Alku aina hankalin - Der Anfang ist immer schwer

Rehellisesti sanottuna mun kaksi ensimmäistä kuukautta täällä on mennyt pelkästään lööbaillessa, matkustellessa ja uuteen "kaikkeen" totuttautumisessa. Ensimmäinen kuukausi oli sinänsä ehkä rankkaa jo uuden kielenkin takia, koska joutui koko ajan olemaan skarppina ja ajattelemaan hirveästi. Siinä huomasi kyllä, että illalla oli väsynyt, vaikka mitään erikoista ei päivän aikana olisi tehnytkään. Nyt helpottaa kuitenkin jo kielen kanssa, kun ymmärtäminen on ehkä helpompaa eikä jaksa enää stressata samalla tavalla kuin alussa.

Samaten alussa oli hoidettavana aivan ylivoimaisen paljolta tuntuvia virallisia juttuja, paperiasioita ja ilmoittautumisia, joiden toivon pikkuhiljaa olevan paketissa. Piti käydä kielikokeessa eli C-Testissä, joka määrittää minkä tasoisille kielikursseille saat ilmoittautua, kirjautua kielikeskukseen, ilmoittautua kursseille, päivitellä Learning Agreementia, kirjautua yliopistoon opiskelijaksi, jolloin saat Matrikelnummerin eli opiskelijanumeron ja kirjautua kaupungin asukkaaksi kaupungintalolla.

Itse kävin vielä lisäksi verotoimistossa hommaamassa verokortin, koska sain hienon mahdollisuuden auttaa yhtä mun proffaa täällä ja yliopisto maksaa mulle hieman tästä. Viivyttelin sinne menoa about kolme viikkoa, koska veroasioiden järjestäminen saksaksi ei houkutellut, mutta verotoimiston setä olikin todella mukava ja ihan innoissaan suomalaisvieraasta. Jos olisin yhtään aavistellut mahdollista työntekoa täällä ollessa, olisi verokortin saanut jo samalla kerralla kaupungintalolla kirjautuessa, kun olisi vain pyytänyt. Mullekaan ei ole kaikki vielä päivänselvää tän verotuksen kanssa, mutta yritän ottaa selville loputkin tässä, niin tiedän miten toimia.

Kuten tuosta huomaa, saksalaista pankkitiliä en ole vielä avannut ja pohdinkin, että tarvitseekohan mun sitä avatakaan. Vuokranmaksu ja "lukukausimaksu" onnistuivat kyllä hienosti IBAN:illa ja BIC:eilla, mutta joskus kaupoissa asiointi olisi helpompaa, jos omistaisi saksalaisen pankkikortin. Itselläni on siis vain Visa Electron ja VISA-kortti. Heti alkuun sain huomata, että Visa Electron ei toimi läheskään joka paikassa ja VISA:llakaan ei välttämättä ihan joka paikassa pysty maksamaan kuten mun lähi-Lidlissä. Molemmilla saa kyllä nostettua rahaa automaatista, mutta siinä tulee käsittelykuluja 0,90€/kerta.

Oma lukunsa Saksaan tullessa oli myös saksalaisen kännykkänumeron hommaaminen. Mulla tää kävi verrattain iisisti, koska mun kämppis oli mukana, kun ostin mun Prepaid-kortin ja se hoiti puhumisen. Tyydyin vain hymyilemään vieressä sinä vaihto-oppilaana, josta ymmärsin heidän puhuvan. Saksassa useimmilla on siis Prepaid-liittymä, jonka saa kaupasta ostamalla ilman minkäänlaisia sopimuksia. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä netissä tai puhelimitse ja voilá, puhelinlangat laulaa. Lisää aikaa Prepaidiin saa ostamalla lataussetelin kaupasta ja tähän operaatioon sain tutustua about viikko sitten.

Internettiä en onneksi ole joutunut vielä Saksassa hommaamaan, mutta olen seurannut vierestä muiden ponnisteluja ja se kuulostaa harvinaisen vaikealta! Onneksi meillä kämpillä on w-lan ja toivon, että mun seuraavassakin kämpässä on, jos nyt joudun seuraavaksi lukukaudeksi uuden katon pääni päälle hommaamaan. Mullahan on siis vuokrasoppari vaan maaliskuun loppuun, mutta mun tarkoitus on olla Saksassa heinäkuun loppuun.

EDIT! Sain tietää, että tyttö, jolta vuokrasin mun huoneen jää myös vaihtoon koko vuodeksi ja saan asua tässä sen huoneessa koko vuoden. Jee! :)

Koko alkuhässäkkä on ollut myös melkoista sähköpostien lähettämistä suuntaan jos toiseen. Jos joskus epäilin, että en tulisi koskaan tarvitsemaan saksalaista "kirjemallia", olin pahasti väärässä. Olen joutunut pistämään mailia professoreille, assareille ja kielikeskuksen ihmisille ja kyllä siinä tuli Sehr geehrte Frau:t ja Sehr geehrter Herr:it kerrattua. Mutta tämän kaiken sain hoidettua saksaksi, tulin ymmärretyksi (toivottavasti) ja olen vielä hengissä. Näiden arjen pikkujuttujen onnistunut hoitaminen tuo sellaista tänne kuulumisen tunnetta ja voitte vain kuvitella miten hyvältä se tuntuu vieraassa maassa..:)