Kertomus saksalaisesta terveydenhuollosta

Minun piti tulla kirjoittelemaan tänne viime viikon kuulumisia ja jakamaan kokemuksia sushin valmistamisesta ja muusta mukavasta, mutta enpä tulekaan. Viikonlopun hyvä fiilis on muisto vain, kun sain tänään tuta sen kuuluisan saksalaisen byrokratian hampaat niskassa oikein olan takaa. Fiilis on sama kuin alla olevan videon Pekalla tahdikkaan reportterin haastattelussa.

Kuten jo jossain välissä mainitsinkin syykuussa edessä häämöttää kauan odotettu matka Balille ja Singaporeen. Rokotusten huolehtiminen kuntoon näille eksoottisempiin maihin suuntautuville reissuille on ollut minulle ihan itsestäänselvä juttu ja Suomessa maksoin itseni aikoinaan tyytyväisenä kipeäksi kaikista mahdollisista rokotteista, vaikka sairastumisen mahdollisuus olisi 1:1 000 000. Sama proseduuri oli siis edessä tälle reissulle ja ensimmäinen aika rokoteneuvontaan Münsterissä olikin jo heinäkuun alussa.

Kerrottakoon aluksi, että Saksassa ei ole samanlaista julkista terveydenhuoltoa kuin Suomessa. Saksassa on pakko kuulua vapaavalintaiseen sairaskassaan, joka terveydenhuollon palveluita käyttäessä korvaa kustannukset. Sairaskassoja on lakisääteisiä ja yksityisiä, joista lakisääteiset ovat avoinna kaikille. Yksityisiin saraskassoihin päästäkseen pitää käsittääkseni ylittää tietty tuloraja. Mikä ero näillä kahdella sitten on? Täytyy myöntää, että en kunnolla edes tiedä, koska en yksityistä ole edes harkinnut, mutta kuulemani mukaan yksityinen sairasvakuutus kattanee enemmän palveluita ja sairaalassa ollessasi saat ehkä astetta paremman sairaala-aterian.  

Koska julkisia terveyskeskuksia ja sairaaloita ei ole (poislukien yliopistolliset sairaalat?), hoituu arkinen sairaanhoito yksityislääkäreiden vastaanottojen kautta. Jokaisella saksalaisella on siis oma Hausartz eli omalääkäri, jonka voi valita aivan vapaasti. Jos omanlääkärin erityisosaaminen ei riitä, hän antaa sinulle lähetteen erikoislääkärille, jonka saat jälleen aivan vapaasti itse valita (lue: kysele kaikki tuttavat läpi, josko he tuntevat hyvän lääkärin tai lue vaihtoehtoisesti sadan eri lääkärin arvostelut netistä). Joidenkin lääkärivastaanottojen asiakaskunta on täysi eivätkä he ota uusia asiakkaita. Soittoa siis seuraavalle lääkärille kehiin. 

Ajoissa alkanut rokotusprosessini tyssäsi Münsterissä siihen, että iski epäselvyys siitä, korvaako suomalainen sairasvakuutukseni Saksassa ottamiani matkarokotteita, jotka Suomessa ollessa tulisi kustantaa omasta pussista. Nyt voin kertoa kaikille samaa pohtiville, että jos omaat E106/S1 -todistuksen Suomesta, niin Suomi korvaa kaiken ulkomailla saadun, tuon maan sairsvakuutuksen korvauspiiriin kuuluvan hoidon, vaikka se ei kotimaassa ollessa kuuluisikaan maksuttomiin hoitoihin. Jotta asia ei olisi liian helppo, monimutkaisti harjoittelupaikan vastaanotto tilannettani, sillä tienaan nyt Saksassa yli tiettyjen rajojen ja maksan palkastani eläkemaksut Saksaan, joten minun tuli vakuuttaa itseni Saksassa.

Opiskelijalle sairasvakuutus maksaa noin 90 euroa kuussa, ellei sitten kuulu vielä perhevakuutuksen piiriin. Työssäkäyvillä sairasvakuutusmaksu peritään kuten Suomessakin suoraan palkasta ja puolet siitä maksaa työnantaja. Tämän koko vakuutusepisodin ajan rokotusprosessi oli tauolla ja uutta sairasvakuutuskorttiani sainkin odottaa seuraavat kolme viikkoa. Tämänkin tilanteen etenemisen varmistaminen vaati puhelinsoiton ja viikko puhelusta kortti tupsahtikin postilaatikkoon. Ilman korttiahan lääkärillekään ei olisi asiaa. Tänä aikana paikkakuntani ehti vaihtua Münsteristä Düsseldorfiksi, ja edessä oli taas uuden lääkärin etsiminen. Heti tuon puhelun jälkeen uskalsin varata ajan hyvät arvostelut saaneelle lääkärille, jonka praktiikka sijaitsi näppärästi työmatkani varrella täällä Düsseldorfissa ja jonka olin etsinyt netistä kaikkien niiden sadan muun lääkärin seasta. Aamuinen käynti vastaanottossa varmisti kuitenkin, että tänne ei olisi asiaa, sillä ensimmäinen vapaa aika löytyi kolmen viikon päästä.

Tässä vaiheessa säikähdin sen verran, että etsin netistä heti toisen lääkärin, joka olisi vielä erikoistunut matkailuun liittyviin sairauksiin ja rokotuksiin. Tälle tohtorille aika irtosikin jo viikon päähän soitosta, ja olin onnellinen, että saisin kuin saisinkin hoidettua rokotukset kunnialla ennen lomaa kuntoon. Jotkut rokotussarjat kuten esimerkiksi kolera ja vesikauhu vaativat useamman rokotuksen jopa nejän viikon aikajaksolla, joten niiden ottamiseen täytyy varata aikaa. Lääkärin löydyttyä Düsseldorfista ja ajan saatuani ehdin hetken olla onnellinen ja huoleton, koska nyt kaiken piti lähteä vihdoin rullaamaan.

No, se kauan odottamani lääkäriaika koitti tänään. Olin varannut ajan iltapäivälle klo. 15, jotta voisin työskennellä tehokkaasti alkupäivän. Lääkärin vastaanotosta kuitenkin soitettiin aamulla klo. 9, että pääsetkö tulemaan tänään ennen klo. 12 tai muuten joudumme varaamaan sinulle uuden ajan. Koska aika alkaa rokotusten kanssa olla jo muutenkin kortilla (5 viikkoa lähtöön), sanoin tulevani klo. 12 ja kaiken piti olla ok. Perille saavuttuani minulle kävi ilmi, että eihän minulla mitään aikaa ollut klo 12, vaan pääsin täyttämään taas pari paperia lisää (jotka olin jo aikaisemmin täyttänyt ja lähettänyt sähköpostilla vastaanoton daamille, kuten hän oli aikaa varatessani puhelimessa pyytänyt) ja istuin odotushuoneeseen jonottamaan muiden asiakkaiden kanssa.   

Praktiikalla lappoi porukkaa sisään ja ulos, osa lääkärin vastaanotolle, osa uusimaan reseptejä tai ottamaan verikokeita ja tekemään kaikkea muuta mahdollista. Istuin kiltisti odottamassa lääkärin vastaanottoa 1h ja 15 minuuttia, kunnes vihdoin sain kutsun lääkärin huoneeseen. Itse rokoteneuvonta oli ohi noin kymmenessä minuutissa eikä siitä jäänyt käteen muuta kuin reseptit rokotteita varten ja kasa rokotetiedotteita, jotka olisi luultavasti itsekin löytänyt netistä. Rouva tohtorin apulainen oli kirjannut aikaisemman rokotehistoriani väärin ja jouduin itse oikomaan nämä tiedot. Matkailulääketieteen erikoislääkärinä tohtori suositteli minulle kahta eri rokotetta, kun taas aiemmin Münsterissä rokotteista perinpohjaisen selostuksen antanut lääkäri oli suositellut neljää eri rokotetta. Kysyin tohtorilta, josko saisin nämä kaksi muutakin rokotetta ja vastaus oli, että "totta kai, minä kirjoitan sinulle kaikki mahdolliset rokotteet, jotka vain haluat".      

Kun olin siis itse antanut itselleni rokoteneuvontaa ja päättänyt, mitkä kaikki rokotteet haluaisin, viiletti tohtori antamaan reseptit vastaanoton leidille ja huoneeseen pyyhälsi toinen nainen, joka pyysi minut nopeasti mukaansa. Sitten mentiinkin vaa'alle mittaamaan paino ja pituus ja lopuksi verenpaine. Sen verran olen elämässäni jo verenpaineita mittaillut ja mittauttanut, että tiedän, että se tilanne missä ja miten nopeasti paineet mitattiin, ei ollut ammattimaista nähnytkään. Epäselväksi myös jäi miten tähdellinen merkitys painolla ja pituudella noin rokotteiden ottamisen suhteen on. Ja se, että minne nämäkin tiedot jäivät matkan varrella, koska olin ne jo aikaisemmin ilmoittanut lomakkeita täyttäessäni.

Kun tämä pikakelauksella vedetty vastaanottoaika oli ohi, palasin vastaanottoleidin tiskille ja sain käsiini reseptit. Nils oli saanut omalta lääkäriltään Münsterissä rokotussuunnitelman, jossa yhdessä sovittiin kaikki rokotuspäivät ja lääkäri varmisti, että rokotusajat ovat oikeat ja että kaikki rokotteet tulevat otetuiksi ajallaan. Kysyin varovasti, että mitenkäs näiden rokotusaikojen kanssa on. Sain käteeni vielä vastaanoton aukioloajat ja kehotuksen tulla vapaasti vastaanottoaikoina rokotettavaksi, kun olin hommannut rokotteet. Minulle jäi siis täysi vastuu siitä, että rokotteet tulee otetuiksi oikeina päivinä, koska minkäänlaista rokotussuunnitelmaa ei tehty. Innolla odotan saanko minkään näköistä ohjeistusta itse rokotepäivinä.

V-käyrän ollessa jo kohtalaisen korkealla marssin kolmetuntisen lääkärikäynnin jälkeen itkua nieleskellen takaisin töihin. Poissaolemani tunnit piti tietysti kompensoida olemalla pidempään töissä, jonka jälkeen lähdin vielä apteekkiin hakemaan vesikauhurokotetta, jotta saisin sen ensimmäisenä pois alta, koska kolmen rokotteen sarjaan aikaa kuluisi yhteensä  neljä viikkoa. Tässä vaiheessa mieleen helähti ajatus, että ei helvetti, se lääkärihän antoi minulle punaiset reseptit, vaikka minun olisi pitänyt saada siniset, koska valitsemani sairaskassa korvaa rokotteet kokonaan eikä minun tulisi joutua maksamaan penniäkään rokotteet noutaessani. No, nyt on punaiset laput kädessä, joten joudun kai maksamaan. Ja koska ollaan Saksassa alkaa tässä vaiheessa päässään käydä seuraavaa ajatuksen juoksua: Paljonkos sitä käteistä olikaan lompakossa ja paljonko milläkin tilillä, jos siellä nyt ylipäänsä pystyy maksamaan pankkikortilla. Käyköhän niille luottokortti, jos tilillä ei olekaan viittäsataa euroa rokotteisiin? Joo, ei voi laskea sen varaan, että käy. Eihän nyt eletä kuin vuotta 2017. Pakko laittaa viestiä poikkikselle, että siirtää tilille valmiiksi rahaa.

Kun iänikuinen käteisrahaongelma taas ratkesi, pystyin vihdoin kävelemään apteekin kassalle sen vääränvärisen reseptin kanssa. Siinä vaiheessa, kun apteekin täti ilmoitti, että tämä rokote on valitettavasti loppu koko maasta eikä uutta erää tule ennen syyskuun alkua, alkoi minun henkinen selkäranka napsahdella poikki ja rehellisesti sanoen melkein purskahdin itkuun siinä apteekin tiskillä. Tilanne parani paranemistaan, kun täti jatkoi, ettei hän tällä reseptillä mitään rokotetta muutenkaan voisi antaa, koska reseptistä puuttuu maininta lääkkeen määrästä tai vaihtoehtoisesti huutomerkki jostain tietystä kohtaa. Samalla täti heilutteli silmieni edessäni muiden asiakkaiden reseptejä ja näytti missä se määrä/huutomerkki pitäisi oikein olla.

Koska en sitä rokotetta olisi muutenkaan voinut tällä hetkellä saada, kaivoin laukusta toisen, jotta nyt edes jonkun lääkkeen saisin käsiini ja rokotukset aloitettua. Toinen resepti kelpasi sellaisenaan ja jouduin maksamaan vain 10% lääkkeen hinnasta. Kuitinkin otin talteen, jotta voisin myöhemmin hakea sairaskassaltani korvausta siitä kymmenestä prosentista, jonka nyt jouduin maksamaan. Myöhemmin istuessani metrossa kotiin iski tajuntaan ajatus, että se apteekin tätihän otti sen reseptin talteen eikä minulla ole nyt esittää sitä sairaskassalle. Vaikka kyse ei olekaan kuin kuudesta eurosta, ottaa tämä kuitenkin kovasti pattiin, kun kuitenkin joudun 90 euroa kuussa kassalle maksamaan. Nyt olen senkin verran viisaampi, että tiedän ottaa reseptistäni kopion ennen kuin noudan lääkkeen, jotta voin lähettää kaikki kuitit ja muut härpäkkeet kirjeitse sairaskassalleni, koska näin nämä asiat vaan toimivat tässä sähköisen asioinnin kivikautisessa maassa.

Tämänpäiväisen jälkeen tuntuu melkein siltä, että olisin mieluummin maksanut viidensadan euron rokotteet omasta pussista ja hoitanut homman smoothisti Suomessa, jossa ei tarvitse miettiä sairaskassoja, ei kopioita eikä huutomerkkejä reseptissä. Suomessa, jossa minun ei tarvitse itse etsiä lääkäriä. Suomessa, jossa varattua lääkäriaikaa ei peruta, koska lääkärillä onkin yllättäen loma tai joku hoitohenkilökunnasta on sairastunut. Suomessa, jossa kortilla on maksettu jo viimeiset kymmenen vuotta. Niin vähäpätöiseltä kuin asia ehkä kuulostaakin, kulminoitui tämä minua monta viikkoa stressannut asia tänään tähän totaaliseen turhautumiseen, kun asiat näyttävät menevän päin mäntyä vaikka kuinka yrittää. Kotiin päästyä piti mennä itkemään lämpimään suihkuun ja kiroamaan Saksa alimpaan helvettiin. Olenhan tässä itsekin osittain syypää kaiken myöhästymiseen eikä sille vesikauhurokotteen loppumiselle nyt vaan mahda mitään. Ja tästä maasta löytyy mahtaviakin lääkäreitä, kuten se, jonka luona kävin alunperin rokotusneuvonnassa. Niiden mahtavien lääkäreiden löytäminen on vaan jo oma työnsä. 

Hatun nosto sinulle, jos jaksoit lukea tämän nillityksen loppuun. Nyt kun sain purettua tämän turhautumisen tekstin muodossa muille, niin v*tuttaakin ehkä jopa vähän vähemmän.

Tämän tarinan opetus? Aloita rokotteiden päivittäminen hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä.