Kotiinpaluu? - Heimkehr?

Täällä sitä taas ollaan! Kaksi ja puoli viikkoa meni iloisesti Suomessa ja oli tietty ihana viettää se perinteinen joulu kotona ja nähdä kavereita tapsan tansseissa ja uutena vuotena. Paluulipppu oli kuitenkin ostettu tälle päivälle ja kyllähän sitä oli tavallaan jo aikakin lähteä taas tekemään jotain "järkevää" sieltä joululomailun keskeltä.

Kone lähti Helsinki-Vantaalta 07.40., joten takana on varsin hyvin nukuttu yö, kun piti herätä vähän viiden jälkeen ja kyttäsin tietysti koko yön kelloa, etten "nuku ohi". Hauskinta tuossa aamulähdössä oli kuitenkin se, että sain hengailla aamun kentällä M.H.:n ja hänen yhden kaverinsa kanssa, jotka lähtivät puoli tuntia minun perästä Hong Kongiin! Itsehän saan liittyä tuohon iloiseen seuraan Bangkokissa 15.2., mutta toivotaan tytöille siihen asti hyvää ja turvallista matkaa!

Münster otti vastaan varsin jännittävällä säällä. Tulin rautatieasemalta bussilla kotiin ja siinä kotimatkalla alkoi ukkostaa (kyllä, ukkostaa) ja sataa rakeita. En ole ehkä koskaan kuullut niin kovaa jyrähdystä, kun tänään. Ben sanoi, että ikkunat oli kuulemma helisseet kotona. Oli siellä Suomessa kyllä ihan talvi tähän verrattuna!

TYäytyy nyt myöntää, että tänne tuleminen oli rennompaa kuin kuvittelin. Mulle tuli sellainen "kotiinpaluu"-fiilis, vaikka sama iski silloin Suomeenkin tullessani. En ollut unohtanut saksaa, vaan se luisti parin viikon suomalaistumisen jälkeen kiitettävän hyvin. Kävin myös lähikaupassa ja tällä kertaa ostosten tekeminen sujui jo mallikkaammin eli siis tiesin mitä ostaa enkä haahuillut päättömänä edestakaisin hyllyjen välissä.

Mun kaikki kämppiksetkään ei ole vielä tullu tänne ja täällä kämpillä on jotenkin hiljaista vielä. Ja kylmä! En muista väänsinkö itse lähtiessäni oman huoneen patterin kiinni vai onko joku muu sen tehnyt, mut nyt mun täytyy ottaa ensiprojektiksi tän huoneen lämmittäminen. Mä olin jo kerenny unohtaa miten kylmät lattiat täällä on. Pakko varmaan mennä itsekin ostamaan jotkut parin euron sisätossut.

Mä en voinu olla taas tuomatta tuliaisia Suomesta. Kunhan noi kaikki nyt kotiutuvat, saavat ne maistaa maailman parasta (okei, ehkä kaupasta saatavista) ruisleipää, Kokkosen Riihiruista, jonka allekirjoittanut ylistää maasta taivaaseen. Syksyllä aloitin tutustuttamisen myös suomalaiseen juomakulttuuriin Finlandia Vodkan ja Salmiakkikossun kanssa, mut nyt toin mukanani mustikkalikööriä ja lonkeroa. Lonkun perässä sain juosta eilen Helsingin Alkoja, että löytyi sellainen ginipohjainen, jonka kelpuutin näille maistatettavaksi. Ja mustikkashotit pääsee sit kans testattaviksi jossain vaiheessa.

Mun täytyy nyt myöntää, että aina kun mun pitäis tehdä jotain kouluhommia, saan hirveän inspiksen kirjoittaa tänne. Oon taas about kolme tekstiä jäljessä tandem-kurssilla, pitäis kirjoittaa pari mailia ja aloittaa lukeminen kokeisiin. Huomenna sit! Mä tuossa just mietin, et mun uuden vuoden lupaukset vois olla tällaiset 1.) aloita liikunta taas ( 1,5 kk rantakuntoon Aasiaan) ja 2.) ole vähemmän koneella ja Facebookissa. Mulle saa muistuttaa siitä ku roikun facessa! Ja nyt, taidankin lähteä toteuttamaan nro:a 1 eli lenkille ja fiilistelemään talvista=syksyistä Münsteriä!