Cuisine allemande

Ah, nyt voi kyllä sanoa, että takana on mitä rennoin viikonloppu pitkään aikaan! Jotenkin sitä kalenteri täyttyy aina salakavalasti, vaikka mitään sen kummempaa ei olisikaan suunnitelmissa. Tänä viikonloppuna saatiin kuitenkin ihan vain olla ja tehdä sitä, mikä huvittaa. Lauantaina otettiin suunnaksi Osnabrück ja Ikea ja käytiin hakemassa vähän sitä sun tätä, tärkeitä ja niitä vähemmän tärkeitäkin juttuja. Sisustusinto tuntuu iskevän minuun kausittain ja nyt eletään taas sitä aktiivista vaihetta. Voisin ehkä tehdä asuntopostausta myöhemmin, kun kämppä näyttää vihdoin siltä, miltä se kauneimmissa haaveissani näyttää. Ajatuksissani on muun muassa maalata olkkarin seinä (joka minun vielä vuosi sitten piti saada hennon vaaleanvihreäksi) tummemman siniseksi, roudata Suomeen tilaamani matto jollain ihmeen kaupalla tänne ja päivittää olkkarin valkoiset verhot Ikean tummanharmaisiin, kunhan saan ne ensin lyhennettyä sopiviksi. Saksassa on hyvinkin yleistä, että vuokralaiset maalailevat asuntojen seiniä mielensä mukaan, kunhan ne vain pois muutettaessa maalataan jälleen valkoisiksi. Sen vuoksi minua nyt haluttaakin kokeilla seinissä villimpää värimaailmaa, jota Suomessa ei vuokralla ollessa tohtinut tehdä. 

Sunnuntaiaamusta suunnaksi valikoitui taas uimahalli ja käytiin hoitamassa jälleen päivän sporttailut pois alta, jonka jälkeen oli vielä mukava rentoutua ulkosuola-altaan lämpimässä vedessä ja nauttia auringonpaisteesta. Tämän jälkeen ohjelmissa oli kahvittelut ystäväpariskunnan kanssa ja myöhemmin pizzan paistoa, jonka jälkeen loppuilta tuleekin nyt vietettyä kotisohvalla television ääressä.  Ehkä saankin pizzan paistosta sopivasti aasin sillan tämänpäiväiseen postausajatukseeni, nimittäin saksalaiseen keittiöön ja täkäläisiin ruokatottumuksiin. Tämä aihe nimittäin herättää  ulkomaille muuttaessa satavarmasti ajatuksia, kun saatavissa ei enää olekaan niitä tuttuja ja turvallisia elintarvikkeita. 

Ensiajatuksekseni täytyy todeta, että perinteinen saksalainen keittiö on hyvin pitkälti sitä, mitä se mielikuvissani oli jo ennen Saksaan muuttoanikin. Se on Currywurstia, Döneriä, Bratwurstia, Sauerkrautia ja olutta. Jos pitäisi koko keittiötä yhdellä sanalla kuvailla, niin se olisi tuhti. Yleensä lautaselta löytyy porsaan- tai naudanlihaa, paistettuja perunoita, knöödeleitä tai perunaa muussa muodossa sekä hapan- tai punakaalia tai vihersalaattia. Kävin Suomen vieraani kanssa testaamassa yhden Münsterin suosituimmista westfalilaisista ravintoloista ja minun lautaselleni valikoitui Schweinshaxe eli possun jalkaa (ei mitään käsitystä mitä tämä on suomeksi, mutta kyseessä on ilmeisesti nilkan ja pohkeen välinen osa sian jalasta) ja vieraalleni paistettua Bratwurstia. Tuota ei niin vaatimattoman kokoista possunpaistia minun oli pitänyt kokeilla jo iät ja ajat, mutta en ollut aiemmin siihen vielä rohkaistunut. Kerrottakoon, että 164 sentin varrestani huolimatta onnistuin tuhoamaan koko annoksen ja tyydyttämään varmaan koko tulevan viikon kaloritarpeet. Lisäksi kuvista on tunnistettavissa paistettuja perunoita eli Bratkartoffeleita, haudutettua punakaalilisuketta eli Rotkohlia sekä sitä Suomessakin tuttua hapankaalia eli Sauerkrautia. Jälkiruoaksi usein on tarjolla joko jäätelöä, omenastruudelia eli Apfelstrudelia vaniljakastikkeella tai -jäätelöllä, paksuja lettuja, Pfannkucheneita, erilaisilla lisukkeilla tai vohveleita kuumilla kirsikoilla ja vaniljajäätelöllä.

Tuhdin ruuan päätteeksi otetaan yleensä palanpainiketta eli Absacker. Yleensä tämä on jotain yrttilikööriä kuten esimerkiksi Jägermeisteria, Butzelmannia, Killepitschiä tai vaikka Stichpimpulibockforcelorumia. Kyllä, tämän nimistä yrttilikööriä saa oikeasti Saksasta. Nimi on lyhenne kaikista likööriin käytetyistä ainesosista ja kaikessa kauneudessaan se nostatti kyllä hymyn allekirjoittaneen huulille, kun sen ensi kertaa juomalistasta luin. Muuten ruuan kanssa nautitaan usein olutta, viiniä tai kivennäisvettä tai Schorlea eli kivennäisveden ja mehun sekoitusta. Saksalaiset rakastavat kuplavettä eli Sprudelia ja täällä kaikenlainen vesi ostetaankin usein kaupasta.  Itse hiilihapottomaan veteen tottuneena olen itsepäisesti jatkanut hanaveden juomista, sillä sekin on juomakelpoista. Hanaveden mausta voidaan puolestaan olla montaa mieltä ja sekin vaihtelee hyvin paljon alueittain. Suomalaisiin verrattuna saksalaiset ovat myös varsinaisia limusieppoja. Muinoin lukemani tutkimuksen mukaan Saksassa juodaan Euroopan maista eniten limppareita ja tämä ei varsinaisesti yllätä, kun katsoo kaupassa limpparipullojen hintoja. Iso kokispullo irtoaa täällä alle eurolla, kun Suomessa siitä saanee pulittaa 2,50 euroa. 

Toki keskiverron saksalaisperheen arkinen ruokalista poikkeaa myös paljon edellä mainituista perinneruoista ja ruokapöydästä voi löytyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Perinteiset Eintopfit eli hieman Suomen liha- ja makkarakeittoja vastaavat pataruoat ovat suosittuja, kuten myös porsaanleikkeet eli Schnitzelit ja ranskanperunat eli Pommesit. Yleisesti ottaen Saksassa syödään Suomeen verrattuna paljon enemmän friteerattuja ruokia ja ranskikset ovat ruokalistan perusainesosa myös yliopiston ruokaloissa. Suomeen verrattuna myös kevyttuotteiden valikoima saksalaisissa ruokakaupoissa on hyvin suppea ja kertomuksiini esimerkiksi suomalaisesta, rasvattomasta maidosta on reagoitu lähinnä silmien pyöräytyksillä. Sen sijaan saksalaisessa keittiössä käytetään Suomea enemmän muun muassa kurpitsoita, lehtikaalia sekä muita kaaleja sekä kirsikoita. Kalahylly saksalaisissa kaupoissa on lähes olematon ja parhaan kalasaaliin saakin luultavasti joko pakastealtaasta, markkinoilta tai isompien kauppojen kalatiskistä. 

Aamupalaksi keskiverto saksalainen syö kulman takaa löytyvästä lähileipomosta, Bäckereista, noutamansa tuoreet sämpylät marmeladilla tai Nutellalla. Kahvia juodaan lähes kuten Suomessa, mutta paahto on tummempaa. Joskin Suomestakin löytyy nykyään jos minkälaista kahvia joka makuun. Itse olen viime aikoina ostanut kahvini paikallisten pienpaahtamoiden valikoimista, niitä kun tuntuu löytyvän täällä kuin sieniä sateella. Kahvihifistelyni nousee pian kuitenkin uudelle tasolle, kun saan Suomen reissullani vihdoin roudattua joululahjaksi saamani kahvimyllyn tänne ja pääsen jauhamaan tuoreen kahvin joka päivä. Saksassakin lounastetaan puolen päivän aikoihin, mutta Suomen ruokailutottumuksiini verrattuna iltaruoka syödään myöhemmin, noin iltaseitsemän aikoihin, kun kaikki ovat tulleet töistä ja koko perhe on koolla. Suomeen verrattuna ruokailuhetket ovatkin mielestäni yhteisöllisempiä kuin Suomessa, koska usein ateriat syödään ajan kanssa yhdessä perheen kesken. 

Tässä jäi nyt mainitsematta niin Rinderrouladenit, Reibekuchenit kuin Germknödelitkin. Saksalaisen keittiön erikoisuuksista ja saksalaisten ruokailutottumuksista riittäisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta tässä näin päällimmäisiä ajatuksiani. Osa näkemyksistäni voi olla hyvinkin subjektiivisia ja toinen suomalainen voi olla em. asioista kanssani toista mieltä. Kaikkia saksalaisiakaan ei voi pistää samaan muottiin ja ruokailutottumuksia löytyy varmasti niin monta kuin on asukkaitakin. Lisäksi eripuolilla Saksaa on omat erikoisuutensa ja nämä kokemukseni peilaavat  vain kokemuksiani täällä läntisen Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. 

Guten Appetit ja mukavaa viikon alkua!