Näytetään tekstit, joissa on tunniste backpacking. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste backpacking. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Oma koti kullan kallis - Trautes Heim, Glück allein

Ja niin ne seitsemän viikkoa menivät! Kuten facebookissa sanoinkin: lähtö tuli juuri oikeaan aikaan, mutta kuitenkin liian aikaisin. Saksa otti minut ihanasti vastaan Düsseldorf Internationalin lentokentällä, mutta samalla osa minusta olisi kuitenkin halunnut jatkaa matkaa Balille surffaamaan ja viettämään vielä pari viikkoa Indonesian auringon alla. Ehkä sitten ensi reissulla!
 
 Reissun viimeisimmät vaiheet lieneevät vielä kertomatta, joten jatketaan Langkawilta, mistä taisin viimeismmät terveiset kirjoittaa. Tykästyttiin siis todella paljon Langkawiin ja sen hintatasoon (maksettiin meidän ihanasta Daddy's Guesthouse hostellista 3,75€/yö) ja reissun tuli jatkua Pulau Penangille ja Georgetowniin, tuohon Aasian "ruokapääkaupunkiin". Mutta koska jostain korviimme kantautui kuitenkin tieto, että Formula ykkösten Malesian GP ajettaisiin viikonloppuna Sepangissa, Kuala Lumpurin lähellä, laskimme nopeasti 1+2 ja päätimme tämän ainutkertaisen mahdollisuuden takia vaihtaa suunnitelmia ja suunnata Kuala Lumpuriin.

Otimme KL:iin yöbussin, joka oli perillä kaupungissa noin viiden aikaan aamusta. Nousimme ylihintaiseen taksiin (20 ringgettiä parin minuutin matkasta, oikea hinta varmaan lähempänä 5 ringgettiä, mutta ei jaksanut siinä aamupöhnässä keskellä ventovierasta kaupunkia rueta paljon tinkaamaan) ja suuntasimme tällä kertaa fiksusti etukäteen varattuun hostelliimme Pujangga Homestay:hin. Tämäkin hostelli osoittautui todella viihtyisäksi mestaksi ja isäntä päästi meidät dormiin nukkumaan saman tien, vaikka emme olleet siitä yöstä maksaneetkaan.


Backpackereiden mekka Khao San road Bangkokissa
Virvoitusjuoma Khao Sanilla
Formulat alkoivat Sepangin radalla, noin 60 km päästä KL:sta kello neljältä iltapäivällä, joten aamupalan vedettyämme hyppäsimme viralliseen kisabussiin, joka kyyditsi meidät radalle. Päivä oli todella kuuma ja kostea (kuten kaikki päivät siellä), mutta asfalttiviidakossa kuumuus vain korostui. Sepangilla oli ilmassa kunnon urheilujuhlan tuntua ja kansainvälinen fiilis. Suomalaisturistejakin tuli vastaan tasaisin väliajoin sekä radalla, että myöhemmin kaupungissa.
Vaikka olen yläasteen jälkeen mollannut moottoriurheilua suhteellisen paljon (ajetaan ympyrää autolla/moottoripyörällä ja kulutetaan bensaa), tempaisi kisa kuitenkin kunnolla mukaansa, koska joukossa oli suomalaiskuskeja. Seurattiinkin silmä kovana Räikköstä, Kovalaista ja Rosbergiakin. Pulitettiin toiseksi halvimmista lipuista 30€ ja päästiin istumaan katoksen alle nurmirinteelle. Halvimmat liput pääsuoralle katsomoon olisivat kustantaneet jo 136€, joten budjettimatkalaiset sanoivat ei kiitos. Tuolta rinteestä näki kuitenkin pitkän pätkän rataa, eikä mulla muutenkaan ollut valittamista siitä nurtsilla istumisesta.

Se meteli mikä Formula1-autoista lähtee on aivan käsittämätön! Korvatulpat sai laittaa kyllä korviin ensimmäisen vartin jälkeen, ei sitä jaksanut kuunnella. Melkein heti startin jälkeen alkoi sataa suhteellisen paljon, joten kisa jouduttiin keskeyttämään, mutta onneksi se vedettiin loppuun asti, kun sää salli. Jännättiin Räikköstä ja viidenneksihän se tuli 10.:stä lähtöruudusta! Oli hauska huomata miten moni aasialainen kannusti juuri meidän Kimiä!
Bungalow-mestamme rantaa Koh Phi Phi:lta
KL:ssa viihdyimme nelisen päivää ja olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta koska halusimme nähdä vielä UNESCO:n maailmaperintökohdekaupungin Melakan, jouduimme jättämään tämän ihanan kaupungin. KL oli huomattavasti pienempi (n.1,5 milj. asukasta) kuin Bangkok, paljon siistimpi ja ihanan vehreä kaupunki. Itse kuvailisin sitä sanoin "keskelle viidakkoa heitetty länsimainen kaupunki", koska kaikkalla oli paljon puita ja kasveja, mutta kaupunki sinänsä olisi mennyt ihan mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. KL:sta löytyi paljon isoja kauppakeskuksia, jossa viimeistään pääsimme rahoistamme. Kukapa olisi voinut vastustaa aitoja Converseja hintaan 27€ (Suomessa pulitat jotain 60-80€)?

KL:n kaupunkikuvaa hallitsevat tietenkin Petronas Tower-kaksoistornit, joiden juuressa on suuri, kalliimpien merkkien Surya-kauppakeskus. Parempi paikka kuin Petronas Towers katsella kaupunkia ilmasta on Meraka Tower eli KL-Tower, johon pääsee 467 metriin ihailemaan maisemia. Ajoitimme vierailumme auringonlaskun aikaan, jolloin valot syttyivät pilvenpiirtäjiin ja Petronas Towerkin loisti vieressä mahtipontisena.

Neljän päivän jälkeen sanoimme hei heit Kuala Lumpurille ja suuntasimme jälleen kerran naurettavan halvalla bussilla (3,25€) Melakaan, Malesian länsirannikolle. Yövyimme Lonely Planetissakin suositellussa Sama-Sama Guesthousessa, josta dormisänky irtosi 15 ringgetin eli 3,75€ hintaan, joten suht budjettiystävällinen kohde taas kyseessä. Melakan Chinatown ja maailmanperintökohde-alue, joilla vietimme eniten aikaamme, osoittautuivat ihan vierailemisen arvoisiksi paikoiksi ja yleinen habituskin kaupungissa tuntui olevan suht rento ja ajaton. Paikka oli loppujen lopuksi niin pieni, että kahden päivän jälkeen olimme valmiita siirtymään isommalle kirkolle Singaporeen.
Turistit norsun kyydissä

Elämä on ihan kivaa
Singikseen olimme tehneet taas hostellivarauksen etukäteen ja bussi veikin meidät yllättävän lähelle Betel Box Hostellia. Olimme vastaan tulleilta reissaajilta kuulleet kauhutarinaa Singaporen hintatasosta, mutta tuolta dormisängyn sai siedettävään 12,50€ hintaan ja paikka muutenkin oli ihan viihtyisä ja henkilökunta superystävällistä. Rajamuodollisuudet hoituivat "hyppää ulos bussista, kulje tullin läpi, ota leimat passiin ja hyppää takaisin bussiin"-menetelmällä. Aiemmista tiedoistamme poiketen passiin iskettiinkin ruhtinaallinen 90 päivän oleskeluoikeus maahan, vaikka vain pari yötä siellä tulimmekin viipymään.

Kalliimman hintatason lisäksi kaikki olivat hehkuttaneet Singaporen puhtautta (purkan syöminen kielletty 1000 dollarin sakon uhalla), mutta tässä suhteessa jouduimme pettymään. Kyllä siellä nimittäin joku niitä roskia kadulle oli heittänyt, vaikka se kiellettyä olikin. Koska Singapore, joka muuten tarkoittaa "Leijonan kaupunkia" on niin iso mesta, olisi siellä vierähtänyt helposti viikkokin, mutta jouduimme ottamaan kaiken irti niistä kahdesta päivästä, jotka meillä oli käytettävänä.

Ohjelmaan kuului siis pilvenpiirtäjien ihailua iltasella, vierailu kasvitieteelliseen puutarhaan, Night Safari eläinpuistossa, Titanic-näyttely Art Science Museumissa ja pikavisiitti Pikku-Intiaan. Singaporen kasvitieteellinen puutarha oli valtavan kokoinen puisto, jonne olisi kyllä pitänyt mennä koko päiväksi picnic-korin kanssa. Kohteena se oli sinänsä hyvä reppureissaajille, koska pääsymaksua ei kerätty kuin tiettyihin osiin puistoa, esimerksiki Orkidea-puistoon, jonne sinnekään pääsymaksy ei ollut kuin dollarin opiskelijahinnalla. Sen verran muuten opimme, että orkidea on Singaporen kansalliskukka. ;)

Laskuveden paljastamat rantakalliot Koh Phi Phi:lla
Night Safarille mentiin nimensä mukaisesti pimeän aikaan, koska pointtina oli esitellä eläintarhan yöeläjiä, joita muuten oli riittämiin. Singaporen eläintarha oli harvinaisen hyvin toteutettu ja usein eläimet olivat ns. aidattomissa aitauksissa, joten niitä ei tarvinnut minkään pleksin tai verkon takaa tiirailla. Lisäksi propsit todella autenttisesta sademetsämiljööstä, päiväntasaajalla nääs tartteta mitään muovikukkia kuten Korkeasaaressa. Lippu yösafarille kustansi jotain 28 dollarin luokkaa ja oli mun mielestä kyllä ihan hintansa väärti noin normaaliin eläintarhavisiittiin verrattuna!

Singaporen ehkä paras juttu oli kuitenkin Titanicin 100-vuotisjuhlan kunniaksi kyhätty näyttely, jossa oli esillä yli 250 Titanicista nostettua esinettä. Näyttely kertoi koko Titanicin tarinan suunnittelusta tähän päivään saakka ja olipa esillä jopa "re-creationit" Titanicin käytävästä, hyteistä, pääportaikosta ja kannelta. Kuinka siistiltä tuntui kävellä Titanicin "käytävää" pitkin? En ole mitään museoihmisiä, mutta tämä näyttely oli kyllä ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt! Seinältä löytyi myös lista kaikista laivan matkustajista ja heidän kohtaloistaan ja olipa yllättävää huomata kuinka monta suomalaistakin siellä oli mukana.

Näyttelystä tiemme vei suoraan Changin lentokentälle, josta tytöillä lähti jatkolento Balin aalloille ja mun matka kohti kotia alkoi. Jouduin odottelemaan tuolla lentokentällä seitsemän tuntia yksin, koska olimme sinne alunperin yhtämatkaa tulleet ja mun lento lähti niin paljon myöhemmin. Changin kenttä saa multa kyllä kiitettävät pisteet, niin hyvät palvelut oli tällaiselle lentokenttäpummillekin. Nautin mm. ilmaisesta netistä, kännykän lataamisesta (niillä oli laturit kans) ja TV-loungesta. Seitsemän tuntia noilla palveluilla ei ollut mikään sietämätön aika.


Paalujen päälle rakennetut talot laskuveden aikaan Koh Mookilla
Turhaan etsit roskista Koh Mookilla
Charlie Beach Koh Mookilla
Täytynee vielä hehkuttaa sitä, että mä tykkään lentämisestä ihan sikana ja nautin koneen noususta ja laskeutumisesta todella paljon. Siksi varaan aina ikkunapaikan. Nytkin mulla oli välilasku Dubaissa, joten sain nauttia näistä huippuhetkistä kahteen kertaan. Ensimmäinen lento meni koomaillessa, koska nukkumiseksi en menisi sitä väittämään ja toinen lento leffoja katsellessa. Miksi lentokoneissa pitää näyttää ilmaiseksi hyviä uutuusleffoja, että vaikka tietää, että olisi fiksumpaa nukkua, niin on silti pakko katsoa niitä leffoja, kun kerta ilmaiseksi voi katsoa? No, tulipahan tsekattua Samuli Edelmannkin uudessa Mission Impossiblessa. Sillähän oli ihan mittava rooli ja vuorosanojakin eikä mikään ruumiin osa! :D

Saksassa vastassa oli ihana kevät ja vihdoinkin ympärillä ihmisiä, joiden kieltä ymmärrän! Vaikka kotiin päästyäni takana oli noin 27 tuntia matkustamista ja odottamista, en voinut muuta kuin hymyillä. Paluuni jälkeen olen fiilistellyt kaikkia pikkuasioita, joita ennen piti itsestäänselvyyksinä. Aika suurta iloa nimittäin tuotti pelkkä suihkussa käyminen ja oma, puhdas pyyhe sekä aamupalansa tekeminen itse, ja varsinkin se hyvä kahvi! Olen tuntenut nyt suurta tarvetta laittautua ja käyttää kivoja vaatteita, koska Aasiassa tuli kuljettua se 2 kk todella ränsistyneen ja mauttoman näköisenä, mutta ei siitä jaksanut lomalla sen enempää stressata. Terkkuja vaan niille ruotsalaisille tytöille about joka paikassa, jotka näytitte aina niin freeseiltä, että mun teki mieli tehdä pikainen poistuminen paikalta.

Nyt takana on jo viikko Saksassa ja mulla on kerennyt käymään tässä pari vierasta Suomesta ja ihana Alina Giessenistä. Kesäsemesterikin alkaa pyörähtää todenteolla käyntiin ja takana on jo ensimmäiset luennot ja kielikurssit. Tapasin muuten kielikurssilla uuden suomalaisvaihtarin, joten on meitä taas täällä enemmänkin. Olen jo hahmotellut tän lukkarin kurssit, mutta kuten aina, käyn tsekkaamassa pari viikkoa luentoja ja päätän sitten, josko käyn kurssin loppuun. Tällä semesterillä mulla olisi tosiaan enää yksi englanninkielinen kurssi ja muut saksaksi, joten työtä ja vähän lisää työtä on kyllä edessä tänä kesänä! Mutta onneksi mulla on tämän reissun jälkeen kunnon motivaatio taas opiskeluun ja on tullut pohdittua tätä omaa etuoikeuttakin olla täällä, joten jospa sitä selviäisi. 

Reissun ehkä kaunein auringonlasku Koh Mookilla
Mä lopetan tällä kertaa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Pistin vähän esille tällaisia vastakohtia Thaimaasta, unelmarantaa ja paikallisten asutusta. Joskus kannattaa lähteä sieltä resortin aitojen takaa katsomaan vähän paikkoja, niin vastaan tulee se real thing.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Malesia - Malaysia

Se on morjesta Langkawilta, Malesian Ahvenanmaalta! Melko tarkkaan kuukauden ajan tuli Thaimaata kierreltya ja nyt vaihdettiin ensimmaisen kerran maata mun lasnaollessa. Tama tapahtui tunnin speedboat-matkalla Ko Lipelta. Rajavirallisuudet hoidettiin molemmissa paissa ihan sujuvasti ja saatiinpa siis 90 paivan oleskeluluvat Malesiaan ja lisaa leimoja passeihin.

Mutta viimeksi taisin innostua kirjoittelemaan Ko Lantalla, josta tuntuu olevan jo ikuisuus. Ja vahan Bangkokista tuntuu olevan ikuisuus, vaikka vasta kuukausi sitten siella heiluttiin. Vedin varmaan omat pohjahetkeni Lantalla, koska siella oli niin kuuma ja meika ihan ylivasynyt (vaikka meinasin kuolla tylsyyteen samalla, ku siel ei ollu mitaan tekemista). Mut sen jalkeen reissu on ollut taas noususuhdanteinen.

Ko Lantalta me matkattiin longtail boatilla Ko Ngain laheiselle pikkusaarelle. Taman tunnin matkan aikana viisastuin sen verran, etta isken tasta lahtien aina vesisuojan rinkkaan, kun lahdetaan vesille, koska matkalla vetta roiskui niin paljon laitojen yli ja meikan rinkka siina paallimmaisena oli aika uitettua koiraa sen jalkeen. Onneksi kamat sisalla pysyivat kuitenkin suht kuivina.

Alkuvaikutelmat Ko Ngaista (lausutaan Ko Hai) oli aika lupaavat, silla saari naytti taas kerran kunnon paratiisilta, sellaiselta Bounty-mainoksen unelmarannalta. Tunnelma latistui ehka pikkasen, kun neidit pudotettiin maan pinnalle meidan resortin respassa seuraavan keskustelun aikana:

Hene: Where's the nearest ATM (pankkiautomaatti)? (tajusin vasta suuni avattua, etta miten tyhma kysymys sielta onkaan tulossa)
Virkailija: There, on the mainland. (osoittaa rannikolle)
Hene: 8/ Well, are there any shops on the island? Or Internet?
Virkailija: No shops. We don't have Internet.

Ja viela kirsikaksi kakun paalle kerrottiin, etta paivisin saarella ei ole sahkoja ja etta ne toimivat vain yolla/illalla klo. 17.30-07.00. Nice. No, onneksi sita ei oikein muuhun kuin faniin yolla tarvittukaan. Naista lupaavista enteista huolimatta kolme paivaa Ko Ngailla meni todella nopeasti ja mukavasti. Maattiin biitsilla ja kaytiin syomassa, siinapa ne paivat oikeastaan noin tiivistetysti. Viimeisena iltana meno alkoi kayda tassa vahan eristaytyneessa mestassa kuitenkin niin oudoksi (vanhat thaileidit lauloivat karaokea, kissa jahtasi sammakkoa ravintolassa, hetken paasta ranskalainen "elainaktivisti" pelastaa sammakon, kaikki menevat jututtamaan buddhamunkkia, tarjoilijapoika toi kaksi banaania ja kokiksen, kun pyysimme "banana with coconut milk"...), etta paatimme olevan aika siirtya eteenpain.

Edessa oli parin tunnin longtail boat/lauttamatka Ko Mukille, hitusen isommalle saarelle, jossa oli kuuleman mukaan jopa kauppoja ja teita. Saimme matkan aikana ihastella jo Emerald Caven suuaukkoa, kun vaihdoimme siina venetta. Paikka oli taynna pelastusliiveissa letkassa uivia aasialaisturisteja. Me kuitenkin jatkettiin viela matkaa "paabiitsille" Charlie Beachille, jossa eras myohemmin oikein sydamelliseksi ihmiseksi osoittautunut thairouva moi meille huoneen saaren vastakkaiselta puolelta The Garden Beach Resortista hintaan 200B/henkilo.

Ko Muk osoittautui ehka Thaimaan saarista (siis niista, joilla vierailtiin) kauneimmaksi ja ihastuttiin tahan paikkaan, sen ilmapiiriin ja ihmisiin niin paljon, etta jaatiinkin sinne viikoksi. Paikan omistajarouva Dada oli kunnon monitaituri ja hanen lisakseen saimme tutustua hanen tarjoilijoina toimineisiin, ihastuttaviin sukulaistyttoihinsa ja snorklausoppaaksi lahteneeseen komeahkoon pikkuserkkuunsa ja liutaan muita ihmisia. Dadan ravintolan ruoka oli niin hyvaa, etta osattiin lahtiessamme varmaan ruokalista ulkoa. En voi muuta kuin suositella tata saarta ja majapaikkaa kaikille, jotka edes harkitsevat island hoppingia tai Thaimaan saaria. Ensimmainen paikka, josta oli oikeasti haikea lahtea pois.

Koh Mukilla kavimme kuitenkin toteuttamassa yhden must-jutun Thaimaan saarilla, nimittain snorklauksen. Teimme "neljan saaren kierroksen", joista ensimmaisella saimme ihailla todella isoja lepakoita ja syottaa varikkaita korallikaloja. Kolmella seuraavalla saarella oli snorklausmahdollisuus ja vaikka sainkin huomata, etta sen ilmaputken kanssa pelaaminen ei ollut ehka ihan mun homma, on snorklaus kokeilemisen arvoista. Heitinkin sen loppujen lopuksi veneeseen ja tyydyin sukeltelemaan lasien kanssa. Korallit ja varikkaat kalat olivat kylla tosi hienoja ja koko merenalainen maailma ihan uskomaton. Jotkut bongasivat Nemo-kalankin, ma en..:(

Kavimme lopulta itsekin tsekkaamassa Emerald Caven eli sen laguunimaisen luolan, jonne piti uida 80 metria kallion sisassa. 80 metria ei kuulosta pitkalta matkalta, mutta koska luola oli jossain valissa aivan pilkkopimea, ei paljon naurattanut ja edesta menneesta kaverista tuli kylla pidettya kiinni. "Sisalla" luolassa oli sitten hiekkaranta ja vahan puita ja kasvillisuutta (ja 60 thaimaalaiskoululaista istumassa natisti riveissa) ja joka puolella ylos kohosivat jyrkat kalliot. Ainakin meille turisteille kerrottiin, etta merirosvot olivat aikoinaan tuoneet sinne aarteitaan piiloon. Voisinpa vaikka uskoakin, koska paikka oli sen verran salamyhkainen.

Pohdimme viela jaavamme Ko Mukille pidemmaksi aikaa, mutta mm. muiden suositusten takia paatimme siirtya Thaimaan puolella viela Ko Lipelle. Luulin Lipen olevan lahinna kansallispuistoa ja paikallisia asukkeja, mutta saari osoittautuikin Ko Phi Phi:n pienoismalliksi. Elikkas myyntikojua ja baaria turisteille, hienoa hiekkarantaa ja paljon ruotsalaisia. Tykattiin kuitenkin Lipesta kaiken tuon eristaytyneisyyden jalkeen ja viihdyttiin siella viitisen paivaa. Tavattiin veneessa Lipelle pari suomalaistyttoa, joiden kanssa hengasimme sitten yhtena iltana. Muuten Lipe oli aika massailya: hyvaa ruokaa, thaimaalaisia pannukakkuja ja auringonottoa.

Ko Lipen jalkeen tie vei speedboatilla Malesian puolelle Langkawille, jossa pidamme talla hetkella majaa ihanassa Daddy's Guesthousessa. Tatakin mestaa voimme suositella matkaajille, 60 Malesian ringgetin hintaan (1e =3,97 eli n.4 ringgettia) nukumme neljastaan ihanan boheemisti sisustetussa huoneessa ja majapaikan henkilokunta on taas kerran mielettoman ystavallista. Viime sunnuntaina matkaseurueemme tosiaan laajeni neljaan, kun Iida, opiskelukaverimme Lapista, liittyi seuraamme.

Langkawi tuntuu yllattavan lansimaalaiselta Thaimaan jalkeen. Tallakin saarella on pitkasta aikaa paljon palveluita, teita, autoja ja jopa lentokentta! Turistejakin kylla riittaa ja joka kerta meitakin erehdytaan luulemaan ruotsalaisiksi. Ollaan koko reissun ajan mietitty, etteivatko paikalliset oikeasti ole tahan paivaan mennessa oppineet erottamaan ruotsin kielta muista kielista, koska lansinaapurit nayttavat olevan toiseksi suurin kansa Kaakkois-Aasian saarilla. Niita pirulaisia on joka paikassa ja nykyisellaan melkein rupeaa arsyttamaan, kun vastaan kavelee naita taydellisesti ruskettuneita ja tallaytyneita svenssoneita.

Taallakin on tullut ahkerasti kulutettua tuota 2km:n pituista Patai Cenang biitsia ja eilen vuokrattiin auto ja ajeltiin saaren ympari. Iida oli harjoittelut jo pari viikkoa tien vaaralla puolella ajamista Uudessa-Seelannissa, joten paastimme Iidan mielellamme rattiin. Kavimme saaren paakaupungissa Kuahissa tsekkaamassa aika koyhiksi osoittautuneet kauppakeskukset ja ajelimme toiselle puolella saarta ruokapaikkaa etsien. Olipa mukava istahtaa pitkasta aikaa auton kyytiin ja kuunella radiota!

Mutta Malesiassakin vaikuttaa olevan halpaa ja ulkona syominen on edelleen suuri nautinto. Harmikseni malesialainen ruoka ei ole yhta hyvaa kuin thaimaalainen, mutta ennemminhan tata syo kuin selkaansa ottaa! Olen saanut tutustua kunnolla intialaiseen ruokaan, koska me kaydaan varmaan joka paiva samassa intialaisessa restassa syomassa tikka masalaa ja valkosipuli-naan-leipaa. Lisaksi loydettiin paikallinen konditoria, josta on haettu messevat juustokakut kerran jos toisen.

Tama kulinarismi saattanee jatkua, silla launataina lahdemme jatkamaan Pulau Penangille ja Georgetowniin, jota on tituleerattu Aasian ruokapaakaupungiksi. Sielta matka jatkuu Malesian paakaupunkiin Kuala Lumpuriin, jonne olemme budjetoineet 2-3 paivaa ja lopulta Singaporeen, jossa viettanemme samaiset 2-3 paivaa. Kuukauden rantaloman jalkeen ajatus kaupunkien vilinasta tuntuu jopa ihanan virkistavalta.

Uhkaavasti alkaa minunkin reissu laheta loppuaan, silla kahden viikon paasta datailen jo omalla koneellani Munsterissa. Toisaalta kaipaan pikkuhiljaa jo rutiineja ja kaikkia normaaleja asioita, joista saan seka Suomessa etta Saksassa nauttia. Reissun paalla on hauskaa, mut kylla koti on aina koti. Tosin tassa reissaillessa ja maailmaa nahdessa halu nahda lisaa on vaan kasvanut ja haaveilut seuraavasta pidemmasta reissusta ovat jo kaynnissa. Mutta jos nyt saataisiin ensin tama reissu kunnialla loppuun ja tytto takaisin Suomeen sielta Saksastakin! Malesia kuittaa - hengissa ollaan!

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Thaimaa - Thailand

Niinhan siina kavi, etta eipa ole tullut paljon blogiin koskettua talla reissulla ja kuvia tanne tipahtelee kirjoituksiakin harvemmin. Ehka sitten reissun jalkeen pistan kunnon kuvaplajaysta, koska nyt ei todellakaan riita aika ja karsivallisyys niiden kanssa pelaamiseen. Tietokoneella tulee istuttua lahinna nettikahviloissa, joissa tama hupi maksaa yhden tai kaksi bahtia minuuttia kohden, mutta ei tee mieli naille koneille paljon omia lomakuvia tallennella. Dropboxit kylla tiedetaan, mut anyway..

Mutta paljon on kerennyt jo nahda tassa reilun kahden viikon aikana. Rakastuttiin kaikki Bangkokiin, todella kiva ja elava kaupunki. Kaytiin kiertamassa suurimpia nahtavyyksia kuten Grand Palace, Chinatown ja buddhapatsaita. Lisaksi katseltiin kaupunkia yhtena paivana vedesta kasin kanavaristeilylla ja syotiin itsemme ahkyyn Thaimaan korkeimman rakennuksen Bayioke Towerin iltabuffetissa. Korkeutta tuolla rakennuksella taisi olla hieman paalle 300 metria, etta ihan kivathan sielta oli nakymat. Ajeltiin tuk-tukeilla kaupunkia ristiin rastiin ja pidettiin itse majaa reppureissaajien mekassa Khao San Roadilla. Rahat tuhlattiin sitten viimeistaan MBK-kauppakeskuksessa. Neljan vai viiden paivan jalkeen (kuka naita enaa laskee) otettiin yobussi Krabin rantakohteita pain. Bangkokin vilinaa on ehka jopa jo nyt ikava.

Bangkokista matkattiin todellakin yo bussilla Krabille, jossa vietettiin kaksi-kolme paivaa. Tahan mennessa ei ollut tarvinnut viela paljon suomalaisiin tormata, mutta Krabi olikin sitten, kuten oletettua, taynna maanmiehia. Meidan hostelli oli  Ao Nang Beachin lahella, joten otettiin yksi paiva longtailboat Railay Beachille ottamaan aurinkoa. Maisemat olivat kylla suoraan kuin aurinkomatkojen katalogeista. Ihatuin taalla viimeistaan thaimaalaiseen ruokaan. Se on niin hyvin maustettua ja ihanan tulista! Tosin jossain vaiheessa oli naurussa pidattelemista, kun Tom Yam-keittoa syodessa hiki kaatui paalta, itketti ja nena alkoi vuotaa. Vaitan kuitenkin nauttineeni suuresti siitakin keitosta. Namnam! Krabilla kavimme myos ottamassa vahan lahikontaktia paikalliseen kulttuuriin ja kavimme katsomassa thaiboxing-matsin. Illan ohjelmassa oli yhdeksan ottelua, joista seitsemas oli aikuisten paaottelu. Harmi vaan, etta itse paaottelu paatyi ehka 30 sekunnissa tyrmaykseen ja sita ennen oli tullut katseltua varmaan 1,5 tuntia 10-vuotiaita poikia hakkaamassa toisiaan.

Krabilta otimme laivan Koh Phi Phi:n saarelle, jota lahinna kaikki olivat kehuneet. Koh Phi Phi:lta varasimme pariksi ensimmaiseksi paivaksi bungalowin vahan "paakaupungin" sivusta ja paasimme kokemaan vahan viidakkomeininkiakin, kun illalla odotti kaarme portailla ja apinat hyppivat lahipuissa. Ja banaani kasvoi meidan bungalowin vieressa! Phi Phi:n Ao Loh Dalam Beach oli kunnon bilekeskus, jossa tuli ehka vierailtua itsekin kerran tai kaksi. Heti ensimmaisena paivana huomasi kylla, etta koko mesta on taynna ruotsalaisia turisteja ja mekin mentiin useampaan kertaan siihen samaan kastiin. Ei kehdannut oikaista, kun ruotsalaiset oli kuitenkin ihan tyylikasta porukkaa..:D Koko Phi Phi:n ajan missiona oli lahtea snorklaamaan, mutta jotenkin se saattoi painottua enemman tuonne juhlimisen puolelle. No kylla tassa kerkeaa viel snorklata! Koh Phi Phi:lla olisi ollut The Beach-leffan kuvausmaisemat, mutta ei jaksettu lahtea venereissulle sita lahtea katsomaan. Ois ehka pitany. Ensimmainen asia, joka harmittaa talla reissulla!

Tykattiin Phi Phi:sta ihan mielettomasti, mutta matkaa piti jatkaa etelaanpain ja me otettiinkin suunnaksi Koh Lanta. Lantalla saatiin taas mieleton seaview-bungalow, jonka ainoana puutteena tosin oli temppuileva ilmastointi. Kun paivalla lampotilat nousevat jonnekin lahemmas 40 astetta, on ilmastointi ihan ehdoton. Olenkin pistanyt tassa mun energiatason laskua tuon kuumuuden piikkiin. Tekis mieli kayda huvikseen hengaamassa paikallisessa k-kaupassa eli 7Eleven:issa, koska ne on niin taivaallisen viileita. Koh Lantalla ollaan vaan ladattu akkuja ja otettu aurinkoa. Huomenna meilla on tosin ihan aktionin tayttama paiva, kun lahdetaan norsuvaellukselle ja vieraillaan Koh Lantan luolilla ja vesiputouksella. Norsuja, jee!

Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen paiva Koh Lantalla, koska perjantaina otetaan suunnaksi Koh Ngai ja sen jalkeen Koh Mook. Noilla pienemmilla saarilla pitaisi olla myos todella hyvat snorklausmahdollisuudet koralliriuttoineen, joten siella paastaan toteuttamaan sekin missio! Eniten odotan Koh Mookin Emerald Cavea eli jotain kallion sisalla olevaa laguunia, jonne pitaa uida 70 metria luolia pitkin. Koh Mookin jalkeen matka jatkunee mita todennakoisimmin Ko Lipelle ja sielta Malesian puolelle Langkawille. Aikaa hengata Malesiassa jaa ehka kolmisen viikkoa, jona aikana nyt ainakin Langkawi ja Kuala Lumpur tsekataan. Taman hetken suunnitelmissa olisi saapua sitten Singaporeen 30.3. ja jaada sinne kolmeksi yoksi. Sitten 3.4. mulla lahteekin jo lento takaisin Saksaan.

Etta tallaista rantalomaa ja auringonottoahan tama on lahinna ollut! Olen ruskettunut.. vahan. Mutta en ole palanut, propsit siita! Jatkuva kuumuus tosiaan vasyttaa ainakin meikalaista, etta odottelen milloin mun kroppa vihdoin tottuisi tahan ilmastonalaan. Vatsataudilta olen sailynyt.. viela. Koputan nyt puuta, etta sailyisin mahdollisimman pitkaankin. Pidempaan reissaillessa kylla alkaa kaivata myos normaaleja arkijuttuja ja tietokoneella hengaaminen on mulle yksi niista. Etta antakaa anteeksi, jos naette mut facessa aina silloin talloin. Kun on maannut koko paivan 35 asteessa rannalla, niin onpa eri mukava tulla illalla viileaan nettikahvilaan tuttujen ympyroiden pariin. Opin arvostamaan Suomen oloja, infrastruktuuria ja hygieniatasoa koko ajan enemman ja enemman, on meilla asiat hyvin siella! Asia johon taalla voisi kylla tottua, on ulkona syominen. Ollaan syoty paivittain ehka kaksi kertaa ulkona, koska ruoka vaan on niin halpaa. Tosin naiden Thaimaan lomasaarien hintataso on ollut huomattavasti korkeampi kuin luulin. Lankkareilta osataan ottaa rahat pois! ;)

Kello alkaa lahenella yhdeksaa illalla paikallista aikaa ja meika on ihan finaalissa. Naurettiin just, et ei tama mitaan lomaa ole, sen verran uupuneita ollaan joka paiva. Mutta en vaihtaisi kaikkea nakemaani kylla poiskaan! Saa nahda milloin seuraavan kerran kirjoittelen, koska tama vaatii aina oman aikansa. Mutta talta eraa Thaimaa kuittaa - hengissa ollaan!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Paikoillanne, valmiit, hep! - Auf die Plätze, fertig, los!

Apuaah, nyt alkaa jo jännittää! Eilen illalla tuli Emiratesilta viesti puhelimeen, että muistathan lentosi huomenna. Mitenkä voisinkaan unohtaa..?!! Mä oon keränny tässä varmaan 2 kk roinaa tuota reissua varten, joten toivottavasti kaikki on nyt koossa ja muistan vielä ottaa kaiken mukaankin.

Keskiviikkona täällä!
Ajattelin pärjätä hyvinkin tuolla mun 65 litran rinkalla ja toivon, että se ei missään vaiheessa tule läheskään täyteen, niin sitä on sitten helpompi kantaa. Ajattelin nuukailla vaatteiden kanssa ja ostaa paikan päältä enemmän sit tarvitsemiani toppeja, mekkoja yms., kun ne kuitenkin ovat siellä halvempia. Täytyy kyllä sanoa, että vähän harmitti jättää joitakin vaatteita rekkiin näissä Münsterinkin alennusmyynneissä. No, säästyipähän nekin pennoset!

Tänään siis lähtee illalla lento Düsseldorfista ensin Dubaita kohti, jossa on kolmen tunnin välilasku, ja sen jälkeen matka jatkuu Bangkokiin, jossa olen perillä keskiviikkoiltana. Suvarnabhumin lentokenttä on about 30 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta, joten otan siitä sitten junan tai bussin keskustaan, missä sit tavataankin Marin ja Annan kanssa. Toivottavasti tämä matkustaja on siinä vaiheessa väsynyt, mutta onnellinen ja yhtenä kappaleena.

Tuhat ja yksi asiaa, jotka voin unohtaa kotiin.
Mä otan mun missioksi lukea kaikkea muuta kuin koulukirjoja tuossa loman aikana. Kävin ostamassa täältä mukaan matkalukemisiksi Leijapojan, koska Tuhat loistavaa aurinkoa oli yks parhaimmista mun lukemista kirjoista ikinä ja oon kuullu, että tämä ois jopa parempi. Toiseksi valikoitui Eat Pray Love, jonka ostin saksaksi, että pysyisi sekin kieli vähän päässä tuon matkan aikana. Nykyään sen kanssa on jo niin paljon helpompaa, että en haluaisi mennä taaksepäin! Mutta tosiaan, jos nuo saan luettua, niin ostellaan matkalta sit lisää.

Ja hei, tässä sit pientä lääkearsenaalia reissuun. Löytyy niin särky-, ripuli- kuin allergialääkkeetkin, laastarit, käsidesit, maitohappobakteerit ja kaikkein tärkeimpänä tietty beetakaroteenit, että sais brunaa pintaan! Ja vaikka mitä muuta.. toivotaan, että ei tule tarvetta käyttää näitä. Ja taas tuntuu, että mulla on tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäis tehdä: skannailla passi &viisumi sun muuta mailiin ja pistää mailia vähän kaikille erinäislle henkilöille, juosta vielä ostamaan lisää saldoa Saksan liittymään, viedä pyörä varastoon, syödä jääkaappi tyhjäksi ja soittaa vielä äiskälle, jos se vaikka vastaisi. Aina se lähdön hetki on tällainen! Onneksi lento lähtee vasta illalla , niin sain nukkua kunnon yöunet ja kerkeän panikoida vielä tämän päivää. Yritän kirjoitella sieltä reissun päältäkin kuulumisia, mut saa nähdä jaksanko rueta kuvien kanssa sähläämään, vaikka ne varmaan ois just kaikkein kivoimpia. 

perjantai 2. joulukuuta 2011

Etelän lämpöön... - In die Wärme...

Jo viime vuonna Lovisan (kahvila Lapin yliopistolla) penkkejä kuluttaessani maalailin, että vaihtovuoteni aikana pääsisin tekemään kaikkea mistä olen haaveillut ja irrottautumaan normaalista arjesta Suomessa. Vaihtovuosi Saksassa on jo sinänsä yksi suurimmista haaveistani, mutta silti ajatuksena oli lähteä myös jonnekin etelän lämpöön, Eurooppaa kauemmaksi. Viimeiseen 1,5 kuukauteen asti olin aivan varma, että tuo kohde olisi Australia, sillä yksi kavereistani on siellä juuri vaihdossa, mutta niinhän se vain menee, että suunnitelmat elää ja kerkeää vaihtua moneen otteeseen!

Kun hyvä ystäväni Marsa ilmoitti lähtevänsä Kaakkois-Aasian reppureissulle ja pyysi mukaan, jouduin laskemaan 1+1 ja tulin pitkän mietinnän jälkeen siihen lopputulokseen, että rajallisella budjetillani saisin loppujen lopuksi enemmän irti Aasian reissusta. Mietintää, budjetin laskemista, viisumien tsekkailua, rokotusten tarkistamista ja lisää mietintää... Mutta nyt on ratkaiseva askel otettu ja liput Düsseldorf-Bangkok ja Singapore-Düsseldorf varattu! Lähdetään siis Bangkokista vetämään etelään kohti Malesiaa ja Singaporea. Marsa tosin menee jo aikaisemmin Aasiaan ja jatkaa vielä eteenpäin, kun minä lähden jo takaisin Saksaan aloittelemaan kesälukukautta. Mutta seitsemän viikkoa näissä maisemissa on jotain mitä odottaa! :)




Nuo auringonlaskut, kuinka kaunista?! Tule jo helmikuu!