sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jouluksi kotiin! - An Weihnachten nach Hause!

Niin ne vain meni kolme kuukautta nopeaan täällä, koska tuntuu, että siitä ei ole kauankaan aikaa, kun kotoa lähtiessä sanoin, että tulen sitten jouluksi kotiin. Nyt olisi kuitenkin matkalaukku pakattuna ja kohta lähden junalla ensin Düsseldorfiin ja sieltä Helsinkiin. Ihanaa Helsinkiä onkin ollut jo ikävä ja onneksi pääsen tässä viettämään pari päivää siellä ennen porukoiden luo kotiutumista.

Onko siellä jo lunta, onko?! No Helsingissä ei varmaan ole, mutta toivon mukaan kotona kyllä! Helsingissä pitää tehdä vielä viime hetken lahjaostokset ja käydä hoitamassa rokotuksia, vakuutuksia ja viisumihommia kevään matkaa varten. Tuntuu, että koko ajan on työn alla jotakin ja tuhat asiaa muistettavana, vaikka periaatteessa en ole tehnyt koko syksynä oikein mitään. No, mutta tästä kiireisestä ei minkään tekemisestäkin on hyvä laskeutua nyt joulun viettoon. Jospa se joulufiiliskin löytyisi jostain tuolta kotimatkan varrelta!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuumia juomia - Heiße Getränke

Saksassa todella silmiinpistävää näin talvisaikaan on lämpimien alkoholijuomien laaja tarjonta. Perinteisin tietenkin lienee Glühwein, joka olemuksellaan lähtentelee glögiä, mutta ei kuitenkaan pääse lähellekään sitä (glögi on parempaa). Glühwein jo sinänsä sisältää alkoholia, mutta usein sitä juodaan vielä "mit Schuss" eli "tilkkasen kera". Lisää potkua tuomaan pistetään yleensä rommia, amarettoa tai cointreauta. Glühweinista on tietenkin erilaisia variaatioita: on vaaleaa Glühweinia omenan ja kanelin kera, mustikkaglühweinia ja luumuviiniä.

Kuuma kaakao kuuluu tietenkin näihin talviajan suosikkeihin. Juodaan täällä kaakaota ihan sellaisenaankin, mutta usein siihenkin lisätään tilkka rommia tai minttuviinaa. Minttuviinan kanssa se tunnetaan After Eightinä ja rommikaakao tottelee nimeä Lumumba. Ben heitti läppää, että sen nimi on siksi tuollainen, että hiihtokeskuksien after skissä parin jälkeen voi vaan mumista jotain Lumumban tapaista tarjoilijalle ja kaikki ymmärtävät mitä juomaa asiakkaalle saisi olla. Joulumarkkinoilla maistoin myös Eierpunschia, jonka oletin olevan jotain munatotin tapaista. Voin sanoa, että tykkäsin kyllä äidin tekemästä munatotista enemmän!


Kaikkein omaperäisin kuuma juoma on kuitenkin Feuerzangenbowle, jota pääsin maistelemaan ensimmäisen kerran jo joulukuun alussa ja tällä viikolla uudemman kerran, kun pidimme kämppisten kanssa Feuerzangenbowle-illan. Feuerzangenbowle on punssijuoma, joka valmistetaan perinteisesti kuparikattilassa tulella keittämällä. Feuerzangenbowleen tulee puna- ja valkoviiniä, rommia, sherryä, sokeritoppa ja mausteeksi appelsiinia, kanelia, neilikkaa ja tähtianista

Kattilan päälle asetetaan sokeritoppa, joka valellaan rommilla ja sytytetään tuleen. Näin sokeri sulaa ja karamellisoituu ja antaa juomalle sen ominaisen maun. Sokerin palaessa sitä valellaan vähintään 54%:lla rommilla, jolloin siihen syntyy tietenkin todella isot liekit. Mulla olisi videomateriaalia meidän liekityksestä, mutta taidan olla laittamatta sitä nettiin ja saatte tyytyä näihin pariin kuvaan, jotka eivät kyllä tee oikeutta niille roihuille, jotka saatiin pari kertaa aikaiseksi!



Feuerzangenbowlesta on myös samanniminen elokuva vuodelta 1944, joka on tapana katsoa Feuerzangenbowlea juodessa. Koko leffa taitaa löytyä pätkissä YouTubesta, mutta pistinpä tähän teille ensimmäisen osan, vaikkakin se on saksaksi. Tuossa alussa herrat juovat juurikin Feuerzangenbowlea.

torstai 15. joulukuuta 2011

Joulumarkkinat - Weihnachtsmärkte

Iik, enää kolme päivää Suomeen! Tuntuu, että tällä viikolla on ollut ihan käsittämättömän paljon kaikkea häppeninkiä ja päivät on menny todella nopeaan. Maanantain ja tiistain keskityin ehkä jopa enemmän kouluhommiin ja keskiviikkopäivä meni pitkälti tandemopiskelun merkeissä. Kerkesin kyllä siinä jossain välissä tekemään vähän joululahjashoppailuja..:)

Eilen illalla meillä oli Common Law:n ja vertailevan oikeusteorian oppituolin pikkujoulut enkä oikein tiennyt mitä odottaa saksalaisilta pikkujouluilta. Ensin jopa epäröin josko jaksan ollenkaan lähteä vieraiden ihmisten kanssa jonnekin syömään ja puhumaan oikeudesta saksaksi. Onneksi kuitenkin otin riskin, koska ilta oli ihan mielettömän hauska!

Meitä oppituolin "työntekijöitä" oli paikalla yhteensä reilut kymmenen kappaletta ja aloitimme illan joulumarkkinoilta parilla glühwein-lasillisella. Oli hauska huomata, että suurin osa porukasta oli samanikäisiä nuoria kuin minä, joten meno oli olettamaani rennompaa! Joulumarkkinoilta siirryimme yhdessä syömään tapas-ravintolaan, josta jatkoimme vielä pariin baariin. Arvelin lähtiessäni, että ilta kestäisi ehkä jonnekin klo. 23 asti, mutta jotenkin kummasti sitä löytyi omasta sängystä taas vasta neljän jälkeen.

Kaikkein hauskinta tässä illassa oli tutustua näihin uusiin ihmisiin ja nähdä yliopistolla niin asialliset tyypit vähän irrottelemassa. Aivan eri ihmisiä! Kuvitelkaa se mun proffan sihteeri, ikää about 50 vuotta, kikattamassa parin viinilasillisen jälkeen ja iskemässä nuoria miehiä baarissa! Priceless.

Mutta asiaan! Lupasin kertoilla Saksan joulumarkkinoista, so here we go! Marraskuun lopusta lähtien Münsterinkin katukuvaan ilmestyivät ihanat, pienet, valaistut joulukojut, joissa myydään kaikkea munatotista luudanvarsiin. Münsteristä löytyy yhteensä viidet joulumarkkinat eri puolilta kaupunkia ja ne ovat avoinna joka päivä kahdeksaan tai yhdeksään asti illalla. Itse tykkään käydä tuolla kiertelemässä lähinnä iltaisin, koska silloin siellä on paljon tunnelmallisempaa. Iltaisin nuo markkinat on kylläkin aina ihan täynnä porukkaa, joten ei siellä hirveän rauhassa saa katsella.








En mä nyt oikein osaa mitään kertoa noista joulumarkkinoista, muuta kuin, että tykkään! Mun pitää aloittaa nyt henkinen valmistautuminen, koska tänään me vietetään Feuerzangenbowlea meidän WG:ssä ja mulle tän huoneen vuokrannut Caro tulee käymään. Feuerzangenbowle ei varmaan kerro teille mitään, mutta voin paljastaa, että siihen kuuluu alkoholia, tulta ja elokuva. Kerron siitä myöhemmin, jos selviän hengissä jakamaan sen teidän kanssa! :D

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tää biisi jää soimaan mun päähän - Ich habe einen Ohrwurm

Mun on nyt pakko jakaa teidän kanssa tämä saksalaisten mahtava musiikkimaku! Facebookissa ihmettelinkin jo kerran, kun kämppiksen huoneesta kuului Karjalan kunnailla. Kävin siinä samalla tsekkaamassa mitä kaikkea hänellä oli koneella ja löytyihän sieltä vaikka mitä kotimaista! Mä piti kysyä, että mistä ihmeestä te oikein tiedätte tällaisia bändejä kuin Korpiklaani tai Turisas, kun en itsekään tiennyt tätä ennen yhtään niiden biisiä, olemassaolon kylläkin. Mut näihin bändeihin kuulemma törmää aina festareilla Saksassa ja siellä on ihan hullu meininki!

Tietenkin Saksassa tunnetaan Nightwish, HIM, The Rasmus ja Sunrise Avenue. Myös Disco Ensembleen ja Poets of The Falliin olen törmännyt täällä. Äärimmäisen hauskaa on ollut kuitenkin huomata, että kaikki metalli, missä (Allua lainatakseni) soitetaan haitaria ja viulua iskee näköjään saksalaisiin. Mä en oo mikään asiantuntija mut folk/viking/battle/sankari-metalliksi tai vastaavaksi mä tätä kutsuisin. Hauskaa, että esimerkiksi Korpiklaani ja Turisas laulaa myös suomeksi ja nää tykkää siitä musasta!

Keskusteluni erään saksalaisen jätkän kanssa Suomen musiikkiviennistä:

J: Tuleeko Elekaleiset Suomesta?
H: ... Aa, Eläkeläiset? Joo, tulee! Tykkäätkö sä niistä?
J: Joo, Eläkeläiset on hyvä! Ja eiks Nightwish tule kanssa?
H: Joo, tulee. Ja HIM ja The Rasmus ja...
J: Joo, Nightwish on tosi hyvä. Ainakin silloin kun ...Tarja(?) lauloi.
H: Joo, Tarja Turunen
J: Mä en oikein tykkää siitä uudesta laulajasta, enkä oo kuunnellu sitä uudempaa.
H: Joo, ei suomalaisetkaan oikein tykkää siitä. Nykyään Tarja laulaa kai oopperaa ja joululauluja. Mut mitäs muita bändejä Suomesta tulikaan... Tunnetko sä Children of Bodomin?
J: Totta kai! Se on mun lempibändi!

RIGHT! Että silleen.









Ja Eläkeläiset, voi läppä! :D Hieno suomikuva kyllä kasvaa näiden bändien kautta! Eläkeläiset ja jo aikaisemmin mainitsemani Loituma tunnettiin muuten myös Tsekeissä. Eläkeläisillä ois kiertue Saksassa ensi keväänä. Pitääköhän ihan vitsillä lähteä katsomaan millaista se meininki oikeasti on.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Belgialaisia erikoisuuksia! - Belgische Spezialitäten!

Eihän tästä ole kulunut varmaan kuin kaksi tai kolme viikkoa, kun kävin moikkaamassa Sarkkua ja Tainaa Brysselissä, mutta saan vasta nyt heitettyä ulos raportin tästä reissusta. Täältä ei tosiaan ole Brysseliin matkaa kuin kivenheitto, mutta junien kanssa sompaillessa sai sinnekin matkustaa kuitenkin kuutisen tuntia. Aivan mahtava pitkä viikonloppu tuli vietettyä hyvässä seurassa ja tuli jopa fiilis, että olisi ulkomailla, kun en sitten hönkäsen pöläystäkään muistanut kahden vuoden ajan opetellusta ranskan kielestä..


Tässä varsin kattava kuvapläjäys Brysselistä ja noin tunnin junamatkan päässä sijaitsevasta, UNESCO:n maailmanperintökohteisiin lukeutuvasta Bruggen kanavakaupungista, jonne päätettiin heittää reissu lauantaina. Ensimmäisessä kuvassa kuitenkin komeilee Brysselin oikeustalo, joka näin oikkareiden piti käydä tietenkin tsekkaamassa. Alla taasen näkymää Grand-Placelta eli keskustorilta, joka oli puettu jouluasuunsa. On se vaan kaunis paikka! Ja huomatkaahan toi Lapin yliopiston logo...



Perjantaipäivän missio oli lähteä käymään Neuhausin suklaa-outletissa (kuinka hyvältä toi kuulostaa?!), jonne ajettiinkin metrolla niin pitkälle kuin rataa riitti ja jatkettiin matkaa vielä kävellen. Odotus palkittiin, sillä tuolla outletissa sai maistella lähestulkoon kaikkia suklaita auki olevista rasioista. Voin kertoa, että ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen oli kyllä jo suklaanhimo varsin hyvin tyydytetty. Koko viikonloppu oli kyllä taas sellaista herkuttelua, että ei järkeä. Pitihän sitä maistaa myös nimittäin paikallinen erikoisuus eli kunnon rasvaiset ranskalaiset. Miksi kaikki hyvä on aina niin epäterveellistä?






Pissaava poika eli Manneken Pis piti tietenkin käydä taas tsekkaamassa. On se vaan hienoa, että noin pieni patsas voi olla niin suuri nähtävyys. Manneken Pissiä vastapäätä sattui sijaitsemaan samanniminen, harvinaisen viihtyisä kapakka, jossa käytiin juomassa jo viime kerralla hyväksi todetut Kwak-oluet. Noi lasit on aivan mahtavat ja itse olutkin mielettömän hyvää. Ja tämä hei tulee mun suusta, joka ei koskaan ennen oluesta tykännyt. Täytyy muuten harmikseni myöntää, että noi belgialaiset oluet upposivat muhun paremmin kuin saksalaiset. Pitääkö tässä rueta taas hakemaan juomista rajan takaa?




Ja hei, jotta ei mene kaikki kreditti Manneken Pissille, niin kerrottakoon, että Brysselistä löytyy myös pissaava tyttö eli Jeanneken Pis sitä kaikkein pahinta turistibaaria, Deliriumia vastapäätä (Delirium muuten meinaa juoppohulluutta). Delirium kuitenkin vastasi ainakin allekirjoittaneen käsitystä hyvästä baarista ja viihtyihän tuolla jokunen muukin kuin meidän seurue.. Tainan kehotuksesta oli pakko tietty maistaa maailman parhaaksikin olueksi valittua Delirium Tremensiä. Lasi tuossa huijaa, Tremenssiä se oli vaikka siinä Noël lukee.




Koko lauantaipäivä meni sitten tosiaan Bruggen kaupunkia ihaillessa. Aivan mahdottoman ihana paikka, vaikka olikin täynnä turisteja. Junaliputkaan eivät kustantaneet Bruggeen kuin 13,80 meno-paluu, että tässä kyllä saa rahoillensa vastinetta. Ja Bruggessa pääsin vihdoin käsiksi belgialaisiin vohveleihin. Heaven! Olisihan näitä ollut tarjolla joka kadunkulmassa Brysselissäkin, mutta onnistuin pitämään näppini erossa.. tähän asti. Jos joku menee Belgiaan eikä maista näitä herkkuja, niin on kyllä tehnyt koko reissun ihan turhaan!







Viime kerralla Brysselissä käydessäni onnistuin missaamaan Atomiumin, joten virhe piti korjata tällä kertaa. Sunnuntaina kulutimmekin varmaan tunnin metrossa istuessa, jotta pääsin ihailemaan kyseistä monumenttia kymmenisen minuutin ajan ja räpsimään pakolliset valokuvat. Pahimmat turisteilut eli pakolliset posetukset Euroopan komission rakennuksen, Berlaymontin edessä jätin kuitenkin väliin.




Että sellainen reissu länsinaapurissa! Mä kyllä jotenkin tykkään Brysselistä, vaikka suurkaupungeissa on aina omat huonot puolensa. Mun pitäis väsätä tässä vielä postausta Münsterin joulumarkkinoista ja yritän tehdä sen tämän viikon aikana, sillä ensi sunnuntaina lennän jo kotosuomeen jouluksi! Minne se syksy oikein meni?

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä - Der Unabhängigkeitstag

Ulkomailla sitä vaan tulee jotenkin paljon tietoisemmaksi itsestään ja suomalaisuudestaan, tämä on ollut hauska huomata. Tahtomattakin kaikkia asioita tulee verrattua Suomeen ja kuinka ihanan tuttua ja turvallista meillä siellä onkaan! Ihana Suomi, on meillä hieno maa, missä asua. On paljon asioita, joita kaipaan Suomesta, mutta joita ilman pystyn hienosti elämään. Joululomalla kotiin tullessani haluan kuitenkin ensitöikseni syödä kunnon ruisleipää ja lämmittää saunan. Ja aijaijai, jouluruuista puhumattakaan!


Tänään me täällä Saksassakin vietetään Suomen itsenäisyyspäivää ja katsotaan linnanjuhlia suomalaisten herkkujen kera. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille sinne kotosuomeen ja muuallekin päin maailmaa! :)

Apua! Melkein meinasi unohtua! Tänään Saksassa ja ympäri keskieurooppaa vietetään Nikolauksen päivää, jolloin Nikolaus eli joulupukin näköinen heppu tuo lapsille pieniä lahjoja eli lähinnä makeisia. Kuulin, että lasten tulisi vastalahjaksi laulaa tai muuten ilahduttaa Nikolausta. Minäkin löysin tänä aamuna huoneeni oven vierestä suklaapukin, niin kiltti olin ollut! (Kämppikseni Sven oli päättänyt siis muistaa meitä..:))

maanantai 5. joulukuuta 2011

Keittiössä - In der Küche

Viiitsi! Oltiin eilen yhden toisen suomalaisen vaihtarin Ainon kanssa oikein emäntiä ja leivottiin joulun ja itsenäisyyspäivän kunniaksi pipareita ja karjalanpiirakoita! Sinänsä jännää, koska kumpiakaan ei tule oikein itse tehtyä edes Suomessa. Mutta olihan tuo leppoista leipoa ja katsella siinä samalla pari jaksoa Pasilaa ja kuunnella joululauluja. Vieläkään sitä joulufiilistä ei tosin oikein näy eikä kuulu, mut onhan tässä vielä 19 päivää aikaa!





Ei valitettavasti löydetty saksalaisista ruokakaupoista pomeranssinkuorta, että syytän sitä, jos meidän piparit maistuu vähän valjuilta. Muutenkin voisin joskus omistaa yhden kokonaisen postauksen pelkälle saksalaisten kauppojen epäloogiselle hyllyttämiselle. Saan tovin jos toisenkin kulumaan siellä hyllyjen välissä juostessa, kun en osaa etsiä oikeasta paikasta.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Etelän lämpöön... - In die Wärme...

Jo viime vuonna Lovisan (kahvila Lapin yliopistolla) penkkejä kuluttaessani maalailin, että vaihtovuoteni aikana pääsisin tekemään kaikkea mistä olen haaveillut ja irrottautumaan normaalista arjesta Suomessa. Vaihtovuosi Saksassa on jo sinänsä yksi suurimmista haaveistani, mutta silti ajatuksena oli lähteä myös jonnekin etelän lämpöön, Eurooppaa kauemmaksi. Viimeiseen 1,5 kuukauteen asti olin aivan varma, että tuo kohde olisi Australia, sillä yksi kavereistani on siellä juuri vaihdossa, mutta niinhän se vain menee, että suunnitelmat elää ja kerkeää vaihtua moneen otteeseen!

Kun hyvä ystäväni Marsa ilmoitti lähtevänsä Kaakkois-Aasian reppureissulle ja pyysi mukaan, jouduin laskemaan 1+1 ja tulin pitkän mietinnän jälkeen siihen lopputulokseen, että rajallisella budjetillani saisin loppujen lopuksi enemmän irti Aasian reissusta. Mietintää, budjetin laskemista, viisumien tsekkailua, rokotusten tarkistamista ja lisää mietintää... Mutta nyt on ratkaiseva askel otettu ja liput Düsseldorf-Bangkok ja Singapore-Düsseldorf varattu! Lähdetään siis Bangkokista vetämään etelään kohti Malesiaa ja Singaporea. Marsa tosin menee jo aikaisemmin Aasiaan ja jatkaa vielä eteenpäin, kun minä lähden jo takaisin Saksaan aloittelemaan kesälukukautta. Mutta seitsemän viikkoa näissä maisemissa on jotain mitä odottaa! :)




Nuo auringonlaskut, kuinka kaunista?! Tule jo helmikuu!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Oikishommia! - Jura studieren!

Ja nyt kun sen lööbailun jälkeen olen päässyt vähän opiskelun makuunkin, niin voisin kenties kertoa jotain siltä saralta. WWU:ssa (Wesfälische Wilhelms-Universität Münster) on yksi Saksan suurimmista oikeustieteellisistä tiedekunnista ja sen huomaa kyllä kurssien tarjonnassakin. Oppilaita täällä oikiksessa on noin 6000 ja pelkkä oikiksen kirjastokin on varmaan 2-3 kertaa Lapin yliopiston kirjaston kokoinen. Nyt ymmärrän mitä joku tarkoitti sanoessaan, että Lapin yliopiston kirjasto ei ole tieteellistä kirjastoa nähnytkään.

Saksalaiset tykkää tilastoida ja luokitella kaikkea, niin luinpa vähän ajanvietteekseni Saksan oikisten rankingeistä. Münster sijoittuu näissä rankingeissä todella hyvin ja luokitellaan yhdeksi Saksan huippuyliopistoista. Luennoilla kuulin, että työpaikkoja jaettaessa Saksassa on kuulemma todella suuri merkitys sillä, mistä yliopistosta olet valmistunut ja Münsterillä on hyvä maine.




Saksassa opiskelu perustuu Semestereille eli lukukausille, joita on kaksi: talvi- ja kesälukukausi. Talvilukukausi alkaa lokakuussa ja kestää maaliskuun loppuun, kesälukukausi puolestaan alkaa huhtikuun alusta ja kestää syyskuun loppuun. Käytännössä kummankin semesterin lopussa on kahden kuukauden loma tai "lukuloma" riippuen miten tentit sijoittuvat. Omaa tenttikalenteriani katsottuani voisin sanoa sitä lomaksi, sillä viimeinen tentti näiltä näkymin olisi 31. tammikuuta eli helmi- ja maaliskuu täysin vapaita!

Jokaisen semesterin lopussa on siis koeviikot, jolloin tentitään kaikki lukukauden aikana menossa olleet kurssit. Kursseista pidetään luentoja joka viikko samaan aikaan aina semesterin alusta koeviikoille saakka ja tässä samalla voi lukea tentteihin. Vielä en ole joutunut yhtään kirjaa ostamaan, sillä kaikki materiaalit on ollut ladattavissa netistä tai lainattavissa kirjastosta. Täällä on kyllä todella kattava "yliopiston kirjakauppa", joten ihan melkein houkuttelee käydä noutamassa pari mielenkiintoista opusta omaan kirjahyllyyn.




Mä valitsin aluksi 2 saksankielistä kurssia ja 2 englanninkielistä ja yhden kielikurssin. Lisäksi tein intensiivikielikurssin ja Saksan oikeutta ulkomaalaisille-kurssin, joista pisteet on jo taskussa. Tässä saksankielisillä luennoilla ollessani olen kuitenkin huomannut, että koska näillä proffilla ei ole kunnon dioja ja luettavaksi tulisi paljon direktiivejä ja sopimuksia saksaksi, mun tenttien läpäisymahdollisuudet on melko pienet. Siksi jätän nyt varmaan noi saksankieliset pois ja teen yhden englanninkielisen lisää.

Tältä näyttäis siis mun syksyn opinnot:
- Deutsch Intensivkurs für ERASMUS-Studenten
- Deutsches Recht für ausländische Studierende
- Einführung in die Rechtsvergleichung
- Common Law Legal Systems
- Common Law of Contract
- Konversationsübungen und Hörveständnis
- Sprachtandem
- Kriminologian verkkokurssi Suomeen

Olisin oikein tyytyväinen, jos saisin nämä kaikki suoritettua. Keväällä voiskin sitten ottaa lisää kieliä, ranskaa ja ehkä latinaa, mitä meillä Suomessa ei pysty esimerkiksi opiskelemaan. Toivon kovasti, että kesäsemesterillä tarjottaisiin myös välimiesmenettelyyn liittyviä englanninkielisiä kursseja, joita olin alustavaan Learning Agreementiini valinnut. Lisäksi yritän varmaan suorittaa keväällä sellaisen kielidiplomin, jonka jälkeen ei tarvitse enää koskaan todistaa kielitaitoaan saksalaisiin korkeakouluihin.


WWU ei ole sellainen kampus-yliopisto, jossa kaikki yliopistorakennukset olisivat yhdessä paikassa, vaan ne on ripoteltuna ympäri kaupunkia. Mä tykkään todella paljon meidän oikiksen kampuksesta, koska siinä on kiva sisäpiha ja yhdellä sivulla on pieni puisto, jonka läpi kulkee joki (jossa on tosin todella vähän vettä, jos ollenkaan) ja kaunis kirkko. Lisäksi muutkin suuret kirkon tornit näkyvät kirjaston ikkunoista, joten tällaista maisemaa jää ihan mielellään ihailemaan lukemisen ohella. Muutenkin oikiksen kirjasto on todella viihtyisä ja inspiroiva, että sinne menee kyllä ihan mielellään opiskelemaan! Mulla on tuosta mun inspiroivasta lukuympäristöstä vain toi yksi kuva, koska kirjasto on aina täynnä porukkaa enkä vaan kehtaa mennä sinne pokkana kuvailemaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Alku aina hankalin - Der Anfang ist immer schwer

Rehellisesti sanottuna mun kaksi ensimmäistä kuukautta täällä on mennyt pelkästään lööbaillessa, matkustellessa ja uuteen "kaikkeen" totuttautumisessa. Ensimmäinen kuukausi oli sinänsä ehkä rankkaa jo uuden kielenkin takia, koska joutui koko ajan olemaan skarppina ja ajattelemaan hirveästi. Siinä huomasi kyllä, että illalla oli väsynyt, vaikka mitään erikoista ei päivän aikana olisi tehnytkään. Nyt helpottaa kuitenkin jo kielen kanssa, kun ymmärtäminen on ehkä helpompaa eikä jaksa enää stressata samalla tavalla kuin alussa.

Samaten alussa oli hoidettavana aivan ylivoimaisen paljolta tuntuvia virallisia juttuja, paperiasioita ja ilmoittautumisia, joiden toivon pikkuhiljaa olevan paketissa. Piti käydä kielikokeessa eli C-Testissä, joka määrittää minkä tasoisille kielikursseille saat ilmoittautua, kirjautua kielikeskukseen, ilmoittautua kursseille, päivitellä Learning Agreementia, kirjautua yliopistoon opiskelijaksi, jolloin saat Matrikelnummerin eli opiskelijanumeron ja kirjautua kaupungin asukkaaksi kaupungintalolla.

Itse kävin vielä lisäksi verotoimistossa hommaamassa verokortin, koska sain hienon mahdollisuuden auttaa yhtä mun proffaa täällä ja yliopisto maksaa mulle hieman tästä. Viivyttelin sinne menoa about kolme viikkoa, koska veroasioiden järjestäminen saksaksi ei houkutellut, mutta verotoimiston setä olikin todella mukava ja ihan innoissaan suomalaisvieraasta. Jos olisin yhtään aavistellut mahdollista työntekoa täällä ollessa, olisi verokortin saanut jo samalla kerralla kaupungintalolla kirjautuessa, kun olisi vain pyytänyt. Mullekaan ei ole kaikki vielä päivänselvää tän verotuksen kanssa, mutta yritän ottaa selville loputkin tässä, niin tiedän miten toimia.

Kuten tuosta huomaa, saksalaista pankkitiliä en ole vielä avannut ja pohdinkin, että tarvitseekohan mun sitä avatakaan. Vuokranmaksu ja "lukukausimaksu" onnistuivat kyllä hienosti IBAN:illa ja BIC:eilla, mutta joskus kaupoissa asiointi olisi helpompaa, jos omistaisi saksalaisen pankkikortin. Itselläni on siis vain Visa Electron ja VISA-kortti. Heti alkuun sain huomata, että Visa Electron ei toimi läheskään joka paikassa ja VISA:llakaan ei välttämättä ihan joka paikassa pysty maksamaan kuten mun lähi-Lidlissä. Molemmilla saa kyllä nostettua rahaa automaatista, mutta siinä tulee käsittelykuluja 0,90€/kerta.

Oma lukunsa Saksaan tullessa oli myös saksalaisen kännykkänumeron hommaaminen. Mulla tää kävi verrattain iisisti, koska mun kämppis oli mukana, kun ostin mun Prepaid-kortin ja se hoiti puhumisen. Tyydyin vain hymyilemään vieressä sinä vaihto-oppilaana, josta ymmärsin heidän puhuvan. Saksassa useimmilla on siis Prepaid-liittymä, jonka saa kaupasta ostamalla ilman minkäänlaisia sopimuksia. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä netissä tai puhelimitse ja voilá, puhelinlangat laulaa. Lisää aikaa Prepaidiin saa ostamalla lataussetelin kaupasta ja tähän operaatioon sain tutustua about viikko sitten.

Internettiä en onneksi ole joutunut vielä Saksassa hommaamaan, mutta olen seurannut vierestä muiden ponnisteluja ja se kuulostaa harvinaisen vaikealta! Onneksi meillä kämpillä on w-lan ja toivon, että mun seuraavassakin kämpässä on, jos nyt joudun seuraavaksi lukukaudeksi uuden katon pääni päälle hommaamaan. Mullahan on siis vuokrasoppari vaan maaliskuun loppuun, mutta mun tarkoitus on olla Saksassa heinäkuun loppuun.

EDIT! Sain tietää, että tyttö, jolta vuokrasin mun huoneen jää myös vaihtoon koko vuodeksi ja saan asua tässä sen huoneessa koko vuoden. Jee! :)

Koko alkuhässäkkä on ollut myös melkoista sähköpostien lähettämistä suuntaan jos toiseen. Jos joskus epäilin, että en tulisi koskaan tarvitsemaan saksalaista "kirjemallia", olin pahasti väärässä. Olen joutunut pistämään mailia professoreille, assareille ja kielikeskuksen ihmisille ja kyllä siinä tuli Sehr geehrte Frau:t ja Sehr geehrter Herr:it kerrattua. Mutta tämän kaiken sain hoidettua saksaksi, tulin ymmärretyksi (toivottavasti) ja olen vielä hengissä. Näiden arjen pikkujuttujen onnistunut hoitaminen tuo sellaista tänne kuulumisen tunnetta ja voitte vain kuvitella miten hyvältä se tuntuu vieraassa maassa..:)

perjantai 18. marraskuuta 2011

I just saw Haley's comet...

AAAAAHH!!! Kiitos rakkaan harrastukseni BodyPumpin (josta olen tosin joutunut olemaan erossa jo 3 kk :/), mä löysin ehkä maailman parhaan bändin ja vannoin, että jos se tulee keikalle Saksaan mun vaihdon aikana, niin menen katsomaan. Ja JEEEEEE, 5. helmikuuta Kölnin Live Music Hallin lavalle nousee SHINEDOWN! Lämppärinä soittaa Halestorm, josta en valitettavasti ole kuullutkaan, mutta mulla on nyt kolme kuukautta hyvää aikaa tutustua tähänkin bändiin lähemmin. Liput varattu Allun kaa! :)





Tässä pari helmeä niiden lukemattomien helmien joukosta. Oikeasti rakastan Brent Smithin ääntä ja tällanen melodinen raskaampi rock uppoaa muhun niin täysillä! Kuten kaikki mun kanssa asuneet tietääkin, niin mä tykkään laulaa aina biisien mukana. Vinkkinä vaan, että Suomessa voi katsoa sit about miljoona kertaa paremman laatuisia videoita ja suosittelen tsekkaamaan Shinedownin version Simple manista. Koska tämä Saksan youtube on jotenkin rajoittunut, en niihin valitettavasti nyt pääse käsiksi.

Happy, happy, joy, joy! :)))

torstai 17. marraskuuta 2011

Kaljapullon avaamisen jalo taito - Die kunst eine Bierflasche zu öffnen

Se käsitys mikä mulla suomalaisena oli saksalaisten oluen juonnista ei ollut yhtään liioiteltu, ehkä kenties jopa alakanttiin arvioitu. Kahden kuukauden aikana eteeni ei ole sattunut ainoatakaan hyvää siideriä lonkeroista nyt puhumattakaan. Kaikissa bileissä juodaan olutta, jota yleensä tarjotaan talon puolesta. Helppoahan se täällä on, kun olut on niin rikollisen halpaa.


Jos suomessa ostetaan kaljaa tölkeissä lavoittain, 24-packeissä, mäyräkoirissa tai 6-packeissä, täällä sitä ostetaan koreittain lasipulloissa. Meidänkin olohuonetta ja kellaria taitaa koristaa pari kaljakoria ja ensimmäinen sana, jonka Ben mulle opetti (n.15 minuutin sisällä ensitapaamisestamme) oli "der Bierkasten" eli kaljakori liittyen vappuna järjestettävään Biermarathoniin, jossa juostaan Aaseen ympäri ja matkalla pitää juoda kaksi litraa olutta. Joka kerta, kun mun kasvoilta on luettavissa pienehkö inhon väre kaljaa juodessani, mulle muistutetaan tästä hienosta tapahtumasta, joka odottaa sitten toukokuussa. Can't wait!


Asia, jota voin täällä vain ihailla, on ne tuhannet keinot, joilla avata kaljapullo! Olen nähnyt sen avattavan normaalin pullonavaajan lisäksi pöydänkulmalla, sormuksella, sateenvarjolla, sytkärillä, veitsellä, toisella kaljapullolla... Siinä on oikeasti vain mielikuvitus rajana! Normaalin avaajan käyttäminen onkin ehkä vähän tylsä juttu ja kaikki (lue: pojat) keksii/kokeilee koko ajan uusia tapoja, millä pullon saisi auki.


Vielä kenties hämmentävämpää on se, mitä on keksitty niille, jotka eivät varsinaisesti tykkää oluesta. Tämän jalon kansallisjuoman ja limpparin epäpyhä liitto, tadaa! Itse sanon näitä tyttöoluiksi, koska lähinnä tytöt noita taitavat juoda. Kuvassa olevat Beck's Blackcurrant ja Orange olivat kyllä ihan juotavia ja oluen makua oli jopa hankala tunnistaa kaiken sen limpparin seasta, mutta näissä juomissa on yksi valitettava pointti: 2,5%. No words needed. Mun henkilökohtainen mielipide on edelleenkin se, että ei siihen olueen pidä mennä sekoittamaan mitään. Vai miltä kuulostaa tällanen cocktail: 40% olutta ja 60% cokista?


Me tehtiin tiistaina vaihtareiden kanssa matka lähipanimolle, joten päästiin näkemään ja kuulemaan miten sitä olutta oikein valmistetaan. Eniten kaikki taisivat kuitenkin odottaa matkasta sitä vaihetta, kun päästiin maistelemaan panimon tuotteita. Me siis ajeltiin junalla tunnin matka Oeldeen Pott's:in panimolle, jossa meille kerrottiin oluen valmistusksesta ja panimon historiasta, kierrätettiin panimon omassa museossa ja päästiinpä jopa nopeasti tapaamaan itse herra Pott!





Ja jotta nyt uskoisitte, että olin tietoa vastaanottamaan kykenevässä kunnossa koko matkan, voin iskeä pöytään pari faktaa Pott's:ista ja oluesta.

1. )Pott's on Münsterlandissa sijaitseva panimo, jota pyöritetään nyt jo yhdeksännessä sukupolvessa.
2.)Saksassa on olemassa laki, joka määrää mitä kaikkia raaka-aineita oluen valmistuksessa saa käyttää, jota tuotetta voidaan kutsua olueksi. Pott's:in oluihin käytetään vain vettä, humalaa ja mallasta.
3.) Saksassa on ollut 3000 panimoa, mutta tällä hetkellä toimivia panimoita on vain 700.
4.) Saksassa olutta pidetään elintarvikkeena ei alkoholijuomana. Se on siis aivan normaali kurkun kostuke ruuan seuraksi. En ole tajunnut mensoissa katsoa saako sieltä alkoholillista olutta, mutta ainakin alkoholitonta saa.