keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Elämäni aakkoset

Saksassa ollaan päästy taas "lempivuodenaikaani" eli siihen, kun vettä tulee vaakatasossa ja kesän jälkeen tekisi mieli kääntää jälleen kämpän patterit täysille, mutta et voi, koska saksalaiset rakastavat kylmiä asuntoja, sähkön/kaasun/minkä tahansa, millä asuntoa nyt sitten lämmitetäänkin säästämistä ja koko talosta käännetään lämmöt päälle varmaan vasta joskus joulukuussa. Onneksi ei ole enää kuin viikko jäljellä tässä kämpässä, koska meillä kotona ei ole onneksi tällaista rajoitusta. Jos säät nyt jatkuvat tällaisina kuin ne ovat, tekee kyllä aika gutaa kääntää ensi viikonloppuna nokka kohti Balia! Hiekkarannat, auringonlaskut, riisiterassit, I'm coming! *sydänsilmähymiö* (Edit: teksti viikon takaa, joten tällä hetkellä ei sada, mutta kämppä on silti jääkylmä!)

Bongasin Viherjuuria -Heidin blogista "elämäni aakkoset" -haasteen, ja koska jäin sitä lukiessa miettimään omiani, ajattelin nyt jakaa ne teillekin, kun tällä säällä ei ole parempaakaan tekemistä kuin värjötellä peiton alla ja näpytellä tietokoneella. Onneksi teekupponen lämmittää!<3 Otin vapauden skipata kirjaimet, joista minulle ei tullut kertakaikkisen mitään tärkeää mieleen.

A niin kuin aamu

Olen aamuihmisiä. Pienenä ukin ja mummon luona yökylässä ollessa pyysin mummoani herättämään minut silloin, kun hänkin herää. Mummohan heräsi tietenkin joskus neljän aikaan yöllä, eikä hän koskaan raaskinut tulla minua ennen seitsemää herättämään. Tykkään aamuista, koska silloin päivä on vasta edessä ja mitä tahansa voi tapahtua. Aamulla olen myös tehokkaimmillani töissä, koska jostain syytä aika tuntuu matelevan aina lounaan jälkeen. Myös toiseksi pisimmän "parisuhteeni" eli pitkäaikaisen kämppikseni toinen nimi! 

B niin kuin Biffy Clyro

Skottibändi Biffy Clyro iski kerran lujaa enkä siitä iskusta ole vieläkään toipunut. Kaksi kertaa olen nämä ihanat skottimiehet nähnyt livenä ja koska vaan lähtisin uudestaan keikalle! Harvassa ovat ne bändit, joiden jokainen biisi vaan yksinkertaisesti kuulostaa näin harvinaisen hyvältä. Ensilevyt vaativat minultakin vielä hieman pureskelua, mutta kaikki Revolutions -albumista eteenpäin on puhdasta kultaa.

 C niin kuin curry

Vihreä curry, punainen curry, keltainen curry, panang curry, massaman curry - you name it! Rakastan Thaimaata ja thaimaalaista ruokaa. Olen käynyt reppureissaamassa Thaimaassa ja muualla Aasiassa kaksi kertaa ja paikallinen keittiö on yksi suurimmista nautinnoistani näillä reissuilla! Kannoin Thaimaan reissulta keittokirjan mukanani Suomeen ja myöhemmin Saksaan, jotta voin taikoa herkkuruokia myös kotona.

D niin kuin Düsseldorf

Düsseldorf on minulle tämänhetkisen väliaikaisen asuinpaikkani lisäksi portti maailmalle ja kotiin. Harmi vain, että Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka lentää Düsseldorfista suoraan Helsinkiin, joten lentolippujen hinnoissa on aina ilmaa. Frankfurtista pääsisi edullisemmin reissaamaan Suomessa.

E niin kuin esteettisyys

Menemättä sen syvemmin estetiikan filosofiaan, olen huomannut olevani hyvin esteettinen ihminen. Pidän visuaalisesti kauniista asioista. Minulle tuottaa esimerkiksi suurta iloa kävellä kauniissa kaupunginosassa ja katsella kauniita rakennuksia. Tykkään siitä, että kotona on siistiä ja harmonista. Kuten tiedetään kauneus on aina katsojan silmässä, mutta minulle se on myös asia, johon kiinnitän usein huomiota.

F niin kuin Fazer

Lasketaan tähän nyt mukaan karkit, sininen suklaa, Kluuvikadun kahvilan brunssi ja Jaffa -keksit. Ei tavitse mennä niinkään kauas kuin Saksaan huomatakseen, että kyllä siellä pohjoismaissa vaan tehdään maailman parhaat karkit. Saksan Haribot ja Katjekset kalpenevat Fasun ja muiden suomalaisten valmistajien herkkujen rinnalla. Jaffa -keksit tai niiden halpisversio ovat myös allekirjoittaneen quilty pleasure. Ja Fasun brunssi on tietty aina jees.

G niin kuin Grey

Eikä mikä tahansa Grey, vaan Lady Grey! Twiningsin Lady Grey eli maailman paras tee, jota en saa enää normiruokakaupasta kuten Suomessa, vaan jonka perässä pitää vaivautua aina Dortmundin English Shoppiin. Jos ajattelit Fifty Shades of Greytä, niin et ole vielä kuullut minua valittamassa miten huono tuo kirja, (siis se ensimmäinen, jonka puoliväliin pääsin) puhumattakaan elokuvasta, mielestäni on.

H niin kuin Helsinki

Jos asuisin Suomessa, niin asuisin Helsingissä. Neljän pohjoisessa vietetyn vuoden (ks. kirjain R) jälkeen Helsinki vei sydämen. Helsinki on kansainvälinen, sopivan iso, mutta kuitenkin sopivan pieni, virkeä ja kaunis. Haaveilen, että vielä joskus voisimme asua Helsingissä, vaikka edes eläkepäivillä.

I niin kuin isä

Vaikka olemme siskoni kanssa molemmat ehkä vähän "äidin tyttöjä" (johtuukohan siitä, että äiti lähti meidän kanssa aina pienenä kaupunkiin "humputtelemaan" eli ostoksille ja karkkihyllyn ääreen, kun isän kanssa sai istua traktorin kopissa tai kierrellä romukauppoja), on isäkin tietysti yhtä tärkeä ja kirjaimensa arvoinen. Isä tekee tarkkaan harkittuja ratkaisuja, isä käyttää rahaa harkiten, isä osaa korjata autot ja hoitaa kaikki talonmiehen hommat. Joskus sitä isän apua vieläkin tarvittaisiin.

J niin kuin juoksu

Pitkäaikaisin harrastukseni, jos juoksua nyt voi kunnon harrastukseksi kutsua. Myönnän, että juoksuharrastukseni on ollut välillä hieman säästä riippuvaista, mutta aina kun itsensä vaan saa sohvan perukoilta ylös, ulos ja lenkille, huomaa kyllä mikä siinä viehättää. Aktiivisimmilla kausillani juoksin kaksi maratonia ja useita puolikkaitakin on takana. Maratonhaave vuodelle 2018 elää jälleen vahvasti.



K niin kuin kissa

Minun ei tarvitse kahta kertaa miettiä olenko enemmän koira- vai kissaihminen. Meillä on lähestulkoon aina ollut kotona kissa. Asiaa ei auta se, että olen allerginen koirille ja sanokaa mitä sanotte, niin valitettava fakta on se, että koirat haisee. Aina saa olla pesemässä käsiä koiraa silitettyään tai haisee koiralta.Viikonloppuaamuisin sängyssä vielä maatessa tulee päivän aloitukseksi usein katsottua kissavideo tai kaksi Youtubesta.

L niin kuin luonto

Olen kotoisin niin syvältä maaseudulta kuin on ehkä mahdollista (meiltä kotoa oli 20 km lähimpään kauppaan), joten luonto on aina ollut lähellä sydäntäni. Varsinkin kaupungissa asuessa huomaa, että välillä sitä vaan kaipaa luonnon keskelle rauhoittumaan ja tuulettamaan ajatuksia. Nytkin harmittaa, että ei voi olla Suomessa poimimassa kaikkia niitä lukemattomia puolukoita, jotka siellä mättäillä odottavat poimijaansa.

M niin kuin Münster

Kotikaupunkini. Enpa osannut aavistaa syksyllä 2011 Münsteriin Erasmus -vaihtoon saapuessani, että löytäisin itseni sieltä vielä viiden vuoden jälkeenkin. Toki välissä on pyörähdetty Suomessa, mutta nykyinen kotini on täällä ja näin on tällä hetkellä hyvä. Tuntuu, että olen löytänyt Münsteristäkin paikkani ja minulla on siellä kotoisa fiilis. Sellainen fiilis, jonka saa, kun tietää kaupungit kadut ulkoa ja törmää kaupungilla tuttuihin naamoihin. Se fiilis, että tuntee kuuluvansa jonnekin.

N niin kuin Nils

Paras ystävä, sielunkumppani ja syy siihen, miksi olen tänä päivänä Saksassa.

O niin kuin oikeustiede

Lakimiehen ammatti oli minulla pienestä pitäen mielessä, mutta lukion jälkeen koko ammattikysymys oli minulle vain suuri kysymysmerkki. Vuoden itseni etsiskelyn jälkeen tuo haave kuitenkin jälleen kristallisoitui ja oikiksen ovet aukesivat. Ehkä aika on kullannut tässä jo muistot, sillä nyt ajateltuna tuntuu, että kaikkien niiden kirjojen pänttääminen ja kavereiden kanssa kahvilla istuminen yliopiston kahvilassa oli vaan aika timanttista aikaa.

P niin kuin perhe

Olen viime vuosina huomannut, että perheitä on monenlaisia. Vaikka oma perheeni on enää harvoin koolla ja voi mennä viikkojakin, että olemme kunnolla yhteyksissä, tiedän silti, että he ovat aina tuolla minua varten, jos apua tarvitsen. Jännittävästi Saksaan muuton jälkeen olemme jopa useammin yhteyksissä kuin ennen sitä! Johtuu ehkä osittain WhatsAppin ja Skypen luomista mahdollisuuksista, jotka helpottavat yhteydenpitoa. Miettikääs sitä aikaa ennen älypuhelinta.. lähetettiin tekstareita??! What!?



R niin kuin Rollo

Rollo, Roi, Rovis, Rolloster, Rovaniemi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lukion jälkeen taistelin etelään suuntautuvaa muuttoliikettä vastaan ja muutin kimpsuineni ja kampsuineni pohjoisimpaan  yliopistokaupunkiimme. Ja mitkä neljä vuotta ne olivatkaan! Täällä elettiin opiskelijarientoja, toteutettiin unelmia ja solmittiin koko eliniän kestäviä ystävyyssuhteita. Rovaniemen kuulaat syyspäiväivät ovat ehdottomasti yksi kauneimmista muistoistani Suomesta.

S niin kuin sisko

Niitä on vain yksi, mutta sitäkin rakkaampi! <3

T niin kuin tahto

Varsinkin minulle läheisimmät ihmiset tietävät, että olen melko vahvatahtoinen ihminen. Kun päätän jotain, yleensä myös teen sen ja seison periaatteideni takana. En sano, että tämä on aina hyvä asia, mutta usein se auttaa saavuttamaan unelmia. When there's a will, there's a way.

U niin kuin unelma

Oikiksen pääsykokeisiin lukiessani lohdutteli eräs vanhempi herrasmies minua sanomalla, että jos et tällä kertaa pääsisikään sisään, niin on aina hyvä, että on unelmia, sillä jos aina saisi kaiken, minkä haluaa, ei olisi enää mistä unelmoida. Aika hyvin sanottu! No unelmia on ollut, ne ovat matkan varrella muuttuneet ja monta on jo saavutettukin. Kyllä niitä silti vielä varastossa riittää.

V niin kuin verotus

Aihealue, jonka parissa olen viimeiset vuodet viettänyt paljon aikaani. Oikeasti ihan kivaa, vaikka Saksan verotusjärjestelmä saa minunkin pääni pyörälle!

W niin kuin Weihnachten

Weihnachten eli joulu. Minua ei varsinaisesti haittaa, että jouluhärpäkkeet ilmestyvät kauppoihin jo lokakuussa, koska voin helposti fiilistellä joulua jo pari kuukautta etukäteen. Minun joulun odotukseeni kuuluvat Ronan Keatingin Wintersongs -levy, kynttilät ja glögi sekä Saksassa tietenkin joulumarkkinat. Joulunaika tarkoittaa minulle aina lunta ja pimeää ja sen synkkyyden keskellä kyntilän valoa ja lämmintä tunnelmaa. Siksi ensimmäinen joulu Saksassa olikin suuri järkytys, kun täällä nurmikko viheriöi ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Joulutunnelma oli siitä jouluaatosta kaukana.



X niin kuin x eli [ks] -äänne

Yleensä vältän tällaista kirjoitetun "teinikielen" käyttöä, mutta usein äitini kanssa viestitellessä kirjoitamme ks:sät x:nä. Ei "tuuks?" vaan "tuux?" eikä "menettekö?" vaan "menettex?". 

Y niin kuin ystävät

Ne parhaimmat jäi valitettavasti Suomeen, mutta onneksi olen täällä Saksassakin onnistunut luomaan jo uusia ytävyyssuhteita. Varsinkin näin toiseen maahan muuttaessa huomaa miten suuri merkitys ystävillä on viihtymiseen, olipa paikka sitten mikä tahansa. Vaikka välimatkaa on, niin tosiystävät säilyvät siitä huolimatta! Pitkäaikaisimman ystäväni olen tavannut ensi kertaa muutaman viikon ikäisenä ja nykyäänkin tavatessa juttu jatkuu siitä, mihin viime kerralla jäätiin - olipa aikaa vierähtänyt sitten vuosi taikka vain viikko.

Ä niin kuin äiti

Niin paljosta olen kiitollinen äidilleni, joka on aina uskonut minuun ja tukenut minua kaikessa. Hän on aina pyyteettömästi laittanut minun tarpeeni omiensa edelle. Kaikkien muiden kauniiden asioiden rinnalla äidin rakkaus pitää kyllä minun listallani kiistatonta kärkisijaa!

Hyvin suurella todennäköisyydellä en eksy enää ennen lomaa kertomaan tänne ajankohtaisia kuulumisia, mutta yritän kirjoitella varastoon jatko-osan saksalaisesta työelämästä ja pistää sen tulemaan ajastuksella loman aikana. Tiedättekin mtä loman jälkeen on sitten tulossa...:)

torstai 7. syyskuuta 2017

Ensituntemuksia saksalaisesta työelämästä vol.1

Nyt viiden viikon jälkeen on jo sellainen olo, että olen kotiutunut uuteen työpaikkaani ja ajattelin kertoa teillekin hieman ensituntemuksia tästä loikasta tuntemattomaan. Itsekin sitä välillä pysähtyy miettimään, miten kaikkeen tottuu ja kerran niin jännistä jutuista tulee arkipäivää. Alkaen siitä, että huikkaa aamulla tottuneesti aulan vastaanottovirkailijoille hyvät huomenet ja illalla heipat, kun vasta pari kuukautta sitten kädet hikoillen ilmoitti heille tulleensa työhaastatteluun. Tai siitä, että osaa jo liikkua ja asioida sulavasti kanttiinissa alun haparoivan palloilun jälkeen. Tai että osaa jo työkaveriensa nimet ulkoa eikä tyydy pelkästään tunnistamaan oman osaston tuttuja kasvoja.

Saanen olla kiitollinen, että koko työnhakuprojekti sujui minun kohdallani todella vaivattomasti ja rivakasti. Alusta lähtienhän oli selvää, että pienen totuttautumisjakson jälkeen yritän hakea täältä töitä opiskelujen oheen, koska keräämilläni säästöilläkään ei loppupeileissä pitkälle pötkitä, jos ja kun täällä on nyt tarkoitus pidempäänkin viihtyä. Ja ihan sen jatkonkin kannalta on hyvä saada jalka oven väliin jonnekin ja työkokemusta CV:hen, koska perinteinen saksalaisen kotiäidin ura ei varsinaisesti houkuttele. 

Minulle oli onnenpotku, että olin jo Suomessa työskennellyt kansainväliseen ketjuun kuuluvassa yrityksessä ja että olin saanut sieltä relevanttia työkokemusta. Hain Saksassa vastaavalle osastolle harjoittelijan paikkaan ja vaikka nyt itse sanonkin, aivan vitsin hyvin kirjoitetulla hakemuksella. Kerrankin oli helppoa kirjoittaa työhakemus, kun ei tarvinnut arpoa mitä kaikkea työnantaja arvostaa, vaan pystyi oman kokemuksen pohjalta nostamaan tärkeimmät asiat esiin. Mietin jo kirjoittaessa, että jos tällä ei irtoa haastattelukutsua, niin se ei ainakaan jää yrityksestä kiinni.

Saksassa työhakemukseen liitettävä kasvokuva on myös oma lukunsa, sillä Suomesta poiketen tämä kuva käydään otattamassa ammattivalokuvaajalla. Jakkupuku päällä, tukka mintissä kameraan luonnollisesti hymyillen (keltä tämä muka onnistuu valokuvaamossa?) ja 30-40 euroa köyhempänä paikan päältä poistuen. Itse en tähän leikkiin ryhtynyt, koska en olisi kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen valokuvaamossa otettuun kuvaan, jossa hymyilen väkinäisesti enkä näytä itseltäni, vaan otin kuvani itse ja parin filtterin jälkeen jälki oli melkein valokuvaamokamaa. Se kuva on kuitenkin vain niin pienenä hakemuksen kulmassa, että eipä siitä paljon erota onko sen ottanut allekirjoittanut kännykän kameralla vai ammattilainen studiossa. Kuva kelpasi suuren firman HR-osastolle, joten pidän tätä erävoittona.

Hakemuksen lähettäminen onnistui näppärästi nettiportaalissa ja jo viikon kuluttua pirisi puhelin, johon sydän pamppaillen vastasin. Haastattelukutsua pukkasi. Sitten vaan pänttäämään kaikkia perinteisiä ja ei niin perinteisiä haastattelukysymyksiä Saksaksi ja ostamaan uutta bleiseriä, kun olin sopivasti jättänyt kaikki omani Suomeen. Sitten kun olet opetellut vastaamaan fiksusti näihin kysymyksiin, ei niistä yhtäkään tietenkään kysytä haastattelussa. Haastattelu oli kaikkea muuta kuin ennakkokäsitysteni pohjalta kuvittelin sen olevan. Se oli kuin Suomessa, rentoa keskustelua ja sen lomassa kysymyksiä puolin ja toisin. Ei kuumotusta eikä testausta. Siitä jäi hyvä fiilis. Muistin jopa teititelläkin haastattelijaa koko tunnin session ajan.

Noin viikon päästä haastattelusta sain puhelun esimiehen sihteeriltä, että tarjoaisimme sinulle mielellämme paikan, mikäli olet vielä kiinnostunut. Olinhan minä! Sen jälkeen vielä pari puhelua ja nimet paperiin. Sopparini on mahtava näin opiskelijalle, koska työskentelen niin sanottuna "Werkstudentina". Werkstudentina saan työskennellä lukukausilomien aikana, kuten juuri para-aikaa, täysipäiväisenä ja yliopiston kurssien alkaessa maksimissaan 20 tuntia viikossa. Werkstudentin palkasta ei lähde muita sivukuluja kuin Saksan eläkevakuutusmaksu ja mahdolliset verot. Eläkevakuutusmaksun vuoksi jouduin kuitenkin pudottautumaan pois Kelan piiristä ja hommaamaan saksalaisen sairasvakutuuksen. Nyt kun kuitenkin on tuloja, niin senkin pystyy maksamaan. 

Ensimmäinen palkkakin on jo ehtinyt tilille tipahtaa ja kyllähän se taas lämmittää mieltä! Voin nukkua taas yöni rauhassa, kun eläkettä kertyy - vaikkakin vähän, mutta silti - edes jonnekin. Vaikka en täydellisesti olekaan perillä Saksan sosiaaliturvajärjestelmästä, olen huomannut, että saksalaiset säästävät tunnollisesti yksityisiin eläkevakuutuksiin ja ovat kovia ottamaan vakuutuksia. Meilläkin on vakuutusneuvoja (ei mitenkään erikoista Saksassa), joka auttaa tällaisten kysymysten äärellä. Seuraava etappi Münsteriin kotiuduttuani onkin astella tämän vakuutusneuvojan juttusille ja katsella millaisia työkyvyttömyysvakuutuksia on tarjolla (koska tämä on kuulemma ihan must ja vakuuttaminen pitää aloittaa nuorena, kun on vielä terve). Välillä näiden asioiden hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, koska oma tuntemus asiassa on about nolla. Mutta niin se on monella saksalaisellakin. Kaikkeen sitä vaan joutuu, kun ulkomaille lähtee! 

En nyt päässyt tässä sepostuksessani edes vielä sinne työelämään asti, kuten otsikko nyt harhaanjohtavasti antaisi ymmärtää, mutta koska tästä nyt riittää kirjoitettavaa, niin pätkäisen tämän tekstin tähän ja jatkan ensi kerralla siitä varsinaisesta työelämästä. Onko se niin hierarkkista kuin luullaan? Minun kokemuksia siitä vol.2:ssa, kunhan saan ajatukseni tekstin muotoon.   

Tuli kuvaton postaus, mutta ei mahda mitään! :)

maanantai 4. syyskuuta 2017

Winner!



Se olisi sitten tältä erää jo viimeinen viikonloppu takana Düsseldorfissa! Aika juoksee niin nopeaan, että kokopäiväistä harjottelua Düsselissä on jäljellä enää vajaat kolme viikkoa, jonka jälkeen päästäänkin ansaitulle lomalle ja sitten taas yliopiston penkille syyslukukauden kimppuun. Viimekertaisen rokotusvuodatukseni jälkeen asiat ovat saaneet jälleen nousujohteisen suunnan, ja itse rokotusasiakin ratkesi, sillä ystävällinen apteekin täti sai tilattua koko Saksasta loppuneen vesikauhurokotteen Hollannista ja ehdin vielä viimeisenä mahdollisena päivänä piikille. Näiltä näkymin Balin apinametsä odottaa siis vierailijaansa syyskuun lopulla. Koputtelen silti kuitenkin vielä puuta, koska kolmessa viikossakin ehtinee tapahtua vielä vaikka mitä...

Mutta siihen viikonloppuun! Siihen mahtui vaikka mitä. Muutto uuteen soluhuoneeseen, ystävien luona vierailua Essenissä, kuplivaa Reinin rannalla, puolimaraton Königsalleella ja kreikkalaista kahvittelua. Jos aloittaisin purkamaan viikonloppua tuosta ensimmäisestä, nimittäin muutosta uuteen kämppään. Periaatteena tässä tilapäisasunnon etsimisessä on ollut löytää mahdollisimman halpa ja hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva kämppä, koska kyse on todellakin vain tilapäismajoituksesta ja viikonloputkin olen useimmiten jossakin muualla. Ensimmäisen kämppäni löysin tietämättäni varsinaisesta maahanmuuttajalähiöstä, mutta kyllähän sinne itsekin näin maahanmuuttajana sekaan soluttauduin. Nyt tähän toiseen kämppään muuttaessani huomasin, että naapurissa sijaitsee kolme bordellia, mutta paremman tarkastelun jälkeen voinen todeta, että ilmeisesti nämä ovat jo sulkeneet ovensa, koska seinän lappusissa mainostettiin irtaimiston myyntiä. Kaikkea muutakin kivaa pikkuvikaa löytyy, että kyllä se on vaan totta, että halvalla ei saa hyvää. Ainakaan asuntoa!



Lauantai meni hyvin pitkälti relaillessa ja kello yhteen mennessä suurin saavutuksemme oli se, että olimme käyneet ostamassa leipomosta aamupalasämpylät. Onneksi päivällä ei sen kummempaa agendaa ollutkaan, vaan  päivän kiintotähtenä loisti illanvietto pakastepizzan sriracha -kastikkeella ja The Big Bang Theoryn parissa. Kun päivä tuosta aamupalasta lähti kuitenkin pikkuhiljaa käyntiin, kävimme noutamassa keskustasta juoksunumeroni sunnuntain Kö-Lauf puolimaratonia varten. Koska kaupungille ei muuten ollut oikeastaan asiaa, kuljeskelimme vain Düsselin katuja tutkien ja istahdimme Reinin rannalle kahvilaan lasillisille. 

Aiemmin viime viikolla sain myös huomata, että Düsseldorf ei ole pelkästään Japanin ystävien mekka, vaan kaupungista löytyy myös kattava kreikkalais-skene. Edellisen kämppäni läksiäisillallisella kävimme syömässä Rémvi -nimisessä kreikkalaisessa ravintolassa, jota ei ainakaan noin päälle päin kyllä kreikkalaiseksi erehtyisi luulemaan. Alle kymmenellä eurolla sain ison ja maittavan vasikanliha Souvlaki -annoksen ja vielä jälkiruoan kaupan päälle. Aivan kuin tuo jälkiruoka ei olisi ollut tarpeeksi, kävimme vielä jälkiruolla numero 2 kulman takana sijaitsevassa kreikkalaisessa konditoriassa Byzantiossa. Tänne eksyimme lauantainakin vielä iltapäivän frappéille ja leivoksille. Jos kaipaat Düsselissä kreikkalaista kahvia tai leivoksista notkuvaa tiskiä, niin ota suunnaksesi Byzantio.




Sunnuntaina koitti vihdoin kauan odottamani paluu juoksuradoille. Sää suosi kerrankin tänä kesänä ja saimme nauttia koko päivän auringosta ja sopivista, noin parinkympin pinnassa roikkuvista lämpöasteista. Muutos sohvaperunasta maratoonariksihan ei mennyt taas ihan ohjekirjan mukaan, vaikka suht ahkerasti lenkillä tuli kesän mittaan käytyäkin. Silti kuitenkin pääsin maaliin itselleni ihan normaalilla juoksuvauhdilla ja sain ensitöikseni perisaksalaiseen tapaan kulauttaa kurkustani alas alkoholittoman vehnäoluen. Hyvää palautusjuomaa nääs! 

Tällaisissa tapahtumissa sitä aina muistaa miksi tätä ylipäänsä tekee, koska näissä on vaan niin hyvä fiilis. Ja etenkin se itsensä voittamisen fiilis. Juoksusta jäi hyvä maku ja aion kyllä jatkaa lenkkeilyä tulevan syksyn vesisateita uhmaten. Kova olisi myös halu ilmoittautua ensi vuodelle joko Kölnin tai Amsterdamin maratonille, jos (paino sanalla "jos") tällä kertaa tulisi treenattua kunnolla. Kuka lähtisi mun messiin taittamaan 42 kilometriä? Anyone? No one?