sunnuntai 22. tammikuuta 2017

New year, new me

Nyt se tulee. Nimittäin se "new year, new me" -shit! Ajattelin, että jos sanon nämä julkisesti ääneen, niin ehkä minulla on suurempi motivaatio myös pitää lupaukseni. Toivoa sopii!

1. Karkkilakko

Ennen joulua ja sen aikana makeisten kulutus kasvoi aika eksponentiaalisesti tässä kotitaloudessa ja lähinnä allekirjoittaneen toimesta. Kaikkien sattumusten kautta minulla oli kolme suklaakalenteriakin, jotka tuli tietenkin tyhjentää ajallaan... Senpä takia otin nyt pitkästä aikaa haasteekseni laittaa karkit pannaan niin pitkäksi aikaa, kun siltä tuntuu. Nyt jo kolme viikkoa takana eikä tee vielä tiukkaa. Ehkä tämän lakon pointtina on vähentää sokerin kulutusta ylipäänsä eikä vain korvata karkkia sokerimuroilla, leivonnaisilla tai vastaavilla. Paljastan tässä sen verran, että ensimmäinen sortuminen on jo takana (vain yksi kerta!), mutta eipä tämä lakko tähän kaadu. Viikonlopuiksi sallin itselleni kuitenkin saksalaisen aamupalaherkun eli sämpylän voilla ja kirsikkamarmeladilla. Nam!

2. Detox -kuuri

Minulla on lojunut jo kohta vuoden päivät Detox -kuurin ohje kaapissa odottamassa kokeilua. Juurikin samoista syistä kuin olen päättänyt olla karkkilakossa ajattelin myös tehdä kehon puhdistuksen ja mielellään jättää vaikka alkoholinkin kokonaan pois joksikin aikaa. Minun ruokavalio on täällä Saksassa ehkä hieman raskaamman puoleinen kuin taannoin Suomessa ollessani jo pelkästään siitä syystä, että Saksassa ei tunneta kevyt -versioita maitotuotteista eikä kaiken maailman proteiinirahkoja, joita Suomen kauppojen hyllyt tursuavat ja nyt ruokaa tulee laitettua kahdelle ihmiselle, joista toisenkin ruokatoiveet tulee ottaa huomioon. Se mikä maistuu minulle, ei välttämättä maistu hänelle ja kahden eri ruoan tekeminen on nyt vaan liian kallista ja aikaavievää. Mutta sain Nilsinkin houkuteltua tälle detoxille ja viikko tai kaksi tällä nyt yritetään sinnitellä.

EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen kokeiltu on ja luovutettu kahden päivän sinnittelyn jälkeen. Säälittävä yritys. Mutta antoi potkua rukavalion keventämiseen ja rahkat ovat löytäneet jälleen jääkaappiin! Uusi vuosi 1 - Heini 0.



3. Kayla Itsinesin BBG

En ole Saksassa vielä tähän päivään mennessä ottanut salikorttia ihan budjettisyistä ja siksi, että täällä kuntosalien ryhmäliikuntatarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin Suomessa. En ole niin hc salilla kävijä, että lähtisin huhkimaan pelkästään kuntosalille, vaan haluaisin siihen vaihteluksi bodypumppia, spinningiä tai kahvakuulaa. Senpä vuoksi aloitin jo viime syksynä Kaylan bikini body guiden ja vedin sen kerran läpi ihan kotioloissa ja kotivälinein. Tätä varten ostin jumppamaton ja pari kahvakuulaa ja näillä mennään. Salipenkin korvaa välillä tyhjä kaljakori ja käsipainoina toimii täytetyt vesipullot. Oikeisiin käsipainoihin voisi kyllä kohta panostaa, sillä nuo vesipullot ovat auttamatta liian kevyet. Mutta BBG saa kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan hien pintaan ja nostaa niin kestävyys- kuin lihaskuntoakin. Ja puolen tunnin treenin skippaamiseen ei oikein löydy edes tekosyitä, joten aina sitä saa itsensä jatkamaan, vaikka ei aina huvittaisi. Tänä vuonna siis tavoite vetää BBG vielä pari kertaa putkeen läpi.

4. Uinti

Ollaan monesti mietitty jotain yhteistä harrastusta meille ja nyt päätettiin vihdoin aloittaa uintiharkat yhdessä. Nilsin polviäksidentin jälkeen sopivan urheiluharrastuksen löytyminen ei ole ollut niin yksiselitteistä, mutta uinti sopi meistä kummallekin, joten tänään suunnattiin jälleen altaalle. Bikinit tuli testattua jo edellisellä kerralla huonoksi vaihtoehdoksi noin kuntouimiseen, joten kävin tällä viikolla noutamassa itselleni alennusmyynneistä oikein kunnon Speedon ja vielä ihan suomiväreissä! Täytyy sanoa, että uimapuvut ovat hieman kehittyneet siitä, mitä ne silloin olivat, kun minä olen viimeksi kokouikkarin ostanut. Sehän päällä tuli melkein slimmi olo, kun materiaali oli niin tukevaa. Kylläpä nyt kelpaa polskutella altaassa. Jos minulla on siis ensi kertaa nähdessämme Hanna-Maria Seppälän hartiat, niin nyt tiedätte miksi.



5. Juoksu

Joskus mietin miten olenkaan tyhmyyksissäni onnistunut jättämään tämän harrastuksen pois, jota ennen tuli tehtyä lähes joka päivä. Olen tässä vitkutellut lenkille lähdön kanssa, koska talvi, mutta tätä tekosyytähän minulla ei täällä ollessa oikeastaan edes ole, koska lenkkipolut ovat sulat ja pakkasasteitakin on kylmillä säillä maksimissaan noin 5 astetta. Kaukana on se suomalainen sisu, jolla juostiin (lue liukasteltiin) Rovaniemellä juoksuporukalla niin peilikirkkailla jäillä kuin 15 asteen pakkasellakin. Kesälukukauden alkaessa otan tavoitteeksi ilmoittautua yliopiston juoksuporukkaan, niin tulee liikunnan lisäksi kaupan päälle vähän paikallisten kanssa sosialisoitumista.

6. Käytös

Ööh, siis minäkö muka kärsimätön? Niin ainakin tuon saksalaisen puoliskon mukaan. Kärsimätön ja esitän kuulemma asiani liian suoraan bzw. epäystävälliseen sävyyn. Jos olen suomeksi tottunut pyytämään jotain tyyliin "Annatko sen veitsen?", joka sinänsä kuulostaa neutraalilta, töksäytän  saksaksi liian usein "Gib mir das Messer." eli " Anna se veitsi." "Könntest du mir bitte das Messer geben?" on vaan niin pitkä lause tuon kolmisanaisen ja tehokkaan suomalaisen vastineen rinnalla. Argh. Kuulostaa mitättömältä, mutta tästä teemasta keskustellaan oikeasti usein meidän kotitaloudessa! Lisäksi lupaan ja vannon (lue yritän) vähentää tätä naisille (?) tyypillistä pienistä asioista suuttua tupsahtamista, johon saksalaisilla on ihan sopiva verbikin: rumzicken. Sitä ein bisschen weniger tänä vuonna, kiitos.

Melko kliseisethän nämä lupaukset ovat, mutta jotenkin olen (vielä) tällä hetkellä todella motivoitunut pitämään niistä kiinni ja toteuttamaan kaikki pääni sisällä olevat visiot. No, olipa miten oli, ehkä kuitenkin parempi, että näitä visioita ylipäänsä on kuin että niitä ei olisi!
Teitkö sinä uuden vuoden lupauksia?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Let it snow


Otsikko on hieman harhaanjohtava, koska ei täällä vielä ole alettu seuraavaa joulua odottaa, vaan on iloittu viime päivinä tännekin sataneesta lumesta! Lumentulo ei ole näillä leveysasteilla mikään itsestäänselvyys, kuten meillä Suomessa, joten kaikennäköistä iloa ja haittaa tuo lumipeite täällä saa aikaan. Iloa lähinnä minun kaltasille talvifaneille ja lapsille, jotka pääsevät vihdoin pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, ja harmia liikenteelle. Pulkkamäestä on tosin todettava, että saksalaiset lapset eivät taitanekaan käydä pulkka- vaan kelkkamäessä, koska muovisia pulkkapulkkia en ole nähnyt vielä ensimmäistäkään, vaan kaikki lapset laskevat perinteisillä puisilla kelkoilla.

Siinä missä talvi yllättää aina suomalaisetkin, on liikenne vielä kahta kauheammin sekaisin Saksassa, jos lunta sattuu tulemaan ja varsinkin vielä enemmän kerrallaan. Saksassa nastarenkaiden käyttö on kokonaan kiellettyä ja talvirenkaina heillä lienee sitten kitkat tai muut renkaat, joissa on enemmän profiilia. Lumiset ja jäiset tiet ovat kuitenkin sen verran erikoista täällä, että autoilijat eivät niihin ole tottuneet ja tällaisen sään sattuessa ajetaan sitten todella varovasti. Kun tänne iski lumimyräkkä yhtenä viikonloppuna, sattui pelkästään Münsterlandin alueella 1 500 kolaria ja ojaanajoa ja yliopistollisen sairaalan vastaanotto oli täynnä liukkailla jalkakäytävillä luikastelleita ja liikenteessä kolaroineita.



Loppuviikosta tänne Münsteriinkin luvattiin yhtenä yönseutuna 10-20 cm lunta, mutta jouduin pettmyksekseni nousemaan ylös yhtä harmaanruskeaan huomiseen kuin sitä ennenkin. Ehkä oli kuitenkin vaan ihan hyvä, että näin kävi, koska Nils oli seuraavana päivänä lähdössä autoilemaan ja Nilsin auton "kaiken sään renkaat" eivät oikein vakuuttaneet näin talvirenkaisiin tottunutta suomalaista. Tällaista täyslaidallista ei siis tullut, mutta viime päivinä lunta on sadellut hiljattain kuuroina ja näiden kuvien verran on ollut maa valkeana. Suomalainen sisälläni hyppii innostuksesta aina, kun lunta sataa tai kun aamulla verhot avatessani kadulta aukeaakin valkoinen näkymä.  

Niin paikalliset kuin valtakunnalliset mediat ovat viime aikoina olleet täynnä uutisia lumisateista ja etelämpää Saksaa koetelleista kovista pakkasista. Etelä-Saksassa elohopea laski viime viikolla jopa -20 asteeseen, mikä on Saksan talvelle jo erikoista. Ehdin Helsingissä pyörähtäessäni kokea taas pohjolan 20 asteen pakkaset, ja kyllä siinä linja-autopysäkillä tuulessa värjötellessä tuli taas jotenkin kotoisa olo. Saksassa samanmoiset pakkaset voivat kuitenkin tuntua ilmankosteudesta johtuen paljon koleammilta, mutta kyllä ne kylmimmät säät on vielä koettu siellä koto-Suomessa.



Münsterissä oli tänään ihanan aurinkoinen ja raikas sää, kuten tämän postauksen ensimmäisistä kuvista näkyy. Otin kuvat kävelymatkalta uimahallille, kun toteutimme uuden vuoden lupausta ja kävimme vihdoin yhdessä uimassa Münsterissä. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta tavallisessa saksalaisessa uimahallissa (kylpylä on jo kyllä testattu), mutta tavoitteena olisi nyt käydä säännöllisemminkin uimassa. Aloitettiin tänään 1 000 metrillä ja nostetaan sitä mukaa, kun kunto kohoaa. Olisi kyllä ehkä kiva oppia kuitenkin vähän parempi uintitekniikka, koska Nils aiemmin lajia harrastaneena vetää paljon professionaalisemmin (ja lujempaa) kuin minä, jonka pitää pitää pää koko ajan veden pinnalla... Odotan kuitenkin huomiselta pientä Muskelkateria eli "lihaskrapulaa" eli suomeksi sanottuna helliä käsi- ja olkavarsia. Silloin olisi treeni mennyt perillekin!

Lopuksi ajattelin jakaa teidän kanssa vielä aamupuuron ohjeen, koska sain vihdoin aikaiseksi kokeilla kauramaitoa kaurapuuron pohjana. Ja siitähän tuli ihan älyttömän hyvää! Yhteen puuroannokseen laitoin noin 3 dl kauramaitoa, 5 rkl kaurahiutaleita, 1-2 tl pellavansiemeniä ja ripauksen kanelia. Näitä keittelin vaan kattilassa, kunnes seos sakeutui puuromaiseksi. Päälle laitoin vielä omenakuutioita ja kanelia ja mielestäni näin puuro ei kaivannut edes suolaa eikä sokeria. Kauramaito on itsessään jo hieman makeaa, joten tästä tulee puuroonkin kivasti makua. Oli kyllä niin hyvä puuro pitkästä aikaa, että tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä jatkossakin viikonloppujen herkkupuurot!




















Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Holiday is over




































Näin sitä on tullut lahjakkaasti unohdettua koko blogin olemassaolo viimeisen parin kuukauden aikana. Tuntuu, että täältä ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa ja jostain kumman syystä aikaakaan ei tunnu löytyvän. Tällä hetkellä lasken kuitenkin olevinani vielä virallisesti joululomalla, koska luennot alkavat jälleen huomenna, joten voisin sen kunniaksi postata kertomusta joululomalta kuvien kera.

Meidän joululoma alkoi 23. joulukuuta, kun lähdimme aamuvarhaisella Düsseldorfin lentokenttää kohden. Münsteristä junamatka sinne kestää noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen oli vielä kivasti aikaa hengailla kentällä ja juoda lomakahvit (tai -oluet). Lensimme yhtämatkaa Helsinkiin, josta minä pääsin nousemaan melkein saman tien Kuopion koneeseen, kun Nils jäi puolestaan vielä odottelemaan seuraavaa iltalentoa kohti Savon sydäntä. Tämä johtui vain siitä, että itse olin ostanut lentoni jo loppukesästä ja Nilsin ostaessa lennot, oli tuo myöhempi lento huomattavasti halvempi kuin minun aikaisempi lento Kuopioon. 

Kuopiossa meitä odotti perillä sateinen talvisää ja plussakeli, vaikkakin lunta oli ihan hangeksi asti. Melko lauhana nuo joulusäät tällä kertaa pysyivät, vaikka pääsin loppulomasta kuitenkin Helsingissä vielä muistuttamaan itseäni siitä, mikä on se oikeasti kylmä sää (ei Münsterin -5 asteen pakkaset). Joulunpyhät meni ihanasti kotona jouluperinteitä vaalien, kissaa hyysäten, syöden ja saunoen ja aikaa yhdessä viettäen. Pitkä aikakaan ei tällä lomalla millään ehtinyt tulla, sillä niin paljon oli visiittejä päiväohjelmassa. Ehdittiin myös perinteisesti tapsantansseihin Kuopioon lukiokaveriporukalla ja pyörähtämään kaupoilla Kuopion keskustassa. Sielläkin on niin paljon muuttunut siitä, kun itse siellä vielä asusteli, että katseltavaa riitti jo aivan siitäkin syystä. Alennusmyynnit olisivat houkutelleet, mutta onneksi tätä ilottelua rajoitti vain yksi matkalaukku, johon tuli sopia kahden ihmisen tavarat ja joululahjat.





Aikaisemmista suunnitelmistani poiketen Helsingin visiittini jäi tällä reissulla vähän lyhyemmäksi, sillä siskoni sai yllättäen siirron Porvooseen ja joulunpyhät täyttyivät myös asunnonmetsästyksestä ja muuttoavusta. Ennen kuin Nils lensi reilun viikon kuluttua takaisin Saksaan uuden vuoden viettoon, yövyimme aikaisesta aamulennosta johtuen hänen viimeisen yönsä Helsingin lentokentän uudessa Clarion -hotellissa. Jollain tarjouksella saimme hotelliyön kentän vierestä 85 euron hintaan ja tällä hinnalla kyllä jo nukkuu mieluummin mukavassa sängyssä aamupalan ja suihkun kera, kun että pyörisi lentokentän nurkissa check-iniin asti. Iso suositus tälle uudelle ja kauniille hotellille! Oli oikein miellyttävä kokemus ja tulen pitämään tämän hotlan korvan takana, jos tulevaisuudessa vielä tarvitsee lentokentän vieressä yöpyä.

Kun mieheke palasi takaisin Saksaan, jatkoin minä puolestani matkaani Turkuun juhlimaan erään ystäväni uudenvuoden häitä! Rakkauden juhla turkulaisittain oli mitä hurmaavin kauniine miljöineen, lukuisine puheineen, herkullisine ruokineen ja viineineen. Ilta oli ihana, kun sen sai viettää hyvässä seurassa hyvien ystävien kanssa ja sitä tärkeintä juhlistaen. Muutenkin häiden viettäminen näin uuden vuoden aattona oli minun mielestä mitä mainioin idea ja varmastikin yksi niistä uusista vuosista, jotka tulen muistamaan vielä pitkään!

Turusta junailin itseni suoraan muuttoavuksi Porvooseen. Minun on pitänyt jo pidempään käydä Porvoossa, jonne on Helsingistä aivan kivenheitto, mutta en ole sitä kuitenkaan näin aikuisiällä saanut vielä aikaiseksi. Nyt olikin sitten hyvä syy lähteä vihdoin sinne Porvooseen ja veikkaan, että reissuja sinne tulee jatkossa heitettyä myös useammin. Siskon ollessa töissä minä purin muuttolaatikoita ja laittelin kämppää ja tulipa siinä itse kaupunkiinkin tutustuttua. Porvoon vanha kaupunki on mitä hurmaavin ja aika uniikin oloinen Suomessa. Tänne on aivan pakko päästä käymään vielä kesälläkin, jolloin kaupunki on viehättävyydessään varmasti vielä potenssiin kaksi! Muutaman päivän huomioideni perusteella kivoja kahviloita ja ravintoloita Porvoosta löytyy vaikka millä mitalla, joten kai niitäkin nyt pitää päästä testaamaan. ;) 

Porvoon jälkeen aikaa ihanan Helsingin ihasteluun jäi vain yksi päivä, jonka jälkeen lensin jo takaisin Saksaan. Helsingissä ollessa kävin hommaamassa itselleni ensimmäiset piilolinssini ja täytyy kyllä myöntää, että olin aivan käsi piilolinssien käyttöharjoittelussa. :D En ymmärrä miten omat sormet voikaan tuntua niin kömpelöiltä ja isoilta, etä homma ei meinaa millään luistaa. No, ehkä harjoittelu tekee tässäkin mestarin... Lensin takaisin Saksaan Oslon kautta ja ehdin jo optikolla miettiä miten pääsen matkalla silmälääkäriin, jos tästä rämpimisestä nyt saan jonkun silmätulehduksen. 

Koska yhdensuuntaiset lennot ovat yleensä suhteellisen kalliita, päätin buukata halvimman paluulennon, johon kuului 8,5 tunnin vaihto Oslon kentällä. Vaikka sen ajan sai jotenkin kulumaan, niin saattoi kuitenkin jäädä viimeiseksi kerraksi, kun otan tuollaisen monsterivaihdon. Nyt matkaa Helsingistä Münsteriin tuli tehtyä aamuviidestä itayhdeksään, joka on kyllä jo vähän liian paljon noin lyhyelle matkalle. Ehkä tämäkin piti vain kokeilla, että osaa olla tekemättä toisen kerran. 

Perillä matkaajaa odotti kuitenkin oma koti, lämmin vastaanotto ja valmiiksi laitettu ruoka. Siinä oli mukava tulla kotiin ja palata taas arkeen, joka täyttyy ensi viikoista lähtien opiskelulla ja tentteihin lukemisella. Minun kurssieni tentit sijoittuvat tuonne tammikuun loppuun ja helmikuun alkuun, joten ehkäpä tässä olisi pikkuhiljaa aika ottaa se loppuspurtti opiskelujenkin kanssa.












Vuoden 2017 ensimmäinen päivä valkeni näin kauniina Turussa. Toivotaan, että tämä on enne ja että luvassa on lukuisia kauniita päiviä ja hyviä juttuja vuonna 2017!  

Hyvää uutta vuotta sinullekin!