Elämää WG:ssä - WG-Leben

Mulle oli aina selvää se, että haluan vaihtoon lähtiessäni ehdottomasti asua paikallisten opiskelijoiden kanssa. Paikallinen Kuntotie olis sen sijaan ollu mun worst case scenario. Ei-Rollolaisille lukijoille tiedoksi, että Kuntotie on katu/asuinalue Rovaniemellä, jonne kaikki vaihtarit on sumpattu yhteen. Kuntotie on kaukana kaikesta ja suomalaisopiskelijoiden mielestä enemmän tai vähemmän huonossa maineessa. Pakko myöntää, et mä oon vähä huono sanomaan Kuntotiestä mitään, kun en ole siellä koskaan oikein aikaani viettänyt.

Münsterin vastine Kuntotielle on Boeselagerstraße, jolla asuu varmaan yli puolet vaihtareista. Tuolta tarjotut asunnot ovat mielestäni kaikki yksiöitä, mutta niissäkin vierailleena olen vain onnellinen, että löysin tämän oman WG:ni. Boeselagerstraßella on oma kauppa ja baari, jossa tapahtuu jotain joka torstai ERASMUS-opiskelijoiden toimesta. Siellä kelpaa olla sekasin ku Ellun kanat, kun kotimatkaa on parhaassa (pahimmassa) tapauksessa raput ylös.

Jätän avautumiseni Boeselagerstraßesta tälle asteelle ja siirryn siihen WG-elämään. Alleviivaan heti aluksi, että mulla kävi aivan mielettömän hyvä tuuri, kun löysin näin hyvän kämpän. WG-elämän mielekkyys kun on hyvinkin pitkälti kiinni juuri asuinkumppaneista. Mutta ehkä tää mysteerinen WG:n käsite pitäis nyt avata. Oon saanu selittää tämän about joka toiselle, jolle olen WG:n maininnut, joten seuraavaksi lyhyt määritelmä: "WG stands for Wohngemeinshaft which translates to living community or more generally, a shared flat." Toimii käytännössä periaatteella, että kaksi tai useampia henkilöitä asuvat yhdessä ja jakavat vuokran.

Meidän WG:ssä asuu yhteensä neljä henkeä. Asun kahden saksalaisen pojan ja yhden tytön kanssa, jotka opiskelevat kaikki maantiedettä ja geologiaa. Täällä olemisessa onkin hauskaa juuri se, että he kaikki tuntevat toisensa hyvin ja viettävät vapaa-aikaansakin yhdessä. Jokaisella meillä on oma huone ja lisäksi asuntoon kuuluu keittiö, kylppäri, iso parveke ja toinen WC. Kämppikseni Benin huone on isoin, joten se toimittaa myös olohuoneen virkaa.

Koska meidän WG on kuulemma "Die ultimativ beste Wg aller Zeiten" ja tää hyvä henki haluttiin säilyttää, niin mutkin uutena kämppiksenä valittiin tänne Skype-haastattelun kautta. Joskus heinäkuussa "tapasin" tulevat kämppikseni ensimmäistä kertaa netin välityksellä ja seuraavana päivänä sain tietää läpäisseeni seulan ja tulleeni valituksi (hakijoita oli siis muitakin :D). En tiedä vaikuttiko valintaani se, että ilmoitin tuolloin suurimmaksi Saksa-missiokseni oppia juomaan kaljaa ja katsomaan futista.

Mun sanat ei riitä kuvailemaan sitä vieraanvaraisuutta, jolla mut otettiin tänne vastaan. Ekana iltana mun kämppikset oli tuli mua vastaan linja-autopysäkille ja kotiin tultua me tosiaan tilattiin pizzaa ja korkattiin ensimmäiset oluet. Sen jälkeen me ollaan mm. katsottu yhdessä leffoja, pelattu X-boxia ja käyty autolla paikallisessa Prismassa ostoksilla kuin kunnon perhe konsanaan.

Pojat ainakin ovat ottaneet myös tuon mun mission ihan tosissaan, koska viime perjantaina koin ehkä mun saksalaisimman illan ikinä. Katsottiin porukalla Saksa-Turkki futismatsi (Saksa voitti 3-1) ja juotiin "hyvää olutta". Baariin lähdettiin joskus yhden jälkeen yöllä (tässä vaiheessa vielä mietin, että mitä järkeä on lähteä pariksi tunniksi sinne) ja tanssittiin siellä kuuteen (!) asti aamulla, jonka jälkeen dönereiden ja jatkojen kautta kotiin nukkumaan. Seurasta en voi valittaa, kuuden pitkän ja komean saksalaismiehen kanssa on ihan kiva olla klubbailemassa. No arguments here.

Mä oon todella kiitollinen siitä, et nää mun kämppikset on ottanut mut mukaan joka paikkaan (bileisiin, kaverille, keikalle, leffaan, lounaalle, kaupungille, kouluun, kauppaan...). Oon päässy heidän kauttaan tutustumaan muihin paikallisiin ja saanut saksalaisia kavereita. Mun kaikki saksalaiskaverit onkin varmaan maantieteilijöitä..:D Meidän ollessa silloin porukalla baarissa Sven, josta on tullut mulle kuin isoveli täällä, sanoi olevansa iloinen siitä, että he valitsivat just mut tänne. Toi merkkas mulle todella paljon ja oon onnellinen siitä, et ne on yhtä iloisia mun täällä olosta kuin mä itse olen.

Uuteen maahan tullessani vastassa oli myös paljon käytännön asioita, joissa mun kämppikset on taas kerran ollu ihan korvaamaton apu. En käytännössä katsoen joutunut tekemään mitään saadakseni Mensa-kortin (opiskelijaravintolaan siis) ja saksalaisen kännykkäliittymän, kun nämä hoidettiin ystävällisesti mun puolesta. Ja kuten kerroin edellisessä postauksessa polkupyörän elintärkeydestä täällä, olen hengissä vain kämppisteni ansiosta, jotka ovat mulle pyörän tähän päivään asti hommanneet.

Tässä pieni oodini WG-elämälle ja kämppiksilleni, jotka ovat tehneet mun olemisesta täällä paljon helpompaa. Kun kaikki muu on vielä tavallaan uutta, on helpompi tulla kotiin, jossa odottaa ihmisiä, joiden seurassa oikeasti viihtyy. Ja pisteenä i:n päällä: Ben tekee ehkä maailman parasta lasagnea. Aamen.