Mitä kaipaan Suomesta

Allekirjoittanut on täällä viettänyt hyvin laiskan lomaviikon ja ihmetellyt siinä ohessa maailman menoa. Laiskan siksi, että Münsterissä on ollut kovin sateista viime päivinä ja tämän vuoksi on tullut kulutettua lähinnä sohvannurkkaa katsoen Solsidania katsomosta. En tiedä miten olen onnistunut välttelemään tuota sarjaa tähän asti, koska sehän on ihan sikahauska! Taisinkin katsoa täällä viikolla jo kaksi ensimmäistä kautta... Huuups. Maailman menon ihmettelyllä viittaan lähinnä Suomenkin uutisiin päässeeseen Hernen kaupungin lapsimurhaajaan sekä Düsseldorfin rautatieaseman kirvesmiehen iskuun, jotka ovat olleet täällä viikon kuumimmat uutiset.

Kaiken laiskottelun lomassa sain raahattua itseni ensimmäistä kertaa elämässäni kampaajalle Saksassa. Pitkälle liuhuletille heitin heipat ja nyt mennään kesää kohti lyhyessä polkkatukassa. Pitkään mietin, että käynkö tutulla ja turvallisella kampaajalla Suomessa, mutta rohkaistuin sitten kokeilemaan lähikampaamoamme täällä. Ehkä tähän vaikutti myös Saksan houkutteleva hintataso, sillä muotoonleikkauksesta maksoin opiskelija-alennuksen jälkeen hurjat 17,55 euroa! Koska olin lopputulokseen vielä supertyytyväinen, niin voi olla, että tästä lähtien käyn leikkauttamassa hiukseni vain täällä Saksassa.

Tämän lörpöttelyn jälkeen pääsen taas ehkä tämänpäiväiseen asiaan eli siihen mitä kaikkea kaipaan tällä hetkellä Suomesta. Nämä asiat tulivat ensimmäisinä mieleeni, mutta satavarmasti näitä löytyisi lisääkin, kun vähän kaivelisin vielä mielen perukoita.

1. Perhe ja ystävät

Tätä ei nyt tarvinne sen enempää availla, mutta kaipauslistan kärkisijaa pitävät perhe ja ystävät Suomessa, joita tulee nyt tietenkin tavattua paljon harvemmin. Onneksi on kuitenkin olemassa Whatsappit ja Skypet, joiden avulla yhteydenpito onnistuu kuitenkin melko kitkattomasti. Kauempana asuessa missaa kuitenkin hetkiä ja tapahtumia, joissa olisi voinut olla läsnä, mikäli asuisi vielä Suomessa. Lisäksi kaipaan spontaaneja kahvihetkiä ja illanistujaisia, joita Suomessa tuli harrastettua. Uudessa maassa tuo ystäväpiiri on kuitenkin paljon pienempi eikä seurustelu vieraalla kielellä ole yhtä mutkatonta kuin omalla äidinkielellään. Syvempien ystävyyssuhteiden luominenkin vie oman aikansa ja muuttaessani nämä kaikki pidempiaikaiset ystäväni jäivät kuitenkin Suomeen.

2. Talvi

On olemassa ihmisiä, jotka eivät siedä talvea ja heille suurin syy ulkomaille pakenemiseen voikin olla juuri ilmasto. Näihin "ilmastopakolaisiin" verrattuna olen kyllä itse kovin suuri neljän vuodenajan fani ja rakastan myös talvea, sillä se tarjoaa omat ilonsa. Lumi ja pakkanen ovat Münsterin osalta jo historiaa tänä talvena ja täällä mennään reippaasti kohti kevättä. Silti minusta suomalaisena tuntuu, että kunnon talvea ei ollutkaan. Nauttisin niin paljon lumesta, pakkaspäivistä, hiihto- ja luistelumahdollisuuksista ja ylipäätään siitä raikkaasta ilmasta, mikä pakkassäällä on. Onneksi kohta tullaan kuitenkin hiihtolomalle Suomeen!

3. Hiihtomahdollisuudet

Lahden MM -kisoja seuratessa tuli ihan hirveä hinku suksien päälle! Ja täällähän lunta ei ole senttiäkään ja lähimmät ladut löytyvät varmaan jostain Etelä-Saksasta tai Alpeilta. Jälkiviisaana täytyy sanoa, että Rovaniemi oli kyllä siitä syystä aika täydellinen paikka asua, että ladulle pääsi kotiovelta ja sitä latua riitti suuntaan jos toiseen. Voi sitä tunnetta, kun sai sivakoida Kemijoen jäällä auringon paistaessa pilvettömältä, siniseltä taivaalta. Priceless. 

4. Mehukeitot

Mehukeitot ja kiisselit ovat yksi niistä asioista, joista Saksassa ei taas ole oikein tietoakaan. Kaupasta on saatavissa hyvin paksua marjakiisseliä, rote Grützeä, mutta näiden makukombot sisältävät yleensä joko kirsikkaa tai seljanmarjoja, joita itse vähän vierastan. Rote Grütze tunnetaan täällä muutenkin lähinnä jälkiruokana, kun taas itse Suomessa totuin tuunaamaan aamupuuron juurikin raejuustolla ja mehukeitolla. Mehukeiton korvikkeena olen kuitenkin onnistunut käyttämään mansikka-raparperi Grützeä, jonka laimennan vedellä mehukeiton oloiseksi. Tuo Grütze oli sellaisenaan niin makeaakin, että hampaissa ihan natisi, joten laimennus oli myös siitä syystä lähes välttämätön! Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä korvike maistuu kyllä lähes samalta kuin mansikka-raparperi mehukeitot!

5. Raejuusto

Hahah, raejuuston ja kermaviilin saatavuus ovat suomensaksalaisten foorumeiden ehkä keskustelluin aihe! Suomalaista, isorakeista reajuustoa on Saksasta nimittäin lähes mahdotonta löytää ja kermaviiliä vielä vaikeampi. Saksassa tarjolla oleva raejuusto eli Hüttenkäse tai körniger Frischkäse on hyvin kermaista ja paksua, ja sen "rakeet" ovat hyvin pieniä Suomen raejuustoon verrattuna. Täkäläinen raejuusto taitaakin olla ajateltu enemmän leivänpäälliseksi kuin muuten syötäväksi. Raejuuston kulutus romahti kyllä omalla kohdallani totaalisesti tänne muuttaessani. 

6. Proteiinirahkat

Suomessa kaikenlaiseen "fitness -ruokaan" tottuneelle muutto Saksaan on kyllä erittäin surullinen tarina. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, kevyttuotteita täältä löytyy huomattavasti vähemmän  enkä koe täällä tapahtuneen sellaista terveellisen fitness -ruoan buumia, mikä Suomeen rantautui ehkä muutama vuosi sitten. Kaiholla muistelen pienen perus Alepankin proteiinirahkahyllyä, jonka edessä tuli aina tovi vietettyä yrittäessä päättää minkä makuisen, sokerillisen vai sokerittoman rahkan sitä tänään ostaisi. Täällä ei sitä ongelmaa ole, koska tarjolla on vain perusrahkaa (myös rasvattomana) ja nykyään myös Arlan Skyriä. Skyreissäkin makuvaihtoehtoja taitaa olla olemassa noin neljä kappaletta. Voisiko Valio aloittaa rahkamarkkinoiden valtauksen täällä Saksassa, pliis..? 

7. Ruisleipä

Tämä on varmaan ulkomailla asuvien suomalaisten eniten ikävöimä elintarvike. Ruisleipää on kyllä minunkin pakko saada heti, kun päästään Suomeen! Saksa on kyllä täynnä leipomoita ja ties minkälaisia leipiä ja leipomuksia, mutta suomalainen ruisleipä on kyllä silti omassa luokassaan. Olen lukenut, että jossain Hannoverin tienoilla olisi saksalainen leipomo, jossa on aikoinaan ollut suomalainen leipuriopiskelija harjoittelussa, ja jonka vuoksi siellä vielä nykyäänkin saisi suomalaista reikäleipää. Leipomo on sen verran kaukana, että menee ruisleivän hankkiminen ehkä vähän liian vaikeaksi, joten odotetaan siis ensi Suomen lomaan. Savunmakuinen riihiruisleipä on mun ehdoton suosikki! 

8. Karkkihyllyt

Täytyy tässä nyt myöntää, että karkkilakkoni ei ole viime aikoina aivan pitänyt, mutta olen kuitenkin vähentänyt huomattavasti makean syöntiä ja en ole tainnut itse sortua ostamaan vielä kertaakaan karkkia kaupasta tänä vuonna! Mutta onneksi tämä ei ole niiiiin suuri uhraus täällä Saksassa, koska mielestäni Suomen karkkivalikoima on about tuhat kertaa parempi kuin Saksan vastaava. Tottumiskysymys tämäkin vain lienee, mutta suomiherkkujen jälkeen Haribot ja Katjesit tuntuvat kuitenkin vähän köyhiltä ja köykäisiltä. Suklaahyllyäkin hallitsee ylimakeat Milka ja Rittersport ja perus Snickersit, Marsit ja Twixit. Salmiakkia on saatavissa parissa muodossa, mutta tietenkin suomalainen salmiakki ja lakritsi on paljon parempaa!

9. Helsinki

Ah, ihana Helsinki! Helsingissä viettämieni vuosien aikana onnistuin kyllä menettämään sydämeni täydellisesti tuolle kaupungille, ja salaa toivon kyllä, että voisimme asua Helsingissä vielä joskus. Rakastan Helsingin kaunista arkkitehtuuria, kävelyjä Kaivarin ja Eiran rannoilla, lenkkipolkuja Lapinlahdesta Seurasaareen, kauppahalleja, ihania kahviloita ja ravintoloita. Jopa Stockmannia ja sen herkkua on ikävä! Onneksi Helsingissä tulee vietettyä aina vähintään pit stop Suomen reissuilla. 

10. Elokuvien ja TV -ohjelmien alkuperäisversiot

Suomessa minulla ei ollut televisiota siitä lähtien, kun lähdin opiskelemaan Rovaniemelle 2008. En osannut sitä opiskeluaikoinani oikein edes kaivata. Täällä Saksassa meillä kyllä on televisio, mutta saksalaisen television tarjoama ohjelmavalikoima on mielestäni niin huono ja kaikki järkevämmätkin ohjelmat on dubattu saksaksi, joten siitäkään ei ole ollut niin suurta iloa. Elokuvateattereissakin kaikki elokuvat dubataan saksaksi ja ns. alkuperäisversioiden näytöksiä on vain muutamia. Olisin halunnut syksyllä käydä katsomassa Bridget Jones‘in Babyn, mutta tietysti alkuperäisversiona, jotta olisin voinut nauttia ihanasta brittienglannista. Noh, näytöksiä oli tasan kaksi viikossa, klo 14:30 ja 23:10. Eipä sitten tullut mentyä. Televisiosta tulee katsottua nykyään enää oikeastaan vain saksalaisia sarjoja tai The Big Bang Theoryä, jossa on oikeasti onnistuneet ääninäyttelijät (vaikka siltikin kyllä välillä ärsyttää). Dubatut elokuvat televisiosta ovat ihan no-go ja into katsoa niitä lopahtaa ehkä noin viidessä minuutissa.  Eilen alkoi muuten RTL:llä uusi saksalainen komediasarja "Nicht tot zu kriegen", jossa yksi päähenkilöistä on suomalainen (näyttelijä tosin kyllä ihan saksalainen). Kahden ensimmäisen jakson aikana mainituiksi ovat tulleet jo Kimi Räikkönen, Mika Häkkinen, Samu Haber, koivut, uunimakkara, suomalainen design ja pari kirosanaa. Tämä kyllä menee toistaiseksi ainakin torstai-iltojen katsottavat -listalle. 

Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua päivän urheilusuoritukseen (syömällä ensin lounaan), koska perjantaisin Nils pääsee aikaisemmin töistä ja suuntaamme sen jälkeen suoraan uimahallille. Viikonloppuisin paikka on niin täynnä muita ihmisiä ja varsinkin lapsiperheitä, joten olemme todenneet perjantait paremmaksi ajankohdaksi käydä uimassa, kun altaaseen vielä jopa mahtuu!

Aurinkoista viikonloppua sinulle!