Tahattoman pitkä radiohiljaisuus on takana ja se johtuu suurimmaksi osaksi talvilukukauden loppuun sijoittuvista tenteistä, joista olen jo ne vaikeimmat selättänyt. Para-aikaa osallistun vielä ranskan intensiivikurssille, jonka tentin teen ensi viikolla ja jonka myötä kuittaan talvilukukauden virallisesti päättyneeksi. Toki talvilukukausi virallisesti kestää aina maaliskuun loppuun saakka, mutta tenttien jälkeen Saksassa alkaa luentovapaa "Semesterferien", jonka aikana opinnoista riippuen tehdään vielä mahdollisia kirjallisia töitä eli "Hausarbeiteja". Itselläni kun näitä ei ole tiedossa, voin viettää lukukausien välistä lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, ja vaikka tarttua aiemmin kesken jääneisiin kirjoihin ja toteuttaa muita aikaa vaativia projekteja.
Otsikon mukaisesti Saksassa mennään kovaa vauhtia kohti kevättä ja sitä onkin ollut ilmassa viime päivinä, kun elohopea on noussut jopa +12 asteeseen. Kyllähän ne kylmät kelit vielä ehtivät ennen sitä oikeaa kevättä vierailla, mutta vahvat kevätfiilikset on kyllä viime päivinä ollut niin minulla kuin muillakin täällä. Tulppaanisesonkikin on jo alkanut ja olen käynyt moneen otteeseen ihastelemassa kukkakauppiaiden kojuja. Yksi Saksan (ja ehkä koko Keski-Eurooopan?) ihanuuksista on se, että leikkokukat ovat täällä todella edullisia Suomeen verrattuna. Kymmenellä eurolla voi saada jo aivan mahtavan kukkakimpun, josta Suomessa olisi saanut pulittaa varmasti yli puolet enemmän. Tämän vuoksi käytän tämän mahdollisuuden hyväkseni ja kotiutan täällä useammin leikkokukkia ruokailuhuoneen pöydälle.
Helmikuu on minun mielestäni mahtava kuukausi -ei vain sen vuoksi, että päivät pitenevät ja auringonvalo lisääntyy - vaan, että silloin on sekä runebergintorttu- että laskiaispullasesonki ja tämän lyhyen sesongin aikana voi hyvällä omatunnolla istahtaa kahville ja nauttia näistä ainutlaatuisista herkuista. Olen käynyt päässäni runebergintorttu vs. laskiaispulla -kamppailua ja täytynee todeta, että vaaka kallistuu hiuksen hienosti runebergintorttujen puolelle. Hieman ennen Runeberginpäivää olikin pakko leipoa itse runebergintorttuja, koska täällähän käsitettä ei tietysti tunneta. Tortut leivoin Hesarin lukijoiden suosikkiohjeella (<linkki>) ja omnom, kun niistä tuli hyviä! Kardemumman kanssa sain nähdä vähän extra vaivaa, koska paikallisista supermarketeista kardemummaa saa vain hienoksi jauhettuna eikä se todistetusti toimi samalla tavalla kuin karkea rouhe.
Mutta ei hätä tämän näköinen, onneksi tässä maassa elää vielä viikkomarkkinoiden perinne! Näiltä markkinoilta löysin kardemummani, tosin kokonaisina siemeninä, jotka jouduin veitsellä rouhimaan sopivaksi. Nuo viikottaiset markkinat järjestetään Münsterissä keskiviikkoisin ja lauantaisin, aamuvarhaisesta aina noin klo. 14 saakka. Tuolloin tuomiokirkon edustan tori täyttyy kojuista ja kärryistä ja myynnissä on niin paikallisia tuotteita, kukkia, mausteita, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, antipastia, lihaa, kalaa, teetä kuin leikkeleitäkin, you name it. On torikahviloita ja lounaskojuja. Täytyy myöntää, että en ole vielä koskaan pyörinyt markkinoilla oikein ajan kanssa enkä istahtanut kahville tai kokeillut lounastaa jossain lukuisista toriravintoloista. Ehkä otan tämän to do -listalleni loman aikana ja kerron teille markkinoista myöhemmin lisää kuvien kera.
Minun on pitänyt myös jo tammikuun
kylmistä ilmoista lähtien kirjoittaa omista kokemuksistani ja
näkemykseni suomalaisten ja saksalaisten kylmänkestävyydestä, mutta Hesari
ehti puimaan tätä aihetta melkoisen kattavasti (<linkki>) ennen minua jo viime
viikolla. Jos on koskaan viettänyt pidemmän aikaa ulkomailla, jossa
talojen eristys ei ole välttämättä yllä "aivan" pohjoismaiselle tasolle
ja jossa talvet ovat kylmiä ja kosteita, tietää kyllä, että tuon Hesarin
artikkelin voi allekirjoittaa täydellisesti. En enää edes muista kuinka
monta kertaa minulle on sanottu täällä "Kuinka sinulla voi olla kylmä?
Sinähän tulet Suomesta?!", kun olen palellut Saksan "leudossa"
talvessa.
Juju
on nimittäin juurikin siinä, että Suomessa olen tottunut vuorautumaan
päästä varpaisiin aina, kun on talvi tai kylmä sää, jotta ulkona ei vain
palelisi. Tähänhän meidät pienestä pitäen opetetaan. Täällä olen sen
sijaan kiinnittänyt huomiota siihen, että pienet lapsetkin kulkevat
talvella takki auki ja ovat pulkkamäessä ilman hanskoja eikä heillä
näytä olevan sen enempää kylmä. Ei ole myöskään mikään ihme nähdä täällä
lenkkeilijöitä shortseissa keskellä talvea. Siinä missä minä puen lähes
poikkeuksetta talvella pipon ja hanskat, puuttuu saksalaisilta yleensä
jommat kummat. Myös asuntojen lämpötilat karaisevat saksalaisia, sillä
lämmityksen ollessa kallista, käännetään lämmöt päälle vain niissä
huoneissa ja siksi aikaa, kun niissä oleillaan. Yöksi patterit voidaan
taas laittaa aina kiinni. Ja aamuisin koko kämppä voidaan tuulettaa
pitämällä kaikkia ikkunoita sepposen selällään auki monta minuuttia niin, että viimeisetkin lämmöt varmasti karkaavat harakoille. Asuntojen
peruslämmitys tuntuu olevan aivan tuntematon käsite täällä Saksanmaalla.
Mutta siinä missä minä palelen täällä sekä ulkona että sisällä (En
onneksi kuitenkaan meillä! Nimimerkillä "Lämmityslaskua
odotellessa..."), tuntuu tuollainen peruskylmä olevan saksalaisille
normaali juttu. Sitä vartenhan on sisäkengät, kuumavesipullot ja pelit
ja vehkeet...
No mutta tämä nyt tällä kertaa tästä saarnauksesta! Helmikuuhun on kuulunut kokeiden ja Runebergin lisäksi mös viikonloppureissu Hannoveriin entisen kämppikseni ja Nilsin opiskelukaverin luokse. Tuo viikonloppu sattui olemaan Hannoverissa aivan älyttömän kylmä, joten kuvia minulla on kaupungista tasan tämän yhden verran. Tässä komeilee siis Hannoverin uusi kaupungintalo, joka lukeutuu varmaan kaupungin päänähtävyyksiin. Olisin halunnut kierrellä kaupungilla enemmänkin, mutta kylmä sää ei houkutellut tekemään sen suurempia kävelykierroksia. Hannoverista olisi TripAdvisoryn mukaan löytynyt myös hienoja puutarhoja, mutta onneksi ei näin talvisaikaan varmaan kuitenkaan jääty paljosta paitsi, kun ei niitä jaksettu lähteä katsastamaan.
Hannover on Münsteriin verrattuna 520 000 asukkaallaan jo huomattavasti suurempi kaupunki ja tämän kyllä huomasi katukuvassa. Huomasin myös jälleen, että en ole mikään suurkaupunki-ihminen ja Münster tuntuu siksi juuri sopivan kokoiselta paikalta asua. Keskusta on hallittavissa jalan ja joka paikkaan pääsee kätevästi pyörällä. Viikonloppuna on kuitenkin luvassa jälleen suurkaupunkitunnelmaa, kun me suunnataan Nilsin porukoille ja Kölniin ostoksille. Jostain syystä minulta sattuu aina loppumaan kaikki meikit yhtäaikaa (kenellään muulla tätä samaa ongelmaa?!), joten luvassa on ainakin meikkilaukun täytteiden metsästystä. Ensi viikolla saankin jo sitten seuraavan vieraan Suomesta tänne minua ilostuttamaan ja sitten käännytään jo kohta maaliskuulle, jolloin me tullaan puolestaan Suomeen visiitille. Minne nämä kaksi kuukautta ovat oikein menneet?!
Rentoa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti