torstai 31. toukokuuta 2012

XOXO, XXX

Tut mir soooo viel Leid tästä hiljaisuudesta. Oli tarkoitus heittää postausta jo aikaisemmin ulos, mutta oon venaillu parempia kuvia teille näytettäväksi. Mutta asiaan! Ettei Saksa alkaisi kyllästyttämään otin Alinan ja Iiriksen kanssa suunnaksi Amsterdamin pienen viikonloppuloman merkeissä. Münsteristä ajelee junalla kolmisen tuntia tuonne Alankomaiden pääkaupunkiin ja semesterticketillä pääsee aina Enschedeen (joka lausutaan hollantilaisittain Enskede) asti ilmaiseksi. Loppumatka sieltä kustansi abouttiarallaa 20 euroa, joten matkustaminen oli tällä kertaa ihan siedettävän hintaista.

Toista voi sanoa sitten Damin hostellien hintatasosta. Okei, myönnän että muistissa on yhä Thaimaan hintataso, mutta silti halvin löytämämme dormimajoitus maksoi 25€ yöltä. Kyllä se nyt alle 20€:lla pitäisi irrota! Ja usemapia hostelleja tsekattuani huomasin, että viikonlopuille oli aivan omat hintansa, joilla osattiin kyllä taas ottaa rahat turisteilta. Mutta majapaikkaan, Hotel Arozaan, olen kyllä tyytyväinen. Hostelli sijaitsi positiiviseksi yllätykseksemme aivan keskustassa, vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Lisäksi respassa vastaan tuli suomalainen työntekijä ja sängyt olivat taivaallisen pehmeitä (nukuin kuin vauva!). Seuraava positiivinen yllätys oli hintaan kuuluva aamupala, jota emme osanneet odottaa.

 Pienien junaongelmien jälkeen saavuin Damiin torstaina iltapäivästä ja lähdin Iiriksen kanssa heti kahville odottaessamme kolmatta pyöräämme (Alinaa) saapuvaksi. Joku ihana fiilis siinä oli taas olla "ulkomailla" ja lomalla. Amsterdam oli siitä jännä paikka, että tunsi todella olevani lomalla, mutta kaupunki oli jotenkin niin kansainvälinen, että en missään vaiheessa tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Ehkä asiaan vaikutti se, että pystyin puhumaan kaikille hyvällä omalla tunnolla englantia ja kaikki osasivat puhua sitä minulle. Kun tuo hollanti ei oikein vielä luista, vaikka kirjoitetusta ymmärtääkin aika paljon englannin, saksan ja ruotsin opeilla. Mietin jo tässä, että olisi aika peliveto opetella hollantia. Kurkkuärrät ja "räkäisyt" aiheuttaisivat kyllä varmasti harmaita hiuksia. Mun hollantilainen kaveri muuten kertoi faktatietona, että hollantilaisilla on tutkitusti vähemmän suunseudun syöpää, koska he "räkivät" puhuessaan. Kaikki jotka ovat hollantia joskus kuulleet tietävät mistä nyt puhun. ;)


Coffeeshoppia ja taikasieniä


Kotikatu


Söpöt hollantilaistalot


Kanaaleja ja vähän lisää kanaaleja


Nyt tiedätte miksi valittiin tää hostelli!

Ihan OK-näköinen kauppakeskus

Kukkatori!

Sai sieltä vähän erilaisiakin kukkia

Ensisijaisesti kämppikset, toissijaisesti ystävät.

Smartphones.

Tällä minikaupunkilomalla olimme kyllä todella aktiivisia. Hostellilla kävimme vain nukkumassa, muuten päivät tuli vietettyä jalkojen päällä kaupunkia tutkiessa. Koska olimme kaikki saavuttuamme nälkäisiä suuntasimme ensimmäisenä metsästämään ruokapaikkaa ja päädyimme italialaiseen pizzalle ja pastalle. Tämän jälkeen tsekkasimme nopeasti Damin shoppailutarjontaa, vaikka oikein mitään ei tullutkaan ostettua. Parempi niin. :D Lauantaina kyllä löysien mun lemppareita, Aussie-shampoita ja hoitoaineita, joita en Münsteristä ole löytänyt, -50% alennuksella, niin ne oli pakko kotiuttaa.

Veikkaan että suurimmalla osalla on samanlaiset assosiaatiot Amsterdamin kanssa kuin minulla. Ensimmäisenä mieleen tulevat mietojen huumeiden laillisuus ja prostituutio. Tai sitten kanaalit. Jotain tällaista anyway. Dami oli kyllä suhteellisen liberaalin tuntuinen kaupunki. Alinan sanoin löysin oman pikku konservatiivini, koska mulla oli vähän sulattelemisongelmia näiden kahden ensinnä mainitun asian suhteen.

Pilveähän Amsterdamissa saa siis polttaa laillisesti "coffee shopeissa", joiden ohi kulkiessa nenään pelmahtaa aina tämä makeankitkerä haju. Vaikka kyllähän siellä porukka muuallakin pössytteli. Kaikkein vaikeiten sulatettavaa mulle oli ehkä se, että huumeita, niiden käyttövälineitä ja esim. huumeiden puhtauden testaamiseen tarvittavia välineitä myydään ihan niihin erikoistuneissa kaupoissa. Jos käytetään, niin käytetään sit edes vastuullisesti... Jotenkin koko huumeturismi tuossa kaupungissa tuntuu todella, todella, todella oudolta ihmiselle, joka on koko ikänsä kasvanut ajattelemaan, että tämä on niin väärin. Vai olenko mä ainut, jolla on ristiriitaiset fiilikset tästä?

No, myöhemmin torstaina päädyttiin sitten kiertelemään siellä... nimittäin punaisten lyhtyjen alueella. Kävimme siellä myöhemmin myös ilta-aikaan, jolloin koko kaupunginosassa oli vähän enemmän eloa, vaikka päivälläkin se oli aikamoinen turistirysä. Muistan kun näin ensimmäisen kerran ilotyttöjä ikkunoissa Brysselissä ja muistan sen hetken, kun mun täydellisen maailman kupla puhkesi ja elämän realiteetit iski vasten kasvoja.

Tällä kertaa itse ikkunoissa hetkuttavat huorat (jäätävä sana, mut sitähän ne on) eivät herättäneet mussa enää samanlaisia tuntemuksia, vaan järkytyin ehkä enemmän omasta suhtautumisestani. En vaan millään osannut ottaa näitä naisia ihmisinä, vaan tuntui että katselin jotain nukkeja tai barbeja näyteikkunoissa. Ja niitä oli paljon! Jokainen saa olla tästä ammatinharjoittamisesta mitä mieltä haluaa, mutta itse koen sen jotenkin surulliseksi. Mietin vain kuinka moni sielläkin oli töissä omasta vapaasta tahdostaan.



Torstaina menimme kuitenkin ihan ajoissa nukkumaan, koska halusimme olla perjantaina aktiivisia heti aamusta lähtien. Perjantaina olimmekin jo ennen kymmentä jonotamassa pienen punninnan jälkeen Van Gogh-museoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut Rijksmuseum eli jonkun näköinen kansallismuseo tai valtakunnanmuseo. Jokaiseen nähtävyyteen oli muuten älyttömät jonot, joten kannattaa olla ajoissa, ostaa liput etukäteen tai varautua jonottamaan, jos Damissa vierailee. Muutenkin siellä oli hirveästi turisteja ja suomalaisiakin tuli vastaan jokatoisessa kadunkulmassa.

Kuten olen jo aiemmin sanonut, mä en ole mikään museoihminen. Van Gogh teki tässä ehkä poikkeuksen, koska maalausten katsominen oli jopa mielenkiintoista tällä kertaa. Ehkä siksi, että tunsin osan maalauksista tai ehkä olen vain sitten tulossa vanhaksi. Koska Iiriksellä oli kiirus junaan jatkamaan reissua, kolusimme museon läpi melko nopeasti ja suuntasimme rautatieasemalle. Hyvästeltyämme Iiriksen jatkoimme Alinan kanssa Amsterdamin kujien tutkimista. Nälän yllätettyä molempien kelpuuttama ruokapaikka löytyi hirveän etsimisen jälkeen Dante:sta. Koska Amsterdam on täynnä steakhouseja, olimme himoinneet pihviä jo saapumisestamme lähtien, joten ruokalistalta lähti tilaukseen pihviä viinin kera. Välillä saa vähän kermaperseillä! 

Hyvä ruoka, parempi mieli, näinhän se on! Kuvut täytettyämme jaksoimme lähteä jatkamaan kiertelyä ja kahvipaikan etsimistä. Syöminenhän oli yksi suurimmista iloistamme tälläkin kertaa..:D Jälkiruoalle eksyimme johonkin kivaan kahvilaan, jonka nimeä en valitettavasti muista. Satuimme vahingossa tilaamaan jotain "traditional dutch", kuten kiva tarjoilijapoika meitä valaisi, eli omenapiirakkaa. Miten omaperäistä perinteistä ruokaa! Mutta hyvää oli kahveen kera, omnomnom.

Asia on pihvi.

Lattea ja omppupiirakkaa kiitos!


Koska olimme tähän mennessä kävelleet koko päivän ees taas ja minä fiksuna tyttönä olin laittanut uudet kengät ensimmäistä kertaa jalkaan ja mitä todennäköisimmin kärsin myös marssimurtumasta toisessa jalassa, olin aivan puhki ja tuskissani ja vaadin Alinalta, että menisimme ottamaan pikkulepit hostellille ennen iltamenoja. Illalla kävimme tsekkaamassa vähän Damin yöelämää, tosin ihan rauhallisissa merkeissä itse. Oli hauska käydä eri pubeissa ja baareissa, juoda yksi ja jatkaa matkaa seuraavaan Amsterdamin katuja katsellen. 

Lauantaiaamuna jalat huusivat kyllä hallelujaa tämän endurokävelyn jälkeen, joten löimme viisaat päämme yhteen ja mietimme mitä meidän vielä viimeisenä päivänä kannattaisi Damissa tehdä. Alinan heti ensimmäisenä päivänä ehdottama kanaaliristeily osoittautui täydelliseksi vaihtoehdoksi, koska a.) minä sain istua b.) siinä näki tehokkaasti kaupunkia eri näkökulmasta ja c.) ilma oli aurinkoinen ja kämppikseni väitti minun myöhemmin kotiin palattuani päivettyneen.

Kanaaliristeily kesti 1,5 tuntia, jonka aikana saimme vedestä käsin katsella kaikkia suurimpia nähtävyyksiä, mm. eri museoita, Anne Frankin taloa ja Heinekenin panimoa. Vastapäätä veneeseen istuutui jenkkikolmikko, joista yksi mitä ilmeisimmin asui Damissa, koska hän osasi niin asiantuntevasti kertoa kaikista rakennuksista. Saatoimme sivukorvalla kuunnella tätä ilmaisselostusta.






Koska olin perjantaina saanut mahti-idean tehdä piknikin lauantaina jonnekin puistoon, lähdimme seuraavaksi metsästämämään kaikkea oleellista eli mansikoita, juustoja ja patonkia. Ruokien löytäminen oli lopulta suht iisiä, vaikka en viikunoita löytänytkään, mutta puiston löytäminen oli sen sijaan haaste aivan eri kategoriassa. Koska mun kriteerit sopivalle piknik-paikalle oli niin korkealla, saatoimme kävellä taas enemmän kuin laki sallii ja siltikin tyytyminen oli vähän kämäiseen puistoon. Mutta siinä matkalla tuli kuljettua ihanien kaupunginosien läpi.

Piknikin jälkeen oli tietty pakko päästä taas kahvittelemaan ja tällä kertaa annoin Allulle vapaat kädet johdattaa meidät ihan minne vaan, koska mulla oli niin tyrannimainen olo tuon puiston etsimis-epidsodin jälkeen. Allu johdattikin meidät onnistuneesti porkkanakakun ja lemon tartin ääreen. Taas tämän reissun jälkeen ei voi kyllä muuta todeta kuin että aika moista syöpöttelyä nämä reissut tuppaavat olemaan! Kahvittelujen lomassa kirjoitettiin kortteja kotiin maailmalta ja sitten oli jo aika ottaa suunta kohti hostellia hakemaan kamoja ja viimein rautatieasemalle.

Suomalaisturistien nähtävyys nro. 1




XXX - Amsterdam

Katulamppu

Söpöhkö kahvila



Onneksi hyvästejä ei tällä kertaa tarvinnut sanoa kovin pitkäksi aikaa, sillä jo seuraavalla viikolla tulisimme näkemään Espanjan auringon alla! Sieltäkin on nyt hengissä selvitty kotiin, joten niitä kuulumisia on luvassa piakkoin.

P.S. Kuten reissulla opin, XXX meinaa Amsterdamia. Ja äitille tiedoksi, että XOXO meinaa "hugs and kisses" amerikaksi.

3 kommenttia:

  1. "jouduin odottelemaan kuvia." Minä oottelen nyt noita Espanjan kuvia, ei oo näkynyt! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä laitoin kyllä sun ulaplandin osoitteeseen kutsun liittyä mun albumiin, ooks käyny lukemassa?

      Poista
  2. Haha, naurahdin kyllä tolle Multatulille. Mainiota! Kuulostaa kivalta reissulta! :)

    VastaaPoista