¡Viva España!

Kauan ei kerennyt kyllä taas Saksassa homehtua, kun oli aika nousta tällä kertaa jopa lentokoneeseen ja ottaa suunnaksi Espanjan aurinko. Torstaiaamuna lähdin suuntaamaan junalla kohti Düsseldorf Weezen kenttää, jolta Ryanair lentää ja jännitin koko matkan, että joko DeutscheBahn jättää taas raiteille ja myöhästyn lennolta. Onneksi pääsin kuitenkin kovin iisisti kentälle ja istuin ajallaan koneessa matkalla kohti Valenciaa.

Mun ja Allun yksi kaveri on asunut tämän vuoden Valenciassa ja meillä oli ollut puheissa vierailla Aapon luona Espanjassa nyt vaihdon aikana. Koska Aapo oli niin innokas järkkäämään pientä roadtrippiä Valencian lähiseuduilla, järkkäsimme vain yhteistä aikaa ja lennot ja niin saatiin tämäkin reissu toteutettua! Aapo tuli mua Valenciassa torstai-iltana lentokentälle vastaan ja käytiin sen jälkeen yhdessä hakemassa meidän upea vuokra-auto Opel Corsa.

Valencian naapurikylän iltamaisemaa

Vaikka meillä oli tarkoitus lähteä matkaan jo heti illasta, kesti lentokentältä kämpille suunnistaminen jo niin kauan (tunnin), että päätimme luovuttaa siltä iltaa ja aloittaa matkanteon vasta aamulla. Sen sijaan lähdimme kävellen Valencian viereiseen kylään, joka on kylläkin kasvanut nykyään kaupunkiin kiinni, nauttimaan iltaruokaa. Pöytään löytikin tiensä ehkä elämäni paras sangria ja pari sorttia tapaksia, joilla sai nälkänsä sammutettua.

Ja nyt jos haluaa olla perillä meidän roadtripin maantieteellisestä sijainnista, niin painaa tästä ja saa esille google mapsin, josta voi tsekkailla paikkoja. Lähdettiin siis perjantaiaamuna ajelemaan Valenciasta rantoja pitkin kohti Alicantea, josta oltiin jo etukäteen varattu hostelli seuraavaksi yöksi. Koko rannikko on täynnä pienempää ja isompaa kaupunkia ja turistirysää sekä tyhjyyttään ammottavia aavekaupunkeja isoine kerrostaloineen, joiden partseista päätellen ehkä yhdessä tai kahdessa asunnossa oli elämää. Ehkä sit high seasonilla enemmän vai näinkö se talouskriisi näkyy?

Takapenkin kauhukaksikko

Rantaa Valencian lähiympäristössä

Ensimmäinen stoppimme oli Culleran kaupungissa, jossa kävimme nappaamassa rannassa päiväkahvit napaan espanjalaisten churrojen kera, jonka jälkeen suuntasimme vuorella olevalle linnalle. Ylös pääsi onneksi ihan autolla ja maisemat oli kyllä ihan kivat. Cullera oli vähän pienempi ja ei niin turistinen mesta, joten itse henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä ihan. 

Cullerasta matkamme jatkui rantaa pitkin Denian kautta Benidormiin, pahimman luokan turistirysään, joka lomailijakuntansa puolesta näytti olevan K-60-mesta. En ole _koskaan_ nähnyt missään niin monta mummoa ja pappaa ottamassa aurinkoa biitsillä ja chillailemassa rantabulevardilla. Siinä olikin sitten otolliset olosuhteet päästä kiinni kuumimpaan eläkeläismuotiin kahvia siemaillessa ja ohikulkijoita katsellessa. Lonely Planet olikin jotenkin kummasti jättänyt Benidormille kovin vähän rivitilaa, emmekä tämän vierailun jälkeen ihmettele miksi. Se pitänee kuitenkin Benidormista mainita, että siellä on maailman toiseksi tiheimpään rakennettu pilvenpiirtäjiä heti New Yorkin jälkeen. Tosin nämä pilvenpiirtäjät eivät varsinaisesti hivelleet silmää.

Culleran kaupunkia

Suuri järvi Valencia vieressä

Tien päällä.

Sikahyvää sangriaa!

Sepiaa eli jonkin sortin pientä mustekalaa

Churroja eli uppopaistettua venhätaikinaa sokerin kera

Paella Valenciana eli se kanaversio

Fideua eli periaatteessa paella nuudeleilla

Meidän reissutiimi

Mielipiteeni Benidormista

Benidorminkin liikennejärjestelyt olivat niin jännittävät, että emme meinanneet päästä kaupungista pois, mutta kun siinä vihdoin onnistuimme, otimme suunnaksi Alicanten, jossa meillä oli jo hostelli varattuna. Tosin kuten myöhemmin kävi ilmi, lappu jolla hostellin nimi ja osoite oli, oli matkan aikana hävinnyt/jäänyt kotiin, joten jouduimme etsimään WiFi-ravintolan, jotta pääsimme internettiin tsekkaamaan, että minnekkäs meidän pitikään mennä. Onneksi olimme loppujen lopuksi aivan kulman takana hostellistamme ja löysimme perille.

Hostelli oli aivan mahtava vanhahko espanjalaistalo ja yö 4-hengen huoneessa kustansi vain 15€. Kaikilla nälkä kurni jo vatsanpohjassa, joten suihkun ja pikkulepien jälkeen lähdimme Alicanten yöhön etsimään ruokapaikkaa ja tsekkaamaan vähän kaupungin yöelämää satamaan. Söimmekin jälleen kerran aivan mahtavia tapaksia ja maistoimme ensimmäisen kerran Paellaa, josta varsinkin Valencia on tunnettu. Ja lausumisohjeena suomalaisille, espanjassa tupla-l eli "ll" lausutaan j:nä eli paella ei olekaan Paella, vaan Paeja. Mä en oikeesti tiennyt tätä ja olin vähän järkyttynyt! Cullerakaan ei siis ollut Cullera, vaan Cujera.

 Koska aamulla oli tarkoitus jatkaa matkaa taas hyvissä ajoin, jäi ilta suhteellisen lyhyeksi. Aamulla nautimme aamupalaa Alicanten rantamaiseman äärellä ja lähdimme ennen matkan jatkamista tsekkaamaan vuorella olevan Santa Barbaran linnan, josta oli äärettömän hienot maisemat ympäri kaupunkia, sen verran korkealla nimittäin oltiin. Oltiin niin ahkeria, että reippailtiin ylös vuorella ja takaisin (ts. luulimme, ettei sinne pääse autolla) ja tuon päivän aikana varmasti ruskettui kivasti.

Alicantesta jatkoimme matkaa vielä etelään rannikkoa pitkin, koska Aapoa houkutti nähdä Mar Menorin "merivesiallas" (mulla ei ole hajuakaan mikä se oikeasti on, ei kai järvikään kun siinä on merivettä?), jonka erottaa Välimerestä kapea kangas, joka on rakennettu taloa täyteen. Matkalla pysähdyimme Torreviejaan syömään (huom. lausutaan Torrevieha, j=h) ja myöhemmin johonkin pienempään paikkaan tuon Mar Menorin rannalle uimaan. Mar Menorissa vesi on kuulemma Välimerta 5 astetta lämpimämpää, mutta kyllä se melko kylmältä tuntui varsinkin Thaimaan vesien jälkeen. Torreviejan tienoilla oli muuten paljon suola-altaita. Kuten kartassakin näkyy toinen iso vaaleanpunainen ja toinen sininen.

  

 Mar Menorin rannalta (jostain San Javierin tai Los Alcázaresin tienoilta) vaihdoimme vihdoin suunnaksi sisämaan ja otimme suunnan kohti Murciaa, jota Lonely Planet tituleerasi "maalaisten kaupungiksi". Sopi siis meikälle kuin nenä päähän! Murciasta jouduimme ensitöiksemme etsimään yöpaikan, joka osoittautui hieman haasteelliseksi, koska paikka ei tainnut olla niin kova lomakohde. Etsintöjen jälkeen ja kaupungilla ristiin rastiin juoksemisen jälkeen yöpaikka kuitenkin löytyi ja pääsimme taas tapaksien ja sangrian ääreen. 

Murcia oli aivan todella kaunis kaupunki, jonne voisi kyllä mielellään mennä vielä uudestaan. Kaupungin suurin nähtävyys taisi olla vanha katedraali, josta on tässä yksi kuvakin. Viimeistään Murciassa sen huomasin, nimittäin että espanjalaiset tuoksuvat todella hyvältä! Näillä ihmisillä oli nenää hyville hajuvesille, koska koko ajan sai olla ihmettelemässä miten hyvältä ihmiset tuoksuvat ohi kulkiessaan. Saman huomasin Valenciassa myöhemmin.

 

Murcian jälkeen viimeiseksi etapiksi sisämaassa jäi Xátiba, josta löytyi jälleen kerran vuori ja vierailemisen arvoinen linna. Tällä kertaa menimme ylös autolla ja pääsimme ihailemaan maisemia vähän helpommalla. Toi mesta ois ollut ihan täydellinen vaikka häiden järkkäämiseen, niin tunnelmallinen! Sieltä ois löytyny mm. näköalaravintola, mutta se oli poissuljettu nyt meidän budjeteista. Sen sijaan tyydyimme maisemia tarpeeksi ihailtuamme etsimään toisen ravintolan kaupungilta.

Koska oli jo sunnuntaipäivä ja Allun lento takaisin Saksaan lähti illalla ysin maissa, jouduimme heti ruokailun jälkeen ottamaan suunnaksi jälleen Valencian ja lentokentän. Allut pikaisesti hyvästeltyämme palautimme auton ja otimme metron takaisin keskustaan ja Aapon kämpille. Valencian metro on muuten todella siisti ja kohtuuhintainen 1,60/2,00€. Kentältäkin pääsee kätevästi suoraan keskustaan metrolla about puolessa tunnissa. Kotiin päästyämme Aapo pakotti, sanan varsinaisessa merkityksessä pakotti mut lenkille. Sain lainaan mm. kengät, shortsit ja T-paidan eli toisin sanoen lähestulkoon kaikki varusteet..:D Mun alkunihkeilyjen jälkeen lenkki olikin kyllä tosi hyvä idea, koska kaupunkeihin tutustuu aina parhaiten, kun jalkautuu kaduille. Loppuilta menikin sitten Aapon kattoterassilla istuskellessa ja viiniä nauttiessa. 

 

Koska mä en ollut kerennyt vielä oikeastaan ollenkaan näkemään Valenciaa, oli koko maanantaipäivä pyhitetty Valencian kiertämiselle. Otimme suunnaksi keskustan ja kävimme kävelemässä puistossa, joka on vanhasta joesta kuivatettu ja puistoksi muutettu alue. Nautimme aina välillä tapaksia ja olutta ja maistoin jopa horchataa, espanjalaista mantelimaitojuomaa. Espanjalaiset talot on kyllä vaan niin nättejä, että ei voi valittaa! Varsinkin Valencian vanhassa kaupungissa ei voinut olla ihailematta "maisemia".

Kävimme katsomassa vanhat kaupungin portit ja nousimme Valencian katedraalin torniin "Torre del Micaletiin" katsomaan kaupunkia hieman korkeammalta. En ollut yhtään osannut odottaa, että Valencia on niinkin kaunis kaupunki! Jos yhtään tekee mieli lähteä etelänlomalle, niin ei tarvitse mennä sen kauemmaksi kuin Valenciaan. Pitkää, kaunista hiekkarantaakin riittää kilometreittäin ja Ryanair lentää ihan perille asti kohtuullisin hinnoin.

 Viimeisimmäki turistinähtävyydeksi kävimme tsekkaamassa nämä modernit rakennukset, joista Valencia lienee nykyään myös tunnettu. Yksi on ainakin oopperatalo ja toisessa on Scientia-tiedepuisto tai vastaava. Sisällä emme käyneet vaan tyydyimme ihailemaan aluetta ulkopuolelta. Jatkoimme täältä vielä matkaa läheiseen ostoskeskukseen ja siitä rantaravintolaan syömään viimeiset paellat, koska seuraavana aamuna odottaisi kotimatka Saksaan.

Espanja kaikessa kauneudessaan yllätti mut ihan täysin! En tiedä mitä olin oikein päässäni ajatellut, kun tiesin lähteväni Espanjaan, mutta todellisuus oli tällä kertaa tarua ihmeellisempi. Säät olivat aivan mainiot, 25-30 astetta ja aurinkoa joka päivä, ruoka aivan mieletöntä ja kaupungit ihastuttavia. Ainut miinus, minkä keksin on oma espanjankielen taidottomuuteni. Sen takia Aapo saikin toimia aina puhemiehenä, koska espanjalaisten englannin osaaminen ei ole kovin vahvaa. Ehdottomasti nyt turistiespanja haltuun ja uudestaan tänne!

Mutta nyt pitänee pysyä hetken aikaa Saksassa ja nauttia kesästä täällä Keski-Euroopassa. Vielä kaksi ihanaa kuukautta vaihtoa jäljellä! Ostin juuri lentolipun kotiin ja ilmassa alkaa ehkä jo nyt olla jo pientä lähdön haikeutta, mutta koetan unohtaa sen ja nauttia vielä ajasta täällä. Tässä on hieno kesä edessä. Vähän koulua ja kokeita, bileitä näiden ihanien saksalaisten kanssa lähes viikottain, äidin ja isän vierailu Münsteriin samoin kuin yhden hyvän ystävänkin sekä elokuussa jälleen pieni reissu Marsan kanssa, tällä kertaa Skotlantiin! Ei voinut vastustaa, kun lentolipuista piti pulittaa vain 60€...

Mulla oli sitten tällä kertaa vähän ongelmia bloggerin kanssa, että sen takia tekstit menee vähän oudosti, mut en  jaksa nyt rueta värkkäämään niitä enää.