Vaihteen vuoksi sellainen "elämä on ihanaa"-postaus, koska viimeisimmän viikon ajan, jonka olen täällä taas saanut viettää, oon kulkenut joka paikassa leveä hymy naamalla. Eilen mun kämppisten kavereiden bileissä ollessani tajusin sen taas, kuinka paljon tykkäänkään tästä maasta, kielestä ja näistä ihmisistä. Hymyilin yksikseni olutpullolle, kun mietin tilannettani missä juuri sillä hetkellä olin. Olin saksalaisten synttäribileissä saksalaisten kanssa, joiden kanssa puhuin saksaa. Ymmärsin lähestulkoon kaiken mistä puhuttiin ja osasin sanoa itsekin jotain aina väliin. Olen usempaan otteeseen bileissä miettinyt tätä ja jäänyt vellomaan vaan siihen ihanaan tunteeseen, että elän mun unelmaa. Koko aikani täällä samassa porukassa hengailtuani tunsin bileporukasta varmaan kolmanneksen ja tutustuin yhä uusiin ihmisiin. Yhdellä pojalla oli pari tölkkiä Karhua, jota sen isoisä oli jostain tuonut. Oli kuulemma ihan perushyvää. Näin pitkästä aikaa joitain hyviä tyyppejä, joille taisin sanoakin, että hauska nähdä sua taas. Ihmiset puhuu mulle kuin olisin yksi heistä. Todella harvoin enää ajattelen olevani vaihtari, koska tavallaan tunnen kuuluvani porukkaan. Lisäksi täällä on kevät. Mä rakastan kevättä. Ainoana asiana tunnelmaa latistaa se, että pyörästäni on taas rengas puhki. Maanantaina korjaamolle siis... Otsikko tulee tekstarista, jonka laitoin yhdelle kaverilleni yöllä kotiin tultuani. Saksassa on kuulemma sanonta, että "Kinder und Betrunkene sagen die Wahrheit" eli vapaasti suomennettuna: "Totuus tulee lasten ja humalaisten suusta". Pitää varmaan paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti