Kuinka tulla saksalaiseksi? - Wie wird man Deutscher?

Saksalaistumisprosessini on päässyt kuukauden sisällä hienosti käyntiin, mutta kuinka paljon ne pienet, mitättömän pienet erot ottavatkin välillä päähän? Paljon! Mun ensisijaisesti ex- ja tuleva kämppikseni, toissijaisesti hyvä ystäväni Allu meni jo tekemään samaisesta aiheesta postauksen. Meillä on näköjään telepaattinen yhteys. Mut tässä kuitenkin mun huomioita aiheesta.

Muutama asia, jotka omaksuttuasi olet askeleen lähempänä sisäisen saksalaisesi löytämistä:

1. Olet >180cm ja fine sen kanssa tai kaikki muut ovat >180cm ja sinä fine sen kanssa.
En ole koskaan tuntenut näin paljon pitkiä ihmisiä. (M.H., täällä niitä on!) Enkä ole vielä fine sen kanssa, että kaikki muut ovat 30 senttiä pidempiä, myös naiset. Ei varmaan auta muu kuin käydä ostamassa 15 sentin korkokengät.

EDIT: Kävin ostamassa 12 senttiset. Mistä mä saan ne loput 3-4cm, että pääsen tuohon 180 senttiin?

2. Sinusta on normaalia käydä päivittäisillä ruokaostoksilla Lidlissä.
Not. Mikä näitä vaivaa? Suomessa käyn ostamassa Lidlistä vain niitä hyviä suklaabanaanikarkkeja ja maitoa, täällä sieltä pitäisi ostaa jääkaappi täyteen. Vielä pahempi on kenties Aldi. Kumpaankaan en ole astunut ensimmäisen viikon jälkeen uudelleen. Rewe rules.

3. Sinusta on normaalia, että ovi aukeaa sisäänpäin.
Mut ku ei se ole. Hyvä, että monissa paikoissa ovissa lukee punaisella "DRÜCKEN"(työnnä) ja vihreällä "ZIEHEN"(vedä), koska muuten voisin jäädä ulkopuolelle. Tai sisäpuolelle, jos kerran olen jo päässyt sisälle.

4. Sinusta on normaalia, että avainta käännetään lukossa vastapäivään.
Kun on 22-vuotta kääntänyt avainta lukossa myötäpäivään, tämän oppiminen on ollut todella vaikeaa. Mulla on jokapäiväinen taistelu oven kanssa, kun tulen kotiin. Oon itseasiassa miettiny, et jos joskus baari-illan jälkeen en pääse kotiin sisälle vain sen takia, et en saa ovea auki, niin jään nukkumaan siihen käytävään. Hyvän kun edes selvinpäin saan sen auki.

5. Sanot joka väliin "Bitte".
Nääh, en ole vielä oppinut. Musta tuntuu välillä, et oon tosi törkeä ihmisille, kun ne ovat niin ystävällisiä enkä mä vaan tajua/muista sanoa "Bitte". Toi on jotenkin hämäävä sana, koska en tiedä voiko sitä nyt suoraan suomentaa edes "Ole hyväksi". Sen sanominen on joka tapauksessa ollut suuri haaste.

6. Osaat lausua Garmisch Partenkirchen.
Ei tainnu mennä ihan okein, yritäppä uudelleen. Mun yrityksille täällä naurettiin, joten heitin kehään tän: "Lausuppa itse epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän".

7. Luennon loputtua annat professorille aplodit koputtamalla rystysillä pöytään.
Mun ilme oli varmaan ihan näkemisen arvoinen ensimmäisen luennon loppuessa. Mä kyl oikeesti mieluummin ihan taputan kuin koputtelen jotakin pöytää, mut maassa maan tavalla.

8. Et huomaa enää sitä eroa, että valonkatkaisimet toimivat juuri toisinpäin kuin Suomessa.
Hmm... Miten paljon ärsyttää, kun kiireessä kuvittelet unohtaneesi valot ja menet laittamaan ne pois päältä, kun tosiasiassa käytkin iskemässä valot päälle. All for nothing. Vois tietty oppia katsomaan, et onko ne valot päällä.

9. Isket aamulla uuniin paistumaan esipaistetut sämpylät.
Täällä ei tunneta tuoreita sämpylöitä sellaisissa pusseissa mitä meillä on, vaan ne käydään ostamassa kaupan "Bäckerei"-tiskiltä. Ja toinen vaihtoehtohan on ostaa juurikin niitä esipaistettuja sämpylöitä ja paistaa kotona.

10. Halaaminen on sinulle aivan normaali tapa hyvästellä.
Jos saksalaisia kerta pidetään etäisinä niin mitäs me suomalaiset sitten ollaan? Mulla on Suomessa kavereita, joita mä en oo varmaan koskaan halannut ja täällä mä oon taas halannu kaikkia ensitapaamisesta lähtien. Myös miehet antaa toisilleen sellaisia äijähalauksia, ASIAA! Kesäkämppistäni Juhaa lainatakseni "Halaus ei ole tapahtuma vaan olotila". Tässä kategoriassa pointsit saksalaisille.

P.S. Ens viikolla ois sit luvassa matskua Alpeilta, jonne lähdetään huomenissa Rollo-porukalla!