perjantai 10. helmikuuta 2012

Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on...

Auf dem Aasee!
Nyt alkaa olla reissu jo niin lähellä, että viimeisten päivien odottaminen on ihan tuskaa. Onneksi tässä on tullut kehitettyä kaikkea tekemistä ajatusteni harhauttamiseksi. Keskiviikkona oli yhden kaverini syntymäpäivä, joten juhlistimme sitä päivällä käymällä mensassa syömässä (kuin erikoista!), jonka jälkeen mentiin Aaseen jäälle kävelemään. Täällä on siis ollu pakkasia jo niin pitkään, että Aasee on jäätynyt ja siellä ois ihan sikahyvä jää luistella, mut harmikseni mulla ei ole luistimia täällä.

Sen jälkeen käytiin juomassa synttärikahvit paín&gâteau:ssa, mun uudessa lempikahvilassa täällä Münsterissä. Pakotan kaikki mun luo tulevat vieraat käymään tuolla mun kanssa, et saan taas sitä hyvää kahvia.
 llalla lähdettiin käymään vielä syttäricocktaileilla, koska ne on niin halpoja Suomeen verrattuna, et muiden Suomeen palaavien vaihtareiden piti saada vielä viimeinen ilo irti näistä. Jos tuota hintaa nyt katsoo, niin ei voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE, sedulat! :D Long island ice tea, 0,5 litraa, 4,50€. Nice. Cavete, toi paikka missä käytiin, on Münsterin vanhimpia opiskelijakapakoita ja todella tunnelmallinen. Lisäksi sieltä saa perinteistä saksalaista ruokaakin, joten tulevat vieraani saattavat päätyä käymään täälläkin.


Cocktail ja sen kaverit
Perjantaille me oltiin suunniteltu ihan random excursiota jonnekin päin Nordrhein-Westfalenia, koska haluttiin ottaa kaikki irti siitäkin ilmaisesta huvista. Meidän ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Gelsenkirchen, tuo Schalken kotikaupunki. Oltiin mielestämme sovittu treffit asemalle Teemu Pukin kanssa, että se ois voinu näyttää vähän kaupunkia, mutta eipä jäbää näkynyt. Ei jaksettu sit edes lähteä fiilistelemään sinne Veltins-Areenalle vaan tyydyttiin kiertelemään kaupungilla melko nopeasti. Gelsen ei nyt varsinaisesti vienyt mun sydäntä, vaan se oli sellainen aika peruskaupunki.

Gelsenkirchenistä jatkettiin S-Bahnilla Essenin puolelle Zollvereinin vanhaan hiilikaivokseen, joka on nykyään otettu UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalle. Zollverein oli aikoinaan Euroopan suurin hiilikaivos ja ehkä juuri sen Bauhaus-tyylisten rakennusten takia sitä kutsutaan maailman kauneimmaksi hiilikaivokseksi. Niin kaunis kuin hiilikaivos nyt voi olla.


Nykyään Zollvereinin tilat ovat uusiokäytössä ja sieltä löytyy muun muassa Ruhr-museo, Designmuseo, näyttelyitä ja taidepajoja. Me skipattiin suosiolla noi museot tällä kertaa ja käytiin vain katsomassa maisemia kaivoksen 45 metriä korkealta Panorama-tasanteelta.Tuolta muuten huomasi erittäin hyvin, miten lähekkäin nämä suuret teollisuuskaupungit ovat tuolla Ruhrin alueella, sen verran tehtaanpiippuja nimittäin piirtyi horisonttiin. 
Zollverein oli kyllä ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka se ei varmaan yleistä mielikuvaa kaivoksesta vastaakaan. Missään ei nimittäin ollut kaivoksia. Pitäisi ehkä ottaa selvää, että millä menetelmillä sitä kivihiiltä oikein louhitaan. Mutta kaivoksen alue oli kyllä silti käsittämättömän laaja ja rakennukset kunnioitettavan kokoisia. Sisätilat oli myös otettu todella onnistuneesti museo- ja muuhun käyttöön.

Kun oltiin mielestämme nähty tarpeeksi hiilikaivosta, niin me otettiin ratikka Esseniin ja mentiin syömään ennen kotimatkaa. Tässä vois nyt heittää saksantaitoisille vähän "hyvää" läppää.. essen in Essen ja niin edelleen. Essen on muuten Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja keskusta kauppa-alue oli todella suuri. Essenkään ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta voitti kyllä Gelsenkirchenin. Shoppailemaan ei tällä reissulla oltu tultu, joten ruokailun jälkeen otettiin seuraava juna Münsteriin.


Ja nyt näitä bileitä näyttäis riittävän. Tänään on pakko lähteä sanomaan vielä heiheit muille vaihtareille tuonne Münsterin Kuntotielle, Boeselagerstraßelle. Mutta täytynee ottaa iisisti, koska eilisen cocktailit painaa vielä vähän ja huomenna ois überbileet saksalaisten kanssa. Jeejee! Tää viikko on kyllä erikoisen vilkas tämän juhlinnan suhteen, että en mä normaalisti näin alkkis ole.

tiistai 7. helmikuuta 2012

I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln - I ♥ Köln

Tulihan nyt varmasti selväksi, että tykkäsin Kölnistä? :D Elikkäs, Saksan valloitus jatkui viime viikonloppuna, kun käytiin Allun kanssa pyörähtämässä ko. kaupungissa. Koska semesterticketillä saa siis ajella ilmaiseksi julkisilla tämän osavaltion (Nordrhein-Westfalen) alueella, niin pitäähän sitä nyt käyttää hyödyksi. Tosin tämän reissun pääasiallinen syy oli Shinedownin keikka ja Kölniin olisi tullut mentyä joka tapauksessa, mutta eipä se kyllä haitaksikaan ollut, että sai matkat ilmaiseksi.

Galaksit räjähti heti saavuttuamme

Ihana pikkukatu vanhassa kaupungissa.

Ei Kölnin tuomiokirkko


Saksassakin on ollut nyt viikon tai kaksi (ei enää muista) "todella" kylmät ilmat. Kölnissäkin oli suhteellisen jäätävä meininki noin ilman puolesta. Muuten ihastuin kyllä kaupunkiin ihan kybällä ja tänne pitää tulla vielä kesällä uudestaan, kun on aikaa. Ja ensi vuonna, jos koulu antaa periksi, suuntaan todellakin viettämään karnevaaleja Kölniin. 

Köln eli kavereitten kesken "Kölle", kuten saksalaiset sitä kutsuvat, on jo ihan eri mittakaavassa kuin Münster. Kölnissä asukkaitakin on yli miljoona ja kaupunki näytti jatkuvan niin kauas kuin silmä kantoi, olematta samalla niin ahdistavan iso kuin esimerkiksi Berliini. 

Mulla kävi sinänsä hyvä tuuri, että yksi mun saksalaisista kavereista on kotoisin Kölnistä ja pystyin kyselemään paikalliselta kaikkia vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Taidettiinkin sitten Allun kanssa tsekata kaikki nämä suositukset, vaikka me edettiinkin todella rennolla aikataululla. Mutta tässä tulee nyt pari kohdetta ja vinkkiä minne mennä, jos lähtee Kölniin reissaamaan. 

1. Kölnin tuomiokirkko

 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kölnin tuomiokirkko on yksi Saksan vierailluimmista turistikohteista. Kirkkoa ei voi oikein mitenkään missata, jos Kölniin sattuu tulemaan junalla, koska se on aivan radan varressa ja Hauptbahnhofilta ulos astuessa kohoaa kirkko heti silmien edessä. 

Mikä onni, että tällainen ilmestys on säilynyt ilman pahempia vaurioita toisesta maailmansodasta! Kirkon torneihin olisi päässyt kiipeämään ylös muutaman euron hintaan, mutta tajuttiin vähän liian myöhään, että kaupungin maisemia olisi päässyt ihailemaan parhaiten tuolta. No, jäipähän jotain tehtävää sille ensi kerrallekin!



Turistit isolla kirkolla



Liikennevalofetissin ohella (ks. Saksan polkupyöräpääkaupunki-postaus) tykkään mm. rautatieasemista.



Lauantai-iltaa Köllen keskustassa. Kauppoja riitti!

Huomaa jätskitötterö katolla!

2. Suklaamuseo

Suklaalähde
Köln on myös varsinainen museokaupunki 30 museonsa kera. Tarjontaa olisi ollut viini-, sinappi-, urheilu- ja olympiamuseosta lähtien, mutta me valittiin kohteeksi suklaamuseo, jonne pääsi opiskelijakortilla suht huokeaan 5€ hintaan sisälle. En tiedä miksi minä eksyn aina jonnekin museoihin, vaikka en ole yhtään mikään museoihminen. No mutta, täällä näin kaikkia suklaisia asioita ja päästiin maistelemaankin Lindtin suklaata. Kuvasarja suklaan syönnistä on kuitenkin niin tragikoominen, että jätän ne otokset suosiolla julkaisematta.
 Koska me oltiin ihan jäässä about puolen kilometrin kävelymatkan jälkeen tuonne museoon saapuessamme, niin me käytiin sitten kiertelyn lopuksi juomassa kuumat kaakaot museon kahvilassa. Siinä tulikin sunnuntain ensimmäinen alkoholiannos klo. kahdentoista kieppeillä, sillä tuossa "Asteekkien henki"-nimisessä kaakaossa oli muun muassa tequilaa ja rommia. Allu otti jonkin alkoholillisen appelsiinikaakaon. Pisti vähän naurattamaan, kun ekat hörpyt otettuamme taisimme sanoa yhteen ääneen: "Aika tujua.." kivojen pikku ilmeiden kera.


Suomi komeilee 1. sijalla suklaan kulutuksessa



3. Hohenzollernbrücke & Liebeschlösser

 Next stop! Hohenzollernbrücke eli rautatiesilta löytyy yllättäen ihan tuomiokirkon takaa, aseman vierestä. Tältä silta näytti toisen maailmansodan jälkeen, mutta nykyään junalla kyllä pääsee taas!
Oikeastaan syy miksi halusin käväistä Hohenzollernbrückellä oli "rakkauslukot", joita löytyy silloista jopa meiltä Rovaniemeltä. Tämä silta oli vaan tässä suhteessa vähän eri sarjassa kuin Rollon rautatiesilta, sillä Hohenzollernilta löytyy 24 000 lukkoa! M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä! Tässä taas kerran vierailemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen kohde. Meidän piti Allun kanssa ostaa oma lukko Yang & Yangille, mutta kaupat kun ovat sunnuntaisin kiinni Saksassa, niin jäi tämä mahti-idea toteuttamatta.
Tuo "lemmen lukko" perinne on lähtöisin Italiasta Ponte Milvion sillalta ja jutun ideana on yksinkertaisesti se, että pariskunnat kiinnittävät lukon, johon on kaiverrettu heidän nimensä ja heittävät avaimet jokeen. Tämä symboloi ikuista rakkautta. Olin lukevinani, että esim. Berliinissä lukot oli jouduttu poistamaan joltain sillalta, koska sillan rakenteet eivät olisi kestäneet lukkojen tuomaa lisäpainoa. Myös Kölnissä Deutsche Bahn oli uhannut poistaa lukot, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vielä paikallaan. Hyvä niin, ihana paikka..:)



4. Bierhaus Früh

Kuten minua oli jo etukäteen valistettu, on Kölnin alueella oma oluensa, Kölsch. Allun ja minun ammattimainen mielipide tästä ölpästä kuului näin "vetisempää, ei niin paljon hiilihappoja, helposti juotavaa". Täytyy myöntää, että itse tykkään ehkä Kölschistä enemmän kuin "tavan" oluesta. Kölschiäkin on olemassa montaa sorttia ja kerkesimme tällä reissulla maistella ehkä viittä niistä.
Se kaikkein tunnetuin merkki on kuitenkin Früh, jonka oma Bierhaus löytyy aivan tuomiokirkon läheisyydestä. Olisimme varmaan jättäneet käymättä Frühissä, jos emme olisi törmänneet sattumalta kaupungilla Frühin tarjoilijaan, joka suositteli piipahtamaan siellä oluella. Samainen tarjoilija sitten kertoili meille vähän saksalaisesta olutkulttuurista ja oluen valmistuksesta ja nyt ollaan taas vähän viisaampia!

Bierhaus Früh
Ja Kölnin yöelämä... Se jäi nyt kyllä harmi vaan tsekkaamatta sen perusteellisemmin, koska lauantaina me pyörittiin ilta keskustan alueella ja sitten etsittiin jotain ruokapaikkaa pari tuntia ja päädyttiin lopulta hostellin viereiseen Kebabiin dönerille. Mutta paikallinen kaverini suositteli piipahtamaan vanhan kaupungin pubeissa eli Kneipeissa ja klubeista hän suositteli "Werkstattia", "Undergroundia" ja "Live Music Hallia". 
Live Music Hall tuli katsastettua, koska se keikka oli siellä. Mun mielestä toi mesta oli hyvin hämyisessä paikassa ja vähän hämyisen näköinenkin. Siellä oli jonkinlainen takapiha-fiilis, mutta ihan asiallista ja toimi mun makuun!
Olen huono bloggari, koska en ottanut kuvia paikasta ulkoa päin, mutta keikkakuvaa kyllä löytyy. Harmi vaan, että kaikista niistä kuvista varmaan puolet on tärähtäneitä tai muuten vaan epäselviä. Joskus kaduttaa, että en kerralla ostanut järkkäriä.

Ja sitten asiaan eli keikkaan! Oltiin Allun kanssa simapäissämme asiallisesti myöhästymässä keikalta, koska jäimme suustamme kiinni samassa hostellissa majailevan berliiniläistytön kanssa ja nousimme vielä ensin väärään metroon, mutta oikeastaan saavuimme perille kreivin aikaan, koska lämppäribändi Halestorm aloitti ehkä 10 minuutin päästä meidän saavuttua pelipaikoille. 
 Halestorm veti ihan asiallisen (kaikki on näköjään nyt asiallista)  keikan, vaikka en sitten koskaan perehtynytkään bändin tuotantoon kuten kolme kuukautta sitten uhosin tekeväni. Mut hyvä ääni sillä laulajamuikkelilla ja oikea meininki!
Ihana Brent Smith!
Shinedown aloitti joskus kybän pintaan soittamisen ja soittikin varmaan 1,5-2 tuntia, en yhtään tiedä kuinka pitkään tarkalleen, ei tullut nimittäin kelloa katsottua! Mun yllätyksekseni keikka oli loppuunmyyty, mutta olihan se hallikin sitten täynnä. Pojat soittivat hyvää settiä ja etenkin akustinen versio Lynyrd Skynyrdin "Simple Manista" saa multa erityismaininnan. On nimittäin mun mielestä parempi kuin alkuperäinen.
 Me jäätiin Allun kaa vielä kaipaamaan "Call me"-biisiä, mut saatiin sen sijaan Body Pumpin haukkabiisi "Diamond Eyes". Mun oli pakko kysyä siinä keikan aikana vieressä olleelta miekkoselta, et mitä vastaavaa saksalaiset huutaa, kun Suomessa huudetaan "We want more!" tai kuten Rollossa (ja Savossa..) "Lissee! Lissee!". Vastaus kuuluu "Zugabe!". Nyt tiedätte tekin..!
Kokonaisuudessaan ihan mielettömän kiva reissu ja kuten oon ehkä tuhat kertaa sanonut, niin Kölniin pitää vielä palata! Yövyttiin muuten sellaisessa hostellissa kuin The Black Sheep Hostel, joka oli lyhyen ja todella yksinkertaisen metromatkan päässä rautatieasemalta. Yö 8-hengen dormissa maksoi 18,50€ per nuppi ja siihen kuului vielä pieni aamupala, jolla ainakin me päästiin ihan kivasti liikenteeseen.Siisti ja rauhallinen mesta. Ainoasta äksönistä vastasivat itävaltalaiset pojat, jotka olivat lauantai-iltana juhlimassa ja joiden itävallan saksasta sai hädin tuskin selvää.

Tuli ihan maratonpostaus, mut koettakaa kestää. Tässä kohta puolen vuoden bloggerin käytön jälkeen tajusin tänään poiketa tuosta HTML-koodin muokkauskentästä ja pystyin jopa säätämään kuvien kokoa, paikkaa ja kuvatekstejä. Wuhuu, hyvä minä! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Das größte Dorf ist Düsseldorf!

Tuli perjantaina otettua siis uusinta äänestysexcursiosta Düsseldorfiin, niin ajattelin tässä nyt jakaa teille vähän maisemaa Düsselistä, missä on tullut jo vierailtua useampaan otteeseen, mutta mitä en ole vielä täällä blogin puolella oikein jakanut. Osa kuvista on otettu jo viime vuoden puolella, mutta perjantainakin oli oikein aurinkoinen päivä eikä voinut oikein muuta tehdä kuin hymyillä, kun sää sai niin hyvälle tuulelle! Siellä oli kevättä ilmassa ihan ilmiselvästi!


Düsseldorf sijaitsee Reinin varrella, jonka rannassa kulkee tuollainen kävelykatu. Reiniä pitkin kulkee vaikka minkä näköistä laivaa ja proomua ja mutkittelevaa jokea pääsi mukavasti katsomaan tuolta takaa näkyvästä 240 metriä korkeasta Rheinturm TV-tornista. Torniin pääsi huipulle suht edulliseen 3-4€ hintaan, en enää ihan tarkkaan muista, mut sinänsä ihan hauska paikka käydä, jos Düsseldorfiin eksyy.



Düsseldorfin vanha kaupunki oli suht idyllinen paikka ja siellä oli ihania pikkuputiikkeja, joissa ei tosin tullut näillä reissuilla sen enempää kierreltyä, kun ei shoppailumielessä tuolla ole tullut käytyä. Kaupungin tunnetuin shoppailukatu Königstraße tuli kyllä tsekattua, mutta liikkeiden hintaluokka oli ehkä opiskelijabudjetille hieman hintava. Sieltä löytyy siis Guccit, Diorit ja kumppanit. Kuulin Victoria Beckhaminkin shoppailleen tällä kadulla, jos tämä tieto nyt jotakuta hirveästi kiinnostaa..:D



Iiris oli kaupungintuntemuskurssillaan saanut tietää Kiefernstraßesta, joka 80-luvulla oli ollut pahamainen ja vaarallinen punkkareiden ja vaihtoehtoisten elämäntapojen katu. Tuon kadun talot on maalattu kaikkialta hienoilla graffiteilla ja seinämaalauksilla. Tänä päivänä katu on ihan turvallinen paikka käydä, kun 80-luvulla taloksi asettuneet punkkarit ovat varttuneet tavallisiksi työssäkäyviksi. Jotenkin siellä oli kuitenkin todella rento meininki. Meille moikattiin kadulla ja yhden talon ikkunasta pauhasi rokki niin, että kadulla oli meininkiä tavallisesta keskipäivästä huolimatta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä, jos etsii kohdetta, joka ei välttämättä kaikista matkaoppaista löydy. Huikea!










Sellainen paikka siis Kiefernstraße ja Düsseldorf! Munhan piti laittaa nyt kuulumisia Kölnistä, mut tää Düsselin postaus oli jo valmiiksi kirjoitettuna ja sain tänään loput kuvat, niin iskinpä tämän ensin. Mutta Kölnistä on siis selvitty ja hauskaa oli! Voin vielä nopsaan kertoa Kölnin ja Düsseldorfin Suomi-Ruotsi-tyylisestä suhteesta. Kölniläiset siis vihaavat Düsseldorfilaisia ja Düsseldorfilaiset Kölniläisiä. En tiedä mistä historiasta tämä kumpuaa, mutta nämä molemmat suurkaupungit ovat lähekkäin Reinin varrella ja molemmissa järjestetään suuret karnevaalit nyt helmikuussa. Kölnissä karnevaaleissa huudetaan "Alaaf!" ja Düsselissä "Helau!". Kölnissä juodaan Kölschiä ja Düsselissä Alt(bier)ia. Düsselin maamerkki on Tv-torni ja Kölnin tuomiokirkko. Missaan harmikseni tänä vuonna kaikki karnevaalit, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Sain juuri syyn tulla vierailulle tänne ensi vuonna..:)

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ohi on! - Es ist vorbei!

YAY! Nyt ois sitten talvilukukausi Münsterissä paketissa. Sanotaanko, että olen tyytyväinen kaiken kaikkiaan, olisi tähän voinut ehkä yhden kurssin vielä ottaa, koska vapaa-aikaa oli aika paljon, mut eikö vaihdossa pidä ollakin?! :D Tein siis tässä loppuhuipennukseksi kielikurssin kokeen ja kolme oikiksen tenttiä.

Tenttikäytäntö on aika samanlainen täällä kuin Suomessa. Ilmoittaudut paikallisessa WebOodissa eli WILMAssa kokeisiin, tulostat vaihtokoordinaattorin mailiin lähettämän Deckblattin ja menet tenttimään kokeen Deckblattin kanssa, jonka saat takaisin todistukseksi ("Scheine") suoritetusta kurssista, kun proffa on tarkastanut kokeet ja antanut arvosanat. Kaikki kokeet, joissa minä kävin, kestivät 2-3 tuntia eli Suomen oikikseen verrattuna ne olivat suht lyhyitä. Tenttikysymykset olivat nyt vähän kurssista riippuen lyhyesti vastattavia kysymyksiä, monivalintaa, TRUE/FALSE-väittämiä, oikeustapauksia ja pikkuesseitä. Aika monipuolisesti siis.

Nyt tässä olisi vielä kaksi viikkoa laatuaikaa Saksassa, jonka jälkeen hyppään Thaimaan koneeseen ja suuntaan Bangkokiin Marin ja Annan seuraksi reissaamaan huhtikuun alkuun saakka. Toitotan tätä nyt varmaan joka tuutista, mut olen niin innoissani, että en vaan pääse siitä yli. Lauantaina kuitenkin sitä ennen on edessä reissu Kölniin Alinan kanssa, kun Shinedown nousee Live Music Hallin lauteille! Ollaan pari päivää Kölnissä ja turisteillaan kaupunkia ristiin rastiin, joten seuraavat uutiset on odotettavissa siis Kölnistä ensi viikolla.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Äänesi on tärkeä - Deine Stimme ist wichtig

Jo ennen vaihtoon lähtöä taisin fiilistellä etukäteen, että kerrankin pääsee äänestämään ulkomailla, kun presidentinvaalit nyt sattuivat sopivasti tälle vuodelle. Münsteriä lähin äänestyspaikka löytyi Düsseldorfista, jonne me lähdettiin porukalla kahden suomalaisvaihtarin kanssa suorittamaan kansalaisvelvollisuutta. Iiris sattuu olemaan vaihdossa tuolla Düsselissä, niin mentiin sit Iiriksen ohjastuksen mukaan äänestämään tuollaiseen Business Centeriin. Düsseldorfissa oli vielä viime vuonna (kunnia?)konsuli, mutta jostain syystä (joko lakkautuksesta tai konsulin kiinnostuksen lopahtamisesta) johtuen ei enää.


No, joka tapauksessa rakennus oli näin kaunis! Tarkkanäköiset saattoivat huomata ikkunasta pilkottavan Suomen lipun. Mentiin äänestämään heti ennakkoäänestyksen ensimmäisenä päivänä vartti äänestysjan alettua, joten äänestyspaikalla olikin jonoa. Ensimmäistä kertaa Saksassa tuntui, että talo oli täynnä suomalaisia! Juttelin odotellessa erään vanhan rouvan kanssa, joka oli asunut 40 vuotta Saksassa. Suomi luisti silti kyllä erittäin hyvin! Hän sanoikin lukeneensa Hesaria netissä, mutta ei kuulemma enää "pärjäis Stadissa".:D


Viime sunnuntaina jännitettiin sitten yhdessä vaalivalvojaisissa. Tehtiin tortilloja, niiden seurana juotiin parit hyvät, saksalaiset bisset ja jälkkäriksi salmiakkia! Kyllä täältäkin ihan kelpoa salmiakkia löytyy, ehkä ei niin vahvaa kuin Suomesta. Vaalivalvojaiset oli kyllä kerrankin kunnon viihdettä ja siinähän melkein jännitti katsellessa. Loppujen lopuksi tulos oli meille kaikille niin mieleinen, että juotiin salmarisnapsit Pekan kunniaksi ja lähdettiin iloisin mielin kotiin. Tämän viikon ohjelmiin tuli sitten oma lisänsä, kun pitää ottaa revanssi tuosta äänestysreissusta perjantaina tai lauantaina. Kyllä humaanimman Suomen puolesta jaksaa nähdä vähän vaivaa..:)


P.S. Mulla oli muuten just eka tentti pari tuntia sitten. Piti saada 20/50 kysymyksistä oikein, että läpäisee ja sieltähän ropsahtanee ruhtinaalliset kolme opintopistettä! Seuraava koitos torstaina, mut tänä iltana annoin itselleni luvan lööbailla, ku on mennyt nyt yötyöksi parina päivänä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Koeviikot - Klausurenwochen

Hiphei! Ei tulekaan vielä äänestysexcursio-postausta, vaan se saa odottaa vielä ensi viikkoon, että voin jakaa samassa sitten meidän vaalivalvojaisten tunnelmia. Pidetään kahden muun suomalaisvaihtarin kanssa siis huomenna vaalivalvojaiset, joten toivottavasti Yle Areena suvaitsee toimia.

Mulla olisi tässä koko ajan "parempaakin" tekemistä, kuin päivitellä kuulumisia, sillä koeviikot painaa jo päälle! Oikeastaan ensimmäinen koe mulla oli jo torstaina, mutta se oli vain kielikurssin koe. Siltikin se oli kyllä tarpeeksi haastava ja toivoin jo, että olisin lukenut vähän enemmän, mut eiköhän siitä nyt napata anyway pisteet kotiin.


Ensi viikolla alkaisi sitten oikiksen kokeet Common Law Legal Systems-, ja Common Law Of Contract-kurssien merkeissä. Common Law on kyllä ihan älyttömän mielenkiintoista, mut välillä toi lakienkunkin lukeminen tuottaa vaikeuksia (en usko, et mun juridisen englannin kurssista on ollu mitään apua), joten nettisanakirja on aika ahkerassa käytössä. Tässä pari suosikkikohtaa "Considerationista", mikä on kuitenkin suhteellisen tärkeä juttu common law sopimusoikeudessa. Pitää lukea ehkä pariin kertaan, että menee jakeluun...

California Civil Code § 1605: Any benefit conferred,
or agreed to be conferred, upon the promisor, by
any other person, to which the promisor is not
lawfully entitled, or any prejudice suffered, or
agreed to be suffered, by such person, other than
such as he is at the time of consent lawfully bound
to suffer, as an inducement to the promisor, is a
good consideration for a promise.


California Civil Code § 1606: An existing legal
obligation resting upon the promisor, or a moral
obligation originating in some benefit conferred
upon the promisor, or prejudice suffered by the
promisee, is also a good consideration for a
promise, to an extent corresponding with the extent
of the obligation, but no further or otherwise.



Onneksi ei tosiaan ole nyt mitään kursseja pelkästään saksaksi, mutta täytynee niitä ensi lukukaudella sitten kokeilla. Tosin näihinkin kursseihin on jonkin verran saksankielistä matskua, mut näistä vielä selviää. Tältä sit näyttää mun opiskelupyhättöni. Kaikille kursseille on varmaan joku 400-500 diaa netissä, niin en ole jaksanut tulostaa kaikkia enkä jaksa raahata konetta ylpälle mukaan, joten tyydyn sit lukemaan kotona kahvikupposen ääressä. (Huomaa 2 litran 1€:n cokis pöydällä! Olin ihan viboissa tästä Rewe-kaupan tarjouksesta.)

Tosin yks mun kämppiksistä on näin koeviikkojen alla paljastunut aika HC-opiskelijaksi. Se vetää iltaisin (tai oikeastaan yöt putkeen) cokista kahdeksalla espressolla ja siihen vielä energiajuomat, guaranat ja pikku pössyttelyt päälle. Sit se menee nukkumaan about kuudelta aamulla ja nukkuu 12 asti ja aloittaa saman alusta. On kuulemma toiminu ihan hyvin edelliset kuusi lukukautta, mut mä odotan kauhulla, et millon sille pitää soittaa ambulanssi, kun sen sydän sanoo työsopimuksen irti.


Että tällaista täältä Saksanmaalta tällä kertaa.. Mä lähden nyt keittää kahvia ja lukemaan, koska aamupäivä on mennyt kaikkea muuta tehdessä. Innostuin katsomaan aamulla "Jutta ja superdieetit" ja sit oli pakko lähteä Ainon kanssa salille..:D Mut on tää mun urheilullisempi vuosi lähtenyt ihan oikeasti hyvin käyntiin. Tässä pitäis oikeastaa rueta miettimään, että missä ja milloin sitä sinetöisi masokismin tälle vuotta maratonin merkeissä. Ehdotuksia?

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Lääkärissä - Beim Arzt

Tuliko silloin joskus koulun penkillä istuessa mietittyä, että mihinköhän muka tulen koskaan tarvitsemaan sitä saksan kirjan lääkärissä käynti dialogia? Ööh.. tuli! Mutta niin vain löysin eilen itseni lääkärin vastaanotolta Saksasta ja hommahan hoitui. En ollut siis sairaana tai telonut itseäni mitenkään, vaan kyseessä oli ihan suunniteltu lääkärireissu, koska tarvitsen kakkosannoksen yhtä rokotetta Aasian reissulle, jota en Suomessa kerennyt ottaa. Allu blogissaan kertoi jo omat Praxis-kokemuksensa, niin jaan tässä nyt oman versioni!

Sanotaanko että Saksan terveydenhoitojärjestelmä oli minulle entuudestaan yhtä tuttu kuin swahilin kielioppi, joten jouduin aloittamaan ihan alusta. Kyselin kämppiksiltä ja niiden kavereilta, että miten Saksassa voi hommata rokotuksen ja sain selville, että saksalaiset itse kuuluvat yleensä johonkin Krankenkasseen eli sairasvakuutuskassaan, joka maksaa heille korvauksia sairaanhoitokuluista. Useimmat saksalaiset siis käyvät yksityislääkärillä tai ns. omalääkärillä ja hoitavat maksuja jotenkin sen oman Krankenkassen kautta.


Hommasin toki Suomessa ollessani eurooppalaisen sairaanhoitokortin, joka pitäisi tuolla yksityisellä käydessäkin esittää, mutta rokotukset eivät kuitenkaan kuuluneet tämän kortin piiriin vaan se käy vaan välttämättömiin hoitoihin, jota ulkomailla ollessa tarvitsee. Tämän sain selville jo ennen vastaanotolle menoakin Kelan sivuilta. Googletin sitten itselleni yleislääkärin ("Allgemeinmedizin") Münsteristä ja menin Sprechstunden aikaan kysymään vastaanotosta, että kuinka minun tulisi toimia.

Vastaanottotiskin rouva oli erittäin mukava ja neuvoi äärettömän hyvin mitä tehdä. Näytin sen sairaanhoitokortin anyway, kun sitä kysyivät ja annoin passin ja rokotuskortin ja pääsin täyttelemään jotain matka- ja terveyskyselyä. Itse lääkärikin kävi esittäytymässä pikaisesti ja pääsin kohta juttelemaan hänen kanssaan lisää matkasta. Käytiin nopeasti läpi mitä rokotuksia tarvitsen ja hän tilasi ne apteekista (kaikki eivät kuulemma noin tee, mut hänen praxiksellaan kyllä) ja seuraavan kerran menenkin sinne vain rokotettavaksi. Koko hupi tulee maksamaan about saman verran kuin Suomessa, rokote on huomattavasti halvempi, mutta lääkärikäynti maksaa. Pitänee vielä selvittää Kelalta, että onko tällaisista käynneistä mahdollista saada korvauksia.


Lähtiessä jouduin vielä maksamaan 10€:n Praxisgebührin eli jonkin sortin palvelumaksun, joka on voimassa samalle lääkärille seuraavat kolme kuukautta. Eli jos ja kun nyt menen sinne kolmen kuukauden sisällä käymään uudestaan, ei tuota enää tarvitse maksaa. Akuuteista käynneistä, jotka siis menevät tuon suomalaisen sairasvakuutuksen piikkiin en siis osaa sanoa sen enempää. Ilmeisesti hoitoa tulisi kuitenkin saada samaan tapaan paikallisten kanssa, mutta nyt tiedän kuitenkin minne mennä!

Johan alkoi Lyyti kirjoittamaan, kun sai osoitteen. Eli kyllä näistä kaikista arkipäivän seikkailuista selviää, kun ottaa vaan ja lähtee yrittämään! Nousussa siis itseluottamus ja kielitaito, laskussa epäonnistumisen pelko. Seuraavaksi heitän kehiin kertomusta äänestysreissusta jahka jaksan ottaa kuvat kamerasta!