Näytetään tekstit, joissa on tunniste Köln. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Köln. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. helmikuuta 2017

The 5th season

Siinä missä Suomessa on viime päivinä itketty menetettyjen kultamitalien perään ja nautittu laskiaispullia, Saksassa on startattu "viidennen vuodenajan" eli karnevaalien loppuhuipennukseen. Aikoinaan ennen Saksan vaihtoani minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että Saksassa ylipäätään vietetään karnevaaleja ja vasta viime päivinä olen herännyt kunnolla siihen, että millaisessa mittakaavassa tämä kaikki oikein vielä tapahtuu! Saksalaiset rakastavat karnevaalejaan, jolloin lapsilla on koulusta vapaata ja karnevaalirieha hiipii työpaikoillekin. Karnevaalit eivät ole vain lasten ja nuorten juhla, vaan osallistujia on vauvasta vaariin. Voisinpa jopa väittää, että se hieman vanhempi karnevaaliväki ottaa tästä juhlasta kaikkein eniten irti.

Saksassa karnevaalikausi julistetaan virallisesti alkaneeksi jo edellisen vuoden marraskuussa, tarkemmin ottaen 11.11. kello 11:11, jonka jälkeen karnevaalien juhlinta pikkuhiljaa huipentuu tuhkakeskiviikkoa edeltävän maanantain karnevaalikulkueeseen. Adventin- ja joulunajan jälkeen karnevaaliväki ja siitä koostuvat komiteat ja yhdistykset pitävät tapaamisiaan, joissa lauletaan karnevaalilauluja, näytellään ja pidetään puheita. Reininlaakson alueella suurimmat karnevaalikaupungit ovat Köln, Düsseldorf, Frankfurt ja Mainz, joista Kölniä voitaneen pitää alkuperäisenä ja vanhimpana karnevaalikaupunkina.


Kuten Suomessakin laskeudutaan laskiaisena pääsiäistä edeltävään pastoon (ainakin noin ajatuksen tasolla), ovat karnevaalitkin saaneet alkunsa paastoaikaa edeltävästä ilottelusta runsaan ruoan ja juoman sekä laulun ja tanssin merkeissä. Karnevaaliviikolla kaupungin kaduilla vilisee mitä eriskummallisempaa väkeä aina leijonista krokotiileihin ja top gun -piloteista nunniin. Cowboyt ja intiaanit tuntuvat myös olevan karnevaalipukeutumisen kestosuosikkeja. Omat suosikkini tämän vuoden pukuloistosta lienevät viiden pesukoneen kopla, johon törmäsimme Kölnissä sekä hienosti toteutetut noidat Düsseldorfissa Altweiberina.

Saksassa tuhkakeskiviikkoa edeltävä torstai eli Altweiber tai Weiberfastnacht aloittaa karnevaaliviikon juhlinnan Reininmaan kaupunkien kaduilla. Aina vuoteen 1824 saakka karnevaalien juhlinta oli yksinomaan miesten oikeus, kunnes Bonnin Beuelin kaupunginosan pesulan naistyöntekijät päättivät muuttaa asioiden laidan. Tästä lähtien Altweiberina naiset valtaavat kaupungintalon kello 11:11 ja vallankaappauksen symbolina pormestari luovuttaa kaupungintalon avaimet naisille. Varsinkin kravattia pitävät miehet saavat pitää Altweiberina varansa, sillä osoituksena mahdistaan kaupungilla juhlivat naiset leikkaavat miehiltä kravatit.


Juhlinta mitä innovatiivisimmissa asuissa jatkuu läpi viikonlopun baareissa ja kaduilla eikä juhlaväkeä, kovaa musiikkia ja karnevaalilauluja pääse pakoon kaupungilla liikkuessa. Karnevaaliviikon aikana kotibileitä tuntuu olevan musiikin pauhusta päätellen vähän siellä sun täällä ja baareihin jonotetaan jo kello 12 lähtien. Lähestulkoon joka toisella vastaantulijalla on kädessään olutpullo tai kuohuviinilasi, ja kaupungilla kävellessä saa katsoa eteensä, ettei astu maassa lojuviin pieniin snapsipulloihin. Humalahakuinen juominen ei siis näytä olevan ainoastaan suomalaisten pahe.

Ennen varsinaista karnevaalikulkuetta kaupunginosat suuremmissa kaupungeissa järjestävät omat kulkueensa, joiden parhaat karnevaalivaunut pääsevät osallistumaan Rosenmontagin karnevaalien huipentumaan, suureen karnevaalikulkueeseen. Tuhkakeskiviikkoa edeltävänä maanantaina (eli tänään!), Rosenmontagina, jalkaisin kulkevista pukeutuneista karnevaaliryhmistä, traktorien vetämistä, koristelluista vaunuista ja autoista koostuvat karnevaalikulkueet, Rosenmontagszugit, kulkevat läpi kaupunkien. Satumaisten pukujen lisäksi karnevaalit ovat lasten mieleen etenkin, koska kulkueiden vaunuista karnevaaliväki heittää reittien varrella juhliville katsojille karamelleja, kukkia ja pieniä pehmoleluja. Karamelleja saadakseen katsojat huutavat "Kamelle, Kamelle!" sekä kaupungista riippuen karnevaalitervehdystä "Alaaf!" tai "Helau!". Itse Rosenmontagszug muistuttaa kovin suomalaista penkkariperinnettä sillä erotuksella, että karnevaaleilla myös katselijat ovat pukeutuneet ja juhlivat mukana.


Koska Suomessa voi olla vaikea uskoa minkä mittakaavan tapahtumasta karnevaaleissa on kyse, laitan tähän loppuun vähän lukuja Kölnin karnevaaleista, joilla itsekin kävin juhlimassa Rosenmontagszugia vuonna 2012. Rosenmontagin seitsemän kilometrin mittainen karnevaalikulkue marssii läpi Kölnin kaupungin neljän tunnin ajan. Kulkueeseen osallistui tänä vuonna 12 000 vapaaehtoista esiintyjää ja yli 120 orkesteria. Kulkueen aikana he jakoivat katsojille 300 tonnia karamellejä, 700 000 suklaalevyä ja 300 000 pientä kukkakimppua sekä poskisuudelmia. Katsojia reitin varrelle odotettiin etukäteen noin 1,2 miljoonaa.

Että sellainen hulabaloo -päivä täällä Saksassa tänään! Postauksen kuvat ovat Düsseldorfin raatihuoneelta naisten "vallankaappauksesta" Altweiberina sekä Münsterin Rosenmontagszugista. Täytyy sanoa, että vaikka itse en mikään kova karnevaalifani olekaan, hiipi Münsterin junaa tänään seuratessa mieleeni ajatus, että josko sitä ensi vuonna sitten kuitenkin lähtisi itsekin mukaan...

Alaaf! Helau!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kölnin valot - Kölner Lichter

Hejssan vaan pitkästä aikaa! Mulla on ollu tässä kunnon blogikuolema, koska a.) meneillään on tenttiviikot, mikä on vienyt vapaa-aikani ja b.) en ole tehnyt mitään kummempaa kertomisen arvoista. Asia, josta olen viime aikoina eniten ollut täpinöissäni oli Kuala Lumpurista ostamani thaikeittokirjan yhden reseptin testaaminen (pineapple-chicken curry), joka vei mut hetkeksi takaisin Ko Mukin palmujen alle. Ai että mä rakastan sitä paikallista ruokaa! Pienen koti-ikävän lisäksi olen potenut kaipuuta kyseisen saaren rannoille. Huippupaikka!

Mutta asiaan! Mun elämässä vihdoin tapahtui jotain, kun mun synttärilahjaksi luvattu reissu Kölniin katsomaan Kölner Lichter-tapahtumaa vihdoin koitti. Kölner Lichter on siis tuollainen ilmaistapahtuma Kölnissä Reinin varrella, jossa pimeän tullen valaistut jokilaivat ajavat kulkueena kaupungin halki ja sen jälkeen oli vuorossa massiivinen ilotulitus. Kaduilla ja joen varrella oli muutenkin häppeninkiä, musiikkia ja kaiken maailman kojuja (mm. Kölschiä!).

Semesterticketillähän pääsi taas ilmaiseksi ajelemaan Kölniin ja mentiin ensimmäiseksi maistelemaan vanhaan kaupunkiin paikallista ylpeyttä, Kölschiä (eli kölniläistä olutta). Kölsch on maultaan vähän miedompaa kuin tavan pilsner täällä, joten monet sanovatkin sitä "Frauenbieriksi" eli naisten olueksi. Toi kyllä ehkä pitää paikkansa ainakin mun suhteen, koska tykkään siitä enemmän kuin normioluesta.. Hahha, en ole siis poikkeus sääntöön. Ben heitti läppää, et uskallatko mennä tilaamaan "Altia" eli Altbieriä, joka on taas Düsseldorfin nimikkojuoma. En uskaltanut. Tarjoilija ois varmaanlyöny mua tarjottimella.

Ilta hämärtyy... enää kaksi tuntia venattavaa..
Ja sitten se alkoi!
Me mentiin seitsemän maissa varaamaan paikat ja odottamaan illan show'ta Reinin rantaan. Vaikka alussa mietinkin, että onko tämä nyt oikeasti sen arvoista, että istut neljä tuntia jossain kadulla ja venailet tekemättä oikein kummoisemmin mitään, niin voin kyllä sanoa, että kannatti! Kymmenen aikoihin illalla alkoi tapahtua, kun ensimmäiseksi jokilaivat risteilivät ohitse pienten ilotulitusten saatteessa. Hilpeyttä minussa herätti ainakin M/S Düsseldorf-niminen paatti, joka sai kölniläisiltä buuauskonsertin. Läppä näitten kotiseuturakkauden kanssa! 

Itse varsinainen ilotulitus alkoi 23.30. ja kesti puoli tuntia! Meillä oli aivan aitiopaikat katsoa koko puolen tunnin show. Voin kyllä sanoa, että kaikki muut näkemäni ilotulitukset kalpenee tämän rinnalla ja voi olla, että en koskaan tule näkemäänkään parempaa. Monta kertaa luulin sen jo loppuvan, mutta se vain jatkui ja jatkui. Tietenkin musiikin kera, mikä teki elämyksestä vielä täydellisemmän. Nämä mun saksalaiset olisivat nyt tulossa vierailemaan Suomeen uudeksi vuodeksi ja naurettiin yhdessä, että ei mitään paineita UV-ohjelman suhteen, koska tuskin on tämän ilotulituksen voittanutta. True that! :D 


Paikan päältä sai ilmaiseksi tähtisadetikkuja, joilla sitten tervehdittiin jokilaivoja niiden saapuessa ja polteltiin muutenkin pitkin iltaa. Fiilis ja meininki oli tuolla todella rento, kun kaikki lauloivat mukana, vilkuttivat laivoille ja taputtivat ilotulituksille. Mun ilotulituskuvat on nyt taas todella laadukasta kamaa, että pahoittelut niistä. Mutta löysin youtubesta jo videon lauantai-illalta, joten ehkä siitä saa enemmän käsitystä miten näyttävä koko touhu onkaan. Taustalla näkyy vielä kivasti Kölnin tuomiokirkko, kun oikein tarkasti katsotte.



Oli vielä huippua, että ilotulituksen loputtua lähtiessämme kävelemään rautatieasemaa kohti, soi tämä Kölnin jalkapallojoukkueen hymni "Mer stonn zo dir FC Kölle" eli hochdeutschiksi "Wir stehen zu dir FC Köln". Sen lisäksi että kölsch on olutta, se on myös Kölnin alueen murre ja tää biisi on laulettu kölschiksi. Kun tarkkaan kuuntelee niin kyllä siitä jotakin tajuaa (itsehän osaan sanat kohta ulkoa :D) 

Kuitenkin, kaikki tyypit alkoivat laulaa tätä yhteen ääneen ja koska itsekin osasin sanat, ulkomaalaisena vielä, tuli sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon. Hyvä mesta tuo Köln, I like. Jos mä joskus opin puhumaan saksaa suhteellisen vaivattomasti, niin otan missioksi oppia kölschiä. Kielet on vaan niin hieno juttu, ei sille voi mitään. (Lähdettiin muuten 00:49 junalla kohti Münsteriä ja olin kotona kivasti neljän aikaan yöllä. Terveellinen unirytmi taas vaihteen vuoksi.)

Mietin tässä yksi päivä, että kiitos Suomen mahtavan koulujärjestelmän, mulla on mahdollisuus olla ja kommunikoida näiden ihanien ihmisten kanssa täällä. Niin samanlaisia kuin me kaikki ihmiset loppujen lopuksi ollaankaan, kieli voi erottaa meidät niin pahasti, että tuota ei ehkä tajuakaan. Vähän niin kuin meikä Venäjällä, kun ei mitään hajua mitä missäkin lukee ja mitä kukakin sanoo, kun ne ei siellä puhu englantia. :D Mut mulla on täällä jopa kaksi kieltä, joilla kommunikoida näiden kanssa ja ette tiedäkään miten iloiseksi se tekee mut!

Tässä vielä se FC Kölnin hymni kölschiksi. Nyt mun pitäis ehkä palata mun tapahtumarikkaaseen elämään eurooppaoikeuden matskujen pariin. Huomenna ois kielisertifikaatin suullinen koe ja keskiviikkona eurooppaoikeuden tentti. Dann ist es vorbei! Sit on ERASMUS virallisilta osiltaan ohi. Jee ja nyyhkis.

tiistai 7. helmikuuta 2012

I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln

Tulihan nyt varmasti selväksi, että tykkäsin Kölnistä? :D Elikkäs, Saksan valloitus jatkui viime viikonloppuna, kun käytiin Allun kanssa pyörähtämässä ko. kaupungissa. Koska semesterticketillä saa siis ajella ilmaiseksi julkisilla tämän osavaltion (Nordrhein-Westfalen) alueella, niin pitäähän sitä nyt käyttää hyödyksi. Tosin tämän reissun pääasiallinen syy oli Shinedownin keikka ja Kölniin olisi tullut mentyä joka tapauksessa, mutta eipä se kyllä haitaksikaan ollut, että sai matkat ilmaiseksi.

Galaksit räjähti heti saavuttuamme

Ihana pikkukatu vanhassa kaupungissa.

Ei Kölnin tuomiokirkko


Saksassakin on ollut nyt viikon tai kaksi (ei enää muista) "todella" kylmät ilmat. Kölnissäkin oli suhteellisen jäätävä meininki noin ilman puolesta. Muuten ihastuin kyllä kaupunkiin ihan kybällä ja tänne pitää tulla vielä kesällä uudestaan, kun on aikaa. Ja ensi vuonna, jos koulu antaa periksi, suuntaan todellakin viettämään karnevaaleja Kölniin. 

Köln eli kavereitten kesken "Kölle", kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on jo ihan eri mittakaavassa kuin Münster. Kölnissä asukkaitakin on yli miljoona ja kaupunki näytti jatkuvan niin kauas kuin silmä kantoi, olematta samalla niin ahdistavan iso kuin esimerkiksi Berliini. 

Mulla kävi sinänsä hyvä tuuri, että yksi mun saksalaisista kavereista on kotoisin Kölnistä ja pystyin kyselemään paikalliselta kaikkia vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Taidettiinkin sitten Allun kanssa tsekata kaikki nämä suositukset, vaikka me edettiinkin todella rennolla aikataululla. Mutta tässä tulee nyt pari kohdetta ja vinkkiä minne mennä, jos lähtee Kölniin reissaamaan. 

1. Kölnin tuomiokirkko

 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kölnin tuomiokirkko on yksi Saksan vierailluimmista turistikohteista. Kirkkoa ei voi oikein mitenkään missata, jos Kölniin sattuu tulemaan junalla, koska se on aivan radan varressa ja Hauptbahnhofilta ulos astuessa kohoaa kirkko heti silmien edessä. 

Mikä onni, että tällainen ilmestys on säilynyt ilman pahempia vaurioita toisesta maailmansodasta! Kirkon torneihin olisi päässyt kiipeämään ylös muutaman euron hintaan, mutta tajuttiin vähän liian myöhään, että kaupungin maisemia olisi päässyt ihailemaan parhaiten tuolta. No, jäipähän jotain tehtävää sille ensi kerrallekin!



Turistit isolla kirkolla



Liikennevalofetissin ohella (ks. Saksan polkupyöräpääkaupunki-postaus) tykkään mm. rautatieasemista.



Lauantai-iltaa Köllen keskustassa. Kauppoja riitti!

Huomaa jätskitötterö katolla!

2. Suklaamuseo

Suklaalähde
Köln on myös varsinainen museokaupunki 30 museonsa kera. Tarjontaa olisi ollut viini-, sinappi-, urheilu- ja olympiamuseosta lähtien, mutta me valittiin kohteeksi suklaamuseo, jonne pääsi opiskelijakortilla suht huokeaan 5€ hintaan sisälle. En tiedä miksi minä eksyn aina jonnekin museoihin, vaikka en ole yhtään mikään museoihminen. No mutta, täällä näin kaikkia suklaisia asioita ja päästiin maistelemaankin Lindtin suklaata. Kuvasarja suklaan syönnistä on kuitenkin niin tragikoominen, että jätän ne otokset suosiolla julkaisematta.
 Koska me oltiin ihan jäässä about puolen kilometrin kävelymatkan jälkeen tuonne museoon saapuessamme, niin me käytiin sitten kiertelyn lopuksi juomassa kuumat kaakaot museon kahvilassa. Siinä tulikin sunnuntain ensimmäinen alkoholiannos klo. kahdentoista kieppeillä, sillä tuossa "Asteekkien henki"-nimisessä kaakaossa oli muun muassa tequilaa ja rommia. Allu otti jonkin alkoholillisen appelsiinikaakaon. Pisti vähän naurattamaan, kun ekat hörpyt otettuamme taisimme sanoa yhteen ääneen: "Aika tujua.." kivojen pikku ilmeiden kera.


Suomi komeilee 1. sijalla suklaan kulutuksessa



3. Hohenzollernbrücke & Liebeschlösser

 Next stop! Hohenzollernbrücke eli rautatiesilta löytyy yllättäen ihan tuomiokirkon takaa, aseman vierestä. Tältä silta näytti toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyään junalla kyllä pääsee taas!
Oikeastaan syy miksi halusin käväistä Hohenzollernbrückellä oli "rakkauslukot", joita löytyy silloista jopa meiltä Rovaniemeltä. Tämä silta oli vaan tässä suhteessa vähän eri sarjassa kuin Rollon rautatiesilta, sillä Hohenzollernilta löytyy 24 000 lukkoa! M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä! Tässä taas kerran vierailemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen kohde. Meidän piti Allun kanssa ostaa oma lukko Yang & Yangille, mutta kaupat kun ovat sunnuntaisin kiinni Saksassa, niin jäi tämä mahti-idea toteuttamatta.
Tuo "lemmen lukko" perinne on lähtöisin Italiasta Ponte Milvion sillalta ja jutun ideana on yksinkertaisesti se, että pariskunnat kiinnittävät lukon, johon on kaiverrettu heidän nimensä ja heittävät avaimet jokeen. Tämä symboloi ikuista rakkautta. Olin lukevinani, että esim. Berliinissä lukot oli jouduttu poistamaan joltain sillalta, koska sillan rakenteet eivät olisi kestäneet lukkojen tuomaa lisäpainoa. Myös Kölnissä Deutsche Bahn oli uhannut poistaa lukot, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vielä paikallaan. Hyvä niin, ihana paikka..:)



4. Bierhaus Früh

Kuten minua oli jo etukäteen valistettu, on Kölnin alueella oma oluensa, Kölsch. Allun ja minun ammattimainen mielipide tästä ölpästä kuului näin "vetisempää, ei niin paljon hiilihappoja, helposti juotavaa". Täytyy myöntää, että itse tykkään ehkä Kölschistä enemmän kuin "tavan" oluesta. Kölschiäkin on olemassa montaa sorttia ja kerkesimme tällä reissulla maistella ehkä viittä niistä.
Se kaikkein tunnetuin merkki on kuitenkin Früh, jonka oma Bierhaus löytyy aivan tuomiokirkon läheisyydestä. Olisimme varmaan jättäneet käymättä Frühissä, jos emme olisi törmänneet sattumalta kaupungilla Frühin tarjoilijaan, joka suositteli piipahtamaan siellä oluella. Samainen tarjoilija sitten kertoili meille vähän saksalaisesta olutkulttuurista ja oluen valmistuksesta ja nyt ollaan taas vähän viisaampia!

Bierhaus Früh
Ja Kölnin yöelämä... Se jäi nyt kyllä harmi vaan tsekkaamatta sen perusteellisemmin, koska lauantaina me pyörittiin ilta keskustan alueella ja sitten etsittiin jotain ruokapaikkaa pari tuntia ja päädyttiin lopulta hostellin viereiseen Kebabiin dönerille. Mutta paikallinen kaverini suositteli piipahtamaan vanhan kaupungin pubeissa eli Kneipeissa ja klubeista hän suositteli "Werkstattia", "Undergroundia" ja "Live Music Hallia". 
Live Music Hall tuli katsastettua, koska se keikka oli siellä. Mun mielestä toi mesta oli hyvin hämyisessä paikassa ja vähän hämyisen näköinenkin. Siellä oli jonkinlainen takapiha-fiilis, mutta ihan asiallista ja toimi mun makuun!
Olen huono bloggari, koska en ottanut kuvia paikasta ulkoa päin, mutta keikkakuvaa kyllä löytyy. Harmi vaan, että kaikista niistä kuvista varmaan puolet on tärähtäneitä tai muuten vaan epäselviä. Joskus kaduttaa, että en kerralla ostanut järkkäriä.

Ja sitten asiaan eli keikkaan! Oltiin Allun kanssa simapäissämme asiallisesti myöhästymässä keikalta, koska jäimme suustamme kiinni samassa hostellissa majailevan berliiniläistytön kanssa ja nousimme vielä ensin väärään metroon, mutta oikeastaan saavuimme perille kreivin aikaan, koska lämppäribändi Halestorm aloitti ehkä 10 minuutin päästä meidän saavuttua pelipaikoille. 
 Halestorm veti ihan asiallisen (kaikki on näköjään nyt asiallista)  keikan, vaikka en sitten koskaan perehtynytkään bändin tuotantoon kuten kolme kuukautta sitten uhosin tekeväni. Mut hyvä ääni sillä laulajamuikkelilla ja oikea meininki!
Ihana Brent Smith!
Shinedown aloitti joskus kybän pintaan soittamisen ja soittikin varmaan 1,5-2 tuntia, en yhtään tiedä kuinka pitkään tarkalleen, ei tullut nimittäin kelloa katsottua! Mun yllätyksekseni keikka oli loppuunmyyty, mutta olihan se hallikin sitten täynnä. Pojat soittivat hyvää settiä ja etenkin akustinen versio Lynyrd Skynyrdin "Simple Manista" saa multa erityismaininnan. On nimittäin mun mielestä parempi kuin alkuperäinen.
 Me jäätiin Allun kaa vielä kaipaamaan "Call me"-biisiä, mut saatiin sen sijaan Body Pumpin haukkabiisi "Diamond Eyes". Mun oli pakko kysyä siinä keikan aikana vieressä olleelta miekkoselta, et mitä vastaavaa saksalaiset huutaa, kun Suomessa huudetaan "We want more!" tai kuten Rollossa (ja Savossa..) "Lissee! Lissee!". Vastaus kuuluu "Zugabe!". Nyt tiedätte tekin..!
Kokonaisuudessaan ihan mielettömän kiva reissu ja kuten oon ehkä tuhat kertaa sanonut, niin Kölniin pitää vielä palata! Yövyttiin muuten sellaisessa hostellissa kuin The Black Sheep Hostel, joka oli lyhyen ja todella yksinkertaisen metromatkan päässä rautatieasemalta. Yö 8-hengen dormissa maksoi 18,50€ per nuppi ja siihen kuului vielä pieni aamupala, jolla ainakin me päästiin ihan kivasti liikenteeseen.Siisti ja rauhallinen mesta. Ainoasta äksönistä vastasivat itävaltalaiset pojat, jotka olivat lauantai-iltana juhlimassa ja joiden itävallan saksasta sai hädin tuskin selvää.

Tuli ihan maratonpostaus, mut koettakaa kestää. Tässä kohta puolen vuoden bloggerin käytön jälkeen tajusin tänään poiketa tuosta HTML-koodin muokkauskentästä ja pystyin jopa säätämään kuvien kokoa, paikkaa ja kuvatekstejä. Wuhuu, hyvä minä! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.