tiistai 15. marraskuuta 2016

Snow, I miss you



Taas on mennyt ihan todella kauan aikaa enkä ole saanut aikaiseksi käydä päivittelemässä kuulumisia. Ei sillä, että täällä mitään maata mullistavaa olisi tapahtunutkaan, mutta kuitenkin niin paljon kaikkea pientä, että en varmasti muista nyt puolistakaan kirjoittaa. Mutta kuten otsikosta ja ylläolevasta kuvasta arvata saattaa, olen seuraillut kateellisena ensilumi -päivityksiä Suomesta ja haaveillut pakkaskeleistä ja kengän alla narskuvasta lumesta. Münsterin säässä on päästy nyt siihen vaiheeseen, että vettä sataa ja jos ei sada, niin on muuten vaan kostean kylmä. Odotan jo, että joulumarkkinat alkavat ja kaupungilla ollessa pääsee lämmittelemään Glühwein -kupposen äärelle.

Viime viikonloppuina ollaan junailtu ahkerasti Nordrhein-Westfalenin alueella ja käyty joululahjojen katsastureissuilla Dortmundin lisäksi myös Essenissä ja viime viikonloppuna juhlimassa syntymäpäiviä Kölnin lähimaastossa. Kauppoihin on tullut jo myyntiin yhtä jos toista joulukrääsää ja Essenissä ollessa bongailin myös övereimmät joulukalenterit. Ainakaan Suomessa ei ole vielä tullut vastaan kosmetiikka- ja hajuvesikalentereita, jotka hintansa puolesta vastaavat kyllä jo kunnon joululahjaa. Itse ajattelin tänäkin vuonna tyytyä ihan perus suklaakalenteriin, niin lapsenmielinen kun vielä olenkin! Koska nyt ollaan kuitenkin jo marraskuun puolessa välissä, niin itseänikin on himottanut aloittaa joulukoristelut ja ostinkin jo joulukynttilöitä ja virittelin eilen joulutähden olohuoneen ikkunaan (eihän vielä ole liian aikaista, eihän?).

Myös halloween tuli ja meni ja sain samaisena viikonloppuna kestitä ensimmäisen Suomi -vieraankin. Sama jatkuu tulevina viikkoina, kun saan lisää Suomi -vieraita kylään ja Nilsin vanhemmatkin saapuvat katsastamaan Münsterin joulumarkkinat. Muuten arki on alkanut rullata täälläkin siihen tahtiin, että on vaikea välillä keksiä edes mitään tähdellistä kirjoitettavaa. Saksalaiseen televisioonkin alan jo pikkuhiljaa tottua (!!!), mikä on jo paljon se! Tarpeeksi kauan kun katsoo Grey's anatomya tai The big bang theorya saksaksi dubattuna, niin alkaa jo tottua dubbausnäyttelijöiden ääniin. Sinkkuelämä uutena tuttavuutena tuottaa kuitenkin vielä ongelmia, koska vanhat alkuperäisäänet ovat vielä niin vahvasti mielessä.


Viime viikonloppuna pääsin myös kuuntelemaan taas alltimefavorite -lempibändiäni Biffy Clyroa livenä, kun kävimme kuuntelemassa Biffyn keikan Kölnin Lanxess -areenalla. Aivan järkyttävän kova liveveto Biffyltä! Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, että permanto oli loppuunmyyty ja jouduttiin katsomaan keikkaa istumapaikolta, mikä ei kyllä sitten yhtään sovi rock -keikan luonteeseen. Plussana mainittakoon se, että joka puolella myytiin (hyvää) olutta ja keikan välissäkin sitä kävivät myyjät olutreppuineen kaupittelemassa. Voisikin alkaa katsastella jo seuraavaa keikkaa, että pääsisi katsomaan näitä skottimiehiä pian uudestaan. Kyllähän siinä tytöllä jos toisella menee polvet veteliksi, kun pojat vetää välispiikit skottimurteella.


Ja koska on jo marraskuu, haaveilen hulluna joulutortuista. Joulutortut ovat oikeasti kaikessa yksinkertaisuudessaan niin käsittämättömän hyviä ja tähän aikaan vuodesta niitä pitäisi kyllä jo saada. Varmistin Nilsiltä, että saahan kaupasta voitaikinaa ja etsin jo ensimmäisen luumumarmeladinkin käsiini. Lupasin itselleni, että itsenäisyyspäivänä saan leipoa torttuja, mutta saa nähdä jaksanko odottaa siihen asti. Kaikesta voi siis päätellä, että odotan kovasti joulua kaikkine hössötyksineen ja mikä parempaa, joulua Suomessa! Aina tähän asti olen odottanut sitä, milloin pääsen Saksaan visiitille ja nyt odotan vuorostani sitä, että pääsen taas Suomeen. Ihminen ei taida koskaan olla tyytyväinen siihen mitä on..?










Kuvituskuvaa lenkkipoluilta, yliopistosta ja Münsterin syystivolista Sendistä. Leikin taas blogin ulkoasulla, joten muutoksia siihenkin saattaa tulla. Tai sitten ei. Katsotaan miten inspiroi.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sunnuntaikävelijät

Taas yksi viikko takana ja ensimmäiset luennotkin on jo selätetty. "Kouluviikko" meni ohi nopeasti ja tähän mennessä olen onneksi vielä suhteellisen kartalla opintojen suhteen. Kaikki on kuitenkin vielä kovin alussa, joten katsotaan miten se opiskelu tästä lähtee taas rullaamaan!

Perjantai-illan ohjelmaan kuului suunniteltu visiitti japanilaiseen ravintolaan Nilsin kavereiden kanssa. Itse olin alussa vähän skeptinen tämän ravintolavalinnan suhteen, sillä olen syönyt sushia ravintolassa about kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla meinasi oksupoksu nousta suuhun. Näistä aikaisemmista kokemuksista viisastuneena en tällä kertaa kuitenkaan tilannut merilevää sisältäviä susheja, vaan keskityin nigireihin ja muihin herkkupaloihin. Täytyy nyt pyörtää sanoja ja myöntää, että kyllä se sushi maistuu, kun vaan löytää ne suosikit sieltä! Ja listalta löytyi onneksi sushin lisäksi vaikka mitä muutakin maisteltavaa.

Tämä ravintola toimi muutenkin aika jännällä konseptilla, sillä iltaisin siellä on tarjolla vain noin 20 euron hintainen buffet, johon hintaan saa tilata listalta mitä tahansa niin paljon kuin maittaa. Tilaaminen tapahtui pöytäkunnittain tabletin avulla, jolla jokainen sai valita itselleen kuusi eri ruoka-annosta. Uuden tilauksen pystyi tekemään aina 15 minuutin välein ja jotta mässäilyn kanssa ei menisi aivan överiksi, syömättömistä annoksista joutui maksamaan "sakon". Meidän pöytäkunnalle tosin maistui niin hyvin, että yhtään sakkoa ei tainnut tulla maksettavaksi. Parasta tässä konseptissa oli ehkä se, että annokset olivat pieniä ja näin pääsi maistamaan paljon erilaisia makuja. Lisäksi ruokailu ei ollut perinteiseen tyyliin ohi puolessa tunnissa, vaan viivyttiin herkuttelemassa jopa kolme tuntia.


Tämä viikonloppu vietettiin taas ihan kotosalla ja lauantaina käytiin pyörimässä kaupungilla ja metsästämässä Nilsille uutta talvitakkia. Minun ostoslistalta löytyi sen sijaan uusi reppu (uskokaa vaan, mutta reppu voittaa olkalaukun 6-0 pyörällä kulkiessa ja Münster on pyöräilykaupunki, jos mikä!), mutta päädyin tilaamaan sen kuitenkin netistä, koska ei tästä kaupungista mieleistä löytynyt. Vaikka Münster onkin saksalaisella mittapuulla katsoen vielä pieni suurkaupunki (noin 300 000 asukasta), niin lauantaisin keskusta on kyllä tupaten täynnä väkeä. Tämä johtunee osittain siitä, että Saksassa kaupat pysyvät visusti kiinni sunnuntaisin, joten viikonlopun shoppailut tulee tehdä lauantaina. 

Kauppojen sunnuntaiaukioloista onkin tulossa äänestys ja minullekin putosi postiluukusta äänestyslipuke! Vastarinta sunnuntain aukiolojen vapauttamiselle on kova ja kaduille onkin ilmestynyt viime aikoina kyltit, joissa vaaditaan "sunnuntain jättämistä rauhaan". Olenkin nimennyt saksalaiset sunnuntaikävelijöiksi, sillä kauppojen ollessa kiinni sunnuntaisin ihmiset lähtevät koko perheen voimin päiväkävelylle ja pysähtyvät ehkä läheiseen kahvilaan päiväkahville siinä lomassa. Tänään Münsteriä hemmoteltiin sumuisen aamun jälkeen mitä kauneimmalla syyspäivällä ja suosituimmilla kävelyreiteillä oikein pukkasi ruuhkaa, kun saksalaiset olivat lähteneet yhdessä ulkoilemaan. Sinne vain sitten itse jatkoksi!


Viikonloppuna otin myös taas saksalaista keittiötä haltuun ja tein ensimmäistä kertaa saksalaista versiota hernekeitosta (Erbseneintopf). Se on hieman monipuolisempi versio suomalaisesta hernarista ja siitä tuli ihan törkeän hyvää! Onneksi tein kerralla kaksi kattilallista, niin voidaan nauttia täst vielä huomennakin. Tarkoitus oli kokeilla vihdoin myös lehtikaalisipsejä, mutta niiden tekeminen jää kuitenkin vielä ensi viikkoon. 

Nyt jatkan täällä Voice of Germanyn katsomista, jossa Sunrise Avenuen Samu Haber naurattaa katsojia yhtenä tuomareista. Samu vetää koko show'n jollain englannin ja saksan sekoituksella, mutta se tuntuu uppoavan ihan hyvin saksalaisiin. Postauksen kuvat ovat muuten minun sunnuntaikävelyltä tästä meidän asuinkorttelista. Ihan noin prameassa talossa me ei asuta, mutta tätä silmäniloa löytyy kuitenkin läheltä.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Winter is coming

Tervehdys taas parin viikon hiljaisuuden jälkeen! Onneksi en koskaan väittänyt olevani mikään himobloggaaja, niin ei tarvitse nyt ottaa sanojaan takaisin. Aika tuntuu lentävän ja vaikka en voi päiväohjelmaani tällä hetkellä kovin kiireiseksi väittääkään, niin silti jostain syystä tämä blogin päivitys aina venyy.

No, viime aikoina ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään maata mullistavia asioita, joten kovin paljosta ette ole jääneet paitsi. Otsikon mukaisesti talvi hiipii pikkuhiljaa Saksaankin ja tässä pitää alkaa jo pikkuhiljaa miettiä mitä laittaa päälleen ennen kuin lähtee ovesta ulos. Ja vaikka nyt olen suomalainen ja suomalaisena minun pitäisi kestää kylmää (tämä oletus on täällä kaikilla), niin Saksassa tämä kylmyys on kuitenkin aivan erilaista kosteaa kylmää, joka hiipii luihin ja ytimiin eri tavalla kuin kylmä Suomessa. Tästä pääsisin aasinsillalla taas lempiaiheeseeni eli siihen, miten huonoja saksalaiset talot ovat ja miten en voi käsittää paikallisten jatkuvaa ikkunoiden aukipitämistä ympäri vuoden, mutta koska olen paasannut tästä aiheesta tarpeeksi, tyydyn vain toteamaan, että onneksi meidän kämppä on kuitenkin osoittautunut "normaaliksi" näin suomalaisella mittapuulla arvioituna. Lämmitys laitettiin viime viikolla ensi kertaa päälle ja kyllä ainakin vielä tarkenee. Kaivoin myös vielä uutuuttaan hohtavat untuvapeitot kellarista, joten kyllä nyt tarkenee nukkua, vaikka olisikin vähän viileämpi.

Viime viikot ovat menneet lähinnä yliopiston orientaatioviikon merkeissä ja lukujärjestystä suunnitellessa. Nyt sekin näyttäisi olevan valmis ja huomenna alkaa sitten virallisesti koulu. Olisi alkanut jo tänään, mutta jostain syystä ensimmäinen luento oli peruttu. Sain sompailtua kursseja niin, että perjantait ovat kokonaan vapaata luennoista ja seminaareista ja muutenkin olen ihan tyytyväinen lukujärjestykseen. Orientaatioviikolla olisi ollut vaikka minkälaista häppeninkiä "Ersteille" eli tutummin fukseille, mutta hyvällä omalla tunnolla skippasin nämä ilottelut ja keskityin vain infotapahtumiin. 

Sain viime viikolla vihdoin Semestertickettini, joten nyt pääsen taas ajelemaan ympäri osavaltiota junalla ilmaiseksi. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi opiskelijana olon hienouksista Saksassa! Koska kaikennäköisiä pikkureissuja oli jo tullut suunniteltua, lähdimme lauantaina käymään Dortmundissa, jonne Münsteristä matkustelee noin tunnissa. Dortmund on ollut minulle tähän mennessä aivan vieras kaupunki enkä ole saanut mitenkään erityisen positiivista kuvaa kaupungista siellä asuneilta. Minulle Dortmund oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys ja se vaikutti noin shoppailumahdollisuuksien puolesta ihan kelvolta paikalta. Dortmundista löytyi mm. englantilainen kauppa, jossa myytiin kaikkia mahdollisia englantilaisia elintarvikkeita. Kävin nappaamassa itselleni paketin lemppariani Twiningsin Lady Greytä, johon en ole vielä Saksan marketeissa törmännyt, sekä pari pulloa Bulmersia. Nils puolestaan halusi välttämättä ostaa Marmitea eli jotain Vegemiten tyylistä hiivatahnaa. Kokeilin tätä sunnuntaina eikä kyllä vakuuttanut allekirjoittanutta levitteenä!

Ja koska nyt ollaan Saksassa ja lähes joka seudulla on omat panimonsa ja nimikko-oluensa, niin olen ottanut tavaksi kokeilla paikallisia oluita muissa kaupungeissa vieraillessani. Niinpä Dortmundin reissukin päättyi vanhaan, perinteiseen saksalaisravintolaan, jossa päästiin maistamaan paikallista Hövels -olutta ja Mett -sämpylää. Hövels saa multa hyväksynnän, vaikka ensisilmäyksellä olin skeptinen tumman värin johdosta. Mett -sämpylä puolestaan ei ole pelkästään Dortmundin erikoisuus, vaan näihin olen tutustunut jo Münsterin aikoinani. Mett on raakaa sian jauhelihaa, joka on maustettu suolalla ja muilla mausteilla. Sitä tarjoillaan sämpylän välissä sipulimurskan ja suolan ja pippurin kera. Aluksi en suostunut tätä maistamaan, koska raaka sianliha = ei hyvä juttu, mutta täytyy sanoa, että nykyisellään nautin kyllä tästä paikallisesta herkusta. Ja onko se nyt sitten raakaa lihaa, kun se on tavallaan suolalla kypsennetty? Beats me, hyvää se kuitenkin on!


Sunnuntaiksi olimme sopineet Nilsin ystävien kanssa brunssin meille kotiin. Sain vihdoin hyvän syyn laittaa kaikki Suomesta raahaamani Iittalat ja Marimekot käyttöön. Leikkokukkiakin oli pakko käydä hakemassa, sillä ne ovat täällä niin houkuttelevan edullisia Suomeen verratuna (kiitos Hollannille rajanaapurina). Sunnuntai oli täällä aivan yllättävän lämmin päivä ja myöhemmin illalla lenkillä käydessä tuli jopa kuuma normitamineissa, joissa olen tottunut täällä viime aikoina ulkona liikkumaan.

Olen viime aikoina ollut kunnon Instgramin uhri ja sen vuoksi heräsin sunnuntaina jo kahdeksalta leipomaan brunssipöytään Instagramista löytämiäni suklaa-chai-paloja kurpitsavoikreemillä sekä banaanileipää, johon onnistuin luomaan himon viime viikolla. Molemmat onnistuivat ja maistuivat törkeän hyviltä, vaikkakin suklaa-chai-palat olivat kreemin vuoksi todella äkkimakeita ja muistuttivat paljon cup cakesia. Kyseessä oli kuitenkin jenkkiresepti, joten sinänsä tämä ei ollut niin suuri yllätys. Kuva nyt ei ole aivan Instagram -laatua, mutta lupaan, että makuelämys oli tätä visuaalista ilmettä parempi!


Leivonnasta jäljelle jääneen kurpitsan ajattelin taikoa tänään ihanan syksyiseksi ja lämmittäväksi kurpitsakeitoksi. Jostain syystä kurpitsa ei ole Suomessa olleenkaan niin kova juttu, mutta minun mielestä mausteinen kurpitsakeitto on aika must ruoka kylmiin ja pimeneviin iltoihin. Mun lempparireseptiksi on jäänyt tämä chefkoch.de:stä löytämäni kurpitsakeitto, johon potkua antavat inkivääri, chili, juustokumina ja curry.

Ainekset:

1hokkaidokurpitsa
sipuli
7,5 dl kasvislientä
60 g tuoretta inkivääriä
1 tl curryjauhetta
maun mukaan tuoretta chiliä tai Sambal Oelek-maustetta
1 tl jeeraa / juustokuminaa
1 purkki crème fraîchea tai kermaa
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
         ripaus pippuria











Valmistus:

1. Pese kurpitsa ja poista mahdolliset huonot kohdat kuoresta. Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Paloittele kurpitsa tämän jälkeen noin 1,5-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi.

2. Kuullota kattilassa pilkottu sipuli ja lisää kurpitsakuutiot. Mausta suolalla.

3. Lisää kasvisliemi, pieneksi pilkottu inkivääri sekä mausteet (curry, chili / Samba Oelek, jeera / juustokumina, sokeri, pippuri) kattilaan ja keitä noin. 20-25 minuuttia kunnes kurpitsan kuori on pehmentynyt. (Oman kokemuksen mukaan kuori jää silti vähän kovaksi ja siksi kuorinkin kurpitsan mieluummin ennen paloittelua.)

4. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää crème fraîche tai kerma. Ja voilá, keitto on valmis nautittavaksi!

Nyt vaan kaikki nauttimaan kurpitsasadon antimista! Itse ajattelin tuunailla tänään reseptiä ja laittaa sekaan porkkanaa sekä korvata ranskankerman kookosmaidolla. Olen myös kuullut, että appelsiinimehu toimii kurpitsakeitossa, joten ehkä sitäkin pitää joskus kokeilla.

 Tällaista tänne siis tällä erää. Kivaa alkavaa viikkoa sulle! :)

tiistai 4. lokakuuta 2016

Polkupyörä ja petauspatja

Eilen Saksassa vietettiin Saksojen yhdistymisen vuosipäivää (Tag der deutschen Einheit), joka sattuu muuten olemaan tietääkseni Saksan ainoa kansallinen liputuspäivä. Se oli myös tietenkin kansallinen vapaapäivä, joten saksalaiset viettivät jälleen kerran pidennettyä viikonloppua. Näitä arkivapaita täällä Saksassa kyllä riittää ja varsinkin toukokuussa on yleensä vaikea löytää yhtään täyttä viikkoa, kun jokaiselle viikolle sattuu jokin uskonnollinen pyhä tai muu juhlapäivä.

Täällä on vierähtänyt jo kohta kolme (!) viikkoa ja yliopiston preppauskurssi alkaa parin päivän jälkeen olla taputeltu. Sitten on vielä yksi viikko lööbailua orientaatioviikon merkeissä ja 17.10. alkaa vihdoin yliopiston luentokausi. Alan jo toden teolla odottaa sitä, sillä tuntuu, että en ole viimeiseen kahteen kuukauteen tehnyt oikein mitään. Työelämässä tottui sellaiseen säännölliseen rytmiin ja nyt kun pudottauduin hetkellisesti siitä oravanpyörästä, niin poden oikein huonoa omaatuntoa toimettomuudestani. Mutta lohdutan itseäni kuitenkin sillä ajatuksella, että kohta saan kiusata aivonystyröitäni oikein toden teolla.

Yliopiston preppauskurssi on ollut ihan mukava pehmeä aloitus paluuseen koulun penkille ja olen päässyt tutustumaan muihin ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Suurin osa heistä tulee Kiinasta tai muualta Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Meitä muualta tulleita on sitten muutamia, mutta kokonaisuudessaan ryhmä on ollut oikein mukava.

Meillä oli viikonloppuna ajatus lähteä käymään Hollannin puolella Enschedessä kaupoilla, mutta koska minä en ole vielä saanut Semestertickettiäni (ja koska piti valmistella preppauskurssin kotitehtäviä), pysyttiin me koko pitkä viikonloppu Münsterissä. Eilen käytiin taas ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa tällä kertaa Bad moms ja tietenkin Saksaksi! Tämäkin ottaa vähän koville meikäläiselle, kun kaikki elokuvat dubataan leffoihinkin. Näytöksiä löytynee kyllä originaaliversioinakin, mutta niitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän. Ja huomasinpa, että Bridget Jonesin babykin tulee täällä vasta 19.10. ensi-iltaan, kun se Suomessa on ollut ohjelmistossa jo syyskuun puolivälistä lähtien. No, sitä odotellessa!

Muita mainitsemin arvoisia asioita lienevät muun muassa se, että saatiin lauantaina meidän tilaama petauspatja sänkyyn ja ostin ensi kertaa elämässäni itse oman, uuden polkupyörän! Olen saanut jo käännettyä Nilsin suomalaisten tyynyjen kannattajaksi ja pehmeämpi sänkykin sai positiivisen vastaanoton. Polkupyörän sen sijaan pystyin hakemaan vasta tänään ja pääsen huomenna testailemaan sitä neitsytmatkalla yliopistolle. Helsingin pyöräilyonnettomuuksien innoittamana olen saanut nyt päähänpinttymän hankkia pyöräilykypärän, joten pitänee sellainen vielä jostain kaupasta kaivaa. Münsterissä pyöräily on aivan oma lukunsa ja pyöräilijöitä on liikenteessä niin paljon, että luulen tuon kypärän olevan ihan hyvä hankinta!

Muuten tulevalle viikolle on suunnitelmissa vain preppauskurssia ja viikonloppuna on ajatus treffailla jälleen Nilsin kaverien kanssa. Ollaan monesti mietitty jo reissua ihan Lappiin Lappiin tällä porukalla ja tämä ajatus on taas heitetty ilmoille ja viikonloppuna vähän katsastellaan saataisiinko tämä reissu viimein toteutettua. Siinähän voisi olla visiitti Rovaniemellekin tiedossa taas pitkästä aikaa! Lisäksi bongattiin Nilsin kanssa kaupungilla kävellessä uusi burger -ravintola, joka kutsui aika vahvasti ohikulkijaa...

Kuvat puuttuvat edelleen, koska olen niin laiska kuvaaja, mutta yritän parantaa tapani mahdollisimman pian (ennäepahaaapinahymiö).

torstai 22. syyskuuta 2016

Uusi alku

Tässä sitä nyt ollaan. Münsterin kotisohvalla katsomassa neljien häiden saksalaista versiota. Saavuin Saksaan lauantaina, jonka jälkeen päivät ovat täyttyneet lähinnä matkatavaroiden ja laatikoiden purkamisesta, siivoamisesta sekä virallisuuksien hoitamisesta täällä päässä. Lensin lauantaina sinivalkoisin siivin Kuopiosta Düsseldorfiin, jossa lentokentällä minua odotti saksalainen herrasmies ruusukimppu kädessä Suomen lippua heiluttaen. Vaihtoaika Helsingissä oli niin lyhyt, että tax free -shoppailut jäivät nyt valitettavasti tekemättä, mutta kyllähän niitä tässä vielä ehtii. Junan sijaan matkustimmekin Münsteriin autolla, sillä Nils oli yllätyksekseni ostanut ukkinsa vanhan auton! Nyt päästään siis autoilemaankin täällä eikä olla sidottu aina vain bussi- ja juna-aikatauluihin (vaikka nekin ovat kyllä todella kattavat).

Kaikesta jälleennäkemisen ihanuudesta ja etäsuhteen voittamisen riemusta huolimatta kotiin päästyä koko tilanne alkoi vasta realisoitua ja saattoi siinä päästä itkukin, kun mietin, että kotimaa on nyt jätetty taakse ja elämän painopiste siirretty tänne Saksaan. Ennen täällä käydessä on lähinnä tullut lomailtua ja Suomessa on aina odottanut opinnot tai työ, jonne palata, mutta nyt pitää opetella ajattelemaan, että elämä tapahtuu lähtökohtaisesti täällä ja Suomi on se paikka, jossa lomaillaan. Tämän sulatteluun menee ehkä vielä hetki, mutta uskoisin, että tästä järkytyksestä päästään yli ja kaikki muuttuu vielä iloksi. Muistaakseni aikoinani Rovaniemelle muuttaessani itkin autossa ensimmäiset puoli tuntia, mutta niin siitäkin selvittiin ja Rovaniemellä tuli vietettyä monta ihanaa vuotta.

Viikonloppu menikin kämppää järjestellessä ja siivoillessa, ja yllätyksekseni entinen kämppikseni Mona ilahdutti meitä vierailullaan sunnuntaina. Muistan kun joskus tyttöjen kanssa pidettiin Rollossa "virastopäivä" ja juostiin maistraatit, työkkärit ja verotoimistot kaikki läpi samana päivänä ja tällaisia virastopäiviä olivat myös tämän viikon maanantai ja tiistai. Maanantaina kävin ilmoittautumassa kaupungissa asuvaksi kaupungintalolla ja ilmoittautumassa sairaskassaan. Illalla vuokranvälittäjä kävi vielä tuomassa alivuokrasopimuksen, jonka jälkeen sen päivän virallisuudet olivat pulkassa. Tiistai alkoi puolestaan vakuutusasioiden hoitamisella, sillä suomalaiset vakuutukseni eivät luonnollisesti ole voimassa Saksassa minkä vuoksi sanoinkin ne irti lähtiessäni. Olin varautunut max. tunnin reissuun vakuutusasioissa, mutta sielläpä istuttiin sitten 2 tuntia ja 40 minuuttia ja olisi istuttu pidempäänkin, ellei meillä olisi ollut jo kiire pankkiin. No, vakuutukset on nyt työn alla ja pankista sain jo saksalaisen tilinumeron. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiselle tämä saksalaisten puheliaisuus on välillä aivan todella raskasta ja meinasi jo mielenkiinto loppua tuon vajaan kolmituntisen aikana. Mutta positiivista on se, että näin ummikkokin on nyt vähän enemmän kartalla saksalaisten vakuutusten suhteen.

Keskiviikkona Nils lähti jälleen töihin ja minä pääsin nauttimaan hausfrau -arjesta kotona. Vielä on mielen päällä niin monta asiaa, että tässä aika on mennyt hyvin niitä hoitaessa. Sää Münsterissäkin on tällä viikolla ollut aurinkoinen ja tänäänkin elohopea nousenee 25 asteen tienoille. Nyt olisi varmaan sopiva aika lunastaa niitä lupauksia kuntoilun aloittamisesta, kun ei voi väittää olevan liiaksi kiirettäkään. Ensi viikolla tiistaina alkaa yliopiston kv-opiskelijoille suunnattu parin viikon preppauskurssi, jolle olen ilmoittautunut. Sen jälkeen on opintojen orientaatioviikko ja 17.10. alkavat viimein luennot. Kovin myöhäiseltähän tuo opintojen aloitus tuntuu näin suomalaisen näkökulmasta, mutta lukukausi täällä kestääkin sitten maaliskuun loppuun saakka ja kesälukukaudella opiskellaan kesälläkin!

Perjantaina lähdetäänkin Nilsin porukoiden luokse viikonlopun viettoon, sillä Nilsin isä ja sisko viettävät syntymäpäiviä - ja niitähän juhlitaan joka vuosi. Tässä taas yksi kummasteltava asia suomalaiselle, joka on viettänyt viimeksi lapsuudessaan synttäreitä ( No okei, kerran myös Rollossa vietettiin, mutta sekin oli vain enemmän tekosyy järjestää juhlat kuin juhlimalla juhlia omaa syntymäpäivää). No mutta sunnuntaina siis tiedossa päivälliskutsut sukulaisten kanssa, lahjojen jakoa ja synttärihulinaa. Ja näistä juhlista tuli vielä mieleen yksi kummallisuus, jonka suomalaiset olisivat tehneet toisin. Näillä kutsuilla tarjotaan ruuan jälkeen jälkiruoka ja sen jälkeen aina erikseen vielä kahvitellaan kakkuineen. Näin meneteltiin myös niissä tähän mennessä ainoissa, saksalaisissa häissä, joissa olen saanut olla läsnä. Hieman tårta på tårta -tyyliä pelkkään jälkiruokakahviin tottuneelle suomalaiselle, mutta maassa maan tavalla tässäkin asiassa.

Muita huomioita näin vajaan viikon jälkeen mm. se, että olen jo täysin kyllästynyt saksalaiseen televisioon, jossa kaikki on dubattu saksaksi. Ei sillä, että en ymmärtäisi, mutta mielelläni katsoisin Big bang theoryt sun muut alkuperäiskielillä, kun tuo dubbaus ei vaan sovi minun televisionkatselumakuun. Pitänee katsoa sarjat netistä englanniksi ja hommata VPN, jotta pääsee katsomaan mm. Ensitreffit alttarilla, kun sekään ei näy Suomen rajojen ulkopuolella. Nyyhkis.

Pahoittelut vielä tylsän kuvattomasta postauksesta, mutta kuvia alkaa tulla vasta, kun saan uuden kännykän ja pääsen kuvailemaan paikkoja teille. Täällä siis kaikki mallillaan vielä toistaiseksi. Auf wiederhören!



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Tämä blogi on vienyt minut lukemattomia kertoja muistelemaan vaihto-oppilasvuoteni tapahtumia ja nostattanut useaan otteeseen hymyn huulille niitä muistellessani. Olen myös saanut huomata, että pikkuhiljaa olen tahtomattanikin alkanut unohtaa asioita tuolta neljän vuoden takaa ja etenkin silloin on ollut hienoa huomata, että täällä ajatukseni ja tuolloiset fiilikseni ovat kuitenkin säilyneet.

Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.

Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.

Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin kunnossa ja viimeinen viikko onkin mennyt aivan turistina, kun opiskelijakorttikin otettiin pois. Kämppä on puunattu luovutuskuntoon, jääkaappi syöty tyhjäksi ja ikkunat ja pyykit pesty. Rinkka on koepakattu ja todettu liian täydeksi, joten yksi postipaketti vaatteita ja muuta roinaa on matkalla kotisuomeen ja osa vaatteista heitetty kierrätykseen täällä Saksassa.

Helteet hellivät meitä Saksassa tämän viimeisen viikon. Lauantaina ja sunnuntaina elohopea nousi varmasti reippaasti yli 30 asteen ja olo ulkona oli kuin saunassa. Siinä tuli vietettyä viimeiset chillaukset Aasella ja kanaalilla grillaten ja tähtitaivasta katsellen. Lentolippu on jo kourassa ja aikainen herätys odottaa torstaina, kun kone Helsinki-Vantaalle starttaa puoli yhdeksän tuntumissa aamulla. Puolenpäivän jälkeen Suomen sateet ottanevat mut sitten jo vastaan ja pääsen fiilistelemään ihanaa Helsinkiä, kavereita ja Suomea!

 Tää vuosi on välillä mennyt aivan liian nopeasti ja toisinaan aivan liian hitaasti. Mä rakastin tätä vuotta. Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen elämässäni tehnyt. Se että lähtee aivan uuteen maahan yksinään ja onnistuu luomaan sinne ystäväverkoston ja elämän on aika makea fiilis. Asiat jotka alussa pistivät suomalaisen silmään ovat nyt muuttuneet aivan normaaleiksi ja itseluottamus ja rohkeus ovat kasvaneet, koska kukaan ei ole ollut tekemässä asioita sun puolesta. Siinä hyvin nopeasti huomaa, että tee joko itse tai se jää tekemättä.

Paras asia koko vaihtovuodessani on ollut kuitenkin ihmiset. Se miten mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin mahtavaan WG:hen ihanien ihmisten pariin, joiden ystäviin sain tutustua ja tulla osaksi porukkaa, oli aivan mieletöntä. Samat ihmiset ovat varanneet jo lentoliput Suomeen uudeksi vuodeksi, joten lähtöä helpottaa tieto siitä, että kohta taas nähdään. ERASMUS-tyypeistäkin jäi ihmisiä joiden kanssa tuli hengattua enemmän ja vierailukutsuja vaihdettua puolin kuin toisin. Lähden tästä maasta ehkä noin 30 ystävää rikkaampana, joten hetkeäkään en kadu.

Tämä vuosi kaikkine matkusteluineen on kasvanttanut mua varmaan enemmän kuin mikään koskaan ennen. Olen saanut huomata että kysyvälle vastataan ja menipä minne tahansa, kaikesta selviää kun yrittää ja uskaltaa avata suunsa. En voi muuta kuin suositella kaikille pientä loikkaa tuntemattomaan ja vaihtovuotta ulkomailla.

Nyt tässä tällä kirjoiteuksella päätän blogini, jonka kirjoittaminen oli aika ajoin parasta viihdettä ja välillä taas täyttä pakkopullaa. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "itsekkäistä syistähän tätä kirjoitetaan", toimii tämä mullekin päiväkirjana vaihtoni ajalta ja ehkä teidänkin oli hauska lukea kuulumisiani. 

Nyt kuitenkin, kiitos ja anteeksi. On aika tulla kotiin. 

Näiden kiitosten ja pahoitteluiden jälkeen olen ehtinyt muuttaa Rovaniemelle, muuttaa kotiin, käydä toisella reppureissulla Aasiassa, valmistua ON:ksi, olla kesätöissä, asua Kouvolassa, valmistua OTM:ksi, asua jälleen kotona, saada ensimmäisen oikean työpaikkani, asua Helsingissä ja lopulta irtisanoutua ensimmäisestä oikeasta työpaikastani. Ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ilmassa on lähdön tunnelmaa. Muuttokuorma on lähtenyt, kämppä on puunattu luovutuskuntoon ja jääkaappi syöty tyhjäksi. Huoneeni lattialla banaanilaatikoissa olleet vaatekasat olivat jo silmämääräisesti arvioituna liian iso pala matkalaukulleni (vaikka osa on jo taas heitetty kierrätykseen..), joten postipakettikin piti jälleen laittaa. Tällä kertaa en kuitenkaan kotisuomeen vaan Saksaan, joka saa toimittaa kotimaani virkaa seuraavan ennalta määrittelemättömän ajanjakson aikana.

Kaikkien lähtövalmistelujen jälkeen ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että minun ei tarvitse oikeastaan tehdä enää muuta kuin pakata viimeiset laukut ja hypätä lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja vihdoin Düsseldorfia (OK, muistin juuri, että vakuutukset ja kännykkäliittymä pitää vielä hoitaa...). Vaikka Suomen päässä kaikki onkin abouttiarallaa hoidettu, odottaa Saksassa oma rumbansa sairaskassan, pankin, yliopiston ja vakuutusten kanssa. Niitä voin onneksi alkaa stressata kuitenkin vasta paikan päällä ja siinä onkin sopivasti viikko hoitaa asiat ennen kuin yliopiston preppauskurssi alkaa. Tarkistin muuten juuri Münsterin sään ja tänään sääennuste näytti jopa +32 astetta ensi viikolle, joten jään jännityksellä odottamaan, että riittääkö kesää vielä siihen asti kunnes saavun itse pelipaikoille. Olin jo harkinnut, että hätätapauksessa jätän kesävaatteet kotiin vielä odottamaan seuraavaa reissua, jos näyttää siltä, että ne eivät mahdu nyt matkalaukkuihin. Ehkä täytyy vielä harkita tätä pakattavien asioiden prioirisointia...

Päiväkirjatyypisesti tulen kirjoittelemaan tänne kuulumisia jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti niin itseäni, kavereitani kuin perhettänikin silmällä pitäen. Mielelläni luen kommentteja, jos niitä innostutte jättämään ja huomauttaisin vielä, että älkää häiriintykö blogin ulkonäöstä, jota olen viime aikoina tuunaillut uuteen uskoon. Vanhoissa teksteissä niin kuvien kuin tekstinkin osalta asettelut ovat mitä ovat, mutta en jaksa ryhtyä niitä enää korjailemaan. Tervetuloa mukaan! :)