Aamupalaihmisiä

Kyllä, olen sellainen. Nimittäin aamupalaihminen. Viikon paras hetki on ehdottomasti sunnuntaiaamu, kun eteen voi loihtia runsaan aamiaisen ja nauttia sen rauhassa sanomalehteä lukien. Sanomalehden sijaa ovat kyllä viime aikoina toimittaneet Hesarin nettisivut ja appi, jotka molemmat ovat olleet niin ahkerassa käytössä, että täytynee ottaa työn alle digilehden tilaaminen, jotta pääsen lukemaan ihan kaikki artikkelit ilman rajoituksia. Olen viime aikoina hehkuttanut Hesaria ehkä liiaksikin, mutta voin vakuuttaa, että tämä ei ole maksettua mainontaa.

On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät pysty syömään aamupalaa heti herättyään ja pelkkä kuppi kahvia riittää käynnistämään päivän. Minun mahani puolestaan murisee usein jo herätessäni enkä voisi kuvitellakaan lähteväni töihin, yliopistolle tai muuten liikenteeseen ilman, että tankkaisin aamulla jotain ennen lähtöäni. Töissä käydessänikin pyhitin vartin aamupalalle (ja somen ja uutisten selailulle), jonka jälkeen selvisin kylläisenä aina lounasaikaan saakka. Aamupalan tärkeydestä ja turhuudesta löytyy juttuja vaikka millä mitalla, mutta olen päättänyt tässä asiassa kuunnella vatsaani ja syödä yksinkertaisesti silloin, kun on nälkä.

Olen ehkä vähän konservatiivinen aamupalailija, koska kaiken maailman trendikkäät chia-vanukkaat ja acai ja smoothie bowlit eivät saa minussa aikaiseksi minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Chia-vanukkaan testasin kaiken hypetyksen jälkeen, mutta se ei tehnyt pysyvää valtausta aamupalapöytääni. Smoothie bowlkaan ei edes ajatuksen tasolla kutkuttele makuhermojani, mutta ehkä testaan tämänkin trendin joskus jossain tarpeeksi hipsterissä kahvilassa, jotta voin muodostaa perustellun mielipiteen asiasta. Myönnän olevani tottumuksieni orja. Hedelmät ovat kivoja ihan sellaisinaan tai vaikka myslin seassa. 

Suomessa ehdoton arkiaamujeni suosikki oli perinteinen kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Niin helppo ja nopea valmistaa ja nälkä pysyi loitolla aina sinne lounasaikaan saakka. Raejuustossa pitää olla vähintään 1,5% rasvaa, että se maistuu joltain ja mehukeiton sokerillista, koska keinotekoiset makeutusaineet ovat suoraan saatanasta. Kiitos Saksan raejuusto- ja mehukeittotarjonnan on tämä aamupalasuosikki jäänyt toistaiseksi historiaan ja useimmiten arkiaamuina lautaseltani löytyykin nyt Skyriä, maustamatonta jogurttia, mysliä ja marjoja.

Opiskeluaikoinani onnistuin koukuttautumaan kahvin juontiin ja aamulla tulikin aina tehtyä iso french press -kannullinen kahvia yhdessä kämppikseni kanssa jaettavaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että vatsa ja verenpaine eivät kiitä kahvin litkimisestä, joten arkiaamujani siivittääkin  nykyään yleensä vihreä tee. Kun haluan nautiskella kunnolla, teen kahvia tai mustaa teetä (Twiningsin Lady Grey on ehdoton suosikkini!). Kahvin juonnin harventaminen on tehnyt siitäkin arkiaskareesta arjen luksusta ja nykyään nautinkin kahvikupposestani eri tavalla ja myös panostan parempiin kahveihin, kun pakettia ei tule juotua viikossa tyhjäksi. 

Sunnuntaina aamupalaihminen pistää elämän risaiseksi toinen toistaan herkullisempia ruokia notkuvalla aamupalapöydällä. Vaikka kaupat eivät ole Saksassa auki sunnuntaisin, aukaisevat leipomot ovensa jo aamuvarhaisella, jotta aamupalapöytään voidaan hakea tuoreet sämpylät ja kroissantit. Suomeen verrattuna saksalaiset syövät aamiaissämpylänsä usein makeilla lisukkeilla kuten erilaisilla hilloilla tai Nutellalla. Hillon kaveriksi sämpylänpuolikkaalle voidaan laittaa maitorahkaa (täysirasvaista versiota tietenkin) ja maitorahkan kaveriksi myös vaikka siirappia, jota täällä kutsutaan Goldsaftiksi eli kultamehuksi!

Saksan vaikutuksesta myös kananmunat  ovat löytäneet aamiaispöytääni uudelleen. Paistetut kananmunat (sunny side up, tietenkin!) tai hieman pehmeäksi keitetyt kananmunat papujen kanssa ovat sunnuntaiaamujeni uusi must(a). Kananmunafiilistelyni vuoksi olen viime aikoina hankkinut jopa munakupit ja  hyvin tarpeellisen turhakkeen, Eierschalensollbruchstellenverursacherin. Suora käännös tästä sanahirviöstä kuuluisi abouttiarallaa "kananmunankuoren oikean rikkoontumiskohdan aiheuttaja". Enää ei tarvitse miettiä miten keitetyn kananmunani kuorin, vaan Eierschalensollbruchstellenverursacher tekee sen puolestani. Hyvin käytetyt 20 euroa. 

Aamupalaihmisiä, onko meitä muita?