Kaljapullon avaamisen jalo taito - Die kunst eine Bierflasche zu öffnen

Se käsitys mikä mulla suomalaisena oli saksalaisten oluen juonnista ei ollut yhtään liioiteltu, ehkä kenties jopa alakanttiin arvioitu. Kahden kuukauden aikana eteeni ei ole sattunut ainoatakaan hyvää siideriä lonkeroista nyt puhumattakaan. Kaikissa bileissä juodaan olutta, jota yleensä tarjotaan talon puolesta. Helppoahan se täällä on, kun olut on niin rikollisen halpaa.

Jos suomessa ostetaan kaljaa tölkeissä lavoittain, 24-packeissä, mäyräkoirissa tai 6-packeissä, täällä sitä ostetaan koreittain lasipulloissa. Meidänkin olohuonetta ja kellaria taitaa koristaa pari kaljakoria ja ensimmäinen sana, jonka Ben mulle opetti (n.15 minuutin sisällä ensitapaamisestamme) oli "der Bierkasten" eli kaljakori liittyen vappuna järjestettävään Biermarathoniin, jossa juostaan Aaseen ympäri ja matkalla pitää juoda kaksi litraa olutta. Joka kerta, kun mun kasvoilta on luettavissa pienehkö inhon väre kaljaa juodessani, mulle muistutetaan tästä hienosta tapahtumasta, joka odottaa sitten toukokuussa. Can't wait!

Asia, jota voin täällä vain ihailla, on ne tuhannet keinot, joilla avata kaljapullo! Olen nähnyt sen avattavan normaalin pullonavaajan lisäksi pöydänkulmalla, sormuksella, sateenvarjolla, sytkärillä, veitsellä, toisella kaljapullolla... Siinä on oikeasti vain mielikuvitus rajana! Normaalin avaajan käyttäminen onkin ehkä vähän tylsä juttu ja kaikki (lue: pojat) keksii/kokeilee koko ajan uusia tapoja, millä pullon saisi auki.

Vielä kenties hämmentävämpää on se, mitä on keksitty niille, jotka eivät varsinaisesti tykkää oluesta. Tämän jalon kansallisjuoman ja limpparin epäpyhä liitto, tadaa! Itse sanon näitä tyttöoluiksi, koska lähinnä tytöt noita taitavat juoda. Kuvassa olevat Beck's Blackcurrant ja Orange olivat kyllä ihan juotavia ja oluen makua oli jopa hankala tunnistaa kaiken sen limpparin seasta, mutta näissä juomissa on yksi valitettava pointti: 2,5%. No words needed. Mun henkilökohtainen mielipide on edelleenkin se, että ei siihen olueen pidä mennä sekoittamaan mitään. Vai miltä kuulostaa tällanen cocktail: 40% olutta ja 60% cokista?

Me tehtiin tiistaina vaihtareiden kanssa matka lähipanimolle, joten päästiin näkemään ja kuulemaan miten sitä olutta oikein valmistetaan. Eniten kaikki taisivat kuitenkin odottaa matkasta sitä vaihetta, kun päästiin maistelemaan panimon tuotteita. Me siis ajeltiin junalla tunnin matka Oeldeen Pott's:in panimolle, jossa meille kerrottiin oluen valmistusksesta ja panimon historiasta, kierrätettiin panimon omassa museossa ja päästiinpä jopa nopeasti tapaamaan itse herra Pott!

Ja jotta nyt uskoisitte, että olin tietoa vastaanottamaan kykenevässä kunnossa koko matkan, voin iskeä pöytään pari faktaa Pott's:ista ja oluesta.

1. )Pott's on Münsterlandissa sijaitseva panimo, jota pyöritetään nyt jo yhdeksännessä sukupolvessa.
2.)Saksassa on olemassa laki, joka määrää mitä kaikkia raaka-aineita oluen valmistuksessa saa käyttää, jota tuotetta voidaan kutsua olueksi. Pott's:in oluihin käytetään vain vettä, humalaa ja mallasta.
3.) Saksassa on ollut 3000 panimoa, mutta tällä hetkellä toimivia panimoita on vain 700.
4.) Saksassa olutta pidetään elintarvikkeena ei alkoholijuomana. Se on siis aivan normaali kurkun kostuke ruuan seuraksi. En ole tajunnut mensoissa katsoa saako sieltä alkoholillista olutta, mutta ainakin alkoholitonta saa.