torstai 10. marraskuuta 2011

Kauneus on katsojan silmässä - Schönheit liegt im Auge des Betrachters

Saksan rumin kaupunki? Jaaaa sehän on tietysti - GIESSEN! Niin kovasti mulle oli tätä kaupunkia dissattu, että kun viime keväänä hakupapereitani täyttäessä erehdyin laittamaan Giessenin kakkosvaihtoehdoksi niin pelkäsin sen jälkeen enemmän kuin mitään muuta, että joutuisin sinne. Oli sitten mentävä käymään paikan päällä ja yllätyksekseni todettava, että Giessen itse asiassa miellytti mun skandinaavisen pelkistettyyn muotoiluun tottunutta silmääni. Saatoin koko viikonlopun vaan hokea, että "Onpa tämä ihana kaupunki!" ja "Voiku täällä on nättiä!", että ei olisi ollut kuolemaksi joutua sinnekään.





Allu ylpeänä esittelee ihanaa yliopistorakennustaan, jossa hänen "kaikki tunnit" kuulemma pidetään. Hauska miettiä, että jos tämän näköinen kaupunki on saksalaisten mielestä käsittämättömän ruma, niin mitä he oikein ajattelisivat suomalaisista kauoungeista? No, mun tandempari (teen siis kielitandemia ja joku haluaa oikeasti oppia suomea!) taisi jo ensimmäisellä kerralla mainita, että Suomen kaupungit ovat todella rumia. Raukka ollut vuoden Joensuussa vaihdossa, niin en ihmettelekään. Joensuu ei nääs varsinaisesti ole minunkaan TOP 10-listalla Suomen kauneimpia kaupunkeja rankattaessa. Kauhisteltiin yhdessä sitä jäätävää kauppahallia..:D





Mähän sain siis hingun lähteä Giesseniin juuri tuona viikonloppuna, kun Alina ystävällisesti kutsui mut pikku kommuuninsa WG-partyihin teemalla "ole nimesi". Piti siis keksiä oman nimensä ensimmäisellä kirjaimella alkava asu. Mä toteutin idean olemalla haltia ja Allu pukeutui lääkäriksi (der Artz saksaksi). Oli muuten ensimmäiset bileet, joissa oli talon puolesta oma kaljahana ja tanssilattia korokkeineen. Hyvä meininki!

Sunnuntaina, kun kyettiin jopa poistumaan asunnosta, me käytiin kiertelemässä vähän kaupungilla. Giessenissä oli joku spesiaalipäivä, kun suurin osa kaupoista oli auki (kaikki kaupat on yleensä kiinni sunnuntaisin) ja joka paikassa oli todella paljon ihmisiä. Vaihtoehtoisena darramättönä syötiin kaupungilla kermaista kurpitsakeittoa tarjoiltuna kaiverretusta leivästä. Toi oli oikeasti aivan todella hyvää ja mietittiinkin, et miksi Suomessa ei käytetä enemmän kurpitsaa. Jälkkäriksi vedettiin Berlinerit eli suomeksi sanottuna tomusokerilla kuorrutetut hillomunkit. Nam nam.



Mä sain tuolla bileissä älyttömän inspiraation taas tähän saksan opiskeluun, kun tutustuin yhteen suomalaiseen jätkään, joka oli viisi vuotta sitten tullut sanaakaan saksaa taitamatta Saksaan ja puhui nyt oikein natiivin kuuloisesti. Kolme vuotta siinä oli kuulemma mennyt ennen kuin hän oli alkanut ymmärtää muiden puhetta kunnolla. Kolme vuotta... voisko tää 8 vuoden saksan opiskelu jouduttaa yhtään tuota? Mutta anyway, hirveät respectit tuohon suuntaan, jätkä opiskelee tätä nykyä lääkiksessä Saksassa, että ei paha!

Tän jätkän suomenkieli tuli kyllä niin vahvalla aksentilla, että samalla vannoin itselleni, että jos joskus muutan ulkomaille, en koskaan anna itseni unohtaa kaunista äidinkieltäni. Täällä ollessa oon huomannu miten paljon oikeasti pidän suomen kielestä ja miten suuri osa se on mun identiteettiä. Silti oli hauskaa kuulla jonkin asteista stadin slangia saksalaisella korostuksella. Jossain vaiheessa tajusin tosin puhuvani tälle tyypille kuin idiootille, tyyliin "Ym-mär-rät-kö si-nä kai-ken mi-tä mi-nä sa-non? liioitellusti artikuloiden. Hahaa, piti vähän läppäistä itseäni, kun jätkä oli silleen "Joo, totta kai.".


Ja todellakin, käytiin jopa tsekkaamassa paikallista yöelämää Allun lähibaarissa Haarlemissa. Mä onnistuin jotenkin lähestulkoon kaikissa kuvissa peittämään Allun, joten tässä teille ihasteltavaksi yksi otos, jossa en niin tee..:D Opittiin muuten uutta juomakulttuurista Allun kämppiksen opastaessa meitä Brause-vodkan maailmaan. Brause on saksaa ja tarkoittaa suhinaa tai limpparia ja täällä myydään sellaisissa kerta-annospusseissa veteen sekoitettavia makuaineita, joista tulee sit tavallaan limpparia. Brause-vodkaa juodaan taas iskemällä tällaisen pussin sisältö ääntä kohden ja vodkasnapsi kohta perästä. Näitä kuulemma myydään myös baareissa, mutta ne ei varsinaisesti vienyt mun sydäntä, niin voi olla, että jää tilaamatta.

3 kommenttia:

  1. Takavuosien hyvä vitsi oli se, kun se Kennedy sanoi vierailullaan Saksassa, "olen sokerilla kuorrutettu hillomunkki", eli "ich bin ein Berliner" :P

    VastaaPoista
  2. Joo, hahaa..:D Olen lukenut tämän ennekin jostain. Mut yritys hyvä 10.

    VastaaPoista
  3. Hei, siellä Zeughausella on melkien kaikki mun tunnit. :) Oon muuten ootellut tätä postausta. Ja haluan myös korostaa, että olin pirskeiden jälkeisenä lauantaina luennolla joka alko 9.00. :D

    VastaaPoista