sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sunnuntaikävelijät

Taas yksi viikko takana ja ensimmäiset luennotkin on jo selätetty. "Kouluviikko" meni ohi nopeasti ja tähän mennessä olen onneksi vielä suhteellisen kartalla opintojen suhteen. Kaikki on kuitenkin vielä kovin alussa, joten katsotaan miten se opiskelu tästä lähtee taas rullaamaan!

Perjantai-illan ohjelmaan kuului suunniteltu visiitti japanilaiseen ravintolaan Nilsin kavereiden kanssa. Itse olin alussa vähän skeptinen tämän ravintolavalinnan suhteen, sillä olen syönyt sushia ravintolassa about kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla meinasi oksupoksu nousta suuhun. Näistä aikaisemmista kokemuksista viisastuneena en tällä kertaa kuitenkaan tilannut merilevää sisältäviä susheja, vaan keskityin nigireihin ja muihin herkkupaloihin. Täytyy nyt pyörtää sanoja ja myöntää, että kyllä se sushi maistuu, kun vaan löytää ne suosikit sieltä! Ja listalta löytyi onneksi sushin lisäksi vaikka mitä muutakin maisteltavaa.

Tämä ravintola toimi muutenkin aika jännällä konseptilla, sillä iltaisin siellä on tarjolla vain noin 20 euron hintainen buffet, johon hintaan saa tilata listalta mitä tahansa niin paljon kuin maittaa. Tilaaminen tapahtui pöytäkunnittain tabletin avulla, jolla jokainen sai valita itselleen kuusi eri ruoka-annosta. Uuden tilauksen pystyi tekemään aina 15 minuutin välein ja jotta mässäilyn kanssa ei menisi aivan överiksi, syömättömistä annoksista joutui maksamaan "sakon". Meidän pöytäkunnalle tosin maistui niin hyvin, että yhtään sakkoa ei tainnut tulla maksettavaksi. Parasta tässä konseptissa oli ehkä se, että annokset olivat pieniä ja näin pääsi maistamaan paljon erilaisia makuja. Lisäksi ruokailu ei ollut perinteiseen tyyliin ohi puolessa tunnissa, vaan viivyttiin herkuttelemassa jopa kolme tuntia.


Tämä viikonloppu vietettiin taas ihan kotosalla ja lauantaina käytiin pyörimässä kaupungilla ja metsästämässä Nilsille uutta talvitakkia. Minun ostoslistalta löytyi sen sijaan uusi reppu (uskokaa vaan, mutta reppu voittaa olkalaukun 6-0 pyörällä kulkiessa ja Münster on pyöräilykaupunki, jos mikä!), mutta päädyin tilaamaan sen kuitenkin netistä, koska ei tästä kaupungista mieleistä löytynyt. Vaikka Münster onkin saksalaisella mittapuulla katsoen vielä pieni suurkaupunki (noin 300 000 asukasta), niin lauantaisin keskusta on kyllä tupaten täynnä väkeä. Tämä johtunee osittain siitä, että Saksassa kaupat pysyvät visusti kiinni sunnuntaisin, joten viikonlopun shoppailut tulee tehdä lauantaina. 

Kauppojen sunnuntaiaukioloista onkin tulossa äänestys ja minullekin putosi postiluukusta äänestyslipuke! Vastarinta sunnuntain aukiolojen vapauttamiselle on kova ja kaduille onkin ilmestynyt viime aikoina kyltit, joissa vaaditaan "sunnuntain jättämistä rauhaan". Olenkin nimennyt saksalaiset sunnuntaikävelijöiksi, sillä kauppojen ollessa kiinni sunnuntaisin ihmiset lähtevät koko perheen voimin päiväkävelylle ja pysähtyvät ehkä läheiseen kahvilaan päiväkahville siinä lomassa. Tänään Münsteriä hemmoteltiin sumuisen aamun jälkeen mitä kauneimmalla syyspäivällä ja suosituimmilla kävelyreiteillä oikein pukkasi ruuhkaa, kun saksalaiset olivat lähteneet yhdessä ulkoilemaan. Sinne vain sitten itse jatkoksi!


Viikonloppuna otin myös taas saksalaista keittiötä haltuun ja tein ensimmäistä kertaa saksalaista versiota hernekeitosta (Erbseneintopf). Se on hieman monipuolisempi versio suomalaisesta hernarista ja siitä tuli ihan törkeän hyvää! Onneksi tein kerralla kaksi kattilallista, niin voidaan nauttia täst vielä huomennakin. Tarkoitus oli kokeilla vihdoin myös lehtikaalisipsejä, mutta niiden tekeminen jää kuitenkin vielä ensi viikkoon. 

Nyt jatkan täällä Voice of Germanyn katsomista, jossa Sunrise Avenuen Samu Haber naurattaa katsojia yhtenä tuomareista. Samu vetää koko show'n jollain englannin ja saksan sekoituksella, mutta se tuntuu uppoavan ihan hyvin saksalaisiin. Postauksen kuvat ovat muuten minun sunnuntaikävelyltä tästä meidän asuinkorttelista. Ihan noin prameassa talossa me ei asuta, mutta tätä silmäniloa löytyy kuitenkin läheltä.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Winter is coming

Tervehdys taas parin viikon hiljaisuuden jälkeen! Onneksi en koskaan väittänyt olevani mikään himobloggaaja, niin ei tarvitse nyt ottaa sanojaan takaisin. Aika tuntuu lentävän ja vaikka en voi päiväohjelmaani tällä hetkellä kovin kiireiseksi väittääkään, niin silti jostain syystä tämä blogin päivitys aina venyy.

No, viime aikoina ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään maata mullistavia asioita, joten kovin paljosta ette ole jääneet paitsi. Otsikon mukaisesti talvi hiipii pikkuhiljaa Saksaankin ja tässä pitää alkaa jo pikkuhiljaa miettiä mitä laittaa päälleen ennen kuin lähtee ovesta ulos. Ja vaikka nyt olen suomalainen ja suomalaisena minun pitäisi kestää kylmää (tämä oletus on täällä kaikilla), niin Saksassa tämä kylmyys on kuitenkin aivan erilaista kosteaa kylmää, joka hiipii luihin ja ytimiin eri tavalla kuin kylmä Suomessa. Tästä pääsisin aasinsillalla taas lempiaiheeseeni eli siihen, miten huonoja saksalaiset talot ovat ja miten en voi käsittää paikallisten jatkuvaa ikkunoiden aukipitämistä ympäri vuoden, mutta koska olen paasannut tästä aiheesta tarpeeksi, tyydyn vain toteamaan, että onneksi meidän kämppä on kuitenkin osoittautunut "normaaliksi" näin suomalaisella mittapuulla arvioituna. Lämmitys laitettiin viime viikolla ensi kertaa päälle ja kyllä ainakin vielä tarkenee. Kaivoin myös vielä uutuuttaan hohtavat untuvapeitot kellarista, joten kyllä nyt tarkenee nukkua, vaikka olisikin vähän viileämpi.

Viime viikot ovat menneet lähinnä yliopiston orientaatioviikon merkeissä ja lukujärjestystä suunnitellessa. Nyt sekin näyttäisi olevan valmis ja huomenna alkaa sitten virallisesti koulu. Olisi alkanut jo tänään, mutta jostain syystä ensimmäinen luento oli peruttu. Sain sompailtua kursseja niin, että perjantait ovat kokonaan vapaata luennoista ja seminaareista ja muutenkin olen ihan tyytyväinen lukujärjestykseen. Orientaatioviikolla olisi ollut vaikka minkälaista häppeninkiä "Ersteille" eli tutummin fukseille, mutta hyvällä omalla tunnolla skippasin nämä ilottelut ja keskityin vain infotapahtumiin. 

Sain viime viikolla vihdoin Semestertickettini, joten nyt pääsen taas ajelemaan ympäri osavaltiota junalla ilmaiseksi. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi opiskelijana olon hienouksista Saksassa! Koska kaikennäköisiä pikkureissuja oli jo tullut suunniteltua, lähdimme lauantaina käymään Dortmundissa, jonne Münsteristä matkustelee noin tunnissa. Dortmund on ollut minulle tähän mennessä aivan vieras kaupunki enkä ole saanut mitenkään erityisen positiivista kuvaa kaupungista siellä asuneilta. Minulle Dortmund oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys ja se vaikutti noin shoppailumahdollisuuksien puolesta ihan kelvolta paikalta. Dortmundista löytyi mm. englantilainen kauppa, jossa myytiin kaikkia mahdollisia englantilaisia elintarvikkeita. Kävin nappaamassa itselleni paketin lemppariani Twiningsin Lady Greytä, johon en ole vielä Saksan marketeissa törmännyt, sekä pari pulloa Bulmersia. Nils puolestaan halusi välttämättä ostaa Marmitea eli jotain Vegemiten tyylistä hiivatahnaa. Kokeilin tätä sunnuntaina eikä kyllä vakuuttanut allekirjoittanutta levitteenä!

Ja koska nyt ollaan Saksassa ja lähes joka seudulla on omat panimonsa ja nimikko-oluensa, niin olen ottanut tavaksi kokeilla paikallisia oluita muissa kaupungeissa vieraillessani. Niinpä Dortmundin reissukin päättyi vanhaan, perinteiseen saksalaisravintolaan, jossa päästiin maistamaan paikallista Hövels -olutta ja Mett -sämpylää. Hövels saa multa hyväksynnän, vaikka ensisilmäyksellä olin skeptinen tumman värin johdosta. Mett -sämpylä puolestaan ei ole pelkästään Dortmundin erikoisuus, vaan näihin olen tutustunut jo Münsterin aikoinani. Mett on raakaa sian jauhelihaa, joka on maustettu suolalla ja muilla mausteilla. Sitä tarjoillaan sämpylän välissä sipulimurskan ja suolan ja pippurin kera. Aluksi en suostunut tätä maistamaan, koska raaka sianliha = ei hyvä juttu, mutta täytyy sanoa, että nykyisellään nautin kyllä tästä paikallisesta herkusta. Ja onko se nyt sitten raakaa lihaa, kun se on tavallaan suolalla kypsennetty? Beats me, hyvää se kuitenkin on!


Sunnuntaiksi olimme sopineet Nilsin ystävien kanssa brunssin meille kotiin. Sain vihdoin hyvän syyn laittaa kaikki Suomesta raahaamani Iittalat ja Marimekot käyttöön. Leikkokukkiakin oli pakko käydä hakemassa, sillä ne ovat täällä niin houkuttelevan edullisia Suomeen verratuna (kiitos Hollannille rajanaapurina). Sunnuntai oli täällä aivan yllättävän lämmin päivä ja myöhemmin illalla lenkillä käydessä tuli jopa kuuma normitamineissa, joissa olen tottunut täällä viime aikoina ulkona liikkumaan.

Olen viime aikoina ollut kunnon Instgramin uhri ja sen vuoksi heräsin sunnuntaina jo kahdeksalta leipomaan brunssipöytään Instagramista löytämiäni suklaa-chai-paloja kurpitsavoikreemillä sekä banaanileipää, johon onnistuin luomaan himon viime viikolla. Molemmat onnistuivat ja maistuivat törkeän hyviltä, vaikkakin suklaa-chai-palat olivat kreemin vuoksi todella äkkimakeita ja muistuttivat paljon cup cakesia. Kyseessä oli kuitenkin jenkkiresepti, joten sinänsä tämä ei ollut niin suuri yllätys. Kuva nyt ei ole aivan Instagram -laatua, mutta lupaan, että makuelämys oli tätä visuaalista ilmettä parempi!


Leivonnasta jäljelle jääneen kurpitsan ajattelin taikoa tänään ihanan syksyiseksi ja lämmittäväksi kurpitsakeitoksi. Jostain syystä kurpitsa ei ole Suomessa olleenkaan niin kova juttu, mutta minun mielestä mausteinen kurpitsakeitto on aika must ruoka kylmiin ja pimeneviin iltoihin. Mun lempparireseptiksi on jäänyt tämä chefkoch.de:stä löytämäni kurpitsakeitto, johon potkua antavat inkivääri, chili, juustokumina ja curry.

Ainekset:

1hokkaidokurpitsa
sipuli
7,5 dl kasvislientä
60 g tuoretta inkivääriä
1 tl curryjauhetta
maun mukaan tuoretta chiliä tai Sambal Oelek-maustetta
1 tl jeeraa / juustokuminaa
1 purkki crème fraîchea tai kermaa
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
         ripaus pippuria











Valmistus:

1. Pese kurpitsa ja poista mahdolliset huonot kohdat kuoresta. Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Paloittele kurpitsa tämän jälkeen noin 1,5-2 cm:n kokoisiksi kuutioiksi.

2. Kuullota kattilassa pilkottu sipuli ja lisää kurpitsakuutiot. Mausta suolalla.

3. Lisää kasvisliemi, pieneksi pilkottu inkivääri sekä mausteet (curry, chili / Samba Oelek, jeera / juustokumina, sokeri, pippuri) kattilaan ja keitä noin. 20-25 minuuttia kunnes kurpitsan kuori on pehmentynyt. (Oman kokemuksen mukaan kuori jää silti vähän kovaksi ja siksi kuorinkin kurpitsan mieluummin ennen paloittelua.)

4. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää crème fraîche tai kerma. Ja voilá, keitto on valmis nautittavaksi!

Nyt vaan kaikki nauttimaan kurpitsasadon antimista! Itse ajattelin tuunailla tänään reseptiä ja laittaa sekaan porkkanaa sekä korvata ranskankerman kookosmaidolla. Olen myös kuullut, että appelsiinimehu toimii kurpitsakeitossa, joten ehkä sitäkin pitää joskus kokeilla.

 Tällaista tänne siis tällä erää. Kivaa alkavaa viikkoa sulle! :)

tiistai 4. lokakuuta 2016

Polkupyörä ja petauspatja

Eilen Saksassa vietettiin Saksojen yhdistymisen vuosipäivää (Tag der deutschen Einheit), joka sattuu muuten olemaan tietääkseni Saksan ainoa kansallinen liputuspäivä. Se oli myös tietenkin kansallinen vapaapäivä, joten saksalaiset viettivät jälleen kerran pidennettyä viikonloppua. Näitä arkivapaita täällä Saksassa kyllä riittää ja varsinkin toukokuussa on yleensä vaikea löytää yhtään täyttä viikkoa, kun jokaiselle viikolle sattuu jokin uskonnollinen pyhä tai muu juhlapäivä.

Täällä on vierähtänyt jo kohta kolme (!) viikkoa ja yliopiston preppauskurssi alkaa parin päivän jälkeen olla taputeltu. Sitten on vielä yksi viikko lööbailua orientaatioviikon merkeissä ja 17.10. alkaa vihdoin yliopiston luentokausi. Alan jo toden teolla odottaa sitä, sillä tuntuu, että en ole viimeiseen kahteen kuukauteen tehnyt oikein mitään. Työelämässä tottui sellaiseen säännölliseen rytmiin ja nyt kun pudottauduin hetkellisesti siitä oravanpyörästä, niin poden oikein huonoa omaatuntoa toimettomuudestani. Mutta lohdutan itseäni kuitenkin sillä ajatuksella, että kohta saan kiusata aivonystyröitäni oikein toden teolla.

Yliopiston preppauskurssi on ollut ihan mukava pehmeä aloitus paluuseen koulun penkille ja olen päässyt tutustumaan muihin ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Suurin osa heistä tulee Kiinasta tai muualta Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Meitä muualta tulleita on sitten muutamia, mutta kokonaisuudessaan ryhmä on ollut oikein mukava.

Meillä oli viikonloppuna ajatus lähteä käymään Hollannin puolella Enschedessä kaupoilla, mutta koska minä en ole vielä saanut Semestertickettiäni (ja koska piti valmistella preppauskurssin kotitehtäviä), pysyttiin me koko pitkä viikonloppu Münsterissä. Eilen käytiin taas ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa tällä kertaa Bad moms ja tietenkin Saksaksi! Tämäkin ottaa vähän koville meikäläiselle, kun kaikki elokuvat dubataan leffoihinkin. Näytöksiä löytynee kyllä originaaliversioinakin, mutta niitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän. Ja huomasinpa, että Bridget Jonesin babykin tulee täällä vasta 19.10. ensi-iltaan, kun se Suomessa on ollut ohjelmistossa jo syyskuun puolivälistä lähtien. No, sitä odotellessa!

Muita mainitsemin arvoisia asioita lienevät muun muassa se, että saatiin lauantaina meidän tilaama petauspatja sänkyyn ja ostin ensi kertaa elämässäni itse oman, uuden polkupyörän! Olen saanut jo käännettyä Nilsin suomalaisten tyynyjen kannattajaksi ja pehmeämpi sänkykin sai positiivisen vastaanoton. Polkupyörän sen sijaan pystyin hakemaan vasta tänään ja pääsen huomenna testailemaan sitä neitsytmatkalla yliopistolle. Helsingin pyöräilyonnettomuuksien innoittamana olen saanut nyt päähänpinttymän hankkia pyöräilykypärän, joten pitänee sellainen vielä jostain kaupasta kaivaa. Münsterissä pyöräily on aivan oma lukunsa ja pyöräilijöitä on liikenteessä niin paljon, että luulen tuon kypärän olevan ihan hyvä hankinta!

Muuten tulevalle viikolle on suunnitelmissa vain preppauskurssia ja viikonloppuna on ajatus treffailla jälleen Nilsin kaverien kanssa. Ollaan monesti mietitty jo reissua ihan Lappiin Lappiin tällä porukalla ja tämä ajatus on taas heitetty ilmoille ja viikonloppuna vähän katsastellaan saataisiinko tämä reissu viimein toteutettua. Siinähän voisi olla visiitti Rovaniemellekin tiedossa taas pitkästä aikaa! Lisäksi bongattiin Nilsin kanssa kaupungilla kävellessä uusi burger -ravintola, joka kutsui aika vahvasti ohikulkijaa...

Kuvat puuttuvat edelleen, koska olen niin laiska kuvaaja, mutta yritän parantaa tapani mahdollisimman pian (ennäepahaaapinahymiö).