Niin sitä on vaan jo ensimmäinen työviikko ja Düsseldorfissa vietetty viikonloppu takana. Viikonloppu meni tietenkin aivan liian nopeasti ja viiden päivän "etäsuhde" alkaa taas. Ensi viikonoppuna minä menenkin vuorostani takaisin kotiin Münsteriin, vaikka ensin oli ajatus viettää ensi viikonloppukin täällä Düsseldorfissa. On se vaan kuitenkin kivempi, kun on oma kämppä ja oma rauha. Olen todennut nykyisen opiskelijakämppäni keittiön lähes käyttökelvottomaksi, joten ruuanlaittokaan täällä ei tule kyseeseen. Lisäksi kämpän siisteystaso ei ihan yllä sinne omalle mukavuustasolleni, joten monia myönnytyksiä jouduin tässäkin suhteessa tekemään. No mutta kuukauden päiväthän sitä nyt menee melkein missä vaan ja vaikka päällään seisten.
Tänä viikonloppuna säiden haltija näytti taas koko repertuaariaan, sillä viikonloppu alkoi lauantaiaamuna harmaan sateisena ja sunnuntaina saimme puolestaan kylpeä auringossa. Harmi sinänsä, että Saksassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, joten lauantain shoppailut saimme tehdä sateenvarjon kanssa kaupungilla juosten. Mitään suurempaa mukaanhan ei tarttunut (paitsi kauan etsitty hellehattu Balin lomaa varten!), mutta ehkä pohjimmainen ajatus olikin lähinnä katsella Düsselin keskustaa ja makustella kaupungin tunnelmaa. Ehkä tähän tunnelmaan pääsee parhaiten käsiksi Reinin rannan kävelykadulla, Rheinuferpromenadella, vanhan kaupungin perinneravintoloiden äärellä ja Königsalleella eli tutummin Kö:llä. Luksusmerkkien tähdittämä paraatikatu Kö on kieltämättä kaunis, mutta eipä siellä ole näin tavan tallaajalla hirveästi kaupoille asiaa.
Olin valmistautunut mukavaan kaupunkipäivään etsimällä TripAdvisorista kehutun ravintolan, jonne sitten vatsojemme alkaessa kurnimaan suuntasimme jalkaisin, koska "eihän se nyt ole kaukana". Pettymys oli suuri, kun seisoimme ravintolan edessä nälkäisinä vain huomataksemme, että paikka aukeaa lauantaisin klo. 18. Note to self, ensi kerralla voisi tarkistaa myös ne aukioloajat. Onneksi oli olemassa myös plan b ja c, mutta tiedoksi vaan kaikille, että klo 15-16 ei ole hyvä aika etsiä ruokapaikkaa Düsselistä, koska lounasaika on jo päättynyt tai päättymäisillään ja illallisaika alkaa vasta klo 16 alkaen tai myöhemmin. Tunnin ajan nälkäisinä käveltyämme TripAdvisorin tähtien määrä ei jaksanut paljon enää kiinnostaa, joten kotimatkan varrella sijaitseva Burger King alkoi kuulosta hirveän houkuttelevalta vaihoehdolta.
Düsseldorfista löytyy (ainakin Wikipedian mukaan) Euroopan ainoa Japantown eli japanilaiskaupunginosa. Vaikka Japani ja japanilainen kulttuuri eivät minua millään tavalla kiehdokaan, olen itse jotenkin tykästynyt kovasti tähän kortteliin. Se on vehreä ja rauhallinen ja sieltä löytyy mitä mielenkiintoisempia etnisiä kauppoja ja ravintoloita. Tänne pitää ehdottomasti mennä testaamaan useampikin sushimesta ja korealainen ravintola! Sunnuntain kävelylenkillä maistoin myös japanilaiskorttelissa uteliaisuudestani ensi kertaa elämässäni bubble tea:tä, sellaista kuplateetä tai miksikä sitä nyt voisi kuvailla. Sitä mitä Helsingistäkin saa ainakin rautatieaseman asematunnelista? Jotenkin hyvin hämmentävä konsepti, mutta maistui aivan siltä miltä näyttikin - teeltä.
Koska sunnuntaina sää suosi Düsselissä, teimme pitkän kävelylenkin lähellä sijaitsevaan Volksgarten/Südpark -puistoon, josta on nyt jo viikon sisällä tullut vakkari lenkkimestani. Puistosta löytyy useampi ravintola, joista yhteen pysähdyimmekin perisaksalaiseen tapaan sunnuntaikävelyn lomassa kahvittelemaan. Sitten olikin jo kohta aika sanoa heipat ja saattaa hellu rautatieasemalle. Taas ollaan päästy heittämään hyvästejä niin kuin hyvinä vanhoina aikoina. Ennen ne vaan tapahtuivat lentokentällä, nyt Düsseldorfin rautatieasemalla laiturilla numero yhdeksän. Itse tein vielä illalla toisen visiitin Südparkiin, ja jos juoksu kulkee vielä kolmen viikon kuluttuakin niin kuin se tänään kulki, voi puolimaratonhaaveellani ehkä olla vielä hienon hieno mahdollisuus nähdä päivänvaloa.
Näin ensituntumalta Düsseldorf ei vaikuta sen hassummalta kaupungilta asua, mutta kuten olen jo itsekin tiedostanut, olen ehdottomasti enemmän pikkukaupunkien ystävä. Suurkaupungeissa - jos Düsseliä nyt voi sellaiseksi tituleerata - on ainakin näin suomalaiselta maaseudulta kotoisin olevalle liikaa ihmisiä ja liikaa liikennettä. Yleinen turvallisuudentunne Düsselissä on negatiivisella tavalla aivan eri luokkaa kuin lintukodossamme Münsterissä. Tykkään siitä, että kaupunki on hallittavissa ja että sen voi oppia tuntemaan läpikotaisin ja että paikasta toiseen pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Düsseli tuntuu olevan näihin tarkoituksiin jo hiukkasen liian iso. Jotenkin toivoisin, että meillä olisi Münsterin kanssa vielä monta yhteistä vuotta edessä, mutta senhän tulee luultavasti sanelemaan työpaikkojen tarjonta, joka voi Düsselin seudulla olla Münsteriä parempi. Ainahan sopii silti toivoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti