torstai 31. toukokuuta 2012

XOXO, XXX

Tut mir soooo viel Leid tästä hiljaisuudesta. Oli tarkoitus heittää postausta jo aikaisemmin ulos, mutta oon venaillu parempia kuvia teille näytettäväksi. Mutta asiaan! Ettei Saksa alkaisi kyllästyttämään otin Alinan ja Iiriksen kanssa suunnaksi Amsterdamin pienen viikonloppuloman merkeissä. Münsteristä ajelee junalla kolmisen tuntia tuonne Alankomaiden pääkaupunkiin ja semesterticketillä pääsee aina Enschedeen (joka lausutaan hollantilaisittain Enskede) asti ilmaiseksi. Loppumatka sieltä kustansi abouttiarallaa 20 euroa, joten matkustaminen oli tällä kertaa ihan siedettävän hintaista.

Toista voi sanoa sitten Damin hostellien hintatasosta. Okei, myönnän että muistissa on yhä Thaimaan hintataso, mutta silti halvin löytämämme dormimajoitus maksoi 25€ yöltä. Kyllä se nyt alle 20€:lla pitäisi irrota! Ja usemapia hostelleja tsekattuani huomasin, että viikonlopuille oli aivan omat hintansa, joilla osattiin kyllä taas ottaa rahat turisteilta. Mutta majapaikkaan, Hotel Arozaan, olen kyllä tyytyväinen. Hostelli sijaitsi positiiviseksi yllätykseksemme aivan keskustassa, vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Lisäksi respassa vastaan tuli suomalainen työntekijä ja sängyt olivat taivaallisen pehmeitä (nukuin kuin vauva!). Seuraava positiivinen yllätys oli hintaan kuuluva aamupala, jota emme osanneet odottaa.

 Pienien junaongelmien jälkeen saavuin Damiin torstaina iltapäivästä ja lähdin Iiriksen kanssa heti kahville odottaessamme kolmatta pyöräämme (Alinaa) saapuvaksi. Joku ihana fiilis siinä oli taas olla "ulkomailla" ja lomalla. Amsterdam oli siitä jännä paikka, että tunsi todella olevani lomalla, mutta kaupunki oli jotenkin niin kansainvälinen, että en missään vaiheessa tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Ehkä asiaan vaikutti se, että pystyin puhumaan kaikille hyvällä omalla tunnolla englantia ja kaikki osasivat puhua sitä minulle. Kun tuo hollanti ei oikein vielä luista, vaikka kirjoitetusta ymmärtääkin aika paljon englannin, saksan ja ruotsin opeilla. Mietin jo tässä, että olisi aika peliveto opetella hollantia. Kurkkuärrät ja "räkäisyt" aiheuttaisivat kyllä varmasti harmaita hiuksia. Mun hollantilainen kaveri muuten kertoi faktatietona, että hollantilaisilla on tutkitusti vähemmän suunseudun syöpää, koska he "räkivät" puhuessaan. Kaikki jotka ovat hollantia joskus kuulleet tietävät mistä nyt puhun. ;)


Coffeeshoppia ja taikasieniä


Kotikatu


Söpöt hollantilaistalot


Kanaaleja ja vähän lisää kanaaleja


Nyt tiedätte miksi valittiin tää hostelli!

Ihan OK-näköinen kauppakeskus

Kukkatori!

Sai sieltä vähän erilaisiakin kukkia

Ensisijaisesti kämppikset, toissijaisesti ystävät.

Smartphones.

Tällä minikaupunkilomalla olimme kyllä todella aktiivisia. Hostellilla kävimme vain nukkumassa, muuten päivät tuli vietettyä jalkojen päällä kaupunkia tutkiessa. Koska olimme kaikki saavuttuamme nälkäisiä suuntasimme ensimmäisenä metsästämään ruokapaikkaa ja päädyimme italialaiseen pizzalle ja pastalle. Tämän jälkeen tsekkasimme nopeasti Damin shoppailutarjontaa, vaikka oikein mitään ei tullutkaan ostettua. Parempi niin. :D Lauantaina kyllä löysien mun lemppareita, Aussie-shampoita ja hoitoaineita, joita en Münsteristä ole löytänyt, -50% alennuksella, niin ne oli pakko kotiuttaa.

Veikkaan että suurimmalla osalla on samanlaiset assosiaatiot Amsterdamin kanssa kuin minulla. Ensimmäisenä mieleen tulevat mietojen huumeiden laillisuus ja prostituutio. Tai sitten kanaalit. Jotain tällaista anyway. Dami oli kyllä suhteellisen liberaalin tuntuinen kaupunki. Alinan sanoin löysin oman pikku konservatiivini, koska mulla oli vähän sulattelemisongelmia näiden kahden ensinnä mainitun asian suhteen.

Pilveähän Amsterdamissa saa siis polttaa laillisesti "coffee shopeissa", joiden ohi kulkiessa nenään pelmahtaa aina tämä makeankitkerä haju. Vaikka kyllähän siellä porukka muuallakin pössytteli. Kaikkein vaikeiten sulatettavaa mulle oli ehkä se, että huumeita, niiden käyttövälineitä ja esim. huumeiden puhtauden testaamiseen tarvittavia välineitä myydään ihan niihin erikoistuneissa kaupoissa. Jos käytetään, niin käytetään sit edes vastuullisesti... Jotenkin koko huumeturismi tuossa kaupungissa tuntuu todella, todella, todella oudolta ihmiselle, joka on koko ikänsä kasvanut ajattelemaan, että tämä on niin väärin. Vai olenko mä ainut, jolla on ristiriitaiset fiilikset tästä?

No, myöhemmin torstaina päädyttiin sitten kiertelemään siellä... nimittäin punaisten lyhtyjen alueella. Kävimme siellä myöhemmin myös ilta-aikaan, jolloin koko kaupunginosassa oli vähän enemmän eloa, vaikka päivälläkin se oli aikamoinen turistirysä. Muistan kun näin ensimmäisen kerran ilotyttöjä ikkunoissa Brysselissä ja muistan sen hetken, kun mun täydellisen maailman kupla puhkesi ja elämän realiteetit iski vasten kasvoja.

Tällä kertaa itse ikkunoissa hetkuttavat huorat (jäätävä sana, mut sitähän ne on) eivät herättäneet mussa enää samanlaisia tuntemuksia, vaan järkytyin ehkä enemmän omasta suhtautumisestani. En vaan millään osannut ottaa näitä naisia ihmisinä, vaan tuntui että katselin jotain nukkeja tai barbeja näyteikkunoissa. Ja niitä oli paljon! Jokainen saa olla tästä ammatinharjoittamisesta mitä mieltä haluaa, mutta itse koen sen jotenkin surulliseksi. Mietin vain kuinka moni sielläkin oli töissä omasta vapaasta tahdostaan.



Torstaina menimme kuitenkin ihan ajoissa nukkumaan, koska halusimme olla perjantaina aktiivisia heti aamusta lähtien. Perjantaina olimmekin jo ennen kymmentä jonotamassa pienen punninnan jälkeen Van Gogh-museoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut Rijksmuseum eli jonkun näköinen kansallismuseo tai valtakunnanmuseo. Jokaiseen nähtävyyteen oli muuten älyttömät jonot, joten kannattaa olla ajoissa, ostaa liput etukäteen tai varautua jonottamaan, jos Damissa vierailee. Muutenkin siellä oli hirveästi turisteja ja suomalaisiakin tuli vastaan jokatoisessa kadunkulmassa.

Kuten olen jo aiemmin sanonut, mä en ole mikään museoihminen. Van Gogh teki tässä ehkä poikkeuksen, koska maalausten katsominen oli jopa mielenkiintoista tällä kertaa. Ehkä siksi, että tunsin osan maalauksista tai ehkä olen vain sitten tulossa vanhaksi. Koska Iiriksellä oli kiirus junaan jatkamaan reissua, kolusimme museon läpi melko nopeasti ja suuntasimme rautatieasemalle. Hyvästeltyämme Iiriksen jatkoimme Alinan kanssa Amsterdamin kujien tutkimista. Nälän yllätettyä molempien kelpuuttama ruokapaikka löytyi hirveän etsimisen jälkeen Dante:sta. Koska Amsterdam on täynnä steakhouseja, olimme himoinneet pihviä jo saapumisestamme lähtien, joten ruokalistalta lähti tilaukseen pihviä viinin kera. Välillä saa vähän kermaperseillä! 

Hyvä ruoka, parempi mieli, näinhän se on! Kuvut täytettyämme jaksoimme lähteä jatkamaan kiertelyä ja kahvipaikan etsimistä. Syöminenhän oli yksi suurimmista iloistamme tälläkin kertaa..:D Jälkiruoalle eksyimme johonkin kivaan kahvilaan, jonka nimeä en valitettavasti muista. Satuimme vahingossa tilaamaan jotain "traditional dutch", kuten kiva tarjoilijapoika meitä valaisi, eli omenapiirakkaa. Miten omaperäistä perinteistä ruokaa! Mutta hyvää oli kahveen kera, omnomnom.

Asia on pihvi.

Lattea ja omppupiirakkaa kiitos!


Koska olimme tähän mennessä kävelleet koko päivän ees taas ja minä fiksuna tyttönä olin laittanut uudet kengät ensimmäistä kertaa jalkaan ja mitä todennäköisimmin kärsin myös marssimurtumasta toisessa jalassa, olin aivan puhki ja tuskissani ja vaadin Alinalta, että menisimme ottamaan pikkulepit hostellille ennen iltamenoja. Illalla kävimme tsekkaamassa vähän Damin yöelämää, tosin ihan rauhallisissa merkeissä itse. Oli hauska käydä eri pubeissa ja baareissa, juoda yksi ja jatkaa matkaa seuraavaan Amsterdamin katuja katsellen. 

Lauantaiaamuna jalat huusivat kyllä hallelujaa tämän endurokävelyn jälkeen, joten löimme viisaat päämme yhteen ja mietimme mitä meidän vielä viimeisenä päivänä kannattaisi Damissa tehdä. Alinan heti ensimmäisenä päivänä ehdottama kanaaliristeily osoittautui täydelliseksi vaihtoehdoksi, koska a.) minä sain istua b.) siinä näki tehokkaasti kaupunkia eri näkökulmasta ja c.) ilma oli aurinkoinen ja kämppikseni väitti minun myöhemmin kotiin palattuani päivettyneen.

Kanaaliristeily kesti 1,5 tuntia, jonka aikana saimme vedestä käsin katsella kaikkia suurimpia nähtävyyksiä, mm. eri museoita, Anne Frankin taloa ja Heinekenin panimoa. Vastapäätä veneeseen istuutui jenkkikolmikko, joista yksi mitä ilmeisimmin asui Damissa, koska hän osasi niin asiantuntevasti kertoa kaikista rakennuksista. Saatoimme sivukorvalla kuunnella tätä ilmaisselostusta.






Koska olin perjantaina saanut mahti-idean tehdä piknikin lauantaina jonnekin puistoon, lähdimme seuraavaksi metsästämämään kaikkea oleellista eli mansikoita, juustoja ja patonkia. Ruokien löytäminen oli lopulta suht iisiä, vaikka en viikunoita löytänytkään, mutta puiston löytäminen oli sen sijaan haaste aivan eri kategoriassa. Koska mun kriteerit sopivalle piknik-paikalle oli niin korkealla, saatoimme kävellä taas enemmän kuin laki sallii ja siltikin tyytyminen oli vähän kämäiseen puistoon. Mutta siinä matkalla tuli kuljettua ihanien kaupunginosien läpi.

Piknikin jälkeen oli tietty pakko päästä taas kahvittelemaan ja tällä kertaa annoin Allulle vapaat kädet johdattaa meidät ihan minne vaan, koska mulla oli niin tyrannimainen olo tuon puiston etsimis-epidsodin jälkeen. Allu johdattikin meidät onnistuneesti porkkanakakun ja lemon tartin ääreen. Taas tämän reissun jälkeen ei voi kyllä muuta todeta kuin että aika moista syöpöttelyä nämä reissut tuppaavat olemaan! Kahvittelujen lomassa kirjoitettiin kortteja kotiin maailmalta ja sitten oli jo aika ottaa suunta kohti hostellia hakemaan kamoja ja viimein rautatieasemalle.

Suomalaisturistien nähtävyys nro. 1




XXX - Amsterdam

Katulamppu

Söpöhkö kahvila



Onneksi hyvästejä ei tällä kertaa tarvinnut sanoa kovin pitkäksi aikaa, sillä jo seuraavalla viikolla tulisimme näkemään Espanjan auringon alla! Sieltäkin on nyt hengissä selvitty kotiin, joten niitä kuulumisia on luvassa piakkoin.

P.S. Kuten reissulla opin, XXX meinaa Amsterdamia. Ja äitille tiedoksi, että XOXO meinaa "hugs and kisses" amerikaksi.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Reissu Steinfurtiin - Ausflug nach Steinfurt

 Kerrankin jaksoin ERASMUS-sosialisoitua ja lähdin mukaan yhdelle oikiksen pikku exculle viereiseen Steinfurtin kaupungin Burgsteinfurtin kaupunginosaan, joka tunnetaan kauniista, historiallisista rakennuksistaan ja linnastaan. Eräs vanha professorimies on hyvin innokas järjestämään vaihtareille reissuja lähikaupunkeihin ja kertomaan erilaisia tarinoita ja historian juttuja. Tälläkin reissulla viisastuin huomattavasti ja tiedän yhtä sun toista Bentheimin kivestä. Steinfurtin alueella on louhittu "Bentheimin kiveä", josta tyyliin koko kaupunki on rakennettu ja monta rakennusta ympäri maailmaa.

Burgsteinfurtissa sijaitsi Westfalenin alueen vanhin yliopisto, joka toimi jo 1500-luvulla. Yliopisto kuitenkin kuihtui uskontojen vaihtumisen vuoksi pois. Tällä alueella on siis vaihdellut katolilaisuus, kalvinismi ja luterilaisuus. Mun pitäisi oikeasti ottaa enemmän selville uskonnoista Saksassa, koska Suomen "valtionuskonto"-meininkiin tottuneena on jotenkin vaikea hahmottaa tätä uskontojen monimuotoisuutta täällä. No mutta, vierailtiin ainakin kolmessa kirkossa tuolla Burgstainfurtissa, osa oli katolisia ja osa evankelisia. Rakennukset olivat kyllä ihan käsittämättömän vanhoja (jostain 1100-luvulta), mutta eivät säväyttäneet sen suuremmin, kun on kuitenkin tullut vierailtua Sacre Coeurin, Notre Damen ja Iisakinkirkon kaltaisissa lukaaleissa.

Se vanha yliopistorakennus, jonka tornista on tarkkailtu tähtiä ja taivasta

Miten tyhjää voi kaupungilla olla lauantaipäivänä?

Rathaus eli raatihuone


Raatihuoneen sali

Vanhemman puoleinen tori, v. 1241.

Hollantilaistalo

Vanhan korkeakoulurakennuksen ja kirkon lisäksi kävimme tsekkaamassa Burgsteinfurtin raatihuoneen ja kaikkien yllätykseksi Münsterin yliopiston oikiksen dekaani, joka asuu tuolla Burgsteinfurtissa, sattui ikkunastaan huomaamaan meidät kadulla ja pyysi sisään kahville. Otin vapauden laittaa pari kuvaa dekaanin ihanasta talosta ja sen sisustuksesta, koska siellä todellakin silmä lepäsi. Dekaanilla sattui muuten olemaan Iittalan Taika-sarjan astioita ja hän tunnustautuikin Suomi-faniksi. Häntä jututtaessamme kävi ilmi, että hän myös tuntee erään proffan meidän Lapin yliopistosta. Small world!

Dekaanin kahvituokion jälkeen suuntasimme linnalle ja kiersimme sen takana olevassa ihanassa metsässä pienen lenkin. Linnaan sisälle ja sen pihalle emme valitettavasti päässeet, joten oli tyytyminen sen ihailuun vallihaudan toiselta puolelta. Mutta nättiähän siell oli, oikein romanttista! Steinfurt oli ihan kiva paikka vierailla, varsinkin kun sinne pääsee noin 30 minuutissa ilmaiseksi semesterticketillä. Ilma sattui vaan olemaan vähän kylmä (tai sit mulla oli vaan liian vähän vaatetta päällä), että välillä toivoin olevani jo kotona omassa sängyssä peiton alla..:D





Linna sijaitsi taas vallihautojen keskellä


Miten nättejä hääkuvia tollaisella sillalla tulis?



Sellaista siis naapurikaupungissa. Tänään on muuten vaalipäivä Saksassa. Landtagswahl eli nimensä perusteella osavaltioiden vaalit, en ole jaksanut sen enempää tutustua tähän, vaikka vaalimainoksia on ympäri kaupunkia. Siirsin welt.de:n mun nettiselaimen aloitussivuksi, niin saan kyllä varmaan lukea niistä lisää seuraavina päivinä. Toinen tärkeä juttu! Tänään juhlitaan Saksassakin äitienpäivää, joten hyvää sellaista kaikille äideille, etenkin omalleni! :) Tässä vielä ainoa äitienpäivä-laulu, jonka muistan. S'il vous plaît!

 

Seuraava postaus tulenee ensi viikon lopulla, koska torstaina suuntaamme Allun ja Iiriksen kanssa Amsterdamiin pienelle kaupunkilomalle!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kevään kurssitarjontaa - Die Kursauswahl dieses Frühlings

 Uusi semesteri on siis hyvää vauhtia käynnissä ja opiskelen melkein yhtä laiskasti kuin viime semesterilläkin. Mun pitäisi oikeasti istua tuonne kirjastoon lukemaan jo nyt eikä vasta sitten kaksi viikkoa ennen kokeita. Tänä keväänä/kesänä kuitenkin yritän tehdä pari oikiksen kurssiakin saksaksi, vaikka vähän pelottaa, että kuinka paljon työtä ja vaivaa niiden opettelu vaatii. Tältä näyttäis mun kevään kurssivalikoima:

Fachsprache Jura: Lesen (kielikurssi, lukeminen)
Fachsprache Jura: Schreiben (kielikurssi, kirjoittaminen)
Vorbereitung auf das Schreiben von Klausuren (kokeiden kirjoittamiseen valmentava kurssi)
Common Law of Tort
British Constitutional Law
International Human Rights (jos saan paikan, oon varasijalla 4.! mä haluun!!)
Europarecht I
EU-Grundrechte

Jos nuo kurssit saisi kunnialla läpi, niin tilille putoaisi 26 noppaa. Tosin ihan siitä en vielä uskalla haaveillakaan, mä tyydyn 22:kin, niin saan ne 50 noppaa, jotka tarvitsen tälle vuotta. Mut katellaan miten tämä lähtee kulkemaan!

Saksan oikiksessa kurssiarvosanat määräytyvät seuraavan 18-pisteisen asteikon mukaan:

18-16     Sehr gut (erittäin hyvä)
15-13     Gut (hyvä)
12-10     Vollbefriedigend ("täysin tyydyttävä")
9-7        Befriedigend (tyydyttävä)
6-4        Ausreichend (riittävä)
3-1        Mangelhaft (puutteellinen)
0           Ungenügend (riittämätön)

Viimeiset arvosanat "mangelhaft" ja "ungenügend" ovat hylättyjä, joten jomman kumman saadessaan joutuu uusimaan kokeen. Kielikurssin opettajan sanoin hyvin harvat saavat erittäin hyvä tai hyvän arvosanan, joten täysin tyydyttävääkin pidetään erinomaisena arvosanana Saksan oikiksessa. Kuulemma siitä paremman arvosanan saaneilla on edellytyksi tulla "huippujuristeiksi" ja melkeinpä valita työpaikkansa. Mä en käsitä miksi tuon asteikon pitää olla niin monimutkainen ja miksi 3-0 ei voi vaan yksinkertaisesti olla hylätty. Ehkä tää on nyt sitä saksalaista byrokratiaa?

Mä uskaltauduin eilen viimein käymään koulun koneella katsomassa viime syksyn kurssien tuloksia, kun ensin about puolen tunnin tuskastelun jälkeen muistin oikean salasanani. On näköjään ollut ihan rentouttava loma ja oon onnistunu siirtämään ajatukset pois opiskelusta, kun tällaiset epäolennaiset asiat kuin salasanat oli päässy unohtumaan. No anyway, pääsin ainakin ne kurssit, mistä oli tullu arvosanat, läpi ja ihan hyvällä menestyksellä. Tosin oon kuullu, että toi proffa, jonka kursseja ne oli, on suht rento ja "opiskelijaystävällinen".

Gut, gut! Hyvä tästä tulee!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Pojat reenaa..! - Die Jungs trainieren..!

Kun mä hain tätä kämppää viime kesäkuussa, mä ilmoitin mun kahdeksi suureksi missioksi Saksassa oppia juomaan olutta ja katsomaan futista. Tuo ensimmäinen onnistuu nykyään jo ihan kiitettävästi, mutta futis on kyllä jäänyt vähän paitsioon. Tarkoitus oli mennä katsomaan jotain Bundesliigan peliä, mutta koska tähän heräsimme vähän myöhään, jäi pelit nyt ehkä katsomatta. Yksi Monan kaveri on ihan hirveä futis- ja Schalke-fani, joten hän ehdotti, että voisimme mennä Gelsenkircheniin katsomaan Schalken julksisia treenejä. Suostuin!

Münsteristä ajaa Gelseniin junalla about tunnissa, joten perjantaina lähdimme puoli kahdelta kohti Veltins-Areenaa, Schalkea ja Schalken fan shoppia. Julia halusi käydä ennen treenejä ostamssa itselleen ja isälleen T-paidat ja kerettiin siinä vähän kierrellä noita Schalke-huudejakin. Fanikaupassa oli oikeasti kaikkea mahdollista krääsää tarjolla. Sieltä olisi aivan varmasti saanut kaikki mahdolliset vaatteet ja tilpehöörit lusikoista solmioihin. Ja tää kauppa oli oikeasti suhteellisen täynnä porukkaa..!

Siinä se nyt on!




Schalken maskotti Erwin


Nää kaikki oli tullu kattoo treenejä.. oikeesti.

Schalken vakkari TK.

Missio "bongaa Pukki"


Teemu kattoo kameraan!


Kaikki jonotti nimmareita, kukaan ei tainnut saada.

Pojat lähti bussilla veke.

Olihan mulla tuolla vähän naurettava olo, koska kaikki läsnäolijat olivat ilmeisen kovia Schalke-faneja ja itse satuin tietämään joukkueesta vain Suomen oman pojan Teemu Pukin. Tyydyinkin sitten lähinnä tsiigaamaan silmä kovana mitä Teemu teki ja missä se meni. Oli suhteellisen helppoa, kun ei siellä montaa enkelinkiharaista pellavapäätä ollut! :D Schalkesta opin sen verran, että niiden maskotin nimi on Erwin ja 04 nimessä tulee Schalken perustamisvuodesta 1904.

Tuo Veltins-areenan seutu on siis yhtä Schalke-kylää. Siellä oli hotelli, niiden "oma" terveyskeskus ja kuntoutustyyppinen mesta, jossa loukkaantuneet treenaa, kahvila-ravintola, Schalke-kauppa ja varmaan kolme ulkofutiskenttää ja lukemattomia huolto- ynnä muita rakennuksia. Pojilla oli myös tuollainen hieno oma bussi, jolla ne tuli ja lähti pois paikalta.

Treenien jälkeen me odotettiin parin muun fanin kanssa varmaan tunti sen bussin luona, että pojat asteli kyytiin, jos olisi vaikka saanut nimmarin. Aika tehokkaasti ne kyllä hävis sinne sisälle eikä siinä kukaan tainnut saada mitään kontaktia niihin. Täytyy myöntää, että olin ollut edellisenä päivänä klubbailemassa, joten darra alkoi iskeä siinä iltapäivästä ja sain sen kaiken fanijoukon keskellä hengitellä pari kertaa syvään, että kaikki pysyi sisällä..:D Tässä vielä lopuksi Schalken hymni ja lyriikat siihen, jos innostutte laulamaan..;)



Schalke 04 - Blau und Weiß

Blau und Weiß
Wie lieb' ich dich
Blau und Weiß
Verlass mich nicht
Blau und Weiß
Ist ja der Himmel nur
Der Himmel nur
Blau und Weiß
Ist unsre Fußballgarnitur
Blau und Weiß
Ist ja der Himmel nur
Der Himmel nur
Blau und Weiß
Ist unsre Fußballgarnitur
 
Hätten wir ein Königreich
Machten wir es den Schalkern gleich
Alle Mädchen die so jung und schön
So jung und schön
Müssten alle Blau und Weiß
spazieren gehn
Alle Mädchen die so jung und schön
So jung und schön
Müssten alle Blau und Weiß
spazieren gehn

Mohammed war ein Prophet
Der vom Fußball spielen
Nichts versteht
Doch aus all der schönen Farbenpracht
der Farbenpracht
Hat er sich das Blau und Weiße ausgedacht
Doch aus all der schönen Farbenpracht
Ja, Farbenpracht
Hat er sich das Blau und Weiße ausgedacht
Tausend Feuer in der Nacht
Haben uns das große Glück gebracht 

Tausend Freunde, die zusammen steh'n
Zusammen steh'n
Dann wird der FC Schalke NIEMALS untergeh'n
Tausend Freunde, die zusammen steh'n
Zusammen steh'n
Dann wird der FC Schalke NIEMALS untergeh'n