Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!
Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€.
Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta!
Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.
En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.
Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.
Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti