Otsikko jo oikeastaan tiivistää mitä viimeiset viikot ovat pitäneet sisällään. Radiohiljaisuus venyi jälleen tahattoman pitkäksi, mutta kesäkuusta lähtien olemme saaneet niin houstata vieraita Suomesta kuin olla itsekin vieraana Suomessa, ja tähän kun laittaa vielä opiskelut päälle, niin blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Tuntuu, että kesäkuun tapahtumista on jo niin pitkä aika, että en meinaa edes muistaa mitä silloin tapahtui! No joka tapauksessa sain kesäkuun lopussa äitini ja isäni vierailulle Münsteriin ja saimme nauttia (?) täällä parhaimmillaan 35 asteen helteistä. Saattaessani porukat lentokentälle otin myös itse suunnaksi Suomen ja lensin hyvin tehokkaalle kolmen päivän Helsinki-Oulu-Helsinki -viikonlopulle.
Tänä kesänä meidän kaveripiirissä on ollut varsinainen hääbuumi ja kutsuja kesälle tulikin runsaat neljä kappaletta! Valitettavasti nämä neljät häät sattuivat kahdelle samalle viikonlopulle ja tietenkin vielä niin päin, että molempina viikonloppuina olisivat olleet häät sekä Suomessa että Saksassa. Koska fyysinen presenssini on valitettavasti vielä toistaiseksi rajallinen, lensin ensimmäiselle hääviikonlopulle Suomeen ja vietin toisen Saksassa. Nämä olivatkin sitten jo toiset saksalaiset hääni, ja itse asiassa olemme saaneet jo vuoden viidennen hääkutsun syyskuulle, joten silloin tulen kokemaan vielä kolmannet hääni saksalaiseen tyyliin.
Oulun seudulle suuntautuneelle
hääviikonlopulle sattui mitä ihanimmat säät ja nautimmekin häälauantaina
auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta ja mittarikin lähenteli
hellelukemia. Vaikka kesän ensimmäinen Suomi -reissu jäikin todella
pikaiseksi, tuntuu että sain kolmessa päivässä koettua ja nautittua niin
paljon Suomen kesästä, että Saksaan palatessa oli hyvin nollautunut
olo. Tämän takana oli varmasti ystävien hyvä seura, kiihkeät mölkkykisat ja
saunominen kesäillassa. Eipä olisi voinut enempää yhdeltä viikonlopulta
pyytää. Mikäli läsnäolleet sattuvat tämän lukemaan, kiitos teille vielä ihanasta ajasta!
Yliopistokurssit
odottivat heti seuraavana maanantaina, joten paluu Saksaan oli
välttämätön. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin jo kesän toisen
pikaisen Suomi -reissuni vuoro, sillä saatoimme rakkaan ukkini hänen
viimeiselle matkalleen. Vaikka Suomeen matkustamisen syy ei ollut tällä
kertaa iloinen, oli viikonloppu kotimaisemissa kuitenkin rauhoittava ja
yhteinen aika koko perheen läsnäollessa jälleen tervetullutta. Nautin
lisää Suomen valoisista kesäilloista ja istuin saunan lauteilla. Vielä
paluumatkalla Kuopion lentokentälle piti pysähtyä ostamaan suomalaiset
jäätelöt, koska niitä en Saksan kesässäni saisi. En osannut valita
Puffetin ja Pingviini -suklaatuutin välillä, joten ostin molemmat.
Saksaan palattuani kotona odottivat
opiskelut siinä mihin ne oli lähtiessäni jättänyt. Seuraavana
maanantaina oli yhden isomman kirjallisen koulutyön palautus, jonka
kanssa olin hikoillut jo muutaman viikon ja stressaillut aikatauluista
Suomen reissujen katkoessa hyvää opintoputkea. Kun sain tämän työn pois
harteilta, olen voinut aloittaa tenteistä stressaamisen, jotka odottavat
jo seuraavan kahden viikon aikana. Sitä ennen kuitenkin kävimme
Düsseldorfin kupeessa Nilsin hyvän ystävän ulkoilmahäissä, jotka
järjestettiin ihanalla, vanhalla maatilalla. Juuri sopivasti vihkimisen
aikaan naapurin isäntä päätti hakea lehmät lypsylle ja tahdon -sanoja
säestivätkin myös Mustikin ja Mansikin amm-muuuuu -huudot.
Viikonlopun
hieman epävakaasta säästä huolimatta sade pysyi koko illan ajan poissa
ja saime nauttia tunnelmallisista häistä, joilla oli vain taivas
kattona. Pääsimme myös ensi kertaa testaamaan Airbnb:tä, sillä päätin
vielä ennen hotellin varaamista tarkistaa olisiko hääpaikan
lähitienoilla kenties mahdollisesti yksityisiä majoittajia.
Saksalaisittain pienestä kylästä löytyi kuin löytyikin ihmeen kaupalla yksi Airbnb
-majoittaja ja tartuimme tähän tilaisuuteen empimättä. Varauksen
vahvistuttua saimme paikan tarkan osoitteen ja huvituksemme oli suuri,
kun huomasimme majatalomme sijaitsevan 350 metrin päässä itse
hääpaikasta. Häihin pääsimmekin siis kätevästi jalkaisin ja koko
ensimmäinen Airbnb -kokemukseni sujui vähintään yhtä vaivattomasti.
Airbnb siis ehdottomasti useammin käyttöön tulevaisuudessa!
Mutta nyt on juhlat juhlittu ja edelliset viikot olenkin jo istunut tukevasti kirjaston penkillä. Täytyy sanoa, että saksalaisten oikkareiden opiskelumotivaatio on ainakin näin koeviikkojen alla ihailtavan korkealla, sillä oikiksen kirjastosta on vaikeaa saada enää istumapaikkaa kello yhdeksän aikaan aamulla. Early bird catches the worm pätee siis täälläkin. Itse tulen istuttamaan tuota kirjaston penkkiä vielä puolitoista viikkoa, jonka jälkeen voin sanoa heipat kesälukukaudelle 2017.
Sen verran uutisia kesään on vielä mahtunut, että kävin kesäkuussa elämäni ensimmäisessä saksalaisessa työhaastattelussa ja selvisin siitä oletettavasti kunnialla, sillä sain hakemani paikan! Heti lukukauden jälkeen odottaakin siis parin kuukauden rupeama työrintamalla uudessa kaupungissa. Mutta missä, sen kerron ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti