Neljät häät ja yhdet hautajaiset

Otsikko jo oikeastaan tiivistää mitä viimeiset viikot ovat pitäneet sisällään. Radiohiljaisuus venyi jälleen tahattoman pitkäksi, mutta kesäkuusta lähtien olemme saaneet niin houstata vieraita Suomesta kuin olla itsekin vieraana Suomessa, ja tähän kun laittaa vielä opiskelut päälle, niin blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Tuntuu, että kesäkuun tapahtumista on jo niin pitkä aika, että en meinaa edes muistaa mitä silloin tapahtui! No joka tapauksessa sain kesäkuun lopussa äitini ja isäni vierailulle Münsteriin ja saimme nauttia (?) täällä parhaimmillaan 35 asteen helteistä. Saattaessani porukat lentokentälle otin myös itse suunnaksi Suomen ja lensin hyvin tehokkaalle kolmen päivän Helsinki-Oulu-Helsinki -viikonlopulle.

Tänä kesänä meidän kaveripiirissä on ollut varsinainen hääbuumi ja kutsuja kesälle tulikin runsaat neljä kappaletta! Valitettavasti nämä neljät häät sattuivat kahdelle samalle viikonlopulle ja tietenkin vielä niin päin, että molempina viikonloppuina olisivat olleet häät sekä Suomessa että Saksassa. Koska fyysinen presenssini on valitettavasti vielä toistaiseksi rajallinen, lensin ensimmäiselle hääviikonlopulle Suomeen ja vietin toisen Saksassa. Nämä olivatkin sitten jo toiset saksalaiset hääni, ja itse asiassa olemme saaneet jo vuoden viidennen hääkutsun syyskuulle, joten silloin tulen kokemaan vielä kolmannet hääni saksalaiseen tyyliin.

Oulun seudulle suuntautuneelle hääviikonlopulle sattui mitä ihanimmat säät ja nautimmekin häälauantaina auringonpaisteesta pilvettömältä taivaalta ja  mittarikin lähenteli hellelukemia. Vaikka kesän ensimmäinen Suomi -reissu jäikin todella pikaiseksi, tuntuu että sain kolmessa päivässä koettua ja nautittua niin paljon Suomen kesästä, että Saksaan palatessa oli hyvin nollautunut olo. Tämän takana oli varmasti ystävien hyvä seura, kiihkeät mölkkykisat ja saunominen kesäillassa. Eipä olisi voinut enempää yhdeltä viikonlopulta pyytää. Mikäli läsnäolleet sattuvat tämän lukemaan, kiitos teille vielä ihanasta ajasta!

Yliopistokurssit odottivat heti seuraavana maanantaina, joten paluu Saksaan oli välttämätön. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin jo kesän toisen pikaisen Suomi -reissuni vuoro, sillä saatoimme rakkaan ukkini hänen viimeiselle matkalleen. Vaikka Suomeen matkustamisen syy ei ollut tällä kertaa iloinen, oli viikonloppu kotimaisemissa kuitenkin rauhoittava ja yhteinen aika koko perheen läsnäollessa jälleen tervetullutta. Nautin lisää Suomen valoisista kesäilloista ja istuin saunan lauteilla. Vielä paluumatkalla Kuopion lentokentälle piti pysähtyä ostamaan suomalaiset jäätelöt, koska niitä en Saksan kesässäni saisi. En osannut valita Puffetin ja Pingviini -suklaatuutin välillä, joten ostin molemmat.  

Saksaan palattuani kotona odottivat opiskelut siinä mihin ne oli lähtiessäni jättänyt. Seuraavana maanantaina oli yhden isomman kirjallisen koulutyön palautus, jonka kanssa olin hikoillut jo muutaman viikon ja stressaillut aikatauluista Suomen reissujen katkoessa hyvää opintoputkea. Kun sain tämän työn pois harteilta, olen voinut aloittaa tenteistä stressaamisen, jotka odottavat jo seuraavan kahden viikon aikana. Sitä ennen kuitenkin kävimme Düsseldorfin kupeessa Nilsin hyvän ystävän ulkoilmahäissä, jotka järjestettiin ihanalla, vanhalla maatilalla. Juuri sopivasti vihkimisen aikaan naapurin isäntä päätti hakea lehmät lypsylle ja tahdon -sanoja säestivätkin myös Mustikin ja Mansikin amm-muuuuu -huudot. 

Viikonlopun hieman epävakaasta säästä huolimatta sade pysyi koko illan ajan poissa ja saime nauttia tunnelmallisista häistä, joilla oli vain taivas kattona. Pääsimme myös ensi kertaa testaamaan Airbnb:tä, sillä päätin vielä ennen hotellin varaamista tarkistaa olisiko hääpaikan lähitienoilla kenties mahdollisesti yksityisiä majoittajia. Saksalaisittain pienestä kylästä löytyi kuin löytyikin ihmeen kaupalla yksi Airbnb -majoittaja ja tartuimme tähän tilaisuuteen empimättä. Varauksen vahvistuttua saimme paikan tarkan osoitteen ja huvituksemme oli suuri, kun huomasimme majatalomme sijaitsevan 350 metrin päässä itse hääpaikasta. Häihin pääsimmekin siis kätevästi jalkaisin ja koko ensimmäinen Airbnb -kokemukseni sujui vähintään yhtä vaivattomasti. Airbnb siis ehdottomasti useammin käyttöön tulevaisuudessa!

Mutta nyt on juhlat juhlittu ja edelliset viikot olenkin jo istunut tukevasti kirjaston penkillä. Täytyy sanoa, että saksalaisten oikkareiden opiskelumotivaatio on ainakin näin koeviikkojen alla ihailtavan korkealla, sillä oikiksen kirjastosta on vaikeaa saada enää istumapaikkaa kello yhdeksän aikaan aamulla. Early bird catches the worm pätee siis täälläkin. Itse tulen istuttamaan tuota kirjaston penkkiä vielä puolitoista viikkoa, jonka jälkeen voin sanoa heipat kesälukukaudelle 2017. 

Sen verran uutisia kesään on vielä mahtunut, että kävin kesäkuussa elämäni ensimmäisessä saksalaisessa työhaastattelussa ja selvisin siitä oletettavasti kunnialla, sillä sain hakemani paikan! Heti lukukauden jälkeen odottaakin siis parin kuukauden rupeama työrintamalla uudessa kaupungissa. Mutta missä, sen kerron ensi kerralla!

Still alive!

Miten tämä aika vierähtää näin nopeasti? Monet kerrat olen jo tullut tänne kirjoittelemaan postausta, mutta sitten väliin on tullut taas jotain, minkä vuoksi en ole saanut aikaiseksi julkaista mitään piiiitkään aikaan. Ehkä suurin syypää tähän on opiskelu, jonka parissa olen viettänyt enemmän tai vähemmän intensiivisesti aikaa viimeiset viikot. Juuri kun se oikea kesä on alkanut täälläkin, niin pitäisi jaksaa vielä ottaa loppukiri opiskeluissa, sillä ensimmäinen tentti on jo viikon päästä ja loput onneksi vasta heinäkuun lopulla. Tosin tässä välissä pitäisi kirjoittaa myös 10-15 sivun pituinen Hausarbeit - tietenkin saksaksi, houstata vanhempiani viikko täällä Saksanmaalla sekä pyörähtää itse pariin otteeseen Suomessa. Let's see miten saan tämän kaiken järjestettyä. 

Saksassa kesä on tosiaankin ottanut vahvan otteen ja lämpötilat nousevat hellelukemiin lähes joka viikko. Tämä on kyllä ehdottomasti Saksan yksistä plussapuolista, että kesällä on oikeasti lämmintä. Veikkaan, että jos tällaisena säät jatkuvat, niin loppukesästä valittelen kuitenkin jo, että tulisipa viileämmät kelit! Koska kesä vyöryi vääjämättä Münsteriin olen joutunut vähän päivittämään vaatekaappia kesävaatteiden osalta ja postimies onkin joutunut kantamaan jo parikin asoksen pakettia meidän kotiovelle. Kuten eräät ehkä tietävätkin, minä olen ehkä maailman huonoin shoppailija ja nettishoppailusta on tullut sitä myötä minun pelastukseni, kun ei tarvitse lähteä poukkoilemaan kauppojen ihmisvilinään vaan kaikki hoituu kätevästi kotisohvalta. Ja toiseksi Saksan plussapuoleksi mainittakoon, että täällä logistiikka toimii ja paketit ovat yleensä jo päivän tai parin päästä kotiovella (kyllä, kaikki tuodaan kotiin asti ilman lisämaksua).

Aivan kaikkea en kuitenkaan tilaa netistä, vaikka sekin varmaan nykypäivänä onnistuisi. Kesän painaessa päälle on elämässäni nimittäin ollut mölkyn kokoinen aukko! Helsingissä asuessani mölkky kuului vahvasti kaveriporukkamme kesäaktiviteetteihin ja niinpä minun tekisi nytkin auringon paistaessa kerätä porukka ja lähteä lähipuistoon heittämään mölkkyä. Olin nähnyt aikaisemmin mölkyn läheisessä lelukaupassa ja lähdin eilen metsästämään sitä ajatuksella, että ostan meille yhden ja toisen appivanhemmille. Lelukaupasta löytyi nyt kuitenkin vain ruotsalainen Kubb eli viikinkishakki, joka nyt ei kuitenkaan millään täytä sitä mölkyn kokoista aukkoa. Myyjä kertoi, että "mölki" oli juuri loppuunmyyty, mutta että seuraava tilaus tulisi ensi viikolla. Varausta siis pöytään ja kohta täällä pelataan mölkkyä!

Olen myös koko alkukesän käynyt väsytyskamppailua lintulaudallamme vierailleiden pulujen kanssa. Pikkulintujen seuraaminen aamupalaa syödessä on ihan viihdyttävää puuhaa, joten olemme laittaneet lähipuuhun roikkumaan lahjaksi saamamme lintulaudan. Vieraskunta on ollut hyvin kotoisaa, eli samat talitintit, sinitiaiset, varpuset, peipot, viherpeipot ja jopa punatulkutkin ovat lautamme löytäneet. Hieman erikoisempana vieraana käy aika ajoin punarinta, johon en Suomessa niin useasti törmännyt. Mutta palatakseni niihin puluihin! Takapihallamme elää myös muutama pulu, jotka löysivät lintulautamme eikä siinä sen jälkeen ole kovin pitkään ruoka säilynyt. Olin positiivisen varma, että pulut oppivat laudalta pois, jos niitä tarpeeksi hätyyttelen, mutta kun samoja puluja saa valehtelematta hätyytellä yli 20 kertaa parin tunnin aikana, en ollut tästä enää niinkään vakuuttunut. Ratkaisuksi löytyi pulujen ruokailuoksan katkaiseminen ja nyt samaiset pulut ihmettelevät oksantyngältä, että miten tuonne ei enää pääsekään. Heini 1 - pulut 0. 

Kesäsäiden inspiroidessa olen myös löytänyt jälleen lenkkipoluille. Täytyy kyllä sanoa, että juoksukunto oli tässä päässyt taas aika nollaan, mutta nopeasti sen kunnon kasvamisen huomaa, kun säännöllisesti käy lenkkiä heittämässä! Ilmoittauduin syyskuulle Düsseldorfin Kö -Laufille juoksemaan pitkästä aikaa puolimaratonin, joten nyt on tavoitettakin harjoittelulla. Ja harjoitella täytyy, koska viimeisimmästä puolimaratonista, jonka kävin hyvin spontaanisti ilman suurempia treenailuja Helsingissä heittämässä, jäi järkyttävien reisilihaskramppien vuoksi ei-niin-voitokkaat fiilikset. Nyt siis kilometrejä alle ja uusia, parempia puolimaratonmuistoja tekemään! Haaveissani elää kokomaraton ainakin vielä kerran, mutta se ei ole vielä tämän vuoden ohjelmissa.

On täällä juoksun vastapainoksi ahkerasti grillailtu, istuttu Biergartenissa ja syöty jäätelöä, ettei vaan pääsisi laihtumaan. Mainittakoon vielä kolmanneksi Saksan plussapuoleksi nuo ihanat Eiscafet eli jäätelökahvilat, joista saa vaikka minkälaista jäätelöannosta niin perustötteröistä isoihin pikareihinkin. Oma lempparijäätelökahvilani on italialaisen perheen pyörittämä perheyritys. Omistaja syhää asiakkaiden ja tiskin väliä sellaiseen tahtiin, että ei voi muuta kuin ihailla hänen ahkeruuttaan. Ja siinä kaiken kiireen keskellä hän muistaa olla vielä ystävällinen. Tilaan lähestulkoon aina suosikkiannokseni Joghurt Becherin eli jogurttipikarin, josta löytyy jogurttijäätelöä, kermavaahtoa, mansikkakastiketta ja tuoreita mansikoita. Lupaan, että ensi kerralla yritän tilata jotain muuta, ehkä tiramisupikarin.

Että tämmöistä tänne! En lupaa mitään postausten suhteen, niin ei tarvitse rikkoa lupauksia, jos aika näiden väsäämiseen ei riitäkään. Nyt sain patistettua itseni koneen ääreen, koska Nils on ollut viikonlopun ystävänsä polttareissa ja minulla on ollut saksalaisittain sanottuna sturmfrei eli olen ollut viikonlopun yksin kotona. Vaikka minua yleensä alkaa jo klo. 23 aikaan väsyttää siihen malliin, että pitää lähteä nukkumaan, olen viimeiset kaksi päivää katsonut netistä Teemu Selänteen Supertähtiä yömyöhään saakka. Tänä iltana palaan kuitenkin ruotuun, että jaksaa aamulla lähteä taas iloisena ranskan tunnille!

P.S. Nautitaan nyt kesästä!

28!

Näin kevään lapsena vietin aiemmin tällä viikolla 28.:tta syntymäpäivääni. Itse syntymäpäiväni ei ollut sen kummoisempi kuin muutkaan päivät. Kävin aamupäivästä yliopistolla ranskantunnilla, jonka jälkeen palasin kämpille ja siivosin koko huushollin, koska se jäi viikonloppuna tekemättä, ja villakoirat vilistivät jo sitä vauhtia makkarissa, että oikein inhotti. Leijonan osa päivästä meni myös onnitteluviesteihin vastatessa ja myöhemmin skypeilin vielä perheeni kanssa. Nilsin tultua kotiin oli Bescherungin eli lahjojen jakamisen aika, ja sainkin mielestäni aivan liian paljon lahjoja ottaen huomioon, että kyseessä oli vain syntymäpäivä.

Minulle se on nimittäin vain syntymäpäivä, mutta Saksassa syntymäpäivä tuntuu olevan elämääkin suurempi juttu. Olin jo päättänyt, että en halua juhlia synttäreitäni mitenkään erikoisesti, koska en ole sitä enää vuosiin tehnyt, mutta saksalaiseni onnistui kuitenkin ylipuhumaan minut. Onko minusta nyt tulossa kovaa vauhtia saksalainen, kun lähden tähän synttärihössötykseenkin mukaan? Kevät tuntuu olevan niin minun perheessäni kuin ystäväpiireissämmekin oikeaa synttäritykitystä, sillä viimeiset viikonloput ovat olleet melkoisen täynnä syntymäpäiväjuhlia. Tässä nopeasti täyttyvässä kalenterissa kutsuin sitten itsekin lauantaina ystäviämme meille kahville ja parvekekauden avajaisiin.

Kuten hyviin syntymäpäiväjuhliin kuuluu, leivoin kakkukahveillemme vuoden ensimmäisen mansikkakakun "kotimaisista" eli toisin sanoen saksalaisista mansikoista. Ja kun vappu kolkuttelee jo oven takana, tutustutin ystäviämme suomalaisiin vappuperinteisiin ja leivoin meille pullataikinan toisesta puolikkaasta munkkeja. Viikko sitten tulille pistetty simakin oli jo valmista juotavaksi, joten synttärikahvittelumme oli kovin vappupainotteinen koristeluineen kaikkineen. Valitettavasti emme saaneet terassikeliä, joten terassikausi jäi vielä avaamatta. Ehkä parempi niin, sillä olin jo unohtanut, että meillä ei ole pakastinta ja drinksut ilman jääpaloja olisivat olleet vähemmän kooli juttu. Pakastin on tosin laitettu ostoslistalle kesää ajatellen.

Niin tärkeä tapahtuma kun tuo syntymäpäivä täällä on, liittyy siihen tietysti monia tapoja, joita meillä Suomessa ei ole. Saksassa olen oppinut, että ketään ei saa onnitella syntymäpäivästä etukäteen, vaan se tehdään joko itse syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Etukäteen onnittelu tuo nääs huonoa onnea. Syntymäpäiviä ei siis tietenkään myöskään juhlita etukäteen, vaan vasta joko itse varsinaisena syntymäpäivänä tai sen jälkeen. Ainakin nuorten keskuudessa myös syntymäpäivän aattona juhliminen on mahdollista, koska tällöin voidaan reinfeiern eli "juhlia sisään" syntymäpäivään, jolloin lahjat ja onnittelut jaetaan vasta keskiyöllä päivän kääntyessä juhlakalun syntymäpäivään.

Saksalaiset ovat myös kovia antamaan lahjoja ja yleensä niihin panostetaan paljon, jotta päivänsankarille voidaan antaa persoonallinen ja ajatuksella valittu lahja. Saksassa en ole nähnyt kertaakaan annettavan kenellekään kuohuviinipulloa tai muuta vastaavaa "en nyt keksinyt muutakaan" -lahjaa. Jos jostain syystä päädytään rahalahjaan tai rahaa annetaan tavaralahjan kylkiäisenä, setelitkin taitellaan kuin origamit pieneksi taideteokseksi. Itse sain ystäviltämme lahjaksi "kukkivan" kirsikkapuun, jonka kukka oli taiteltu kymmenen euron seteleistä. Näiden pelkkien rahalahjoihinkin esillepanoon voidaan nähdä todella paljon vaivaa. Geologiystävämme sai esimerkiksi aikoinaan häälahjaksi kymmenen kilon painoisen, askarrellun "tulivuoren", jonka sisälle rahalahja oli piilotettu. Lahjaa annettaessa tulivuori vielä "purkaantui" ja laavavanat virtasivat vuoren kraaterista. Tätä minä kutsuisin jo vaivannäöksi!

Saksalainen näkee myös vaivaa syntymäpäiväonnittelujen kirjoittamiseen. Siinä missä Suomessa riittää lyhyesti ja ytimekkäästi "Hyvää syntymäpäivää!", saksalainen toivottaa lisäksi onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä ja kaikkea hyvää elämäsi tielle. Toivotaan, että olet saanut viettää kunniapäivääsi läheisimpiesi kanssa ja että olet saanut paljon lahjoja. Ehkä juuri tämän takia niihin onnitteluihin vastaaminen kestääkin. Jos nyt totta puhutaan, niin minua tämä ylitsevuotava onnittelutyyli hieman ahdistaa, sillä omassa päässäni pyörii aina vain tuo "Hyvää syntymäpäivää!" ja sen pari variaatiota, mutta pitäisi silti lähettää persoonalliset ja kaikkea mahdollista hyvää toivottavat onnittelut. Myönnän turvautuvani aika usein Googleen synttärionnittelujen kanssa, koska oma luovuuteni ei ole vielä siellä saksalaisten tasolla. 

Täällä elämä siis jatkuu kakskasina ja se on ihan fine! Katsotaan miten suu pannaan sitten, kun 30 alkaa kolkutella ovella. Onneksi sinne on kuitenkin vielä pari vuotta...

Opiskelijaelämää

Usein saan vastata kysymyksiin "Mitä sinä oikeastaan teet siellä Saksassa?" tai "Mitä sinä nyt opiskelitkaan?", joten ajattelin nyt opiskelujen honeymoon -vaiheessa vielä kertoa teille tarkemmin millaiset tuulet opiskeluelämässäni tällä hetkellä puhaltavat. Viime syksynä Saksaan muuttaessani aloitin todellakin Saksan kielen ja taloustieteen yhdistetyt kandiopinnot, mutta totesin lukukauden aikana, että vaikka Saksan kielen opiskelu mielenkiintoista onkin, ei minua ole tehty tälle alalle työskentelemään.

Lukukauden edetessä mietin plan B:tä oleskelulleni täällä Saksassa ja päädyin hakemaan samaiseen yliopistoon LL.M. - eli oikeustieteen maisteriohjelmaan. Maisterihan olen jo Suomesta, mutta oikeustieteen alalla tällaiset ulkomailla suoritettavat vuoden kestävät, ammattitaitoa lisäävät maisteritutkinnot alkavat olla jo yleinen juttu. Järkeilin valintaani sillä, että saksalaisella korkeakoulututkinnolla voisivat  tulevaisuuden työskentelymahdollisuuteni Saksassa parantua huimasti ja vaikka jos kävisikin niin, että joskus palaisin Suomeen, olisi tämä vain lisämeriitti suomalaisen tutkintoni oheen.

 No, voinko tämän tutkinnon suoritettuani toimia Saksassa juristina? Perinteisessä mielessä en. Tuomarin, asianajajan ja notaarin virka Saksassa edellyttää edelleenkin Saksan kansallisen  oikeustieteen loppututkinnon (Staatsexamen) suorittamista. Juristin tutkinto on kuitenkin paljon muutakin kuin edellä mainitut, joten mahdollisuuksia työllistyä on esim. yrityksissä ja muualla yksityisellä sektorilla, jossa ennalta määrättyä tutkintovaatimusta (eli Staatsexamenia) ei ole. 

Perinteiset LL.M. -ohjelmat keskittyvät usein yhteen tiettyyn oikeudenalaan tai aiheeseen, esim.  ihmisoikeuksiin tai yrityskauppoihin, johon opiskelija paneutuu ja syventää tietämystään. Tällaiset ohjelmat ovat kuitenkin usein maksullisia ja niiden hinta nousee helposti 10 000 euroon tutkintoa kohden. Ihan budjetillisista syistä valitsemani ohjelma ei ole tällainen, vaan minun LL.M.:ni on Saksan oikeusjärjestelmästä yleiskuvan antava ohjelma, jonka toisella puoliskolla valitaan tietty oikeudenala, johon myös myöhemmin kirjoitetaan maisteritutkielma. Ohjelma kustantaa normaalin lukukausimaksun verran, joka WWU:ssa huitelee tällä hetkellä noin 260 eurossa lukukautta kohden. Tästä lukukausimaksusta Semesterticketin eli opiskelijan junalipun osuus on kuitenkin noin 150 euroa, joka on hyvin pieni hinta siitä, että voi matkustaa vapaasti koko NRW:n alueen julkisella liikenteellä.

Maisteriohjelma koostuu neljästä moduulista: perus-, jatko-, profiili- ja päätösmoduulista. Perusmoduulin kurssit lähinnä johdattelevat Saksan oikeusjärjestelmään ja antavat työkaluja oikeustieteen opintoihin Saksassa sekä valmistavat maisteritutkielman kirjoittamiseen. Jatkomoduulissa opiskelijalla on mahdollisuus profiilimoduulia ja maisteritutkielmaa silmällä pitäen valita painopisteeksi joko yksityis,- julkis- tai rikosoikeus. Koska itse haluaisin tehdä profiilimoduulini kurssit ja maisteritutkielmani vero-oikeuteen, valitsin luonnollisesti julkisoikeuden, jonka alle vero-oikeuskin voitaisiin luokitella. 

Profiilimoduulissa opiskelija voi valita kaksi kurssia yhdestä seuraavista aihealueista: 1.) talous- ja yritysoikeus, 2.) työ- ja sosiaalioikeus 3.) informaatio-, telekommunikaatio- ja mediaoikeus, 4.) kansainvälinen oikeus, eurooppaoikeus ja kansainvälinen yksityisoikeus, 5.) oikeudenhoito ja riitojen ratkaisu 6.) valtiosääntö- ja hallinto-oikeus, 7.) rikosoikeus ja 8.) vero-oikeus. Tietenkin kursseja voi lukea useampia, mikäli ehtii ja innostusta löytyy. Itsekin otin nyt yhden ylimääräisen kurssin vero-oikeudesta, jotta pääsisin pikkuhiljaa jyvälle saksalaisesta verojärjestelmästä. Tältä siis näyttää suunnittelemani tutkintorakenne tällä hetkellä:

Perusmoduuli (14 op)
Johdanto Saksan oikeusjärjestelmään (3 op)
Saksan oikeuden metodiikka (1 op)
Saksan oikeuskielen kielikurssi  (4 op)
Propedeuttinen seminaari (6 op)

Jatkomoduuli: julkisoikeus (22op)
Hallinto- ja hallintoprosessioikeus
Valtiosääntöoikeus I
Valtiosääntöoikeus II

Profiilimoduuli: vero-oikeus (6 op)
Tuloverotus (3 op)
Yritysverotus (3 op)

Päätösmoduuli (18 op)
Maisteritutkielma (15 op)
Suullinen koe maisteritutkielman aiheesta (3 op)

 LL.M. -tutkielman ohjeellinen suoritusaika on kaksi lukukautta eli ajassa mitattuna yksi vuosi, joka on suhteellisen lyhyt aika näinkin kattaville opinnoille. Hyväksyttävä suoritusaika taisi kuitenkin olla viisi tai kuusi lukukautta ja useat opiskelijat käyttävätkin tutkinnon suorittamiseen hieman extra-aikaa. Ylipäänsä oikeustieteellisen tekstin omaksuminen (muulla) vieraalla kielellä (kuin englannilla) vie hieman aikaa ja muutenkin oikeustieteen opiskelu Saksassa poikkeaa kokonaisuudessaan Suomen mallista huomattavasti. Voin vaikka kirjoittaa näistä eroista oman postauksen vielä joskus erikseen. Olisin kuitenkin itse tyytyväinen, mikäli saisin suoritettua tutkinnon kolmessa lukukaudessa (enkä kahdellekaan pistäisi vastaan).

Me kesälukukaudella LL.M. -tutkinnon aloittaneet olemme suhteellisen pieni ryhmä, sillä meitä on yhteensä vain kymmenen opiskelijaa. Uudet opiskelijakaverini tulevat Paraguaysta, Brasiliasta, Georgiasta, Kroatiasta, Venäjältä ja Kazakstanista. Osalla heistä on ajatuksena suorittaa tutkinto Saksassa ja palata se jälkeen kotimaahan opiskelemaan tai töihin. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Saksan oikeusjärjestelmä on hyvin tunnettu ja sen tuntemus katsotaan paikalliselle juristille isoksi bonukseksi. Toiset puolestaan asuvat jo pysyvästi Saksassa ja haluavat minun tavoin saada saksalaisen korkeakoulututkinnon ja ensikosketuksen Saksan oikeusjärjestelmään. Näin kahden ensimmäisen viikon jälkeen voin sanoa, että ei ole kyllä mikään helppo vuosi tulossa, mutta innolla hyppään näihin haasteisiin! 

Porvoo ♥ Borgå

Huhheijaa mitä vauhtia kevät kiitääkään kohti kesää! Pääsiäinenkin on onnistuneesti taputeltu, joskin sain juuri pääsiäispyhinä jonkin kevätflunssan enkä päässyt nauttimaan ruuasta ja juomasta mainittavin määrin, kun makuaisti oli mitä oli.  Ennen kuin kerron teille kevään opintosuunnitelmistani (joista oikeastaan palan jo halusta päästä kertomaan!) päätän kuitenkin hiihtolomamuistelon Porvooseen, joka olikin samalla meidän viimeinen pit stoppimme Suomessa ennen kuin suuntasimme Helsinki-Vantaalle ja takaisin Saksaan. Tämänkertainen vierailumme Porvoossa oli minulle ainakin näin aikuisajalla vasta toinen kerta. Lapsuuden reissuja, joista minulla ei ole muistikuvia, ei nyt lasketa. Helsingin aikoinanihan en saanut koskaan aikaiseksi tulla tänne, mikä on kyllä aika säälittävää, koska Onnibussikin kuljettaa Helsingistä Porvooseen alle tunnissa ja kyyti kustantaa parhaillaan varmaan euron luokkaa. 

Viimeksi kävin Porvoossa joulun jälkeen, jolloin vanhakaupunki oli vielä jouluasussaan ja maa valkeana lumesta. Tällä kertaa sää oli harvinaisen harmaa ja vettäkin vihmoi välillä, mutta me emme antaneet tämän häiritä. Vanhakaupunki on varmasti Porvoon suosituin vetonaula ja siellä mekin kiertelimme molempina päivinä. Tällä kertaa kuitenkin ajan kanssa kaikki pienet putiikit läpi koluten.Yllättävän paljon aikaa saimme kulumaan kaiken maailman sisustusesineitä hipelöiden ja tee-, kahvi- ja karkkilaatuja tutkiskellen.

Katselukierroksemme lomassa menimme sadetta pakoon tauolle Tee- ja kahvihuone Café Helmeen, joka huokui sisutuksellaan samaa pikkusöpöä vanhan ajan tunnelmaa kuin mitä itse koko vanhakaupunki henkii. Café Helmen lähettyvillä sijaitsee myös Brunbergin myymälä, jossa pääsi kunnon suklaapuodin tapaan maistamaan tuotteita ennen ostamista. Mukaani lähti pussillinen jo lempparikseni tullutta suklaakuorrutettua lakritsifudgea, jota kaupoistakin saa hieman pienemmässä pussikoossa. Täältä Brunbergin kakkoslaadun suukkoja olisi saanut huokeaan 15€/100 kpl hintaan, mutta laatikko olisi ollut liian suuri kannettavaksi kaupunkipäivänä. Ehkä siinä muutkin järkisyyt hyppäsivät peliin, kun mietin tuota makean määrää. 

Lauantai-iltana kävimme testaamassa vanhasta kaupungista bongaamani, viihtyisän oloisen ravintola Gabriel 1763:n. Taisimme olla harvinaisen tylsä pöytäseurue, koska päädyimme kaikki samaan Rautakauppa -nimiseen poropizzaan, vaikka listalla olisi ollut vaikka mitä gourmet -pizzoja tarjolla. Pöytänaapureidemme saadessa eteensä omat pizzansa iski kyllä hieman annoskateus, sillä pizzaehdokkaani numerot 2 ja 3 näyttivät omaa tilaustani huomattavasti herkullisemmilta. Ehkä sitten ensi kerralla! Mutta valitsemani Valpolicella Ripasso oli sitäkin herkullisempi ja nautin lasillisestani oikein olan takaa. Illallisen jälkeen päädyimme vielä kokeilemaan Café Bar Paahtimoa näin illanistumispaikkana. Saksalainen oli erittäin pettynyt, kun hänen tilaamansa 8,20 euroa maksanut (saksalainen) vehnäolut onnistuttiin kaatamaan lasiin ilman ainoatakaan vaahdon hiventä. Se on taitolaji tuo oluen kaataminen lasiin...

Sunnuntaina otimme suunnaksi Haikon kartanon, koska suurin osa vanhankaupungin putiikeista ei ollut tuolloin avoinna ja koska huomasimme kartanon sijaitsevan noin 15 minuutin bussimatkan päässä Porvoon keskustasta. Haikon kartanostakin olin paljon kuullut, mutta koskaan en ollut siellä saanut aikaiseksi käydä. Sunnuntaipäivä oli kylmänkostea ja sumuinen, joten "kartanon tilusten katsominen" jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Sen sijaan hetken ulkona käveltyämme poikkesimme kartanoon päiväkahville ja katsastelimme kartanon hienoja huoneita. Itse kartanoalue oli kyllä hienoinen pettymys, sillä itse vanhan kartanorakennuksen kylkeen rakennettu spa- ja kokouskeskus oli mitä järkyttävintä betonilaatikkoarkkitehtuuria eikä sopinut maisemaan sitten ollenkaan. Varmaan se onkin syystä jätetty kaikista mainoskuvista pois.

Viikonloppu Porvoossa meni nopeasti ja vielä jäi ensi kerrallekin nähtävää ja koettavaa. Emme nimittäin ehtineet vierailemaan Runebergin kotitalossa ja näin suurena runebergintorttu -fanina tämä olisi ollut aivan must see -paikka! Nettikertomusten mukaan Runbergin kotitalon yhteydessä toimii museokauppa, josta voi ostaa mm. oikeita runebergintorttumuotteja ja Fredrika Runebergin keitto- ja kotitalouskirjan! Tämä kirja olisi varmaan ollut pakko kotiuttaa, jos vain olisimme ehtineet herra Runebergin luokse vierailulle. Muutenkin Runebergien kodin kerrotaan olevan lähes samassa kunnossa, kun se oli pariskunnan sieltä poismuuttaessa, joten mielenkiinnolla olisin käynyt kurkkaamassa millaisessa miljöössä kansallisrunoilijamme päiviänsä vietti. 

Joko sinä olet käynyt tutustumassa Porvooseen?

Tallinna vol.642

Jatketaan hiihtoloman purkamista kronologisessa järjestyksessä, joten aloitetaan Tallinnalla, jonne poikkesimme tällä reissulla siis sen takia, että olin ostanut Nilsille joululahjaksi liput Haloo Helsingin! paluukeikalle Saku Suurhall -areenalle. Vaikka hän ei kielestä paljoa ymmärräkään, on hän ainakin väittänyt tykkäävänsä ko. bändistä ja itsekin fanitan kyllä Haloo Helsinkiä! tällä hetkellä aika kovasti. Menee ehdottomasti suomenkielisen musiikin kärkikastiin tällä hetkellä.

Nappasimme aamulaivan Helsingistä Tallinnaan, johon olin puolestani onnistunut nappaamaan matkamessutarjouksena kohtuullisen edulliset liput. Tallinnan laivojen meno on kyllä aika absurdia, kun janoiset matkalaiset korkkaavat ensimmäiset oluensa jo ennen aamukahdeksaa. En ole koskaan ollut mikään suuri risteily- ja laivamatkailun ystävä, joten nämä parin kolmen tunnin laivamatkat suuntaansa ovat se välttämätön paha, jos mielii Tallinnaan. Täältä siis toivotetaan tervetulleeksi Helsingin ja Tallinnan välinen junatunneli!

Tallinnaan saavuttuamme olimme niin väsyneitä ja nälkäisiä, että suuntasimme alkutekijöiksi lounstamaan jo vakkaripaikaksi muodostuneeseen Popular - kahvilaan aivan vanhan kaupungin porttien tuntumaan. Popular on surffityylinen shisha -baari/kahvila, jonne eksyimme eräällä Tallinnan reissulla ja johon tykästyimme niin kovasti, että siellä on tullut sen jälkeen käytyä useamminkin. Listalta löytyy vähän kaikkea pienemmästä nälästä aina isompaankin ja hyvin edulliseen hintaansa nähden annokset ovat runsaita.

Yövyimme jo tutuksi tulleessa hotellissakin, sillä tykästyimme viime kerralla kovin heidän aamupalaansa (ja minä etenkin heidän puuroonsa, nam!) ja hotelli sattui olemaan vielä sopivasti Saku Suurhallille vievän tien varrella, joten logistiikankin kannalta hyvin optimaalisessa sijainnissa. Ennen keikkaa hotellilla piti ottaa vielä pienet nokoset lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Olimme jopa niin väsyneitä, että jossain vaiheessa suunnittelimme tarkkaan harkitun ravintolavalinnan vaihtamista mäkkäriin, jotta päiväunille jäisi enemmän aikaa. 

Onneksi emme kuitenkaan jääneet sänkyyn makaamaan, vaan kampesimme itsemme ylös ja suunnistimme kavereiltamme hehkutusta saaneeseen Kolm sibulat -ravintolaan, joka sekin sattui olemaan sopivasti matkan varrella Saku Suurhallille. Saimme onneksi ilman varaustakin vielä pöydän ja pääsimme nauttimaan ravintolan omatekoisista leivistä ja minä kanin jalasta (Öh, mikä on oikea sana tälle annokselle? Kanin koivesta? Rabbit leg luki siis listalla.) ja Nils ankanrinnasta. Täytyy kyllä antaa täydet pisteet kavereiden ravintolavalinnalle, koska oli kyllä niin nannaa ja tulimme kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti täyteen jo pääannoksista ja herkkuleivän mussuttamisesta, että jälkkäreille ei edes jäänyt tilaa, vaikka olisin sellaisen kovin mielelläni maistanut!

Tallinnan ravintoloissa on ihastuttava tapa tarjota talon omaa leipää kaikkien annosten kylkiäisinä. Näin on ainakin tehty myös Rataskaevu 16 ja Leib resto ja aed -ravintoloissa, joissa olen aiemmin Tallinnassa käydessä ruokaillut. Rataskaevu 16 aivan vanhankaupungin sydämessä taitaa olla monille tuttu, sillä se ainakin jossain vaiheessa piti TripAdvisorin ykkössijaa Tallinnan ravintolaskenessä. Leib resto ja aed puolestaan sijaitsee sekin vanhassakaupungissa, joskin hieman syrjemmässä. Leib resto ja aedista nostaisin esiin heidän taivaallisen crème brûléensä, johon oli siihen leivottu sisälle heidän talon leipäänsä. Muutenkin ravintolan miljöö on aivan ihastuttava, varsinkin jos sattuu saamaan pöytänsä sisäpihan puutarhasta.

Voihan Tallinna minkä teit taas! Täytyy sanoa, että matkat Tallinnaan ovat minulle nykyään kunnon kulinaristimatkoja, sillä Tallinnasta löytyy niin paljon laadukkaita, mutta siltikin kohtuuhintaisia ravintoloita. Ensi reissuilla pitää vielä testata myöskin hehkutusta saaneet vegaaniravintola V, Telliskiven F-hoone ja kreppihimon iskiessä Kompressor tai Japarto Crepes. Niin monta hyvää syytä tulla vielä uudestaan Tallinnaan! :) 

Kolm sibulatista suuntasimme bussilla (!) keikkapaikalle Saku Suurhalliin, jossa oli jo tungokseen asti suomalaisia keikkavieraita. Itse keikka valoshow'ineen ja äänentoistoineen oli loistava ja vajaaseen parituntiseen mahtui niin monta hittibiisiä, että itsekin yllätyin siitä miten monta biisiä heiltä tunnenkaan, vaikka levyhyllystä ei yhtään albumia löydykään eikä Spotify ole sitten opiskeluaikojen enää tehokäytössä ollutkaan. Tallinnan konserttiväki oli myös suhteellisen päihtynyttä, sillä Suomen areenakeikoista poiketen sai Tallinnassa areenalla ostaa alkoholia ja siitä monet tuntuivat ottavan kaiken irti. Itse areenan järjestelyt sen sijaan olivat vähän niin ja näin ja joka paikkaan joutui jonottamaan. Tässä voitaisiin ottaa mallia Saksan areenoilta, joissa ollaan totuttu väkitungokseen ja homma silti pelaa kuin rasvattu, näin ainakin Kölnin Lanxess -areenalla. 

Keikan jälkeen otettiin taksi hotellille ja painuttiin pehkuihin nukkumaan. Aamulla kauan odotetun aamupalan kautta lähdimme kohti satamaa ja pois Tallinnan harmaasta säästä kohti Helsinkiä, jossa mitä kaunein kevätpäivä otti meidät auringonpaisteellansa vastaan.

Nyt Tallinnan tapahtumat vuodatettuani taidan lähteä aamulenkille, jotta ehdin myöhemmin vielä lauantaimarkkinoille ostamaan edullisesti tulppaaneja tai mitä tahansa kukkia, jotka tänään eniten miellyttävät. Päivällä lähdetään vielä maalikaupoille ja ajatukseni sinisestä olkkarin seinästä alkaa pikkuhiljaa realisoitumaan. Illalla on luvassa vielä yhdet synttäribileet (täällä kun juhlitaan kaikki syntymäpäivät) ja ehkä huomenna saa vain olla. Kuuntelin radiosta, että huomenna NRW:ssä saatetaan päästä jopa 24 asteen lämpötiloihin, mutta sitten jo maanantaina alkaa se alamäki ja sääappi näyttää vain sadetta seuraavalle viikolle. 

Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

Back in business

Näin sinivalkoisissa merkeissä sai viettää hiihtolomaa Suomessa. Ollaan kyllä vielä aika kaukana siitä keväästä, joka Saksassa on jo valloillaan! (Katso kevätkuvat alta!) Kuten jo ennalta arvioinkin, oli Suomen reissu tälläkin kertaa melkoisen liikkuva loma ja ehdittiin lyhyessä ajassa vierailla vähän siellä sun täällä. Niin paljon ehti vajaassa kahdessa viikossa tapahtua, että omistan Tallinnalle ja Porvoolle omat postauksensa ihan jo senkin vuoksi, että molemmat kaupungit ovat omien juttujensa arvoisia. 

Lensimme Suomeen tällä kertaa Arlandan kautta ja jo kentälle laskeutuessamme minulle tuli todella kotoinen olo, sillä ikkunasta avautuva maisema muistutti kovin Suomea. Helsingissä tapasimme ystäviä ja nautiskelimme Helsingin kaunista kaupunkikuvaa. Parin yön jälkeen suuntasimme Länsisatamaan ja hurautimme Tallinnaan yhdeksi yöksi, jonka jälkeen palasimme vielä hetkeksi Helsinkiin. Sain tällä reissulla viimein myös aikaiseksi vaihtaa Suomen kännykkäni liittymän latausliittymäksi, jotta säästyn jatkossa turhilta kuukausimaksuilta - sitä puhelinta kun ei tule juuri käytettyä. Sen verran kiintynyt olen kuitenkin omaan puhelinnumerooni, jonka silloin seiskaluokkalaisena sain, että halusin sen säilyttää, jos sille vaikka joskus olisi vielä enemmän käyttöä.

Helsinki- ja Tallinna -fiiistelyiden jälkeen siirrymme Savoon nauttimaan vielä viimeisen kerran oikeasta talvesta tälle keväälle. Itse olin ihan mielissäni kaikesta lumesta ja kevätauringon paisteesta, mutta saksalaiselle talvi kuulemma sai pikkuhiljaa riittää... Nyt minulla on myös kertoa ensimmäiset pitkän matkan kokemukset Onnibussistakin, sillä Onnibussi kuljetti meidät Itä-Suomeen ja sieltä pois. Olin hieman skeptinen pitkän matkan matkustamisesta bussilla, jossa ei ole ainakaan liikaa jalkatilaa. Täytyy kyllä syödä nyt sanani ja todeta, että olin aivan todella tyytyväinen matkustamiseen Onnibussilla! Kaikki pelasi ja bussit kulkivat ajallaan, toisin kuin VR:n junat useimmiten. Matkantekokin taisi kestää vain puoli tuntia pidempään kuin junalla ja lippujen hinta oli vain neljäsosa junalipuista.

Savossa ehdimme niin vierailla ystävien luona kuin käydä shoppailemassakin ja vain rentoutua sohvalla maaten. Nautin varhaisista aamukahveista aamu-TV:tä katsellen ja kissaa leikittäen. Meille sattui niin hyvät säät tämän vierailun ajalle, että vaadin että lähdetään koko porukka paistamaan makkaraa nuotiolla. Kuumat kaakaot termariin ja nuotion tekoon! Olen ylpeä siitä, että sain nuotion syttymään jopa ensimmäisellä yrityksellä! Ei sitä tuhraan käyty pienenä partiossa ja lämmitetty puusaunaa. Oma nuotsikkaherkkuni eli Hiillos -makkara jäi saksalaisen makkara -ekspertin arvostelussa viimeiselle sijalle, mutta minulle se kyllä maistui.

Savosta suuntasimme vielä viikonlopuksi Porvooseen. Loma hujahti tällä aikataululla nopeasti ohi ja maanantaina laskeuduimme jo taas Saksan maankamaralle. Düsseldorfin kentällä meitä odottikin yllätys, sillä tuttu junamme ei raidetöistä johtuen ajanutkaan kentältä suoraan Münsteriin, vaan junien kanssa joutui hieman säätämään. Onneksi pienellä spurtilla junia vaihtaen ehdimme kuitenkin seuraavaan järkevään junaan kohti kotia. 

Yllättäen kotona ei odottanutkaan aivan jäinen kämppä, vaikka kaikki patterit oli väännetty nollille lähtiessämme. Ehkä ulkolämpötilat ja sisälle paistanut aurinko olivat tehneet tepposiaan meidän poissa olleessamme. Kun Suomessa nautittiin vielä keväthangista, nousi elohopea Saksassa jopa yli 20 asteen. Olin jo ennen lähtöämme uumoillut, että puut olisivat lehdessä kotiin palatessamme. Ja olihan täällä kyllä melkoisen vihreää, mikä ei noilla lämpötiloilla ole kovin suuri ihme. Ilokseni sain huomata, että kotikadullamme nupussa ollut puu osoittautui mangoliaksi, jonka suuria vaaleanpunaisia kukkia olen saanut ihailla nyt jo muutaman päivän. Tämä on ollut minulle oikeastaan ensimmäinen kokonainen kevät Saksassa, sillä vaihtovuotenani suuntasin juuri helmi-huhtikuussa seitsemäksi viikoksi Aasian auringon alle ja jäin paitsi Keski-Euroopan keväästä. Nyt on ollut itsellekin uutta bongailla kevään merkkejä näin Saksassa. Mutta kuten otsikkokin kertoo, olen nyt back in business Saksassa ja kohta startataan kesälukukauteen!