Korkeutta tuolla rakennuksella taisi olla hieman paalle 300 metria, etta ihan kivathan sielta oli nakymat. Ajeltiin tuk-tukeilla kaupunkia ristiin rastiin ja pidettiin itse majaa reppureissaajien mekassa Khao San Roadilla. Rahat tuhlattiin sitten viimeistaan MBK-kauppakeskuksessa. Neljan vai viiden paivan jalkeen (kuka naita enaa laskee) otettiin yobussi Krabin rantakohteita pain. Bangkokin vilinaa on ehka jopa jo nyt ikava.

Bangkokista matkattiin todellakin yo bussilla Krabille, jossa vietettiin kaksi-kolme paivaa. Tahan mennessa ei ollut tarvinnut viela paljon suomalaisiin tormata, mutta Krabi olikin sitten, kuten oletettua, taynna maanmiehia. Meidan hostelli oli  Ao Nang Beachin lahella, joten otettiin yksi paiva longtailboat Railay Beachille ottamaan aurinkoa. Maisemat olivat kylla suoraan kuin aurinkomatkojen katalogeista. Ihatuin taalla viimeistaan thaimaalaiseen ruokaan. Se on niin hyvin maustettua ja ihanan tulista! Tosin jossain vaiheessa oli naurussa pidattelemista, kun Tom Yam-keittoa syodessa hiki kaatui paalta, itketti ja nena alkoi vuotaa. Vaitan kuitenkin nauttineeni suuresti siitakin keitosta. Namnam! Krabilla kavimme myos ottamassa vahan lahikontaktia paikalliseen kulttuuriin ja kavimme katsomassa thaiboxing-matsin. Illan ohjelmassa oli yhdeksan ottelua, joista seitsemas oli aikuisten paaottelu. Harmi vaan, etta itse paaottelu paatyi ehka 30 sekunnissa tyrmaykseen ja sita ennen oli tullut katseltua varmaan 1,5 tuntia 10-vuotiaita poikia hakkaamassa toisiaan.

Krabilta otimme laivan Koh Phi Phi:n saarelle, jota lahinna kaikki olivat kehuneet. Koh Phi Phi:lta varasimme pariksi ensimmaiseksi paivaksi bungalowin vahan "paakaupungin" sivusta ja paasimme kokemaan vahan viidakkomeininkiakin, kun illalla odotti kaarme portailla ja apinat hyppivat lahipuissa. Ja banaani kasvoi meidan bungalowin vieressa! Phi Phi:n Ao Loh Dalam Beach oli kunnon bilekeskus, jossa tuli ehka vierailtua itsekin kerran tai kaksi. Heti ensimmaisena paivana huomasi kylla, etta koko mesta on taynna ruotsalaisia turisteja ja mekin mentiin useampaan kertaan siihen samaan kastiin. Ei kehdannut oikaista, kun ruotsalaiset oli kuitenkin ihan tyylikasta porukkaa..:D Koko Phi Phi:n ajan missiona oli lahtea snorklaamaan, mutta jotenkin se saattoi painottua enemman tuonne juhlimisen puolelle. No kylla tassa kerkeaa viel snorklata! Koh Phi Phi:lla olisi ollut The Beach-leffan kuvausmaisemat, mutta ei jaksettu lahtea venereissulle sita lahtea katsomaan. Ois ehka pitany. Ensimmainen asia, joka harmittaa talla reissulla!

Tykattiin Phi Phi:sta ihan mielettomasti, mutta matkaa piti jatkaa etelaanpain ja me otettiinkin suunnaksi Koh Lanta. Lantalla saatiin taas mieleton seaview-bungalow, jonka ainoana puutteena tosin oli temppuileva ilmastointi. Kun paivalla lampotilat nousevat jonnekin lahemmas 40 astetta, on ilmastointi ihan ehdoton. Olenkin pistanyt tassa mun energiatason laskua tuon kuumuuden piikkiin. Tekis mieli kayda huvikseen hengaamassa paikallisessa k-kaupassa eli 7Eleven:issa, koska ne on niin taivaallisen viileita. Koh Lantalla ollaan vaan ladattu akkuja ja otettu aurinkoa. Huomenna meilla on tosin ihan aktionin tayttama paiva, kun lahdetaan norsuvaellukselle ja vieraillaan Koh Lantan luolilla ja vesiputouksella. Norsuja, jee!

Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen paiva Koh Lantalla, koska perjantaina otetaan suunnaksi Koh Ngai ja sen jalkeen Koh Mook. Noilla pienemmilla saarilla pitaisi olla myos todella hyvat snorklausmahdollisuudet koralliriuttoineen, joten siella paastaan toteuttamaan sekin missio! Eniten odotan Koh Mookin Emerald Cavea eli jotain kallion sisalla olevaa laguunia, jonne pitaa uida 70 metria luolia pitkin. Koh Mookin jalkeen matka jatkunee mita todennakoisimmin Ko Lipelle ja sielta Malesian puolelle Langkawille. Aikaa hengata Malesiassa jaa ehka kolmisen viikkoa, jona aikana nyt ainakin Langkawi ja Kuala Lumpur tsekataan. Taman hetken suunnitelmissa olisi saapua sitten Singaporeen 30.3. ja jaada sinne kolmeksi yoksi. Sitten 3.4. mulla lahteekin jo lento takaisin Saksaan.

Etta tallaista rantalomaa ja auringonottoahan tama on lahinna ollut! Olen ruskettunut.. vahan. Mutta en ole palanut, propsit siita! Jatkuva kuumuus tosiaan vasyttaa ainakin meikalaista, etta odottelen milloin mun kroppa vihdoin tottuisi tahan ilmastonalaan. Vatsataudilta olen sailynyt.. viela. Koputan nyt puuta, etta sailyisin mahdollisimman pitkaankin. Pidempaan reissaillessa kylla alkaa kaivata myos normaaleja arkijuttuja ja tietokoneella hengaaminen on mulle yksi niista. Etta antakaa anteeksi, jos naette mut facessa aina silloin talloin. Kun on maannut koko paivan 35 asteessa rannalla, niin onpa eri mukava tulla illalla viileaan nettikahvilaan tuttujen ympyroiden pariin. Opin arvostamaan Suomen oloja, infrastruktuuria ja hygieniatasoa koko ajan enemman ja enemman, on meilla asiat hyvin siella! Asia johon taalla voisi kylla tottua, on ulkona syominen. Ollaan syoty paivittain ehka kaksi kertaa ulkona, koska ruoka vaan on niin halpaa. Tosin naiden Thaimaan lomasaarien hintataso on ollut huomattavasti korkeampi kuin luulin. Lankkareilta osataan ottaa rahat pois! ;)

Kello alkaa lahenella yhdeksaa illalla paikallista aikaa ja meika on ihan finaalissa. Naurettiin just, et ei tama mitaan lomaa ole, sen verran uupuneita ollaan joka paiva. Mutta en vaihtaisi kaikkea nakemaani kylla poiskaan! Saa nahda milloin seuraavan kerran kirjoittelen, koska tama vaatii aina oman aikansa. Mutta talta eraa Thaimaa kuittaa - hengissa ollaan!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Paikoillanne, valmiit, hep! - Auf die Plätze, fertig, los!

Apuaah, nyt alkaa jo jännittää! Eilen illalla tuli Emiratesilta viesti puhelimeen, että muistathan lentosi huomenna. Mitenkä voisinkaan unohtaa..?!! Mä oon keränny tässä varmaan 2 kk roinaa tuota reissua varten, joten toivottavasti kaikki on nyt koossa ja muistan vielä ottaa kaiken mukaankin.

Keskiviikkona täällä!
Ajattelin pärjätä hyvinkin tuolla mun 65 litran rinkalla ja toivon, että se ei missään vaiheessa tule läheskään täyteen, niin sitä on sitten helpompi kantaa. Ajattelin nuukailla vaatteiden kanssa ja ostaa paikan päältä enemmän sit tarvitsemiani toppeja, mekkoja yms., kun ne kuitenkin ovat siellä halvempia. Täytyy kyllä sanoa, että vähän harmitti jättää joitakin vaatteita rekkiin näissä Münsterinkin alennusmyynneissä. No, säästyipähän nekin pennoset!

Tänään siis lähtee illalla lento Düsseldorfista ensin Dubaita kohti, jossa on kolmen tunnin välilasku, ja sen jälkeen matka jatkuu Bangkokiin, jossa olen perillä keskiviikkoiltana. Suvarnabhumin lentokenttä on about 30 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta, joten otan siitä sitten junan tai bussin keskustaan, missä sit tavataankin Marin ja Annan kanssa. Toivottavasti tämä matkustaja on siinä vaiheessa väsynyt, mutta onnellinen ja yhtenä kappaleena.

Tuhat ja yksi asiaa, jotka voin unohtaa kotiin.
Mä otan mun missioksi lukea kaikkea muuta kuin koulukirjoja tuossa loman aikana. Kävin ostamassa täältä mukaan matkalukemisiksi Leijapojan, koska Tuhat loistavaa aurinkoa oli yks parhaimmista mun lukemista kirjoista ikinä ja oon kuullu, että tämä ois jopa parempi. Toiseksi valikoitui Eat Pray Love, jonka ostin saksaksi, että pysyisi sekin kieli vähän päässä tuon matkan aikana. Nykyään sen kanssa on jo niin paljon helpompaa, että en haluaisi mennä taaksepäin! Mutta tosiaan, jos nuo saan luettua, niin ostellaan matkalta sit lisää.

Ja hei, tässä sit pientä lääkearsenaalia reissuun. Löytyy niin särky-, ripuli- kuin allergialääkkeetkin, laastarit, käsidesit, maitohappobakteerit ja kaikkein tärkeimpänä tietty beetakaroteenit, että sais brunaa pintaan! Ja vaikka mitä muuta.. toivotaan, että ei tule tarvetta käyttää näitä. Ja taas tuntuu, että mulla on tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäis tehdä: skannailla passi &viisumi sun muuta mailiin ja pistää mailia vähän kaikille erinäislle henkilöille, juosta vielä ostamaan lisää saldoa Saksan liittymään, viedä pyörä varastoon, syödä jääkaappi tyhjäksi ja soittaa vielä äiskälle, jos se vaikka vastaisi. Aina se lähdön hetki on tällainen! Onneksi lento lähtee vasta illalla , niin sain nukkua kunnon yöunet ja kerkeän panikoida vielä tämän päivää. Yritän kirjoitella sieltä reissun päältäkin kuulumisia, mut saa nähdä jaksanko rueta kuvien kanssa sähläämään, vaikka ne varmaan ois just kaikkein kivoimpia. 

perjantai 10. helmikuuta 2012

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on...

Auf dem Aasee!
Nyt alkaa olla reissu jo niin lähellä, että viimeisten päivien odottaminen on ihan tuskaa. Onneksi tässä on tullut kehitettyä kaikkea tekemistä ajatusteni harhauttamiseksi. Keskiviikkona oli yhden kaverini syntymäpäivä, joten juhlistimme sitä päivällä käymällä mensassa syömässä (kuin erikoista!), jonka jälkeen mentiin Aaseen jäälle kävelemään. Täällä on siis ollu pakkasia jo niin pitkään, että Aasee on jäätynyt ja siellä ois ihan sikahyvä jää luistella, mut harmikseni mulla ei ole luistimia täällä.

Sen jälkeen käytiin juomassa synttärikahvit paín&gâteau:ssa, mun uudessa lempikahvilassa täällä Münsterissä. Pakotan kaikki mun luo tulevat vieraat käymään tuolla mun kanssa, et saan taas sitä hyvää kahvia.
 llalla lähdettiin käymään vielä syttäricocktaileilla, koska ne on niin halpoja Suomeen verrattuna, et muiden Suomeen palaavien vaihtareiden piti saada vielä viimeinen ilo irti näistä. Jos tuota hintaa nyt katsoo, niin ei voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE, sedulat! :D Long island ice tea, 0,5 litraa, 4,50€. Nice. Cavete, toi paikka missä käytiin, on Münsterin vanhimpia opiskelijakapakoita ja todella tunnelmallinen. Lisäksi sieltä saa perinteistä saksalaista ruokaakin, joten tulevat vieraani saattavat päätyä käymään täälläkin.


Cocktail ja sen kaverit
Perjantaille me oltiin suunniteltu ihan random excursiota jonnekin päin Nordrhein-Westfalenia, koska haluttiin ottaa kaikki irti siitäkin ilmaisesta huvista. Meidän ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Gelsenkirchen, tuo Schalken kotikaupunki. Oltiin mielestämme sovittu treffit asemalle Teemu Pukin kanssa, että se ois voinu näyttää vähän kaupunkia, mutta eipä jäbää näkynyt. Ei jaksettu sit edes lähteä fiilistelemään sinne Veltins-Areenalle vaan tyydyttiin kiertelemään kaupungilla melko nopeasti. Gelsen ei nyt varsinaisesti vienyt mun sydäntä, vaan se oli sellainen aika peruskaupunki.

Gelsenkirchenistä jatkettiin S-Bahnilla Essenin puolelle Zollvereinin vanhaan hiilikaivokseen, joka on nykyään otettu UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalle. Zollverein oli aikoinaan Euroopan suurin hiilikaivos ja ehkä juuri sen Bauhaus-tyylisten rakennusten takia sitä kutsutaan maailman kauneimmaksi hiilikaivokseksi. Niin kaunis kuin hiilikaivos nyt voi olla.


Nykyään Zollvereinin tilat ovat uusiokäytössä ja sieltä löytyy muun muassa Ruhr-museo, Designmuseo, näyttelyitä ja taidepajoja. Me skipattiin suosiolla noi museot tällä kertaa ja käytiin vain katsomassa maisemia kaivoksen 45 metriä korkealta Panorama-tasanteelta.Tuolta muuten huomasi erittäin hyvin, miten lähekkäin nämä suuret teollisuuskaupungit ovat tuolla Ruhrin alueella, sen verran tehtaanpiippuja nimittäin piirtyi horisonttiin. 
Zollverein oli kyllä ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka se ei varmaan yleistä mielikuvaa kaivoksesta vastaakaan. Missään ei nimittäin ollut kaivoksia. Pitäisi ehkä ottaa selvää, että millä menetelmillä sitä kivihiiltä oikein louhitaan. Mutta kaivoksen alue oli kyllä silti käsittämättömän laaja ja rakennukset kunnioitettavan kokoisia. Sisätilat oli myös otettu todella onnistuneesti museo- ja muuhun käyttöön.

Kun oltiin mielestämme nähty tarpeeksi hiilikaivosta, niin me otettiin ratikka Esseniin ja mentiin syömään ennen kotimatkaa. Tässä vois nyt heittää saksantaitoisille vähän "hyvää" läppää.. essen in Essen ja niin edelleen. Essen on muuten Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja keskusta kauppa-alue oli todella suuri. Essenkään ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta voitti kyllä Gelsenkirchenin. Shoppailemaan ei tällä reissulla oltu tultu, joten ruokailun jälkeen otettiin seuraava juna Münsteriin.


Ja nyt näitä bileitä näyttäis riittävän. Tänään on pakko lähteä sanomaan vielä heiheit muille vaihtareille tuonne Münsterin Kuntotielle, Boeselagerstraßelle. Mutta täytynee ottaa iisisti, koska eilisen cocktailit painaa vielä vähän ja huomenna ois überbileet saksalaisten kanssa. Jeejee! Tää viikko on kyllä erikoisen vilkas tämän juhlinnan suhteen, että en mä normaalisti näin alkkis ole.

tiistai 7. helmikuuta 2012

I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln

Tulihan nyt varmasti selväksi, että tykkäsin Kölnistä? :D Elikkäs, Saksan valloitus jatkui viime viikonloppuna, kun käytiin Allun kanssa pyörähtämässä ko. kaupungissa. Koska semesterticketillä saa siis ajella ilmaiseksi julkisilla tämän osavaltion (Nordrhein-Westfalen) alueella, niin pitäähän sitä nyt käyttää hyödyksi. Tosin tämän reissun pääasiallinen syy oli Shinedownin keikka ja Kölniin olisi tullut mentyä joka tapauksessa, mutta eipä se kyllä haitaksikaan ollut, että sai matkat ilmaiseksi.

Galaksit räjähti heti saavuttuamme

Ihana pikkukatu vanhassa kaupungissa.

Ei Kölnin tuomiokirkko


Saksassakin on ollut nyt viikon tai kaksi (ei enää muista) "todella" kylmät ilmat. Kölnissäkin oli suhteellisen jäätävä meininki noin ilman puolesta. Muuten ihastuin kyllä kaupunkiin ihan kybällä ja tänne pitää tulla vielä kesällä uudestaan, kun on aikaa. Ja ensi vuonna, jos koulu antaa periksi, suuntaan todellakin viettämään karnevaaleja Kölniin. 

Köln eli kavereitten kesken "Kölle", kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on jo ihan eri mittakaavassa kuin Münster. Kölnissä asukkaitakin on yli miljoona ja kaupunki näytti jatkuvan niin kauas kuin silmä kantoi, olematta samalla niin ahdistavan iso kuin esimerkiksi Berliini. 

Mulla kävi sinänsä hyvä tuuri, että yksi mun saksalaisista kavereista on kotoisin Kölnistä ja pystyin kyselemään paikalliselta kaikkia vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Taidettiinkin sitten Allun kanssa tsekata kaikki nämä suositukset, vaikka me edettiinkin todella rennolla aikataululla. Mutta tässä tulee nyt pari kohdetta ja vinkkiä minne mennä, jos lähtee Kölniin reissaamaan. 

1. Kölnin tuomiokirkko

 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kölnin tuomiokirkko on yksi Saksan vierailluimmista turistikohteista. Kirkkoa ei voi oikein mitenkään missata, jos Kölniin sattuu tulemaan junalla, koska se on aivan radan varressa ja Hauptbahnhofilta ulos astuessa kohoaa kirkko heti silmien edessä. 

Mikä onni, että tällainen ilmestys on säilynyt ilman pahempia vaurioita toisesta maailmansodasta! Kirkon torneihin olisi päässyt kiipeämään ylös muutaman euron hintaan, mutta tajuttiin vähän liian myöhään, että kaupungin maisemia olisi päässyt ihailemaan parhaiten tuolta. No, jäipähän jotain tehtävää sille ensi kerrallekin!



Turistit isolla kirkolla



Liikennevalofetissin ohella (ks. Saksan polkupyöräpääkaupunki-postaus) tykkään mm. rautatieasemista.



Lauantai-iltaa Köllen keskustassa. Kauppoja riitti!

Huomaa jätskitötterö katolla!

2. Suklaamuseo

Suklaalähde
Köln on myös varsinainen museokaupunki 30 museonsa kera. Tarjontaa olisi ollut viini-, sinappi-, urheilu- ja olympiamuseosta lähtien, mutta me valittiin kohteeksi suklaamuseo, jonne pääsi opiskelijakortilla suht huokeaan 5€ hintaan sisälle. En tiedä miksi minä eksyn aina jonnekin museoihin, vaikka en ole yhtään mikään museoihminen. No mutta, täällä näin kaikkia suklaisia asioita ja päästiin maistelemaankin Lindtin suklaata. Kuvasarja suklaan syönnistä on kuitenkin niin tragikoominen, että jätän ne otokset suosiolla julkaisematta.
 Koska me oltiin ihan jäässä about puolen kilometrin kävelymatkan jälkeen tuonne museoon saapuessamme, niin me käytiin sitten kiertelyn lopuksi juomassa kuumat kaakaot museon kahvilassa. Siinä tulikin sunnuntain ensimmäinen alkoholiannos klo. kahdentoista kieppeillä, sillä tuossa "Asteekkien henki"-nimisessä kaakaossa oli muun muassa tequilaa ja rommia. Allu otti jonkin alkoholillisen appelsiinikaakaon. Pisti vähän naurattamaan, kun ekat hörpyt otettuamme taisimme sanoa yhteen ääneen: "Aika tujua.." kivojen pikku ilmeiden kera.


Suomi komeilee 1. sijalla suklaan kulutuksessa



3. Hohenzollernbrücke & Liebeschlösser

 Next stop! Hohenzollernbrücke eli rautatiesilta löytyy yllättäen ihan tuomiokirkon takaa, aseman vierestä. Tältä silta näytti toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyään junalla kyllä pääsee taas!
Oikeastaan syy miksi halusin käväistä Hohenzollernbrückellä oli "rakkauslukot", joita löytyy silloista jopa meiltä Rovaniemeltä. Tämä silta oli vaan tässä suhteessa vähän eri sarjassa kuin Rollon rautatiesilta, sillä Hohenzollernilta löytyy 24 000 lukkoa! M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä! Tässä taas kerran vierailemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen kohde. Meidän piti Allun kanssa ostaa oma lukko Yang & Yangille, mutta kaupat kun ovat sunnuntaisin kiinni Saksassa, niin jäi tämä mahti-idea toteuttamatta.
Tuo "lemmen lukko" perinne on lähtöisin Italiasta Ponte Milvion sillalta ja jutun ideana on yksinkertaisesti se, että pariskunnat kiinnittävät lukon, johon on kaiverrettu heidän nimensä ja heittävät avaimet jokeen. Tämä symboloi ikuista rakkautta. Olin lukevinani, että esim. Berliinissä lukot oli jouduttu poistamaan joltain sillalta, koska sillan rakenteet eivät olisi kestäneet lukkojen tuomaa lisäpainoa. Myös Kölnissä Deutsche Bahn oli uhannut poistaa lukot, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vielä paikallaan. Hyvä niin, ihana paikka..:)



4. Bierhaus Früh

Kuten minua oli jo etukäteen valistettu, on Kölnin alueella oma oluensa, Kölsch. Allun ja minun ammattimainen mielipide tästä ölpästä kuului näin "vetisempää, ei niin paljon hiilihappoja, helposti juotavaa". Täytyy myöntää, että itse tykkään ehkä Kölschistä enemmän kuin "tavan" oluesta. Kölschiäkin on olemassa montaa sorttia ja kerkesimme tällä reissulla maistella ehkä viittä niistä.
Se kaikkein tunnetuin merkki on kuitenkin Früh, jonka oma Bierhaus löytyy aivan tuomiokirkon läheisyydestä. Olisimme varmaan jättäneet käymättä Frühissä, jos emme olisi törmänneet sattumalta kaupungilla Frühin tarjoilijaan, joka suositteli piipahtamaan siellä oluella. Samainen tarjoilija sitten kertoili meille vähän saksalaisesta olutkulttuurista ja oluen valmistuksesta ja nyt ollaan taas vähän viisaampia!

Bierhaus Früh
Ja Kölnin yöelämä... Se jäi nyt kyllä harmi vaan tsekkaamatta sen perusteellisemmin, koska lauantaina me pyörittiin ilta keskustan alueella ja sitten etsittiin jotain ruokapaikkaa pari tuntia ja päädyttiin lopulta hostellin viereiseen Kebabiin dönerille. Mutta paikallinen kaverini suositteli piipahtamaan vanhan kaupungin pubeissa eli Kneipeissa ja klubeista hän suositteli "Werkstattia", "Undergroundia" ja "Live Music Hallia". 
Live Music Hall tuli katsastettua, koska se keikka oli siellä. Mun mielestä toi mesta oli hyvin hämyisessä paikassa ja vähän hämyisen näköinenkin. Siellä oli jonkinlainen takapiha-fiilis, mutta ihan asiallista ja toimi mun makuun!
Olen huono bloggari, koska en ottanut kuvia paikasta ulkoa päin, mutta keikkakuvaa kyllä löytyy. Harmi vaan, että kaikista niistä kuvista varmaan puolet on tärähtäneitä tai muuten vaan epäselviä. Joskus kaduttaa, että en kerralla ostanut järkkäriä.

Ja sitten asiaan eli keikkaan! Oltiin Allun kanssa simapäissämme asiallisesti myöhästymässä keikalta, koska jäimme suustamme kiinni samassa hostellissa majailevan berliiniläistytön kanssa ja nousimme vielä ensin väärään metroon, mutta oikeastaan saavuimme perille kreivin aikaan, koska lämppäribändi Halestorm aloitti ehkä 10 minuutin päästä meidän saavuttua pelipaikoille. 
 Halestorm veti ihan asiallisen (kaikki on näköjään nyt asiallista)  keikan, vaikka en sitten koskaan perehtynytkään bändin tuotantoon kuten kolme kuukautta sitten uhosin tekeväni. Mut hyvä ääni sillä laulajamuikkelilla ja oikea meininki!
Ihana Brent Smith!
Shinedown aloitti joskus kybän pintaan soittamisen ja soittikin varmaan 1,5-2 tuntia, en yhtään tiedä kuinka pitkään tarkalleen, ei tullut nimittäin kelloa katsottua! Mun yllätyksekseni keikka oli loppuunmyyty, mutta olihan se hallikin sitten täynnä. Pojat soittivat hyvää settiä ja etenkin akustinen versio Lynyrd Skynyrdin "Simple Manista" saa multa erityismaininnan. On nimittäin mun mielestä parempi kuin alkuperäinen.
 Me jäätiin Allun kaa vielä kaipaamaan "Call me"-biisiä, mut saatiin sen sijaan Body Pumpin haukkabiisi "Diamond Eyes". Mun oli pakko kysyä siinä keikan aikana vieressä olleelta miekkoselta, et mitä vastaavaa saksalaiset huutaa, kun Suomessa huudetaan "We want more!" tai kuten Rollossa (ja Savossa..) "Lissee! Lissee!". Vastaus kuuluu "Zugabe!". Nyt tiedätte tekin..!
Kokonaisuudessaan ihan mielettömän kiva reissu ja kuten oon ehkä tuhat kertaa sanonut, niin Kölniin pitää vielä palata! Yövyttiin muuten sellaisessa hostellissa kuin The Black Sheep Hostel, joka oli lyhyen ja todella yksinkertaisen metromatkan päässä rautatieasemalta. Yö 8-hengen dormissa maksoi 18,50€ per nuppi ja siihen kuului vielä pieni aamupala, jolla ainakin me päästiin ihan kivasti liikenteeseen.Siisti ja rauhallinen mesta. Ainoasta äksönistä vastasivat itävaltalaiset pojat, jotka olivat lauantai-iltana juhlimassa ja joiden itävallan saksasta sai hädin tuskin selvää.

Tuli ihan maratonpostaus, mut koettakaa kestää. Tässä kohta puolen vuoden bloggerin käytön jälkeen tajusin tänään poiketa tuosta HTML-koodin muokkauskentästä ja pystyin jopa säätämään kuvien kokoa, paikkaa ja kuvatekstejä. Wuhuu, hyvä minä! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Das größte Dorf ist Düsseldorf!

Tuli perjantaina otettua siis uusinta äänestysexcursiosta Düsseldorfiin, niin ajattelin tässä nyt jakaa teille vähän maisemaa Düsselistä, missä on tullut jo vierailtua useampaan otteeseen, mutta mitä en ole vielä täällä blogin puolella oikein jakanut. Osa kuvista on otettu jo viime vuoden puolella, mutta perjantainakin oli oikein aurinkoinen päivä eikä voinut oikein muuta tehdä kuin hymyillä, kun sää sai niin hyvälle tuulelle! Siellä oli kevättä ilmassa ihan ilmiselvästi!


Düsseldorf sijaitsee Reinin varrella, jonka rannassa kulkee tuollainen kävelykatu. Reiniä pitkin kulkee vaikka minkä näköistä laivaa ja proomua ja mutkittelevaa jokea pääsi mukavasti katsomaan tuolta takaa näkyvästä 240 metriä korkeasta Rheinturm TV-tornista. Torniin pääsi huipulle suht edulliseen 3-4€ hintaan, en enää ihan tarkkaan muista, mut sinänsä ihan hauska paikka käydä, jos Düsseldorfiin eksyy.



Düsseldorfin vanha kaupunki oli suht idyllinen paikka ja siellä oli ihania pikkuputiikkeja, joissa ei tosin tullut näillä reissuilla sen enempää kierreltyä, kun ei shoppailumielessä tuolla ole tullut käytyä. Kaupungin tunnetuin shoppailukatu Königstraße tuli kyllä tsekattua, mutta liikkeiden hintaluokka oli ehkä opiskelijabudjetille hieman hintava. Sieltä löytyy siis Guccit, Diorit ja kumppanit. Kuulin Victoria Beckhaminkin shoppailleen tällä kadulla, jos tämä tieto nyt jotakuta hirveästi kiinnostaa..:D



Iiris oli kaupungintuntemuskurssillaan saanut tietää Kiefernstraßesta, joka 80-luvulla oli ollut pahamainen ja vaarallinen punkkareiden ja vaihtoehtoisten elämäntapojen katu. Tuon kadun talot on maalattu kaikkialta hienoilla graffiteilla ja seinämaalauksilla. Tänä päivänä katu on ihan turvallinen paikka käydä, kun 80-luvulla taloksi asettuneet punkkarit ovat varttuneet tavallisiksi työssäkäyviksi. Jotenkin siellä oli kuitenkin todella rento meininki. Meille moikattiin kadulla ja yhden talon ikkunasta pauhasi rokki niin, että kadulla oli meininkiä tavallisesta keskipäivästä huolimatta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä, jos etsii kohdetta, joka ei välttämättä kaikista matkaoppaista löydy. Huikea!










Sellainen paikka siis Kiefernstraße ja Düsseldorf! Munhan piti laittaa nyt kuulumisia Kölnistä, mut tää Düsselin postaus oli jo valmiiksi kirjoitettuna ja sain tänään loput kuvat, niin iskinpä tämän ensin. Mutta Kölnistä on siis selvitty ja hauskaa oli! Voin vielä nopsaan kertoa Kölnin ja Düsseldorfin Suomi-Ruotsi-tyylisestä suhteesta. Kölniläiset siis vihaavat Düsseldorfilaisia ja Düsseldorfilaiset Kölniläisiä. En tiedä mistä historiasta tämä kumpuaa, mutta nämä molemmat suurkaupungit ovat lähekkäin Reinin varrella ja molemmissa järjestetään suuret karnevaalit nyt helmikuussa. Kölnissä karnevaaleissa huudetaan "Alaaf!" ja Düsselissä "Helau!". Kölnissä juodaan Kölschiä ja Düsselissä Alt(bier)ia. Düsselin maamerkki on Tv-torni ja Kölnin tuomiokirkko. Missaan harmikseni tänä vuonna kaikki karnevaalit, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Sain juuri syyn tulla vierailulle tänne ensi vuonna..:)

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ohi on! - Es ist vorbei!

YAY! Nyt ois sitten talvilukukausi Münsterissä paketissa. Sanotaanko, että olen tyytyväinen kaiken kaikkiaan, olisi tähän voinut ehkä yhden kurssin vielä ottaa, koska vapaa-aikaa oli aika paljon, mut eikö vaihdossa pidä ollakin?! :D Tein siis tässä loppuhuipennukseksi kielikurssin kokeen ja kolme oikiksen tenttiä.

Tenttikäytäntö on aika samanlainen täällä kuin Suomessa. Ilmoittaudut paikallisessa WebOodissa eli WILMAssa kokeisiin, tulostat vaihtokoordinaattorin mailiin lähettämän Deckblattin ja menet tenttimään kokeen Deckblattin kanssa, jonka saat takaisin todistukseksi ("Scheine") suoritetusta kurssista, kun proffa on tarkastanut kokeet ja antanut arvosanat. Kaikki kokeet, joissa minä kävin, kestivät 2-3 tuntia eli Suomen oikikseen verrattuna ne olivat suht lyhyitä. Tenttikysymykset olivat nyt vähän kurssista riippuen lyhyesti vastattavia kysymyksiä, monivalintaa, TRUE/FALSE-väittämiä, oikeustapauksia ja pikkuesseitä. Aika monipuolisesti siis.

Nyt tässä olisi vielä kaksi viikkoa laatuaikaa Saksassa, jonka jälkeen hyppään Thaimaan koneeseen ja suuntaan Bangkokiin Marin ja Annan seuraksi reissaamaan huhtikuun alkuun saakka. Toitotan tätä nyt varmaan joka tuutista, mut olen niin innoissani, että en vaan pääse siitä yli. Lauantaina kuitenkin sitä ennen on edessä reissu Kölniin Alinan kanssa, kun Shinedown nousee Live Music Hallin lauteille! Ollaan pari päivää Kölnissä ja turisteillaan kaupunkia ristiin rastiin, joten seuraavat uutiset on odotettavissa siis Kölnistä ensi viikolla.