Jatketaan hiihtoloman purkamista kronologisessa järjestyksessä, joten aloitetaan Tallinnalla, jonne poikkesimme tällä reissulla siis sen takia, että olin ostanut Nilsille joululahjaksi liput Haloo Helsingin! paluukeikalle Saku Suurhall -areenalle. Vaikka hän ei kielestä paljoa ymmärräkään, on hän ainakin väittänyt tykkäävänsä ko. bändistä ja itsekin fanitan kyllä Haloo Helsinkiä! tällä hetkellä aika kovasti. Menee ehdottomasti suomenkielisen musiikin kärkikastiin tällä hetkellä.
Nappasimme aamulaivan Helsingistä Tallinnaan, johon olin puolestani onnistunut nappaamaan matkamessutarjouksena kohtuullisen edulliset liput. Tallinnan laivojen meno on kyllä aika absurdia, kun janoiset matkalaiset korkkaavat ensimmäiset oluensa jo ennen aamukahdeksaa. En ole koskaan ollut mikään suuri risteily- ja laivamatkailun ystävä, joten nämä parin kolmen tunnin laivamatkat suuntaansa ovat se välttämätön paha, jos mielii Tallinnaan. Täältä siis toivotetaan tervetulleeksi Helsingin ja Tallinnan välinen junatunneli!
Tallinnaan saavuttuamme olimme niin väsyneitä ja nälkäisiä, että
suuntasimme alkutekijöiksi lounstamaan jo vakkaripaikaksi
muodostuneeseen Popular - kahvilaan
aivan vanhan kaupungin porttien tuntumaan. Popular on surffityylinen
shisha -baari/kahvila, jonne eksyimme eräällä Tallinnan reissulla ja
johon tykästyimme niin kovasti, että siellä on tullut sen jälkeen käytyä
useamminkin. Listalta löytyy vähän kaikkea pienemmästä nälästä aina
isompaankin ja hyvin edulliseen hintaansa nähden annokset ovat
runsaita.
Yövyimme jo tutuksi tulleessa hotellissakin, sillä tykästyimme viime kerralla kovin heidän aamupalaansa (ja minä etenkin heidän puuroonsa, nam!) ja hotelli sattui olemaan vielä sopivasti Saku Suurhallille vievän tien varrella, joten logistiikankin kannalta hyvin optimaalisessa sijainnissa. Ennen keikkaa hotellilla piti ottaa vielä pienet nokoset lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Olimme jopa niin väsyneitä, että jossain vaiheessa suunnittelimme tarkkaan harkitun ravintolavalinnan vaihtamista mäkkäriin, jotta päiväunille jäisi enemmän aikaa.
Onneksi emme kuitenkaan jääneet sänkyyn
makaamaan, vaan kampesimme itsemme ylös ja suunnistimme kavereiltamme
hehkutusta saaneeseen Kolm sibulat -ravintolaan,
joka sekin sattui olemaan sopivasti matkan varrella Saku Suurhallille.
Saimme onneksi ilman varaustakin vielä pöydän ja pääsimme nauttimaan
ravintolan omatekoisista leivistä ja minä kanin jalasta (Öh, mikä on
oikea sana tälle annokselle? Kanin koivesta? Rabbit leg luki siis
listalla.) ja Nils ankanrinnasta. Täytyy kyllä antaa täydet pisteet
kavereiden ravintolavalinnalle, koska oli kyllä niin nannaa ja tulimme
kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti täyteen jo pääannoksista ja
herkkuleivän mussuttamisesta, että jälkkäreille ei edes jäänyt tilaa,
vaikka olisin sellaisen kovin mielelläni maistanut!
Tallinnan ravintoloissa on ihastuttava tapa tarjota talon omaa leipää kaikkien annosten kylkiäisinä. Näin on ainakin tehty myös Rataskaevu 16 ja Leib resto ja aed
-ravintoloissa, joissa olen aiemmin Tallinnassa käydessä ruokaillut.
Rataskaevu 16 aivan vanhankaupungin sydämessä taitaa olla monille tuttu,
sillä se ainakin jossain vaiheessa piti TripAdvisorin ykkössijaa
Tallinnan ravintolaskenessä. Leib resto ja aed puolestaan sijaitsee
sekin vanhassakaupungissa, joskin hieman syrjemmässä. Leib resto ja
aedista nostaisin esiin heidän taivaallisen crème
brûléensä, johon oli siihen leivottu sisälle heidän talon leipäänsä.
Muutenkin ravintolan miljöö on aivan ihastuttava, varsinkin jos sattuu
saamaan pöytänsä sisäpihan puutarhasta.
Voihan Tallinna minkä teit taas! Täytyy sanoa, että matkat Tallinnaan ovat minulle nykyään kunnon kulinaristimatkoja, sillä Tallinnasta löytyy niin paljon laadukkaita, mutta siltikin kohtuuhintaisia ravintoloita. Ensi reissuilla pitää vielä testata myöskin hehkutusta saaneet vegaaniravintola V, Telliskiven F-hoone ja kreppihimon iskiessä Kompressor tai Japarto Crepes. Niin monta hyvää syytä tulla vielä uudestaan Tallinnaan! :)
Kolm sibulatista suuntasimme bussilla (!) keikkapaikalle Saku Suurhalliin, jossa oli jo tungokseen asti suomalaisia keikkavieraita. Itse keikka valoshow'ineen ja äänentoistoineen oli loistava ja vajaaseen parituntiseen mahtui niin monta hittibiisiä, että itsekin yllätyin siitä miten monta biisiä heiltä tunnenkaan, vaikka levyhyllystä ei yhtään albumia löydykään eikä Spotify ole sitten opiskeluaikojen enää tehokäytössä ollutkaan. Tallinnan konserttiväki oli myös suhteellisen päihtynyttä, sillä Suomen
areenakeikoista poiketen sai Tallinnassa areenalla ostaa alkoholia ja
siitä monet tuntuivat ottavan kaiken irti. Itse areenan järjestelyt sen sijaan olivat vähän niin ja näin ja joka paikkaan joutui jonottamaan. Tässä voitaisiin ottaa mallia Saksan areenoilta, joissa ollaan totuttu väkitungokseen ja homma silti pelaa kuin rasvattu, näin ainakin Kölnin Lanxess -areenalla.
Keikan jälkeen otettiin taksi hotellille ja painuttiin pehkuihin nukkumaan. Aamulla kauan odotetun aamupalan kautta lähdimme kohti satamaa ja pois Tallinnan harmaasta säästä kohti Helsinkiä, jossa mitä kaunein kevätpäivä otti meidät auringonpaisteellansa vastaan.
Nyt Tallinnan tapahtumat vuodatettuani taidan lähteä aamulenkille, jotta ehdin myöhemmin vielä lauantaimarkkinoille ostamaan edullisesti tulppaaneja tai mitä tahansa kukkia, jotka tänään eniten miellyttävät. Päivällä lähdetään vielä maalikaupoille ja ajatukseni sinisestä olkkarin seinästä alkaa pikkuhiljaa realisoitumaan. Illalla on luvassa vielä yhdet synttäribileet (täällä kun juhlitaan kaikki syntymäpäivät) ja ehkä huomenna saa vain olla. Kuuntelin radiosta, että huomenna NRW:ssä saatetaan päästä jopa 24 asteen lämpötiloihin, mutta sitten jo maanantaina alkaa se alamäki ja sääappi näyttää vain sadetta seuraavalle viikolle.
Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti