Huhheijaa mitä vauhtia kevät kiitääkään kohti kesää! Pääsiäinenkin on onnistuneesti taputeltu, joskin sain juuri pääsiäispyhinä jonkin kevätflunssan enkä päässyt nauttimaan ruuasta ja juomasta mainittavin määrin, kun makuaisti oli mitä oli. Ennen kuin kerron teille kevään opintosuunnitelmistani (joista oikeastaan palan jo halusta päästä kertomaan!) päätän kuitenkin hiihtolomamuistelon Porvooseen, joka olikin samalla meidän viimeinen pit stoppimme Suomessa ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja takaisin Saksaan. Tämänkertainen vierailumme Porvoossa oli minulle ainakin näin aikuisajalla vasta toinen kerta. Lapsuuden reissuja, joista minulla ei ole muistikuvia, ei nyt lasketa. Helsingin aikoinanihan en saanut koskaan aikaiseksi tulla tänne, mikä on kyllä aika säälittävää, koska Onnibussikin kuljettaa Helsingistä Porvooseen alle tunnissa ja kyyti kustantaa parhaillaan varmaan euron luokkaa.
Viimeksi kävin Porvoossa joulun jälkeen, jolloin vanhakaupunki oli vielä jouluasussaan ja maa valkeana lumesta. Tällä kertaa sää oli harvinaisen harmaa ja vettäkin vihmoi välillä, mutta me emme antaneet tämän häiritä. Vanhakaupunki on varmasti Porvoon suosituin vetonaula ja siellä mekin kiertelimme molempina päivinä. Tällä kertaa kuitenkin ajan kanssa kaikki pienet putiikit läpi koluten.Yllättävän paljon aikaa saimme kulumaan kaiken maailman sisustusesineitä hipelöiden ja tee-, kahvi- ja karkkilaatuja tutkiskellen.
Katselukierroksemme lomassa menimme sadetta pakoon tauolle Tee- ja kahvihuone Café Helmeen, joka huokui sisutuksellaan samaa pikkusöpöä vanhan ajan tunnelmaa kuin mitä itse koko vanhakaupunki henkii. Café Helmen lähettyvillä sijaitsee myös Brunbergin myymälä, jossa pääsi kunnon suklaapuodin tapaan maistamaan tuotteita ennen ostamista. Mukaani lähti pussillinen jo lempparikseni tullutta suklaakuorrutettua lakritsifudgea, jota kaupoistakin saa hieman pienemmässä pussikoossa. Täältä Brunbergin kakkoslaadun suukkoja olisi saanut huokeaan 15€/100 kpl hintaan, mutta laatikko olisi ollut liian suuri kannettavaksi kaupunkipäivänä. Ehkä siinä muutkin järkisyyt hyppäsivät peliin, kun mietin tuota makean määrää.
Lauantai-iltana kävimme testaamassa vanhasta kaupungista bongaamani, viihtyisän oloisen ravintola Gabriel 1763:n. Taisimme olla harvinaisen tylsä pöytäseurue, koska päädyimme kaikki samaan Rautakauppa -nimiseen poropizzaan, vaikka listalla olisi ollut vaikka mitä gourmet -pizzoja tarjolla. Pöytänaapureidemme saadessa eteensä omat pizzansa iski kyllä hieman annoskateus, sillä pizzaehdokkaani numerot 2 ja 3 näyttivät omaa tilaustani huomattavasti herkullisemmilta. Ehkä sitten ensi kerralla! Mutta valitsemani Valpolicella Ripasso oli sitäkin herkullisempi ja nautin lasillisestani oikein olan takaa. Illallisen jälkeen päädyimme vielä kokeilemaan Café Bar Paahtimoa näin illanistumispaikkana. Saksalainen oli erittäin pettynyt, kun hänen tilaamansa 8,20 euroa maksanut (saksalainen) vehnäolut onnistuttiin kaatamaan lasiin ilman ainoatakaan vaahdon hiventä. Se on taitolaji tuo oluen kaataminen lasiin...
Sunnuntaina otimme suunnaksi Haikon kartanon, koska suurin osa vanhankaupungin putiikeista ei ollut tuolloin avoinna ja koska huomasimme kartanon sijaitsevan noin 15 minuutin bussimatkan päässä Porvoon keskustasta. Haikon kartanostakin olin paljon kuullut, mutta koskaan en ollut siellä saanut aikaiseksi käydä. Sunnuntaipäivä oli kylmänkostea ja sumuinen, joten "kartanon tilusten katsominen" jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Sen sijaan hetken ulkona käveltyämme poikkesimme kartanoon päiväkahville ja katsastelimme kartanon hienoja huoneita. Itse kartanoalue oli kyllä hienoinen pettymys, sillä itse vanhan kartanorakennuksen kylkeen rakennettu spa- ja kokouskeskus oli mitä järkyttävintä betonilaatikkoarkkitehtuuria eikä sopinut maisemaan sitten ollenkaan. Varmaan se onkin syystä jätetty kaikista mainoskuvista pois.
Viikonloppu Porvoossa meni nopeasti ja vielä jäi ensi kerrallekin nähtävää ja koettavaa. Emme nimittäin ehtineet vierailemaan Runebergin kotitalossa ja näin suurena runebergintorttu -fanina tämä olisi ollut aivan must see -paikka! Nettikertomusten mukaan Runbergin kotitalon yhteydessä toimii museokauppa, josta voi ostaa mm. oikeita runebergintorttumuotteja ja Fredrika Runebergin keitto- ja kotitalouskirjan! Tämä kirja olisi varmaan ollut pakko kotiuttaa, jos vain olisimme ehtineet herra Runebergin luokse vierailulle. Muutenkin Runebergien kodin kerrotaan olevan lähes samassa kunnossa, kun se oli pariskunnan sieltä poismuuttaessa, joten mielenkiinnolla olisin käynyt kurkkaamassa millaisessa miljöössä kansallisrunoilijamme päiviänsä vietti.
Joko sinä olet käynyt tutustumassa Porvooseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti