28!

Näin kevään lapsena vietin aiemmin tällä viikolla 28.:tta syntymäpäivääni. Itse syntymäpäiväni ei ollut sen kummoisempi kuin muutkaan päivät. Kävin aamupäivästä yliopistolla ranskantunnilla, jonka jälkeen palasin kämpille ja siivosin koko huushollin, koska se jäi viikonloppuna tekemättä, ja villakoirat vilistivät jo sitä vauhtia makkarissa, että oikein inhotti. Leijonan osa päivästä meni myös onnitteluviesteihin vastatessa ja myöhemmin skypeilin vielä perheeni kanssa. Nilsin tultua kotiin oli Bescherungin eli lahjojen jakamisen aika, ja sainkin mielestäni aivan liian paljon lahjoja ottaen huomioon, että kyseessä oli vain syntymäpäivä.

Minulle se on nimittäin vain syntymäpäivä, mutta Saksassa syntymäpäivä tuntuu olevan elämääkin suurempi juttu. Olin jo päättänyt, että en halua juhlia synttäreitäni mitenkään erikoisesti, koska en ole sitä enää vuosiin tehnyt, mutta saksalaiseni onnistui kuitenkin ylipuhumaan minut. Onko minusta nyt tulossa kovaa vauhtia saksalainen, kun lähden tähän synttärihössötykseenkin mukaan? Kevät tuntuu olevan niin minun perheessäni kuin ystäväpiireissämmekin oikeaa synttäritykitystä, sillä viimeiset viikonloput ovat olleet melkoisen täynnä syntymäpäiväjuhlia. Tässä nopeasti täyttyvässä kalenterissa kutsuin sitten itsekin lauantaina ystäviämme meille kahville ja parvekekauden avajaisiin.

Kuten hyviin syntymäpäiväjuhliin kuuluu, leivoin kakkukahveillemme vuoden ensimmäisen mansikkakakun "kotimaisista" eli toisin sanoen saksalaisista mansikoista. Ja kun vappu kolkuttelee jo oven takana, tutustutin ystäviämme suomalaisiin vappuperinteisiin ja leivoin meille pullataikinan toisesta puolikkaasta munkkeja. Viikko sitten tulille pistetty simakin oli jo valmista juotavaksi, joten synttärikahvittelumme oli kovin vappupainotteinen koristeluineen kaikkineen. Valitettavasti emme saaneet terassikeliä, joten terassikausi jäi vielä avaamatta. Ehkä parempi niin, sillä olin jo unohtanut, että meillä ei ole pakastinta ja drinksut ilman jääpaloja olisivat olleet vähemmän kooli juttu. Pakastin on tosin laitettu ostoslistalle kesää ajatellen.

Niin tärkeä tapahtuma kun tuo syntymäpäivä täällä on, liittyy siihen tietysti monia tapoja, joita meillä Suomessa ei ole. Saksassa olen oppinut, että ketään ei saa onnitella syntymäpäivästä etukäteen, vaan se tehdään joko itse syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Etukäteen onnittelu tuo nääs huonoa onnea. Syntymäpäiviä ei siis tietenkään myöskään juhlita etukäteen, vaan vasta joko itse varsinaisena syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Ainakin nuorten keskuudessa myös syntymäpäivän aattona juhliminen on mahdollista, koska tällöin voidaan reinfeiern eli "juhlia sisään" syntymäpäivään, jolloin lahjat ja onnittelut jaetaan vasta keskiyöllä päivän kääntyessä juhlakalun syntymäpäivään.

Saksalaiset ovat myös kovia antamaan lahjoja ja yleensä niihin panostetaan paljon, jotta päivänsankarille voidaan antaa persoonallinen ja ajatuksella valittu lahja. Saksassa en ole nähnyt kertaakaan annettavan kenellekään kuohuviinipulloa tai muuta vastaavaa "en nyt keksinyt muutakaan" -lahjaa. Jos jostain syystä päädytään rahalahjaan tai rahaa annetaan tavaralahjan kylkiäisenä, setelitkin taitellaan kuin origamit pieneksi taideteokseksi. Itse sain ystäviltämme lahjaksi "kukkivan" kirsikkapuun, jonka kukka oli taiteltu kymmenen euron seteleistä. Näiden pelkkien rahalahjoihinkin esillepanoon voidaan nähdä todella paljon vaivaa. Geologiystävämme sai esimerkiksi aikoinaan häälahjaksi kymmenen kilon painoisen, askarrellun "tulivuoren", jonka sisälle rahalahja oli piilotettu. Lahjaa annettaessa tulivuori vielä "purkaantui" ja laavavanat virtasivat vuoren kraaterista. Tätä minä kutsuisin jo vaivannäöksi!

Saksalainen näkee myös vaivaa syntymäpäiväonnittelujen kirjoittamiseen. Siinä missä Suomessa riittää lyhyesti ja ytimekkäästi "Hyvää syntymäpäivää!", saksalainen toivottaa lisäksi onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä ja kaikkea hyvää elämäsi tielle. Toivotaan, että olet saanut viettää kunniapäivääsi läheisimpiesi kanssa ja että olet saanut paljon lahjoja. Ehkä juuri tämän takia niihin onnitteluihin vastaaminen kestääkin. Jos nyt totta puhutaan, niin minua tämä ylitsevuotava onnittelutyyli hieman ahdistaa, sillä omassa päässäni pyörii aina vain tuo "Hyvää syntymäpäivää!" ja sen pari variaatiota, mutta pitäisi silti lähettää persoonalliset ja kaikkea mahdollista hyvää toivottavat onnittelut. Myönnän turvautuvani aika usein Googleen synttärionnittelujen kanssa, koska oma luovuuteni ei ole vielä siellä saksalaisten tasolla. 

Täällä elämä siis jatkuu kakskasina ja se on ihan fine! Katsotaan miten suu pannaan sitten, kun 30 alkaa kolkutella ovella. Onneksi sinne on kuitenkin vielä pari vuotta...