tiistai 18. huhtikuuta 2017

Porvoo ♥ Borgå


Huhheijaa mitä vauhtia kevät kiitääkään kohti kesää! Pääsiäinenkin on onnistuneesti taputeltu, joskin sain juuri pääsiäispyhinä jonkin kevätflunssan enkä päässyt nauttimaan ruuasta ja juomasta mainittavin määrin, kun makuaisti oli mitä oli.  Ennen kuin kerron teille kevään opintosuunnitelmistani (joista oikeastaan palan jo halusta päästä kertomaan!) päätän kuitenkin hiihtolomamuistelon Porvooseen, joka olikin samalla meidän viimeinen pit stoppimme Suomessa ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja takaisin Saksaan. Tämänkertainen vierailumme Porvoossa oli minulle ainakin näin aikuisajalla vasta toinen kerta. Lapsuuden reissuja, joista minulla ei ole muistikuvia, ei nyt lasketa. Helsingin aikoinanihan en saanut koskaan aikaiseksi tulla tänne, mikä on kyllä aika säälittävää, koska Onnibussikin kuljettaa Helsingistä Porvooseen alle tunnissa ja kyyti kustantaa parhaillaan varmaan euron luokkaa. 

Viimeksi kävin Porvoossa joulun jälkeen, jolloin vanhakaupunki oli vielä jouluasussaan ja maa valkeana lumesta. Tällä kertaa sää oli harvinaisen harmaa ja vettäkin vihmoi välillä, mutta me emme antaneet tämän häiritä. Vanhakaupunki on varmasti Porvoon suosituin vetonaula ja siellä mekin kiertelimme molempina päivinä. Tällä kertaa kuitenkin ajan kanssa kaikki pienet putiikit läpi koluten.Yllättävän paljon aikaa saimme kulumaan kaiken maailman sisustusesineitä hipelöiden ja tee-, kahvi- ja karkkilaatuja tutkiskellen.




Katselukierroksemme lomassa menimme sadetta pakoon tauolle Tee- ja kahvihuone Café Helmeen, joka huokui sisutuksellaan samaa pikkusöpöä vanhan ajan tunnelmaa kuin mitä itse koko vanhakaupunki henkii. Café Helmen lähettyvillä sijaitsee myös Brunbergin myymälä, jossa pääsi kunnon suklaapuodin tapaan maistamaan tuotteita ennen ostamista. Mukaani lähti pussillinen jo lempparikseni tullutta suklaakuorrutettua lakritsifudgea, jota kaupoistakin saa hieman pienemmässä pussikoossa. Täältä Brunbergin kakkoslaadun suukkoja olisi saanut huokeaan 15€/100 kpl hintaan, mutta laatikko olisi ollut liian suuri kannettavaksi kaupunkipäivänä. Ehkä siinä muutkin järkisyyt hyppäsivät peliin, kun mietin tuota makean määrää. 

Lauantai-iltana kävimme testaamassa vanhasta kaupungista bongaamani, viihtyisän oloisen ravintola Gabriel 1763:n. Taisimme olla harvinaisen tylsä pöytäseurue, koska päädyimme kaikki samaan Rautakauppa -nimiseen poropizzaan, vaikka listalla olisi ollut vaikka mitä gourmet -pizzoja tarjolla. Pöytänaapureidemme saadessa eteensä omat pizzansa iski kyllä hieman annoskateus, sillä pizzaehdokkaani numerot 2 ja 3 näyttivät omaa tilaustani huomattavasti herkullisemmilta. Ehkä sitten ensi kerralla! Mutta valitsemani Valpolicella Ripasso oli sitäkin herkullisempi ja nautin lasillisestani oikein olan takaa. Illallisen jälkeen päädyimme vielä kokeilemaan Café Bar Paahtimoa näin illanistumispaikkana. Saksalainen oli erittäin pettynyt, kun hänen tilaamansa 8,20 euroa maksanut (saksalainen) vehnäolut onnistuttiin kaatamaan lasiin ilman ainoatakaan vaahdon hiventä. Se on taitolaji tuo oluen kaataminen lasiin...




Sunnuntaina otimme suunnaksi Haikon kartanon, koska suurin osa vanhankaupungin putiikeista ei ollut tuolloin avoinna ja koska huomasimme kartanon sijaitsevan noin 15 minuutin bussimatkan päässä Porvoon keskustasta. Haikon kartanostakin olin paljon kuullut, mutta koskaan en ollut siellä saanut aikaiseksi käydä. Sunnuntaipäivä oli kylmänkostea ja sumuinen, joten "kartanon tilusten katsominen" jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Sen sijaan hetken ulkona käveltyämme poikkesimme kartanoon päiväkahville ja katsastelimme kartanon hienoja huoneita. Itse kartanoalue oli kyllä hienoinen pettymys, sillä itse vanhan kartanorakennuksen kylkeen rakennettu spa- ja kokouskeskus oli mitä järkyttävintä betonilaatikkoarkkitehtuuria eikä sopinut maisemaan sitten ollenkaan. Varmaan se onkin syystä jätetty kaikista mainoskuvista pois.

Viikonloppu Porvoossa meni nopeasti ja vielä jäi ensi kerrallekin nähtävää ja koettavaa. Emme nimittäin ehtineet vierailemaan Runebergin kotitalossa ja näin suurena runebergintorttu -fanina tämä olisi ollut aivan must see -paikka! Nettikertomusten mukaan Runbergin kotitalon yhteydessä toimii museokauppa, josta voi ostaa mm. oikeita runebergintorttumuotteja ja Fredrika Runebergin keitto- ja kotitalouskirjan! Tämä kirja olisi varmaan ollut pakko kotiuttaa, jos vain olisimme ehtineet herra Runebergin luokse vierailulle. Muutenkin Runebergien kodin kerrotaan olevan lähes samassa kunnossa, kun se oli pariskunnan sieltä poismuuttaessa, joten mielenkiinnolla olisin käynyt kurkkaamassa millaisessa miljöössä kansallisrunoilijamme päiviänsä vietti. 

Joko sinä olet käynyt tutustumassa Porvooseen?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tallinna vol.642

Jatketaan hiihtoloman purkamista kronologisessa järjestyksessä, joten aloitetaan Tallinnalla, jonne poikkesimme tällä reissulla siis sen takia, että olin ostanut Nilsille joululahjaksi liput Haloo Helsingin! paluukeikalle Saku Suurhall -areenalle. Vaikka hän ei kielestä paljoa ymmärräkään, on hän ainakin väittänyt tykkäävänsä ko. bändistä ja itsekin fanitan kyllä Haloo Helsinkiä! tällä hetkellä aika kovasti. Menee ehdottomasti suomenkielisen musiikin kärkikastiin tällä hetkellä.

Nappasimme aamulaivan Helsingistä Tallinnaan, johon olin puolestani onnistunut nappaamaan matkamessutarjouksena kohtuullisen edulliset liput. Tallinnan laivojen meno on kyllä aika absurdia, kun janoiset matkalaiset korkkaavat ensimmäiset oluensa jo ennen aamukahdeksaa. En ole koskaan ollut mikään suuri risteily- ja laivamatkailun ystävä, joten nämä parin kolmen tunnin laivamatkat suuntaansa ovat se välttämätön paha, jos mielii Tallinnaan. Täältä siis toivotetaan tervetulleeksi Helsingin ja Tallinnan välinen junatunneli!

Tallinnaan saavuttuamme olimme niin väsyneitä ja nälkäisiä, että suuntasimme alkutekijöiksi lounstamaan jo vakkaripaikaksi muodostuneeseen Popular - kahvilaan aivan vanhan kaupungin porttien tuntumaan. Popular on surffityylinen shisha -baari/kahvila, jonne eksyimme eräällä Tallinnan reissulla ja johon tykästyimme niin kovasti, että siellä on tullut sen jälkeen käytyä useamminkin. Listalta löytyy vähän kaikkea pienemmästä nälästä aina isompaankin ja hyvin edulliseen hintaansa nähden annokset ovat runsaita.




Yövyimme jo tutuksi tulleessa hotellissakin, sillä tykästyimme viime kerralla kovin heidän aamupalaansa (ja minä etenkin heidän puuroonsa, nam!) ja hotelli sattui olemaan vielä sopivasti Saku Suurhallille vievän tien varrella, joten logistiikankin kannalta hyvin optimaalisessa sijainnissa. Ennen keikkaa hotellilla piti ottaa vielä pienet nokoset lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Olimme jopa niin väsyneitä, että jossain vaiheessa suunnittelimme tarkkaan harkitun ravintolavalinnan vaihtamista mäkkäriin, jotta päiväunille jäisi enemmän aikaa. 

Onneksi emme kuitenkaan jääneet sänkyyn makaamaan, vaan kampesimme itsemme ylös ja suunnistimme kavereiltamme hehkutusta saaneeseen Kolm sibulat -ravintolaan, joka sekin sattui olemaan sopivasti matkan varrella Saku Suurhallille. Saimme onneksi ilman varaustakin vielä pöydän ja pääsimme nauttimaan ravintolan omatekoisista leivistä ja minä kanin jalasta (Öh, mikä on oikea sana tälle annokselle? Kanin koivesta? Rabbit leg luki siis listalla.) ja Nils ankanrinnasta. Täytyy kyllä antaa täydet pisteet kavereiden ravintolavalinnalle, koska oli kyllä niin nannaa ja tulimme kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti täyteen jo pääannoksista ja herkkuleivän mussuttamisesta, että jälkkäreille ei edes jäänyt tilaa, vaikka olisin sellaisen kovin mielelläni maistanut!

Tallinnan ravintoloissa on ihastuttava tapa tarjota talon omaa leipää kaikkien annosten kylkiäisinä. Näin on ainakin tehty myös Rataskaevu 16 ja Leib resto ja aed -ravintoloissa, joissa olen aiemmin Tallinnassa käydessä ruokaillut. Rataskaevu 16 aivan vanhankaupungin sydämessä taitaa olla monille tuttu, sillä se ainakin jossain vaiheessa piti TripAdvisorin ykkössijaa Tallinnan ravintolaskenessä. Leib resto ja aed puolestaan sijaitsee sekin vanhassakaupungissa, joskin hieman syrjemmässä. Leib resto ja aedista nostaisin esiin heidän taivaallisen crème brûléensä, johon oli siihen leivottu sisälle heidän talon leipäänsä. Muutenkin ravintolan miljöö on aivan ihastuttava, varsinkin jos sattuu saamaan pöytänsä sisäpihan puutarhasta.


Voihan Tallinna minkä teit taas! Täytyy sanoa, että matkat Tallinnaan ovat minulle nykyään kunnon kulinaristimatkoja, sillä Tallinnasta löytyy niin paljon laadukkaita, mutta siltikin kohtuuhintaisia ravintoloita. Ensi reissuilla pitää vielä testata myöskin hehkutusta saaneet vegaaniravintola V, Telliskiven F-hoone ja kreppihimon iskiessä Kompressor tai Japarto Crepes. Niin monta hyvää syytä tulla vielä uudestaan Tallinnaan! :) 

Kolm sibulatista suuntasimme bussilla (!) keikkapaikalle Saku Suurhalliin, jossa oli jo tungokseen asti suomalaisia keikkavieraita. Itse keikka valoshow'ineen ja äänentoistoineen oli loistava ja vajaaseen parituntiseen mahtui niin monta hittibiisiä, että itsekin yllätyin siitä miten monta biisiä heiltä tunnenkaan, vaikka levyhyllystä ei yhtään albumia löydykään eikä Spotify ole sitten opiskeluaikojen enää tehokäytössä ollutkaan. Tallinnan konserttiväki oli myös suhteellisen päihtynyttä, sillä Suomen areenakeikoista poiketen sai Tallinnassa areenalla ostaa alkoholia ja siitä monet tuntuivat ottavan kaiken irti. Itse areenan järjestelyt sen sijaan olivat vähän niin ja näin ja joka paikkaan joutui jonottamaan. Tässä voitaisiin ottaa mallia Saksan areenoilta, joissa ollaan totuttu väkitungokseen ja homma silti pelaa kuin rasvattu, näin ainakin Kölnin Lanxess -areenalla. 

Keikan jälkeen otettiin taksi hotellille ja painuttiin pehkuihin nukkumaan. Aamulla kauan odotetun aamupalan kautta lähdimme kohti satamaa ja pois Tallinnan harmaasta säästä kohti Helsinkiä, jossa mitä kaunein kevätpäivä otti meidät auringonpaisteellansa vastaan.

Nyt Tallinnan tapahtumat vuodatettuani taidan lähteä aamulenkille, jotta ehdin myöhemmin vielä lauantaimarkkinoille ostamaan edullisesti tulppaaneja tai mitä tahansa kukkia, jotka tänään eniten miellyttävät. Päivällä lähdetään vielä maalikaupoille ja ajatukseni sinisestä olkkarin seinästä alkaa pikkuhiljaa realisoitumaan. Illalla on luvassa vielä yhdet synttäribileet (täällä kun juhlitaan kaikki syntymäpäivät) ja ehkä huomenna saa vain olla. Kuuntelin radiosta, että huomenna NRW:ssä saatetaan päästä jopa 24 asteen lämpötiloihin, mutta sitten jo maanantaina alkaa se alamäki ja sääappi näyttää vain sadetta seuraavalle viikolle. 

Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Back in business

Näin sinivalkoisissa merkeissä sai viettää hiihtolomaa Suomessa. Ollaan kyllä vielä aika kaukana siitä keväästä, joka Saksassa on jo valloillaan! (Katso kevätkuvat alta!) Kuten jo ennalta arvioinkin, oli Suomen reissu tälläkin kertaa melkoisen liikkuva loma ja ehdittiin lyhyessä ajassa vierailla vähän siellä sun täällä. Niin paljon ehti vajaassa kahdessa viikossa tapahtua, että omistan Tallinnalle ja Porvoolle omat postauksensa ihan jo senkin vuoksi, että molemmat kaupungit ovat omien juttujensa arvoisia. 

Lensimme Suomeen tällä kertaa Arlandan kautta ja jo kentälle laskeutuessamme minulle tuli todella kotoinen olo, sillä ikkunasta avautuva maisema muistutti kovin Suomea. Helsingissä tapasimme ystäviä ja nautiskelimme Helsingin kaunista kaupunkikuvaa. Parin yön jälkeen suuntasimme Länsisatamaan ja hurautimme Tallinnaan yhdeksi yöksi, jonka jälkeen palasimme vielä hetkeksi Helsinkiin. Sain tällä reissulla viimein myös aikaiseksi vaihtaa Suomen kännykkäni liittymän latausliittymäksi, jotta säästyn jatkossa turhilta kuukausimaksuilta - sitä puhelinta kun ei tule juuri käytettyä. Sen verran kiintynyt olen kuitenkin omaan puhelinnumerooni, jonka silloin seiskaluokkalaisena sain, että halusin sen säilyttää, jos sille vaikka joskus olisi vielä enemmän käyttöä.


Helsinki- ja Tallinna -fiiistelyiden jälkeen siirrymme Savoon nauttimaan vielä viimeisen kerran oikeasta talvesta tälle keväälle. Itse olin ihan mielissäni kaikesta lumesta ja kevätauringon paisteesta, mutta saksalaiselle talvi kuulemma sai pikkuhiljaa riittää... Nyt minulla on myös kertoa ensimmäiset pitkän matkan kokemukset Onnibussistakin, sillä Onnibussi kuljetti meidät Itä-Suomeen ja sieltä pois. Olin hieman skeptinen pitkän matkan matkustamisesta bussilla, jossa ei ole ainakaan liikaa jalkatilaa. Täytyy kyllä syödä nyt sanani ja todeta, että olin aivan todella tyytyväinen matkustamiseen Onnibussilla! Kaikki pelasi ja bussit kulkivat ajallaan, toisin kuin VR:n junat useimmiten. Matkantekokin taisi kestää vain puoli tuntia pidempään kuin junalla ja lippujen hinta oli vain neljäsosa junalipuista.

Savossa ehdimme niin vierailla ystävien luona kuin käydä shoppailemassakin ja vain rentoutua sohvalla maaten. Nautin varhaisista aamukahveista aamu-TV:tä katsellen ja kissaa leikittäen. Meille sattui niin hyvät säät tämän vierailun ajalle, että vaadin että lähdetään koko porukka paistamaan makkaraa nuotiolla. Kuumat kaakaot termariin ja nuotion tekoon! Olen ylpeä siitä, että sain nuotion syttymään jopa ensimmäisellä yrityksellä! Ei sitä tuhraan käyty pienenä partiossa ja lämmitetty puusaunaa. Oma nuotsikkaherkkuni eli Hiillos -makkara jäi saksalaisen makkara -ekspertin arvostelussa viimeiselle sijalle, mutta minulle se kyllä maistui.





Savosta suuntasimme vielä viikonlopuksi Porvooseen. Loma hujahti tällä aikataululla nopeasti ohi ja maanantaina laskeuduimme jo taas Saksan maankamaralle. Düsseldorfin kentällä meitä odottikin yllätys, sillä tuttu junamme ei raidetöistä johtuen ajanutkaan kentältä suoraan Münsteriin, vaan junien kanssa joutui hieman säätämään. Onneksi pienellä spurtilla junia vaihtaen ehdimme kuitenkin seuraavaan järkevään junaan kohti kotia. 

Yllättäen kotona ei odottanutkaan aivan jäinen kämppä, vaikka kaikki patterit oli väännetty nollille lähtiessämme. Ehkä ulkolämpötilat ja sisälle paistanut aurinko olivat tehneet tepposiaan meidän poissa olleessamme. Kun Suomessa nautittiin vielä keväthangista, nousi elohopea Saksassa jopa yli 20 asteen. Olin jo ennen lähtöämme uumoillut, että puut olisivat lehdessä kotiin palatessamme. Ja olihan täällä kyllä melkoisen vihreää, mikä ei noilla lämpötiloilla ole kovin suuri ihme. Ilokseni sain huomata, että kotikadullamme nupussa ollut puu osoittautui mangoliaksi, jonka suuria vaaleanpunaisia kukkia olen saanut ihailla nyt jo muutaman päivän. Tämä on ollut minulle oikeastaan ensimmäinen kokonainen kevät Saksassa, sillä vaihtovuotenani suuntasin juuri helmi-huhtikuussa seitsemäksi viikoksi Aasian auringon alle ja jäin paitsi Keski-Euroopan keväästä. Nyt on ollut itsellekin uutta bongailla kevään merkkejä näin Saksassa. Mutta kuten otsikkokin kertoo, olen nyt back in business Saksassa ja kohta startataan kesälukukauteen!








keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalle mars!


Näin sitä vaan ollaan saatu taas kulutettua lukukausiloma ja ollaan tultu siihen pisteeseen, että huomenna startataan kohti Helsinkiä ja hiihtolomalle Suomeen! On tätä jo odotettukin. Nilskin fiilistelee jo innoissaan niin suomalaista ruisleipää, viiliksiä kuin kaikkia kavereitakin. Tekemistä tuntuu 1,5 viikon lomalle siunautuneen taas jo ehkä liiaksikin, mutta näinhän se vähän tuppaa menemään, kun lähtee pitkästä aikaa käymään Suomessa. Ensimmäiset päivät saamme pyöriä Helsingissä ja nähdä kavereita, jonka jälkeen suuntaamme lauantaina Tallinnaan Haloo Helsingin comeback -keikalle. Sunnuntaina palataan vielä yhdeksi yöksi Helsinkiin, jonka jälkeen Onnibus kuljettaa meidät Savoon kotiseuduille. Tämän jälkeen on ohjelmissa vielä viikonloppuvierailu siskoni luona Porvoossa ennen kuin suuntaamme jälleen Helsinki-Vantaalle ja kohti Düsseldorfia. Hu-huh, ei taida päästä pitkä aika tulemaan tällä reissulla!

Olen jännityksellä seuraillut viime viikot Suomen lentolakkoa, että tuleeko tämä häiritsemään meidänkin matkantekoa. Onneksi olimme tällä kertaa kuitekin varanneet SAS:in lennot, joten olisimme päässeet Suomeen, vaikka Finnair olisi lakkoillutkin. Käsittääkseni tämä ilmailualan lakko on nyt kuitenkin sovittu ja voinen odottaa, että matkatavaratkin tulevat ajallaan Suomeen palatessamme? Yleensä olen ihan periaatteesta ja suorista lennoista johtuen halunnut tukea Finskiä, mutta lentojen hinnat ovat viime vuosina kallistuneet niin paljon ja lentokertoja tulee meille kuitenkin useampia vuoteen, että viime aikoina olen alkanut valita aina sen halvimman vaihtoehdon, jos vain vaihtoajat ovat järkevät ja lentoyhtiö on luotettava. Vaihtoaikoinani maksoin Finskin suorista lennoista 170€ matkatavaroineen ja tänään samasta joutuisi pulittamaan noin 250€. 



Mitään sen kummaisempaa tällä ja viime viikolla ei ole tapahtunutkaan. Olen vain nauttinut säästä ja käynyt usein kävelemässä kaupungilla, jolloin olen nappaillut paljon kuvia, jotta voin jakaa nämä kevätfiilikset täällä blogissakin. Münsterin yliopiston takapihalla on kasvitieteellinen puutarha, jossa kävin vaihteen vuoksi kävelemässä yksi päivä. Puutarhaa ympäröi vallihauta, josta bongasin tänä vuonna ensi kertaa auringonpaisteessa kylpevät, vallihautaan kotiutuneet kilpikonnat. Luonnonvaraisia nämä kaveri eivät ole, vaan tämä kanta pohjautuu ihmisten hylkäämistä lemmikkikonnista. Olen myös kuullut, että Kölnissä asustelisi villi papukaijaparvi, jonka histroria olisi hieman samanlainen. Näitä papukaijoja en ole vielä Kölnin reissuillani bongannut, mutta täytyy kuitenkin todeta, että näin Suomesta tulleelle tämä Keski-Euroopan fauna vaikuttaa kovin eksoottiselta! 

Kun palaamme parin viikon päästä Saksaan, lukukausilomaa ei olekaan jäljellä enää kuin viikko, jonka jälkeen kesäsemester jo starttaa. Ihan kiva päästä taas opiskelun makuun ja aktivoitua täältä kotisohvalta. Muutenkin odotan kovasti kesää päin menoa, kun säät lämpenevät ja ulkona tarkenee jälleen vähemmissä vaatteissa. Jollain tavalla sitä energiaa riittää kesällä ihan eri tavalla, vaikka eihän talvi täällä Münsterin leveysasteilla ole edes kovin synkkä verrattuna Suomen talveen. Kyllä sen päivän pidentymisen huomaa silti täälläkin ja nykyään on valoisaa jo kuuden aikaan Nilsin lähtiessä töihin. Ei ole kauaa siitä, kun aamuvarhaisella oli vielä ihan pilkkopimeää. Ennen kesää juhlitaan kuitenkin vielä pääsiäistä, joka me tänä vuonna vietetään Nilsin porukoilla. Odotan jo sinnekin menoa, koska lasten ollessa kotona on heidän pöydässään sellaiset ruokatarjoilut, että olo on kuin parhaassa hotellissa.




En muista milloin viimeksi olisin laittanut niin paljon ruokaa kuin nyt täällä Saksassa! Vaikka en haluaisi myöntää, niin vähän hausfrau -vibathan tässä tulee, kun Nilsin ollessa töissä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa. Ihan reilu työnjako sinänsä ja mielelläni teenkin itse useat asiat (ei voi ainakaan syyttää ketään toista, jos menee pieleen), mutta tätä menoa minusta kuoriutuu kyllä varsinainen kodinhengetär. Viikonloppuna oli vuorossa testata kykyjä saksalaisessa keittiössä ja ruokalistalta löytyikin gulassia, punkaalia ja Klößejä/Knödeleitä eli täkäläisiä perunapalleroita. Myönnettäköön, että Klößit tulivat paketista, mutta muun aterian parissa sai hikoilla keittiössä muutaman tunnin. Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja onpahan nyt ensikokemukset näidenkin perinneruokien laittamisesta.

Ja jotta viikko ei mennyt liian saksalaiseksi, kävin muutama päivä sitten asioikseni Lidlissä ostamassa suomalaisia, Pekan Leivän ruispaahtopaloja. Suomensaksalaisilla on melko aktiiviset foorumit etenkin Facebookissa, joten suomalaisten ruokien ja niiden korvikkeiden löytämisestä yleensä löytyy paljon juttua ko. foorumeilta. Leipä oli hyvää ja ensituntumalta rukiinkin erotti mausta, mutta kovin matala tuo ruisjauhon osuus tuossa leivässä silti oli. Luin muuten viime päivinä myös uutisia, että Lidl aikoo Suomen juhlavuoden kunniaksi aloittaa suomalaisten tuotteiden viennin ulkomaille Lidlin myymälöihin ja että suomalaiset yritykset voivat ehdottaa Lidlille omia tuotteitaan vientiin. Toivottavasti mahdollisimman moni yritys ottaa tästä koppia ja suomiherkkuja saisi jatkossa vieläkin monipuolisemmin maailmalla.




Tämä tyttö lähtee nyt lomalle, palaillaan sen jälkeen!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Johan on markkinat!

Mission accomplished. Lupasin aiemmin tehdä postauksen Münsterin markkinoista ja keskiviikkona , auringonpaisteen vielä helliessä Münsteriä päätinkin lähteä pyörimään ajan kanssa tuomiokirkon edustalle kaksi kertaa viikossa nouseville markkinoille. Kuten yllä olevan kuvan kyltistä näkyy, Wochenmarkt eli viikkomarkkinat järjestetään vuoden läpi sekä keskiviikkoisin että lauantaisin aamuseitsemästä aina puoli kolmeen iltapäivällä. Kuvissa vilahteleva Münsterin tuomiokirkko eli tutummin Dom tarjoaa kauniit puitteet markkinoille eikä säässäkään ollut kyllä mitään valittamista.

Markkinat ovat oikea herkuttelijan paratiisi, sillä kojuista löytyy yhtä sun toista erikoista syötävää ja usein tuotteita saa myös maistaa ennen ostamista. Markkioilla edustettuina ovat niin paikalliset tuottajat kuin hieman kauempaakin tulleet myyjät. Hollantilaiset ovat tuoneet markkinoille muun muassa karkki- (täältä saa salmiakkia!), juusto- ja kalakojunsa. Tarjolla on melkein kaikkea: vihanneksia, hedelmiä, juustoja, lihaa, makkaroita, kananmunia, kalaa, espanjalaisia tapaksia, kreikkalaisia mezejä, mausteita, hunajaa, hilloja, leipää, sämpylöitä, kroissantteja, karkkia, pähknöitä, pastaa, kukkia, vaatteita, nahkatuotteita.. Kaupan hintoihin verrattuna markkinatuotteiden hinnat vaihtelevat hieman halvemman ja kalliimman välillä. Kukat lähtee markkinoilta huomattavasti halvemmalla, esim. 10 tulppaanin kimppu kolmella eurolla, mutta esim. lähiluomuliha on lunnollisesti kalliimpaa kuin kaupassa tarjolla oleva liha. Olen kuullut, että esim. juustokauppiaat myyvät markkinapäivän päätteeksi halvemmalla "juustokasseja", jotta pääsevät eroon yli jääneistä juustoista.




Markkinoiden kojut on järjestelty niin, että samoja tuotteita myyvät kojut ovat vierekkäin samoilla kujilla. Markkina-alueen reunoilla on puolestaan lukuisia ruokakojuja, joissa voi pysähtyä niin aamupalalle, lounaalle kuin kahvillekin. Näiden kojujen hinnat eivät kyllä päätä huimaa, sillä lounaan voi saada jo muutamalla eurollakin. Itse olin juuri lounasaikaan liikkeellä ja huomasin, että monet työntekijät pysähtyivät lounastamaan torikojuissa. Itse en pysähtynyt lounaalle vaikkakin erään kalakojun fish 'n chips -tyylinen annos näyttikin todella herkulta ja jono kyseiseen kojuun oli varmasti ainakin viisi metriä. Täytyy olla hyvää, kun niin moni sen perään jonotteli. Lounaan sijaan join päiväkahvit italialaisen herrasmiehen pitämässä pienessä kupilassa, jossa hän taikoi espresson jos toisenkin. Cappucino maksoi 2,70 euroa, joten aika perushinnoissa oli kahvittelukin markkinoilla. Kun nätisti pyysin, sain myös kanta-asiakkaan passin, johon kerätä leimoja ja siihen ihan kaksi leimaakin. Ehkä otan nyt tavaksi käydä täällä kahvittelemassa silloin tällöin, jotta saan passini täyteen.

Olen ehkä maailman huonoin valokuvaaja, koska häpeän julkisilla paikoilla ihan turistina kuvaamista. Markkinoillakin jouduin kunnolla sniikkailemaan (ja näytin niin tehdessäni varmaan vielä epäilyttävämmältä...), koska halusin vältellä kuvien ottamista ihmisistä enkä kehdannut mennä röyhkeästi kuivailemaan tiskejä. Ja koska olin yksin liikenteessä en edes voinut teeskennellä ottavani kuvia kaverista (very Finnish problems). Pahoittelut siis siitä, että postauksessa ei ole yhtään kuvaa lukuisten juusto- ja lihakojujen tarjonnasta.  






Lopuksi ajattelin jakaa teille yhden lemppareimmista saksalaisista arkiresepteistäni, joihin olen täällä ollessani törmännyt. Muistan kun kokkasimme tätä yhdessä saksalaisten kämppisteni kanssa meidän WG:ssä täällä vaihdossa ollessani ja kuinka Nils oli kerran kokannut tätä minulle sillä aikaa, kun minä ajoin pyörällä kaatosateessa kielikurssilta häntä tapaamaan. Tätä tein siis meille tälläkin viikolla, koska tämä keitto on niin helppo ja nopea tehdä, ja maistuu ainakin meille molemmille. Älkää antako nimen johtaa harhaan. Tämä maistuu nimittäin oikeasti paljon paremmalta kuin juustoinen jauheliha-purjokeitto antaisi ymmärtää.

Juustoinen jauheliha-purjokeitto (Hackfleisch-Lauch Suppe / Käse-Lauch Suppe mit Hackfleisch)

 300 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2 rkl pekonikuutioita
öljyä paistamiseen

2 purjoa
2 isoa perunaa
200 g sulatejuustoa
2 rkl ranskankermaa
6 dl kasvislientä

suolaa 
pippuria
muskottipähkinää

Kuori ja kuutioi sipuli.  Kuullota sipuli yhdessä pekonin kanssa öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha kattilaan ja ruskista kauttaaltaan. 

Jauhelihan ruskistuessa pese purjo, halkaise se pitkittäissuunnassa ja huuhtele kunnolla. Leikkaa purjon puolikkaat ohuiksi viipaleiksi. Lisää purjosuikaleet kattilaan, sekoita ja anna purjon kuullottua hieman. Lisää kasvisliemi.

Pese, kuori ja kuutioi perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää perunakuutiot kattilaan ja keitä seosta noin 20 minuuttia. 

Lisää lopuksi sulatejuusto ja ranskankerma ja kiehauta keitto vielä nopeasti. Mausta maun mukaan suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. 

Ja voilà, nauti keitto leivän tai patongin kanssa!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Aamupalaihmisiä



Kyllä, olen sellainen. Nimittäin aamupalaihminen. Viikon paras hetki on ehdottomasti sunnuntaiaamu, kun eteen voi loihtia runsaan aamiaisen ja nauttia sen rauhassa sanomalehteä lukien. Sanomalehden sijaa ovat kyllä viime aikoina toimittaneet Hesarin nettisivut ja appi, jotka molemmat ovat olleet niin ahkerassa käytössä, että täytynee ottaa työn alle digilehden tilaaminen, jotta pääsen lukemaan ihan kaikki artikkelit ilman rajoituksia. Olen viime aikoina hehkuttanut Hesaria ehkä liiaksikin, mutta voin vakuuttaa, että tämä ei ole maksettua mainontaa.

On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät pysty syömään aamupalaa heti herättyään ja pelkkä kuppi kahvia riittää käynnistämään päivän. Minun mahani puolestaan murisee usein jo herätessäni enkä voisi kuvitellakaan lähteväni töihin, yliopistolle tai muuten liikenteeseen ilman, että tankkaisin aamulla jotain ennen lähtöäni. Töissä käydessänikin pyhitin vartin aamupalalle (ja somen ja uutisten selailulle), jonka jälkeen selvisin kylläisenä aina lounasaikaan saakka. Aamupalan tärkeydestä ja turhuudesta löytyy juttuja vaikka millä mitalla, mutta olen päättänyt tässä asiassa kuunnella vatsaani ja syödä yksinkertaisesti silloin, kun on nälkä.

Olen ehkä vähän konservatiivinen aamupalailija, koska kaiken maailman trendikkäät chia-vanukkaat ja acai ja smoothie bowlit eivät saa minussa aikaiseksi minkäänlaisia sydämentykytyksiä. Chia-vanukkaan testasin kaiken hypetyksen jälkeen, mutta se ei tehnyt pysyvää valtausta aamupalapöytääni. Smoothie bowlkaan ei edes ajatuksen tasolla kutkuttele makuhermojani, mutta ehkä testaan tämänkin trendin joskus jossain tarpeeksi hipsterissä kahvilassa, jotta voin muodostaa perustellun mielipiteen asiasta. Myönnän olevani tottumuksieni orja. Hedelmät ovat kivoja ihan sellaisinaan tai vaikka myslin seassa. 

Suomessa ehdoton arkiaamujeni suosikki oli perinteinen kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Niin helppo ja nopea valmistaa ja nälkä pysyi loitolla aina sinne lounasaikaan saakka. Raejuustossa pitää olla vähintään 1,5% rasvaa, että se maistuu joltain ja mehukeiton sokerillista, koska keinotekoiset makeutusaineet ovat suoraan saatanasta. Kiitos Saksan raejuusto- ja mehukeittotarjonnan on tämä aamupalasuosikki jäänyt toistaiseksi historiaan ja useimmiten arkiaamuina lautaseltani löytyykin nyt Skyriä, maustamatonta jogurttia, mysliä ja marjoja.


Opiskeluaikoinani onnistuin koukuttautumaan kahvin juontiin ja aamulla tulikin aina tehtyä iso french press -kannullinen kahvia yhdessä kämppikseni kanssa jaettavaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että vatsa ja verenpaine eivät kiitä kahvin litkimisestä, joten arkiaamujani siivittääkin  nykyään yleensä vihreä tee. Kun haluan nautiskella kunnolla, teen kahvia tai mustaa teetä (Twiningsin Lady Grey on ehdoton suosikkini!). Kahvin juonnin harventaminen on tehnyt siitäkin arkiaskareesta arjen luksusta ja nykyään nautinkin kahvikupposestani eri tavalla ja myös panostan parempiin kahveihin, kun pakettia ei tule juotua viikossa tyhjäksi. 

Sunnuntaina aamupalaihminen pistää elämän risaiseksi toinen toistaan herkullisempia ruokia notkuvalla aamupalapöydällä. Vaikka kaupat eivät ole Saksassa auki sunnuntaisin, aukaisevat leipomot ovensa jo aamuvarhaisella, jotta aamupalapöytään voidaan hakea tuoreet sämpylät ja kroissantit. Suomeen verrattuna saksalaiset syövät aamiaissämpylänsä usein makeilla lisukkeilla kuten erilaisilla hilloilla tai Nutellalla. Hillon kaveriksi sämpylänpuolikkaalle voidaan laittaa maitorahkaa (täysirasvaista versiota tietenkin) ja maitorahkan kaveriksi myös vaikka siirappia, jota täällä kutsutaan Goldsaftiksi eli kultamehuksi!

Saksan vaikutuksesta myös kananmunat  ovat löytäneet aamiaispöytääni uudelleen. Paistetut kananmunat (sunny side up, tietenkin!) tai hieman pehmeäksi keitetyt kananmunat papujen kanssa ovat sunnuntaiaamujeni uusi must(a). Kananmunafiilistelyni vuoksi olen viime aikoina hankkinut jopa munakupit ja  hyvin tarpeellisen turhakkeen, Eierschalensollbruchstellenverursacherin. Suora käännös tästä sanahirviöstä kuuluisi abouttiarallaa "kananmunankuoren oikean rikkoontumiskohdan aiheuttaja". Enää ei tarvitse miettiä miten keitetyn kananmunani kuorin, vaan Eierschalensollbruchstellenverursacher tekee sen puolestani. Hyvin käytetyt 20 euroa. 

Aamupalaihmisiä, onko meitä muita?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

What a weekend!


Nyt on kyllä suhteellisen kuvapainotteista postausta luvassa, koska huh-huh mikä viikonloppu meille tänne suotiinkaan! Kihertelin ilosta jo perjantaina säätiedotusta katsoessani ja ulos lähtiessäni minut otti vastaan sellainen lämpöaalto, että oli pakko todeta kevään alkaneen toden teolla. Koko kaupunki tuntui viikonloppuna heränneen eloon, kahviloiden ja ravintoloiden terassit olivat jälleen täynnä ja bongasinpa jopa myös jo ensimmäiset grillaajat puistossa. Linnut pitävät sellaisia konserttoja, että minullakin on ollut vaikeuksia nukkua aamuisin mustarastaiden laulaessa ikkunan alla. Varsinainen luksusongelma.

Viikonloppu meni jälleen ihanan rennosti ja ilman suurempia suunnitelmia. Perjantai-illan uintien jälkeen kävimme samalla reissulla ruokaostoksilla isommassa marketissa ja vietimme loppuillan kotisohvalla. Lauantaina saimme nukkua pitkään ja puolilta päivin suuntasimme ensin palauttamaan lainassa olleen ompelukoneen ja sitten kaupungille pyörimään. Tarkoitus olikin käydä vaateostoksilla, mutta jotenkin shoppailuinto lopahti siinä lauantaipäivän ihmisvilinässä, että päädyimmekin vain kuljeskelemaan kaupungilla ja nauttimaan päivästä.




Olin esittänyt aiemmin viikolla vienon toiveen, että käytäisiin pitkästä aikaa rehellisesti mäkkärissä hampurilaisilla, mutta auringonpaiste ja lämmin sää houkuttelivat kovasti jäämään ulos, joten suuntasimmekin sitten astetta parempaan hampurilaispaikkaan, Hans im Glückiin, koska heillä oli terassipaikkoja tarjolla. Otin hampurilaisateriani oluella, joten voinko väittää korkanneeni jo terassikauden? Kotimatkalla poikkesimme vielä läheiseen jäätelökahvilaan, joten samalla tuli korkattua myös tämän vuoden jäätelökausi herkullisella mango-suklaakombolla. 

Sunnuntainakin nukuimme pitkään ja nautimme myöhäisen aamupalan. Olen jo aiemminkin mainostanut kovasti sitä, että saksalaiset ovat varsinaista sunnuntaikävelijöiden kansaa, kun kauppojen ovet pysyvät sunnuntaisin visusti kiinni. Tänäänkin läheisen Aasee -lammen lenkkipoluilla oli sunnuntaikävelijöitä ruuhkaksi asti ja sinne mekin suuntasimme aamupalamme jälkeen. Kotiinpäin kävellessämme kehkeytyi ajatus siitä, että josko hakisimme jo parvekekalusteiden pehmusteet kellarista ja virittelisimme partsinkin kevätkuntoon. Vielä istuttiin viltin alla, mutta ei tästä enää kauaa mene, että ilmankin tarkenee. 



Olen ottanut meillä tavaksi siivota kämpän kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin, koska jo viikonkin jälkeen villakoirat juoksevat täällä lattioilla. Olen aivan varma, että tässä kämpässä pölyä kertyy jotenkin mystisesti enemmän kuin kaikissa niissä muissa asunnoissa, joissa olen asunut, mutta mikäs siinä on nyt siivotessa, kun on aikaa. Tänäänkin siis partsifiilistelyn jälkeen odotti viikkosiivous ja siihen päälle vielä Kaylan vatsatreeni, jonka jälkeen oli lupa taas keskittyä rentoiluun. 

Näin on saatu viikonloppu taas kulutettua ja huomenna alkaa viimeinen kokonainen viikko ennen Suomen lomaamme. Saatan suunnata huomenna metsästämään tummansiniset mokkanahkashortsit, jotka jäivät kummittelemaan mieleen lauantain "shoppailuilta" ja ehkä kohta olisi jo korkea aika avata vero-oikeuden kirjatkin, koska kunnianhimoisesti (ja oppimismielessä) haluan auttaa Nilsiä veroilmoituksen laadinnassa. Ehkä saan tässä lomalla myös aikaiseksi heittää vielä reissut Kölniin ja Düsseldorfiin, koska löysin sieltä viime reissuilla kivoja juttuja, jotka hyvin tapani mukaisesti jätin kuitenkin kauppaan. Eipähän ole vaaraa heräteostoksista, kun meikämanne lähtee shoppailemaan. Mutta nyt on puolestaan aika lähteä puhtaiden lakanoiden väliin ja unten maille, että ei muuta kuin bis zum nächsten Mal!




































Somen mukaan Suomessakin nautitaan kevätsäistä, joten nyt sitä D-vitamiinia tankkaamaan!